Lue keskustelun säännöt.
Niin kyllästynyt pikkulapsiarkeen :(
27.10.2019 |
Siinä se otsikossa tulikin... meillä siis kaksi lasta. Juuri 2v täyttänyt ja 4,5v. Tyttö ja poika. Nuoremman kanssa vielä 5kk kotona, vanhempi käy kerhoissa yms päivisin. Elämä on yhtä tappelua aamusta iltaan kun molemmat ovat paikanpäällä.... lasten kanssa perus uhmavääntämistä ja pahinta on, kun nämä tappelevat jatkuvasti keskenään. Tätä lasten tappelua tuntuu ettei vaan jaksa, koska kokoajan joku huutaa ja itkee. Välillä sellainen tunne, että ei olisi tällaista elämää halunnut. Tiedän, että tähän tulee "mitäs läksit"- kommentteja, mutta antaa palaa vaan :)
Haluaisin vertaistukea ja kohtalotovereita. Miten tätä arkea jaksaa, kun ei nyt oikein osaa löytää positiivisia asioita tämän hetkisestä arjesta? Käyn muutaman kerran viikossa harrastamassa omia juttuja. Mies osallistuu arkeen ihan hyvin, tosin hän vaativassa ammatissa ja joutuu tekemään keskimääräistä enemmän töitä. Meillä miehen kanssa menee kyllä ihan hyvin. Parisuhde ei ole ihme kyllä rakoillut ja se on voimavara. Mutta mieskin tuntuu välillä niin kypsyneen tähän arkeen kun koskaan ei ole rauhallista hetkeä. Meillä tuo esikoinen ollut aina suht haastava ja voimakastahtoinen persoona, ja hän vie eniten voimavaroja tässä. Mutta ei kuitenkaan mitään nepsy-juttuja, jos joku niitä ehdottaa.
Mikä teitä muita äitejä piristää, mistä saatte voimaa tähän kaikkeen? Vielä sekin, että en ole yhtään talvi-ihminen ja pimeän ystävä ja tämä tuleva vuodenaika ei mieltä ylennä.
Kommentit (91)
Lohduttaudu sillä, että kohta sulla on koululaisia ja aika menee läksyjä tarkistaessa ja harrastuksiin kuskatessa. Tappelemaan ne ehtivät silti. Eli aikansa kutakin, kohta on jotakin muuta meneillään. Mun lapseni sai nepsydg:n muuten 16-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun keksisinkin jotain positiivista sanottavaa! Sitä ei heru, mutta vertaistukea saat. Meillä samanluonteinen esikoinen 4v, joka tappelee koko ajan kuopuksen 2 v kanssa. Meillä lisäksi parisuhde perseellään. Töissä käyn, onneksi, koska nämä viikonloput on aivan kauheita. Jos oisin tämän tiennyt... tsemppiä, kai tämä joskus loppuu!
Jälkiabortti tai käänteinen pika-adoptio lailliseksi niin ongelmat ratkeaa.
En oikein osaa lohduttaa, mutta kysyisin, että onko mahdollista että lähtisit takaisin työelämään jo aikaisemmin? 2-vuotiaan voi hyvin laittaa päiväkotiin. Kiukuttelut ja uhmat vähenevät, kun on ikäisiään kavereita ja uusia asioita ihmeteltävänä joka päivä.
En oikein ymmärrä tätä suomalaista tapaa junnata väkisin kotona lasten kanssa 3 vuotta. Itse asuin Ruotsissa kun lapseni olivat pieniä. Ihan yleisesti mentiin päiväkotiin 1-1,5 v. Täysipäisiä noista tuli.
Mulla on vauva ja 2 v ja on kyllä raskasta. Sulla on omat harrastukset, mulla ei oo mitään. Paitsi että töihin palaan kun vauva 9 kk, isä jää kotiin. Musta ei kotiäitiä tuu tekemälläkään. Mutta joo, ethän sä valitusta halunnut vaan vinkkejä.
No, mä ns revin ilon irti kaikesta mistä vaan mahdollista. Järkkään pienet halloween pippalot, kivoja tarjoiluja, askartelen kurpitsasta lyhdyn. Valot tuo piristystä pimeään! Sitten rupeen väsäämään joulujuttuja: ite tehdyt kalenterit, jne. Leipoo ja askartelee ja ottaa muksut mukaan. Aina kun on kivaa tekemistä niin se ulinakin vähenee. Joo ja ulkoilu on ihan must. Tsemppiä meille! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos.
T. Vela
Mitä ihmeen keskenkasvuisia ihmisiä nämä ovat, jotka tulevat ilkkumaan ja kääntämään keskustelun itseensä, kun toisella on vaikeaa? Eikö teillä ole lainkaan empatiakykyä, tai edes käytöstapoja, joilla peittää sivistyksen puute?
