Lue keskustelun säännöt.
Mies pakottaa viemään lapsen mummolaan hoitoon
27.10.2019 |
Mies ja hänen äitinsä yrittävät pakottaa viemään 1.5v lapsen mummolaan hoitoon. On muutaman kerran ollutkin jokusia tunteja pakon edessä. Joka viikko samasta aiheesta jankutetaan, ja en enää jaksa tapella aiheesta. En käsitä miksi pitäisi hoitoon viedä, jos ei ole itsellä sellaista menoa mihin ei lasta voisi ottaa.
Mitä teen, annanko vain periksi vai koitanko tapella yksin tuulimyllyjä vastaan?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap ei halua antaa lasta isovanhempien hoitoon?
No kun ap ei millään keksi mitä voisi tehdä jos lapsi olisi hoidossa isovanhemmilla ab.
Hän ei halua tehdä mitään...
Mielikuvitus ei riitä hällä että miehen kanssa voisi mennä vaikka leffaan, syömään tms
Tai vaan olla kaksistaan kotona ja viettää ns. treffi-iltaa.
Tosin mieskin voisi kyllä keksiä sitä tekemistä ja sanoa puolisolle, että mennään leffaan tms.
Mutta ehkä kumpikin on heistä aloitekyvytön eikä osaa enää puhua toiselle kuin isänä/äitinä....Emme ole tässä mielessä ihan samanlaisia kuin valtaosa. Emme olo koskaan käyneet leffassa, syömässä tai ns. "treffeillä", eikä ole haluakaan mennä.
Miestä ei näihin saisi vaikka kuolema uhkaisi.No mitä te teitte ENNEN lasta?
Tehkää samaa....
Vaikka sitten erikseen...Niin kaikki päivät teenkin, lapsi vain on mukanani. Teen kotitöitä, siivoan, pesen pyykkiä, käyn lenkillä, nämä nyt eivät vain vaadi lapsen hoitoon viemistä.
Kokeile joskus yksin. Vaihtelu virkistää. Tai osta sen lapsen joululahjat, kun ei ole mukana.
Tai sit vaan sanot että täällä määrään minä ja napanuora ei ole poikki omalta puoleltani, en ole valmis että lapsella on muiden kanssa kivaa.
Näkyy että kun mies on sulle etäinen, laitat kaikki paukut lapseen ja lapsi korvaa sulle ystäviä ja miestä. Voi olla lapselle rankkaa pitemmän päälle..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoista on se, että ap ei keksi mitään tekemistä jos lapsi menee mummolaan. Eikö koskaan tee mieli syödä rauhassa, nukkua päikkäreitä, saunoa, katsoa elokuvia tai sarjoja, lukea, ommella, kuunnella musiikkia ja tanssia, käydä uimassa itsekseen tms.?
Tällä äidillä on nyt ongelmana se, että hänelle lapsi on turvalelu. Kun lapsi on paikalla, äiti tuntee olevansa itsevarma ja kontrollissa. Hän haluaa omistaa lapsensa.
Lapsen etu tutustua isovanhempiinsa tai yleensä viettää aikaa itsenäisesti kodin ulkopuolella eivät äitiä huoleta.
Tässä äiti huolehtii vain omista tarpeistaan. Kyse on epävamuudesta tunne-elämässä ja läheisriippuvuudesta.
Ihan sääli käy lasta kun se kasvaa. Koko ajan äiti roikkuu niskassa ja saa hermoromahduksen ellei turvalelu lohduta ja ole läsnä. Äidin kannattaisi nyt hankkia omia kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia, tässähän saa myös kuvan ettei lapsella ole laatuaikaa edes isänsä kanssa. Veikkaan että ap on samanlinen kuin eräs sukumme miniä, joka pitkin hampain antoi lapsen vierailla isänpuoleisen mumminsa luona ja silloinkin äiti soitteli sinne jatkuvasti niin että jopa lapsi sanoi vaivautuneena että "äiti, älä soita enää".
