Lue keskustelun säännöt.
Mies pakottaa viemään lapsen mummolaan hoitoon
27.10.2019 |
Mies ja hänen äitinsä yrittävät pakottaa viemään 1.5v lapsen mummolaan hoitoon. On muutaman kerran ollutkin jokusia tunteja pakon edessä. Joka viikko samasta aiheesta jankutetaan, ja en enää jaksa tapella aiheesta. En käsitä miksi pitäisi hoitoon viedä, jos ei ole itsellä sellaista menoa mihin ei lasta voisi ottaa.
Mitä teen, annanko vain periksi vai koitanko tapella yksin tuulimyllyjä vastaan?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap ei halua antaa lasta isovanhempien hoitoon?
No kun ap ei millään keksi mitä voisi tehdä jos lapsi olisi hoidossa isovanhemmilla ab.
Hän ei halua tehdä mitään...
Mielikuvitus ei riitä hällä että miehen kanssa voisi mennä vaikka leffaan, syömään tms
Tai vaan olla kaksistaan kotona ja viettää ns. treffi-iltaa.
Tosin mieskin voisi kyllä keksiä sitä tekemistä ja sanoa puolisolle, että mennään leffaan tms.
Mutta ehkä kumpikin on heistä aloitekyvytön eikä osaa enää puhua toiselle kuin isänä/äitinä....Emme ole tässä mielessä ihan samanlaisia kuin valtaosa. Emme olo koskaan käyneet leffassa, syömässä tai ns. "treffeillä", eikä ole haluakaan mennä.
Miestä ei näihin saisi vaikka kuolema uhkaisi.No mitä te teitte ENNEN lasta?
Tehkää samaa....
Vaikka sitten erikseen...Niin kaikki päivät teenkin, lapsi vain on mukanani. Teen kotitöitä, siivoan, pesen pyykkiä, käyn lenkillä, nämä nyt eivät vain vaadi lapsen hoitoon viemistä.
Onko sulla kavereita?
Miten se nyt lapsen hoitoon viemiseen liittyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuoden päästä ap valittaa, että mummo ei koskaan hoida lasta.
Ihmettelen kyllä näitä jankkaamisia, että jos mummo ei saa hoitaa heti vauvana tai pikkutaaperona, niin ei hoida sitten koskaan.
Huokuu vähän sellainen itsekäs asenne, etten kyllä veisi isompaakaan lasta näin ajattelevalle hoitoon.
Siskoni ei halunnut antaa lapsiaan ihan pikkuisina hoitoon kenellekään, ei siis minullekaan. Lapset ovat nyt isompia ja ehdottomasti aina tervetulleita tädin luokse kyläilemään (siis vanhempineen tai ilman vanhempiaan).
En todellakaan alkaisi sopottaa jotain "nomutsiis ku ei tulleet ihan pieninä hoitoon ni emmää kyl ota nytkää".
Tavallaan jo tuo ilmaisu "hoitoon" on jotenkin ihan pimeä, kun puhutaan isovanhemmista.
Meillä lapset ovat jo ihan pienestä pitäen menneet mummolaan ihan varta vasten, ihan vaan ollakseen yhdessä mummin ja vaarin / mummin ja ukin kanssa, täysin ilman hoidon tarvetta. Siis ihan siksi, että se on molemmille osapuolille kivaa, lapsille ja niille isovanhemmille. Ovat tehneet vaikka mitä kivaa keskenään. Ukki on opettanut kalastamaan ja tunnistamaan lintuja, toiset isovanhemmat vieneet Muumi -risteilylle jne. Teineinä menevät sinne ihan itsekseen, sopivat ihan keskenään isovanhempien kanssa, että sinä ja sinä viikonloppuna ollaan yhdessä ja se on meille vanhemmille tyyliin ilmoitusasia - tietenkin siten, etti ole mitään pakollista menoa sinä vikonloppuna.