Aloittaja, yritä järjestellä lapsille vähän eri tekemistä eri huoneisiin. Kun tappelu yltyy oikein kauheaksi, Pikku kakkonen tai joku muu lastenohjelma rauhoittaa tilanteen.
Talveen suosittelen sitä, että jos sulla ei itselläsi ole kunnon ulkoiluvarusteita, hommaa sellaiset. Se vähentää epämiellyttävää oloa huomattavasti. Yritä nähdä kauneutta vuodenajassa, josta et pidä. Kun kiinnittää vaikka vähän väkisin huomion johonkin miellyttävään, väistämättömästä talvesta tulee helpompi kestää. Ulkoilu kuitenkin vähentää itse kunkin kärttyisyyttä.
Mitäs läksit? Kikkelis kokkelis...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo aika menee ohi, älä huoli. Kunnon säännöt kotona, tappelusta eri huoneisiin. Ääntä saa joskus korottaa. Lasten ollessa pieniä oma mukavuus on vain unohdettava. Omaa aikaa yksinkertaisesti ei ole. Yritä nauttia lapsista, tuo aika ei palaa...
Jos saisit hoitajan vähäksi aikaa kotiin kanssasi.
Tykkäättekö pulkkajutuista, jos pkk on lunta siis : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No älä nyt ainakaan enempää lapsia tee jos ne on noin perseestä XD
Vierailija kirjoitti:
En oikein osaa lohduttaa, mutta kysyisin, että onko mahdollista että lähtisit takaisin työelämään jo aikaisemmin? 2-vuotiaan voi hyvin laittaa päiväkotiin. Kiukuttelut ja uhmat vähenevät, kun on ikäisiään kavereita ja uusia asioita ihmeteltävänä joka päivä.
En oikein ymmärrä tätä suomalaista tapaa junnata väkisin kotona lasten kanssa 3 vuotta. Itse asuin Ruotsissa kun lapseni olivat pieniä. Ihan yleisesti mentiin päiväkotiin 1-1,5 v. Täysipäisiä noista tuli.
Totta puhut. Itse ajattelin, että haluan hoitaa lapsia kotona siihen asti että ovat 2,5v. Mutta nyt kaduttaa tuo valinta, kuvittelin tämän olevan helpompaa :D Aiemmin en voi palata töihin, ovat ottaneet jo sijaisen. Varmasti fiilis paranee sitten kun pääsee takaisin töihin, saa aikuista seuraa enemmän päiviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No älä nyt ainakaan enempää lapsia tee jos ne on noin perseestä XD
Kiitos, nauroin ääneen. Joo ei olla tekemässä :) -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos.
T. Vela
Mitä ihmeen keskenkasvuisia ihmisiä nämä ovat, jotka tulevat ilkkumaan ja kääntämään keskustelun itseensä, kun toisella on vaikeaa? Eikö teillä ole lainkaan empatiakykyä, tai edes käytöstapoja, joilla peittää sivistyksen puute?
Aloittaja, yritä järjestellä lapsille vähän eri tekemistä eri huoneisiin. Kun tappelu yltyy oikein kauheaksi, Pikku kakkonen tai joku muu lastenohjelma rauhoittaa tilanteen.
Talveen suosittelen sitä, että jos sulla ei itselläsi ole kunnon ulkoiluvarusteita, hommaa sellaiset. Se vähentää epämiellyttävää oloa huomattavasti. Yritä nähdä kauneutta vuodenajassa, josta et pidä. Kun kiinnittää vaikka vähän väkisin huomion johonkin miellyttävään, väistämättömästä talvesta tulee helpompi kestää. Ulkoilu kuitenkin vähentää itse kunkin kärttyisyyttä.
Jaa. No olen yli 50-vuotias, vapaaehtoisesti lapseton, ja ymmärrän täysin mitä tuo ”kiitos” tässä ketjussa tarkoitti.
Tämä,on internet, ei terapiapalvelu. Pidä sinäkin omana tietonasi käsityksesi toisten empatiakyvystä, käytöksestä ja sivistyksen tasosta. Kehottaisin tutkiskelemaan näitä itsessäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein osaa lohduttaa, mutta kysyisin, että onko mahdollista että lähtisit takaisin työelämään jo aikaisemmin? 2-vuotiaan voi hyvin laittaa päiväkotiin. Kiukuttelut ja uhmat vähenevät, kun on ikäisiään kavereita ja uusia asioita ihmeteltävänä joka päivä.
En oikein ymmärrä tätä suomalaista tapaa junnata väkisin kotona lasten kanssa 3 vuotta. Itse asuin Ruotsissa kun lapseni olivat pieniä. Ihan yleisesti mentiin päiväkotiin 1-1,5 v. Täysipäisiä noista tuli.