Lapselle tämmöinen äiti on hirveä taakka, koska lapsen läsnäolo on tarpeellinen että äiti on normaalissa olotilassa. Lapsi ei voi elää normaalia lapsen ja nuoren elämää vaan joutuu vastuuseen äitinsä henkisestä hyvinvoinnista.
Vierailija kirjoitti:
Tällä äidillä on nyt ongelmana se, että hänelle lapsi on turvalelu. Kun lapsi on paikalla, äiti tuntee olevansa itsevarma ja kontrollissa. Hän haluaa omistaa lapsensa.
Lapsen etu tutustua isovanhempiinsa tai yleensä viettää aikaa itsenäisesti kodin ulkopuolella eivät äitiä huoleta.
Tässä äiti huolehtii vain omista tarpeistaan. Kyse on epävamuudesta tunne-elämässä ja läheisriippuvuudesta.
Ihan sääli käy lasta kun se kasvaa. Koko ajan äiti roikkuu niskassa ja saa hermoromahduksen ellei turvalelu lohduta ja ole läsnä. Äidin kannattaisi nyt hankkia omia kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia, tässähän saa myös kuvan ettei lapsella ole laatuaikaa edes isänsä kanssa. Veikkaan että ap on samanlinen kuin eräs sukumme miniä, joka pitkin hampain antoi lapsen vierailla isänpuoleisen mumminsa luona ja silloinkin äiti soitteli sinne jatkuvasti niin että jopa lapsi sanoi vaivautuneena että "äiti, älä soita enää".
Lapselle tämmöinen äiti on hirveä taakka, koska lapsen läsnäolo on tarpeellinen että äiti on normaalissa olotilassa. Lapsi ei voi elää normaalia lapsen ja nuoren elämää vaan joutuu vastuuseen äitinsä henkisestä hyvinvoinnista.
Siinä olet oikeassa, ettei lapsella ole laatuaikaa isänsä kanssa. Isä on aina kaksi viikkoa töissä, ja välissä yhden viikonlopun tai kolme päivää kotona. Silloin kun isällä on kotiviikonloppu, niin viettää siitä osan lapsen kanssa ja silloin minä en puutu heidän tekemisiinsä enempää, kuin että lapsi saa ruokaa (isänsä ei aina muista, että tuon ikäinen ei pärjää enää pelkällä maitopullolla).
Vierailija kirjoitti:
Tällä äidillä on nyt ongelmana se, että hänelle lapsi on turvalelu. Kun lapsi on paikalla, äiti tuntee olevansa itsevarma ja kontrollissa. Hän haluaa omistaa lapsensa.
Lapsen etu tutustua isovanhempiinsa tai yleensä viettää aikaa itsenäisesti kodin ulkopuolella eivät äitiä huoleta.
Tässä äiti huolehtii vain omista tarpeistaan. Kyse on epävamuudesta tunne-elämässä ja läheisriippuvuudesta.
Ihan sääli käy lasta kun se kasvaa. Koko ajan äiti roikkuu niskassa ja saa hermoromahduksen ellei turvalelu lohduta ja ole läsnä. Äidin kannattaisi nyt hankkia omia kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia, tässähän saa myös kuvan ettei lapsella ole laatuaikaa edes isänsä kanssa. Veikkaan että ap on samanlinen kuin eräs sukumme miniä, joka pitkin hampain antoi lapsen vierailla isänpuoleisen mumminsa luona ja silloinkin äiti soitteli sinne jatkuvasti niin että jopa lapsi sanoi vaivautuneena että "äiti, älä soita enää".
Lapselle tämmöinen äiti on hirveä taakka, koska lapsen läsnäolo on tarpeellinen että äiti on normaalissa olotilassa. Lapsi ei voi elää normaalia lapsen ja nuoren elämää vaan joutuu vastuuseen äitinsä henkisestä hyvinvoinnista.
Missasit vissiin alotuksesta, että lapsi on 1 vuotias, ei 10.
Yskvee ei todellakaan tarvitse mitään aikaa erossa vanhemmistaan yksin sukulaisten kanssa.
Ja kaikkia vanhempia ei ihan oikeasti häiritse se omien lasten läsnäolo, jotkut jopa nauttii siitä ja haluaa nauttia siitä ajasta kun lapsi on pieni eikä sitä tarvitse raahata mihinkään hoitoon.