Ovat toki myös hoitaneet ne tilanteet, kun molemmilla on vaikka yhtäaikaa työmatka, mutta ensisijaisesti mummolassa oleminen on ollut sitä kivaa lomaa lapsille. Sitä hoitoon jäämistä on tietenkin myös helpottanut se, että se ei ole mikään pakon edessä tapahtuva asia, vaan lähtökohtaisesti kivaa ja tavallistakin, mummolasta löytyy ne omat lelut ja vuodevaatteet jne.
Eikö ap olisi kaikille helpottavaa, että lapsi totuttelisi olemaan siellä "hoidossa" pienen hetken kerrallaan ja vanhemmat olisivat valmiina hakemaan pois jos tulee kova ikävä? Joten sitten kun se oikea hoidon tarve tulee, ei paikka ja ihmiset olisi vieraita ja tilanne pelottava. Eikä sitten ne vanhemmat ole auttamassa, jos tilanne on se kertakaikkinen pakko saada lapsi hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap ei halua antaa lasta isovanhempien hoitoon?
No kun ap ei millään keksi mitä voisi tehdä jos lapsi olisi hoidossa isovanhemmilla ab.
Hän ei halua tehdä mitään...
Mielikuvitus ei riitä hällä että miehen kanssa voisi mennä vaikka leffaan, syömään tms
Tai vaan olla kaksistaan kotona ja viettää ns. treffi-iltaa.
Tosin mieskin voisi kyllä keksiä sitä tekemistä ja sanoa puolisolle, että mennään leffaan tms.
Mutta ehkä kumpikin on heistä aloitekyvytön eikä osaa enää puhua toiselle kuin isänä/äitinä....Emme ole tässä mielessä ihan samanlaisia kuin valtaosa. Emme olo koskaan käyneet leffassa, syömässä tai ns. "treffeillä", eikä ole haluakaan mennä.
Miestä ei näihin saisi vaikka kuolema uhkaisi.No mitä te teitte ENNEN lasta?
Tehkää samaa....
Vaikka sitten erikseen...Niin kaikki päivät teenkin, lapsi vain on mukanani. Teen kotitöitä, siivoan, pesen pyykkiä, käyn lenkillä, nämä nyt eivät vain vaadi lapsen hoitoon viemistä.
Onko sulla kavereita?
Miten se nyt lapsen hoitoon viemiseen liittyy?
Liittyy kyllä. Ystäviä ehtii tavata ja heihin keskittyä paremmin kun ei samalla tarvitse vahtia taaperoa. Muutkin ihmiset saattavat kaivata ap:ta kuin lapsi. Mutta ehkä niitä ei ole, jos ennen lasta on tehnyt vain kotitöitä ja lenkkeillyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap ei halua antaa lasta isovanhempien hoitoon?
No kun ap ei millään keksi mitä voisi tehdä jos lapsi olisi hoidossa isovanhemmilla ab.
Hän ei halua tehdä mitään...
Mielikuvitus ei riitä hällä että miehen kanssa voisi mennä vaikka leffaan, syömään tms
Tai vaan olla kaksistaan kotona ja viettää ns. treffi-iltaa.
Tosin mieskin voisi kyllä keksiä sitä tekemistä ja sanoa puolisolle, että mennään leffaan tms.
Mutta ehkä kumpikin on heistä aloitekyvytön eikä osaa enää puhua toiselle kuin isänä/äitinä....Emme ole tässä mielessä ihan samanlaisia kuin valtaosa. Emme olo koskaan käyneet leffassa, syömässä tai ns. "treffeillä", eikä ole haluakaan mennä.
Miestä ei näihin saisi vaikka kuolema uhkaisi.No mitä te teitte ENNEN lasta?
Tehkää samaa....
Vaikka sitten erikseen...Niin kaikki päivät teenkin, lapsi vain on mukanani. Teen kotitöitä, siivoan, pesen pyykkiä, käyn lenkillä, nämä nyt eivät vain vaadi lapsen hoitoon viemistä.
Onko sulla kavereita?
Miten se nyt lapsen hoitoon viemiseen liittyy?
Liittyy kyllä. Ystäviä ehtii tavata ja heihin keskittyä paremmin kun ei samalla tarvitse vahtia taaperoa. Muutkin ihmiset saattavat kaivata ap:ta kuin lapsi. Mutta ehkä niitä ei ole, jos ennen lasta on tehnyt vain kotitöitä ja lenkkeillyt.