Totta puhut. Itse ajattelin, että haluan hoitaa lapsia kotona siihen asti että ovat 2,5v. Mutta nyt kaduttaa tuo valinta, kuvittelin tämän olevan helpompaa :D Aiemmin en voi palata töihin, ovat ottaneet jo sijaisen. Varmasti fiilis paranee sitten kun pääsee takaisin töihin, saa aikuista seuraa enemmän päiviin.
Onko miehellä mahdollista vähentää työntekoa puoleksi vuodeksi ja auttaa sinua jaksamaan paremmin?
Ne voi ikävä kyllä tapella aika kauan. Nyt ei meidän kumpikaan tytöistä asu enää kotona, esikoinen kolmatta vuotta toisella paikkakunnalla opiskelemassa ja nuorempi armeijassa. Kun näkevät täällä viikonloppuisin, jos sattuu vapaat yhtä aikaa, ovat alkaneet pikkuhiljaa jutella toisilleen sivistyneesti. Siis se vuosikausien nokkapokka ja riidanhaastaminen, tosi rasittavaa, argh!
Meillä 5,5v ja 2,5v.
Nyt alkanut helpottaa.
Meillä oli ongelmana se, että pienempi haluaa kaikkeen isomman touhuun mukaan. Ei osaa ja rikkoo leikkejä jne. On tosi vilkas ja äänekäs poika, mutta tosi sosiaalinen. Isompi on selkeästi rauhallisempi tyttö, joka tuohon kyllä sähähtää ja saattaa lyödä jne.
Nyt parin viimeisen kk: aikana on alkanut sujua! Leikkivät keskenään. Ei pitkiä aikoja, mutta kumminkin.
Tsemppiä! Ovathan nuo ihan mahtavia tyyppejä. Rakastan<333
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos.
T. Vela
Mitä ihmeen keskenkasvuisia ihmisiä nämä ovat, jotka tulevat ilkkumaan ja kääntämään keskustelun itseensä, kun toisella on vaikeaa? Eikö teillä ole lainkaan empatiakykyä, tai edes käytöstapoja, joilla peittää sivistyksen puute?
Aloittaja, yritä järjestellä lapsille vähän eri tekemistä eri huoneisiin. Kun tappelu yltyy oikein kauheaksi, Pikku kakkonen tai joku muu lastenohjelma rauhoittaa tilanteen.
Talveen suosittelen sitä, että jos sulla ei itselläsi ole kunnon ulkoiluvarusteita, hommaa sellaiset. Se vähentää epämiellyttävää oloa huomattavasti. Yritä nähdä kauneutta vuodenajassa, josta et pidä. Kun kiinnittää vaikka vähän väkisin huomion johonkin miellyttävään, väistämättömästä talvesta tulee helpompi kestää. Ulkoilu kuitenkin vähentää itse kunkin kärttyisyyttä.
Jaa. No olen yli 50-vuotias, vapaaehtoisesti lapseton, ja ymmärrän täysin mitä tuo ”kiitos” tässä ketjussa tarkoitti.
Tämä,on internet, ei terapiapalvelu. Pidä sinäkin omana tietonasi käsityksesi toisten empatiakyvystä, käytöksestä ja sivistyksen tasosta. Kehottaisin tutkiskelemaan näitä itsessäsi.
Mä en kysynyt, mitä se tarkoittaa, kyllä mä tiedän. Joo, tämä on internet, mikä vissiin tarkoittaa sinun ja kaltaistesi mielestä sitä, että ihanasti saa nimettömänä purkaa kaiken pahan olon toisiin ihmisiin. Se on vissiin se terapioinnin muoto, joka on sallittu.
Jos lukee sellaisen ihmisen viestin, jolla on vaikeaa, niin mitä jos jättäis kommentoimatta, jos ainoa asia, joka mieleen tulee, on loukkaus? Voisko olla, että ihan pienen hetken ajattelis jotain muuta kuin sitä omaa napaansa?
Jos alkaa vittuilla ihmiselle, joka kertoo, että on vaikeaa, niin selvää on, että empatiakyky ei kummoinen ole. Jos provosoituu siitä, että tuo tämän aivan yksinkertaisen asian esille, kannattaa todella harjoittaa sitä itsetutkimusta.
Tuossa kohtaa on haasteita, mutta olet jo voiton puolella. Usein helpottaa, kun ei ole enää yhtään alle kolmivuotiasta talossa. Yritä hengitellä ja ottaa rauhallisesti! :)
T: lapset 4v ja 6v, nyt jo enimmäkseen aika mukavaa ja rauhallista
Mulla on kans tuollaiset tappelupukarit. Tyttö ja poika, ikäeroa sama noin 2 v, ovat nyt 10- ja 12-vuotiaat ja ihan sama kahina jatkuu edelleen. Sitä on kestänyt 10 vuotta. KYMMENEN VUOTTA!
Kiitos.
T. Vela