Ja toisin kuin sinun mielestäsi se ei mielestäni ole huonon vanhemman merkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei kai se yksin sinun päätös ole, onhan se miehenkin lapsi.
Jos kerran mummo osaa hoitaa eikä ole mitään pelkoa että hoitaisi väärin.
Itsekin olin aluksi tarkka kaikesta mutta sitten ajattelin että mummola on mummola ja siellä saa olla vähän toiset säännöt , niinkuin oli aikanaan myös omassa mummolassa.
Jos toinen vanhempi ei halua viedä lasta hoitoon, niin ei silloin tietenkään väkisin viedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä äidillä on nyt ongelmana se, että hänelle lapsi on turvalelu. Kun lapsi on paikalla, äiti tuntee olevansa itsevarma ja kontrollissa. Hän haluaa omistaa lapsensa.
Lapsen etu tutustua isovanhempiinsa tai yleensä viettää aikaa itsenäisesti kodin ulkopuolella eivät äitiä huoleta.
Tässä äiti huolehtii vain omista tarpeistaan. Kyse on epävamuudesta tunne-elämässä ja läheisriippuvuudesta.
Ihan sääli käy lasta kun se kasvaa. Koko ajan äiti roikkuu niskassa ja saa hermoromahduksen ellei turvalelu lohduta ja ole läsnä. Äidin kannattaisi nyt hankkia omia kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia, tässähän saa myös kuvan ettei lapsella ole laatuaikaa edes isänsä kanssa. Veikkaan että ap on samanlinen kuin eräs sukumme miniä, joka pitkin hampain antoi lapsen vierailla isänpuoleisen mumminsa luona ja silloinkin äiti soitteli sinne jatkuvasti niin että jopa lapsi sanoi vaivautuneena että "äiti, älä soita enää".
Lapselle tämmöinen äiti on hirveä taakka, koska lapsen läsnäolo on tarpeellinen että äiti on normaalissa olotilassa. Lapsi ei voi elää normaalia lapsen ja nuoren elämää vaan joutuu vastuuseen äitinsä henkisestä hyvinvoinnista.
Missasit vissiin alotuksesta, että lapsi on 1 vuotias, ei 10.
Yskvee ei todellakaan tarvitse mitään aikaa erossa vanhemmistaan yksin sukulaisten kanssa.
Ja kaikkia vanhempia ei ihan oikeasti häiritse se omien lasten läsnäolo, jotkut jopa nauttii siitä ja haluaa nauttia siitä ajasta kun lapsi on pieni eikä sitä tarvitse raahata mihinkään hoitoon.
Ja toisin kuin sinun mielestäsi se ei mielestäni ole huonon vanhemman merkki.
Huh, 60stä jopa yksi sai kiinni siitä mitä tarkoitin.
Olen aivan varma, että lapsi saa vielä elämässään olla aivan tarpeeksi hoidossa ilman minua hulluaneuroottistaläheisriippuvaistaäitiihmistä 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä äidillä on nyt ongelmana se, että hänelle lapsi on turvalelu. Kun lapsi on paikalla, äiti tuntee olevansa itsevarma ja kontrollissa. Hän haluaa omistaa lapsensa.
Lapsen etu tutustua isovanhempiinsa tai yleensä viettää aikaa itsenäisesti kodin ulkopuolella eivät äitiä huoleta.
Tässä äiti huolehtii vain omista tarpeistaan. Kyse on epävamuudesta tunne-elämässä ja läheisriippuvuudesta.
Ihan sääli käy lasta kun se kasvaa. Koko ajan äiti roikkuu niskassa ja saa hermoromahduksen ellei turvalelu lohduta ja ole läsnä. Äidin kannattaisi nyt hankkia omia kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia, tässähän saa myös kuvan ettei lapsella ole laatuaikaa edes isänsä kanssa. Veikkaan että ap on samanlinen kuin eräs sukumme miniä, joka pitkin hampain antoi lapsen vierailla isänpuoleisen mumminsa luona ja silloinkin äiti soitteli sinne jatkuvasti niin että jopa lapsi sanoi vaivautuneena että "äiti, älä soita enää".