Jännä, miten kaverien vähyydestä edelleen yritetään tehdä ongelmaa, tai että se olisi jotenkin väärin.
Itselläni on yksi ystävä, enempää ei ole eikä tule. Sanon itseäni osa-aika-erakoksi, koska rakastan perhe-elämääni, mutta omalla ajalla olen mieluusti yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap ei halua antaa lasta isovanhempien hoitoon?
No kun ap ei millään keksi mitä voisi tehdä jos lapsi olisi hoidossa isovanhemmilla ab.
Hän ei halua tehdä mitään...
Mielikuvitus ei riitä hällä että miehen kanssa voisi mennä vaikka leffaan, syömään tms
Tai vaan olla kaksistaan kotona ja viettää ns. treffi-iltaa.
Tosin mieskin voisi kyllä keksiä sitä tekemistä ja sanoa puolisolle, että mennään leffaan tms.
Mutta ehkä kumpikin on heistä aloitekyvytön eikä osaa enää puhua toiselle kuin isänä/äitinä....Emme ole tässä mielessä ihan samanlaisia kuin valtaosa. Emme olo koskaan käyneet leffassa, syömässä tai ns. "treffeillä", eikä ole haluakaan mennä.
Miestä ei näihin saisi vaikka kuolema uhkaisi.No mitä te teitte ENNEN lasta?
Tehkää samaa....
Vaikka sitten erikseen...Niin kaikki päivät teenkin, lapsi vain on mukanani. Teen kotitöitä, siivoan, pesen pyykkiä, käyn lenkillä, nämä nyt eivät vain vaadi lapsen hoitoon viemistä.
Onko sulla kavereita?
Miten se nyt lapsen hoitoon viemiseen liittyy?
Liittyy kyllä. Ystäviä ehtii tavata ja heihin keskittyä paremmin kun ei samalla tarvitse vahtia taaperoa. Muutkin ihmiset saattavat kaivata ap:ta kuin lapsi. Mutta ehkä niitä ei ole, jos ennen lasta on tehnyt vain kotitöitä ja lenkkeillyt.
Ystäväni asuvat muualla, ja ovat puhelimen päässä. Ehdimme kyllä puhua tai kirjoitella iltaisin kun lapset ovat nukkumassa.
Onko ap lapsesi ollut sinun vanhemmillasi koskaan ilman sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan jo tuo ilmaisu "hoitoon" on jotenkin ihan pimeä, kun puhutaan isovanhemmista.
Meillä lapset ovat jo ihan pienestä pitäen menneet mummolaan ihan varta vasten, ihan vaan ollakseen yhdessä mummin ja vaarin / mummin ja ukin kanssa, täysin ilman hoidon tarvetta. Siis ihan siksi, että se on molemmille osapuolille kivaa, lapsille ja niille isovanhemmille. Ovat tehneet vaikka mitä kivaa keskenään. Ukki on opettanut kalastamaan ja tunnistamaan lintuja, toiset isovanhemmat vieneet Muumi -risteilylle jne. Teineinä menevät sinne ihan itsekseen, sopivat ihan keskenään isovanhempien kanssa, että sinä ja sinä viikonloppuna ollaan yhdessä ja se on meille vanhemmille tyyliin ilmoitusasia - tietenkin siten, etti ole mitään pakollista menoa sinä vikonloppuna.
Ovat toki myös hoitaneet ne tilanteet, kun molemmilla on vaikka yhtäaikaa työmatka, mutta ensisijaisesti mummolassa oleminen on ollut sitä kivaa lomaa lapsille. Sitä hoitoon jäämistä on tietenkin myös helpottanut se, että se ei ole mikään pakon edessä tapahtuva asia, vaan lähtökohtaisesti kivaa ja tavallistakin, mummolasta löytyy ne omat lelut ja vuodevaatteet jne.
Eikö ap olisi kaikille helpottavaa, että lapsi totuttelisi olemaan siellä "hoidossa" pienen hetken kerrallaan ja vanhemmat olisivat valmiina hakemaan pois jos tulee kova ikävä? Joten sitten kun se oikea hoidon tarve tulee, ei paikka ja ihmiset olisi vieraita ja tilanne pelottava. Eikä sitten ne vanhemmat ole auttamassa, jos tilanne on se kertakaikkinen pakko saada lapsi hoitoon.
Tämän takia mies käy lapsen kanssa vanhemmillaan kylässä, samoin minä omillani jottei olisi sitten vieras paikka jos tulee hoidolle tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Onko ap lapsesi ollut sinun vanhemmillasi koskaan ilman sinua?
Ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan jo tuo ilmaisu "hoitoon" on jotenkin ihan pimeä, kun puhutaan isovanhemmista.
Meillä lapset ovat jo ihan pienestä pitäen menneet mummolaan ihan varta vasten, ihan vaan ollakseen yhdessä mummin ja vaarin / mummin ja ukin kanssa, täysin ilman hoidon tarvetta. Siis ihan siksi, että se on molemmille osapuolille kivaa, lapsille ja niille isovanhemmille. Ovat tehneet vaikka mitä kivaa keskenään. Ukki on opettanut kalastamaan ja tunnistamaan lintuja, toiset isovanhemmat vieneet Muumi -risteilylle jne. Teineinä menevät sinne ihan itsekseen, sopivat ihan keskenään isovanhempien kanssa, että sinä ja sinä viikonloppuna ollaan yhdessä ja se on meille vanhemmille tyyliin ilmoitusasia - tietenkin siten, etti ole mitään pakollista menoa sinä vikonloppuna.
Ovat toki myös hoitaneet ne tilanteet, kun molemmilla on vaikka yhtäaikaa työmatka, mutta ensisijaisesti mummolassa oleminen on ollut sitä kivaa lomaa lapsille. Sitä hoitoon jäämistä on tietenkin myös helpottanut se, että se ei ole mikään pakon edessä tapahtuva asia, vaan lähtökohtaisesti kivaa ja tavallistakin, mummolasta löytyy ne omat lelut ja vuodevaatteet jne.
Eikö ap olisi kaikille helpottavaa, että lapsi totuttelisi olemaan siellä "hoidossa" pienen hetken kerrallaan ja vanhemmat olisivat valmiina hakemaan pois jos tulee kova ikävä? Joten sitten kun se oikea hoidon tarve tulee, ei paikka ja ihmiset olisi vieraita ja tilanne pelottava. Eikä sitten ne vanhemmat ole auttamassa, jos tilanne on se kertakaikkinen pakko saada lapsi hoitoon.
Tämän takia mies käy lapsen kanssa vanhemmillaan kylässä, samoin minä omillani jottei olisi sitten vieras paikka jos tulee hoidolle tarvetta.
Mutta miksi lapsi ei saa olla isovanhemmilla ilman teitä? Siis vaikka paria tuntia.
Tilanne on kuitenkin ihan eri siinä, kun sinne on pakko jäädä ilman vanhempia jos ei ole koskaan ollut siellä hetkeäkään ilman vanhempia.
Muutenkin jotenkin kummallista, että ette siis edes kyläile perheenä isovanhemmilla, vaan mies vie lasta omille vanhemmileen yksin, sinä viet omille vanhemmillesi yksin.
Suhde nyt vaan kehittyy erilaiseksi jos mummola on paikka, jossa vieraillaan, kuin jos se on vähän kuin toinen koti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan jo tuo ilmaisu "hoitoon" on jotenkin ihan pimeä, kun puhutaan isovanhemmista.
Meillä lapset ovat jo ihan pienestä pitäen menneet mummolaan ihan varta vasten, ihan vaan ollakseen yhdessä mummin ja vaarin / mummin ja ukin kanssa, täysin ilman hoidon tarvetta. Siis ihan siksi, että se on molemmille osapuolille kivaa, lapsille ja niille isovanhemmille. Ovat tehneet vaikka mitä kivaa keskenään. Ukki on opettanut kalastamaan ja tunnistamaan lintuja, toiset isovanhemmat vieneet Muumi -risteilylle jne. Teineinä menevät sinne ihan itsekseen, sopivat ihan keskenään isovanhempien kanssa, että sinä ja sinä viikonloppuna ollaan yhdessä ja se on meille vanhemmille tyyliin ilmoitusasia - tietenkin siten, etti ole mitään pakollista menoa sinä vikonloppuna.