Lapselle tämmöinen äiti on hirveä taakka, koska lapsen läsnäolo on tarpeellinen että äiti on normaalissa olotilassa. Lapsi ei voi elää normaalia lapsen ja nuoren elämää vaan joutuu vastuuseen äitinsä henkisestä hyvinvoinnista.
Missasit vissiin alotuksesta, että lapsi on 1 vuotias, ei 10.
Yskvee ei todellakaan tarvitse mitään aikaa erossa vanhemmistaan yksin sukulaisten kanssa.
Ja kaikkia vanhempia ei ihan oikeasti häiritse se omien lasten läsnäolo, jotkut jopa nauttii siitä ja haluaa nauttia siitä ajasta kun lapsi on pieni eikä sitä tarvitse raahata mihinkään hoitoon.
Ja toisin kuin sinun mielestäsi se ei mielestäni ole huonon vanhemman merkki.
En missanut, vaan sinä et kai ymmärrä että lapset kasvavat.
Minä puhuin tämänlaisesta dynamiikasta yleisesti. Jos äidin asenne on omistava, ei se muutu kun lapsi on 5 v tai 10 v tai 15 v, ellei siihen puututa.
Eikä sulla yhtään punainen valo syttynyt siinä kun äiti sanoi ettei halua viedä lasta mummille koska hänellä itsellään ei sitten ole mitään tekemistä?
Ajattelen itse samoin, en anna lapsia (3kpl) hoitoon ihan huviksi vaan. Silloin jos on sovittu miehen kanssa jokin yhteinen aktiviteetti tai on oikeasti meno minne lapsia ei voi mukaan ottaa, menevät silloin mummolaan tai mummo tulee meille. Minä nautin lapsistani ja he ovat vielä tässä vaiheessa minun ja mieheni etuoikeus, ei isovanhempien. Esikko on kohta 5v ja ihan lämpimät välit on kumpaankin mummolaan vaikka ei ole ollut hoidossa kuin muutamia kertoja per mummola. Kyllä niitä suhteita voi pitää yllä ihan kyläilemälläkin ilman että lapsi jää yksin isovanhemmille. Meillä vielä kaikki isovanhemmat ovat työelämässä ja en turhaan halua käyttää hoitokertoja ilman syytä, kun eivät sitten välttämättä jaksa ottaa kun hoidon tarve oikeasti olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päästäisit lapsen, kuulostat kamalalta kontrolloijalta. Hellitä vähän ja keksi itsellesi tekemistä! Kyllä yli yksi vuotias voi olla tunteja hoidossa, se ei hänelle millään tavalla pahaa tee.
Mummolle olisi varmasti tosi tärkeää saada hoitaa häntä. Mulle tuli todella surullinen olo isovanhemman puolesta. Lapsikin on pieni vain kerran, syvä suhde isovanhempaan luodaan pienestä pitäen.
Päästä irti kontrollista. Jos mummo muuten hyvin hoitaa, mutta syöttää vääriä ruokia(herkkuja?), anna syöttää. Se on mummojen osuus!! Jos lapsi harvoin siellä käy, niin sillä ei ole mitään väliä, mitä syövät. Jos kerran viikossakin kävisi, niin ei se lapsen ravitsemukseen kokonaiskuvassa vaikuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä äidillä on nyt ongelmana se, että hänelle lapsi on turvalelu. Kun lapsi on paikalla, äiti tuntee olevansa itsevarma ja kontrollissa. Hän haluaa omistaa lapsensa.
Lapsen etu tutustua isovanhempiinsa tai yleensä viettää aikaa itsenäisesti kodin ulkopuolella eivät äitiä huoleta.
Tässä äiti huolehtii vain omista tarpeistaan. Kyse on epävamuudesta tunne-elämässä ja läheisriippuvuudesta.