Ovat toki myös hoitaneet ne tilanteet, kun molemmilla on vaikka yhtäaikaa työmatka, mutta ensisijaisesti mummolassa oleminen on ollut sitä kivaa lomaa lapsille. Sitä hoitoon jäämistä on tietenkin myös helpottanut se, että se ei ole mikään pakon edessä tapahtuva asia, vaan lähtökohtaisesti kivaa ja tavallistakin, mummolasta löytyy ne omat lelut ja vuodevaatteet jne.
Eikö ap olisi kaikille helpottavaa, että lapsi totuttelisi olemaan siellä "hoidossa" pienen hetken kerrallaan ja vanhemmat olisivat valmiina hakemaan pois jos tulee kova ikävä? Joten sitten kun se oikea hoidon tarve tulee, ei paikka ja ihmiset olisi vieraita ja tilanne pelottava. Eikä sitten ne vanhemmat ole auttamassa, jos tilanne on se kertakaikkinen pakko saada lapsi hoitoon.
Tämän takia mies käy lapsen kanssa vanhemmillaan kylässä, samoin minä omillani jottei olisi sitten vieras paikka jos tulee hoidolle tarvetta.
Mutta miksi lapsi ei saa olla isovanhemmilla ilman teitä? Siis vaikka paria tuntia.
Tilanne on kuitenkin ihan eri siinä, kun sinne on pakko jäädä ilman vanhempia jos ei ole koskaan ollut siellä hetkeäkään ilman vanhempia.
Muutenkin jotenkin kummallista, että ette siis edes kyläile perheenä isovanhemmilla, vaan mies vie lasta omille vanhemmileen yksin, sinä viet omille vanhemmillesi yksin.
Suhde nyt vaan kehittyy erilaiseksi jos mummola on paikka, jossa vieraillaan, kuin jos se on vähän kuin toinen koti.
Miksi ihmeessä lapsella pitäisi olla kolmesta kuuteen (tai enemmän) koteja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun meilläkin olisi mummola, jonne lapset voisi silloin tällöin viedä hoitoon...
Jos lapsi itse menee mielellään mummolaan ja ilmapiiri on siellä lämmin ja turvallinen, en kyllä näkisi mitään syytä kieltää sitä. Ei oma lapsi ole yhtään sen vähemmän oma, vaikka välillä joku muukin ottaisi hoitovastuun.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun meilläkin olisi mummola, jonne lapset voisi silloin tällöin viedä hoitoon...
Jos lapsi itse menee mielellään mummolaan ja ilmapiiri on siellä lämmin ja turvallinen, en kyllä näkisi mitään syytä kieltää sitä. Ei oma lapsi ole yhtään sen vähemmän oma, vaikka välillä joku muukin ottaisi hoitovastuun.
Niinkuin aiemmin tästäkin sanoin, ehtii kyllä vanhempana varmasti olemaan aivan tarpeeksi hoidossa kun sille on oikeasti tarvetta.
Tämä edes tunniksi tai kahdeksi vieminen tarkoittaa sitä, että ajan melkein tunnin viemään lasta tavaroineen, ehdin hetken olla yksin kotona ja taas tunnin matka takaisin. Eli puolen päivän operaatio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan jo tuo ilmaisu "hoitoon" on jotenkin ihan pimeä, kun puhutaan isovanhemmista.
Meillä lapset ovat jo ihan pienestä pitäen menneet mummolaan ihan varta vasten, ihan vaan ollakseen yhdessä mummin ja vaarin / mummin ja ukin kanssa, täysin ilman hoidon tarvetta. Siis ihan siksi, että se on molemmille osapuolille kivaa, lapsille ja niille isovanhemmille. Ovat tehneet vaikka mitä kivaa keskenään. Ukki on opettanut kalastamaan ja tunnistamaan lintuja, toiset isovanhemmat vieneet Muumi -risteilylle jne. Teineinä menevät sinne ihan itsekseen, sopivat ihan keskenään isovanhempien kanssa, että sinä ja sinä viikonloppuna ollaan yhdessä ja se on meille vanhemmille tyyliin ilmoitusasia - tietenkin siten, etti ole mitään pakollista menoa sinä vikonloppuna.
Ovat toki myös hoitaneet ne tilanteet, kun molemmilla on vaikka yhtäaikaa työmatka, mutta ensisijaisesti mummolassa oleminen on ollut sitä kivaa lomaa lapsille. Sitä hoitoon jäämistä on tietenkin myös helpottanut se, että se ei ole mikään pakon edessä tapahtuva asia, vaan lähtökohtaisesti kivaa ja tavallistakin, mummolasta löytyy ne omat lelut ja vuodevaatteet jne.
Eikö ap olisi kaikille helpottavaa, että lapsi totuttelisi olemaan siellä "hoidossa" pienen hetken kerrallaan ja vanhemmat olisivat valmiina hakemaan pois jos tulee kova ikävä? Joten sitten kun se oikea hoidon tarve tulee, ei paikka ja ihmiset olisi vieraita ja tilanne pelottava. Eikä sitten ne vanhemmat ole auttamassa, jos tilanne on se kertakaikkinen pakko saada lapsi hoitoon.
Tämän takia mies käy lapsen kanssa vanhemmillaan kylässä, samoin minä omillani jottei olisi sitten vieras paikka jos tulee hoidolle tarvetta.
Mutta miksi lapsi ei saa olla isovanhemmilla ilman teitä? Siis vaikka paria tuntia.
Tilanne on kuitenkin ihan eri siinä, kun sinne on pakko jäädä ilman vanhempia jos ei ole koskaan ollut siellä hetkeäkään ilman vanhempia.
Muutenkin jotenkin kummallista, että ette siis edes kyläile perheenä isovanhemmilla, vaan mies vie lasta omille vanhemmileen yksin, sinä viet omille vanhemmillesi yksin.
Suhde nyt vaan kehittyy erilaiseksi jos mummola on paikka, jossa vieraillaan, kuin jos se on vähän kuin toinen koti.
Erikseen vierailu on aivan käytännön syistä, mies käy kotona vain muutaman päivän kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan jo tuo ilmaisu "hoitoon" on jotenkin ihan pimeä, kun puhutaan isovanhemmista.
Meillä lapset ovat jo ihan pienestä pitäen menneet mummolaan ihan varta vasten, ihan vaan ollakseen yhdessä mummin ja vaarin / mummin ja ukin kanssa, täysin ilman hoidon tarvetta. Siis ihan siksi, että se on molemmille osapuolille kivaa, lapsille ja niille isovanhemmille. Ovat tehneet vaikka mitä kivaa keskenään. Ukki on opettanut kalastamaan ja tunnistamaan lintuja, toiset isovanhemmat vieneet Muumi -risteilylle jne. Teineinä menevät sinne ihan itsekseen, sopivat ihan keskenään isovanhempien kanssa, että sinä ja sinä viikonloppuna ollaan yhdessä ja se on meille vanhemmille tyyliin ilmoitusasia - tietenkin siten, etti ole mitään pakollista menoa sinä vikonloppuna.
Ovat toki myös hoitaneet ne tilanteet, kun molemmilla on vaikka yhtäaikaa työmatka, mutta ensisijaisesti mummolassa oleminen on ollut sitä kivaa lomaa lapsille. Sitä hoitoon jäämistä on tietenkin myös helpottanut se, että se ei ole mikään pakon edessä tapahtuva asia, vaan lähtökohtaisesti kivaa ja tavallistakin, mummolasta löytyy ne omat lelut ja vuodevaatteet jne.
Eikö ap olisi kaikille helpottavaa, että lapsi totuttelisi olemaan siellä "hoidossa" pienen hetken kerrallaan ja vanhemmat olisivat valmiina hakemaan pois jos tulee kova ikävä? Joten sitten kun se oikea hoidon tarve tulee, ei paikka ja ihmiset olisi vieraita ja tilanne pelottava. Eikä sitten ne vanhemmat ole auttamassa, jos tilanne on se kertakaikkinen pakko saada lapsi hoitoon.
Tämän takia mies käy lapsen kanssa vanhemmillaan kylässä, samoin minä omillani jottei olisi sitten vieras paikka jos tulee hoidolle tarvetta.
Mutta miksi lapsi ei saa olla isovanhemmilla ilman teitä? Siis vaikka paria tuntia.
Tilanne on kuitenkin ihan eri siinä, kun sinne on pakko jäädä ilman vanhempia jos ei ole koskaan ollut siellä hetkeäkään ilman vanhempia.
Muutenkin jotenkin kummallista, että ette siis edes kyläile perheenä isovanhemmilla, vaan mies vie lasta omille vanhemmileen yksin, sinä viet omille vanhemmillesi yksin.
Suhde nyt vaan kehittyy erilaiseksi jos mummola on paikka, jossa vieraillaan, kuin jos se on vähän kuin toinen koti.
Erikseen vierailu on aivan käytännön syistä, mies käy kotona vain muutaman päivän kuukaudessa.
Keksit silloin muuta tekemistä? Ehkä et itse välitä anopista ja siksi et halua että lapsesikaan liiemmin välittäisi.
Jaa. Mun anoppi olisi halunnut pienen vauvan yökylään, tähän ei suostuttu ja vauva oli täysin rintamaidolla, niin oli hyvä syykin.
Sinun tapauksessa en käsitä miksei voisi antaa, kun ei ole sylivauva ja kyseessä ei ole mikään yökylä. Hieman äidin vallankäyttö haiskahtaa, kun asia olisi mummolle tärkeä, isä haluaa antaa, lapsi ei vierasta ja mummo hyvä hoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olisi hyvä lapsen olla joskus muidenkin ihmisten eikä vain vanhempien kanssa. Puolitoistavuotias pärjää hyvin hoidossa.
Niin, lapsi on VASTA 1,5 vuotias. Eiköhän hän ehdi myöhemminkin olla myös muiden kuin vanhempiensa kanssa..
kyse ei varmaan olekkaan siitä, ettei lapsi pärjäisi isovanhempien luona, vaan siitä, ettei ap halua eikä ole tarvettakaa jättää lastaan mihinkään.
On ne anopit kauheita, ja miehet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan jo tuo ilmaisu "hoitoon" on jotenkin ihan pimeä, kun puhutaan isovanhemmista.
Meillä lapset ovat jo ihan pienestä pitäen menneet mummolaan ihan varta vasten, ihan vaan ollakseen yhdessä mummin ja vaarin / mummin ja ukin kanssa, täysin ilman hoidon tarvetta. Siis ihan siksi, että se on molemmille osapuolille kivaa, lapsille ja niille isovanhemmille. Ovat tehneet vaikka mitä kivaa keskenään. Ukki on opettanut kalastamaan ja tunnistamaan lintuja, toiset isovanhemmat vieneet Muumi -risteilylle jne. Teineinä menevät sinne ihan itsekseen, sopivat ihan keskenään isovanhempien kanssa, että sinä ja sinä viikonloppuna ollaan yhdessä ja se on meille vanhemmille tyyliin ilmoitusasia - tietenkin siten, etti ole mitään pakollista menoa sinä vikonloppuna.
Ovat toki myös hoitaneet ne tilanteet, kun molemmilla on vaikka yhtäaikaa työmatka, mutta ensisijaisesti mummolassa oleminen on ollut sitä kivaa lomaa lapsille. Sitä hoitoon jäämistä on tietenkin myös helpottanut se, että se ei ole mikään pakon edessä tapahtuva asia, vaan lähtökohtaisesti kivaa ja tavallistakin, mummolasta löytyy ne omat lelut ja vuodevaatteet jne.
Eikö ap olisi kaikille helpottavaa, että lapsi totuttelisi olemaan siellä "hoidossa" pienen hetken kerrallaan ja vanhemmat olisivat valmiina hakemaan pois jos tulee kova ikävä? Joten sitten kun se oikea hoidon tarve tulee, ei paikka ja ihmiset olisi vieraita ja tilanne pelottava. Eikä sitten ne vanhemmat ole auttamassa, jos tilanne on se kertakaikkinen pakko saada lapsi hoitoon.
Tämän takia mies käy lapsen kanssa vanhemmillaan kylässä, samoin minä omillani jottei olisi sitten vieras paikka jos tulee hoidolle tarvetta.
Mutta miksi lapsi ei saa olla isovanhemmilla ilman teitä? Siis vaikka paria tuntia.
Tilanne on kuitenkin ihan eri siinä, kun sinne on pakko jäädä ilman vanhempia jos ei ole koskaan ollut siellä hetkeäkään ilman vanhempia.
Muutenkin jotenkin kummallista, että ette siis edes kyläile perheenä isovanhemmilla, vaan mies vie lasta omille vanhemmileen yksin, sinä viet omille vanhemmillesi yksin.
Suhde nyt vaan kehittyy erilaiseksi jos mummola on paikka, jossa vieraillaan, kuin jos se on vähän kuin toinen koti.
Erikseen vierailu on aivan käytännön syistä, mies käy kotona vain muutaman päivän kuukaudessa.
Keksit silloin muuta tekemistä? Ehkä et itse välitä anopista ja siksi et halua että lapsesikaan liiemmin välittäisi.
Ei, vaan se on kahteen viikkoon ainoa aika kun isä on kaksin lapsensa kanssa. En puutu heidän kahdenkeskisen aikaansa
Näin yhden täysi-ikäisen ja kahden teinin äitinä sanoisin, että on suuresti eri asia viettää aikaa isovanhempien kanssa ilman, että omat vanhemmat ovat paikalla. Siinä syntyy aivan erilainen side. Kun oma vanhempi on paikalla, lapsi kuitenkin tietenkin turvautuu siihen omaan äitiin/isään. Kun on isovanhempien kanssa ilman vanhempia, heihin syntyy se turvallinen side.
Meillä on molemmat isovanhemmat sekä halunneet, että pystyneet hoitamaan lapsia ihan pikkuvauvasta alkaen ja heille on muodostunut ihan mielettömän lämpimät välit, 18-vuotias menee viikonlopuksi mummille ja touhuavat kaikenlaista. Samoin menee toiselle mummille, eli anopille. Kyllä se oikeasti todella läheinen suhde rakennetaan sillä, että joskus saa viettää aikaa ihan vaan kahdestaan tai kolmistaan sen lapsen kanssa ilman että vanhempi on paikalla. Mitä isommaksi lapsi kasvaa ennen näitä hetkiä, sitä etäisemmäksi suhde muodostuu.
Itse esim. olin todella, todella paljon isäni vanhemmilla "hoidossa" (=vaarini halusi hullun lailla olla kanssani, ajelutti autolla kun kärsin vauvana koliikista ja rauhoituin vain autossa turvaistuimessa jne). Äidin vanhempien luona kyläiltiin porukalla, ikinä en ollut siellä edes yökylässä. Aina oli vanhemmat mukana.
Isän vanhemmista muodostui minulle kuin toiset vanhemmat, olin paikalla kun vaarini kuoli ja hoidin aikuisenakin mummin asioita sen jälkeen, soittelimme ja olimme läheisiä aina hänen kuolemaansa asti. Toiset isovanhemmat jäivät vieraammiksi, heillä nimenomaan kyläiltiin ja juteltiin kohteliaasti, oltiin vieraisilla.
En tiedä mikä syys ap:lla on sille, ettei halua isovanhempien olevan yksin lapsen kanssa. Toivon, ettei sitten vuoden päästä täällä ole ap:n aloitusta, että "isovanhemmat eivät auta lapsen hoitamisessa vaikka heillä olisi aikaa." Tuo suhde kun ei oikein ole sellainen rusinat pullasta -juttu. Jollekin 3-vuotiaalle ne isovanhemmat on sitten ihan vieraita ihmisiä ja kynnys jäädä sinne hoitoon on jo aika iso.