Ihan sääli käy lasta kun se kasvaa. Koko ajan äiti roikkuu niskassa ja saa hermoromahduksen ellei turvalelu lohduta ja ole läsnä. Äidin kannattaisi nyt hankkia omia kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia, tässähän saa myös kuvan ettei lapsella ole laatuaikaa edes isänsä kanssa. Veikkaan että ap on samanlinen kuin eräs sukumme miniä, joka pitkin hampain antoi lapsen vierailla isänpuoleisen mumminsa luona ja silloinkin äiti soitteli sinne jatkuvasti niin että jopa lapsi sanoi vaivautuneena että "äiti, älä soita enää".
Lapselle tämmöinen äiti on hirveä taakka, koska lapsen läsnäolo on tarpeellinen että äiti on normaalissa olotilassa. Lapsi ei voi elää normaalia lapsen ja nuoren elämää vaan joutuu vastuuseen äitinsä henkisestä hyvinvoinnista.
Missasit vissiin alotuksesta, että lapsi on 1 vuotias, ei 10.
Yskvee ei todellakaan tarvitse mitään aikaa erossa vanhemmistaan yksin sukulaisten kanssa.
Ja kaikkia vanhempia ei ihan oikeasti häiritse se omien lasten läsnäolo, jotkut jopa nauttii siitä ja haluaa nauttia siitä ajasta kun lapsi on pieni eikä sitä tarvitse raahata mihinkään hoitoon.
Ja toisin kuin sinun mielestäsi se ei mielestäni ole huonon vanhemman merkki.En missanut, vaan sinä et kai ymmärrä että lapset kasvavat.
Minä puhuin tämänlaisesta dynamiikasta yleisesti. Jos äidin asenne on omistava, ei se muutu kun lapsi on 5 v tai 10 v tai 15 v, ellei siihen puututa.
Eikä sulla yhtään punainen valo syttynyt siinä kun äiti sanoi ettei halua viedä lasta mummille koska hänellä itsellään ei sitten ole mitään tekemistä?
Voi elämä, ei pointti ole se että en vie siksi, etten keksisi tekemistä sillä aikaa 🤦♀️ vaan se, ettei ole mitään oikeaa syytä viedä kellekään hoitoon. Luetun ymmärtäminen........
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä äidillä on nyt ongelmana se, että hänelle lapsi on turvalelu. Kun lapsi on paikalla, äiti tuntee olevansa itsevarma ja kontrollissa. Hän haluaa omistaa lapsensa.
Lapsen etu tutustua isovanhempiinsa tai yleensä viettää aikaa itsenäisesti kodin ulkopuolella eivät äitiä huoleta.
Tässä äiti huolehtii vain omista tarpeistaan. Kyse on epävamuudesta tunne-elämässä ja läheisriippuvuudesta.
Ihan sääli käy lasta kun se kasvaa. Koko ajan äiti roikkuu niskassa ja saa hermoromahduksen ellei turvalelu lohduta ja ole läsnä. Äidin kannattaisi nyt hankkia omia kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia, tässähän saa myös kuvan ettei lapsella ole laatuaikaa edes isänsä kanssa. Veikkaan että ap on samanlinen kuin eräs sukumme miniä, joka pitkin hampain antoi lapsen vierailla isänpuoleisen mumminsa luona ja silloinkin äiti soitteli sinne jatkuvasti niin että jopa lapsi sanoi vaivautuneena että "äiti, älä soita enää".
Lapselle tämmöinen äiti on hirveä taakka, koska lapsen läsnäolo on tarpeellinen että äiti on normaalissa olotilassa. Lapsi ei voi elää normaalia lapsen ja nuoren elämää vaan joutuu vastuuseen äitinsä henkisestä hyvinvoinnista.
Missasit vissiin alotuksesta, että lapsi on 1 vuotias, ei 10.
Yskvee ei todellakaan tarvitse mitään aikaa erossa vanhemmistaan yksin sukulaisten kanssa.
Ja kaikkia vanhempia ei ihan oikeasti häiritse se omien lasten läsnäolo, jotkut jopa nauttii siitä ja haluaa nauttia siitä ajasta kun lapsi on pieni eikä sitä tarvitse raahata mihinkään hoitoon.
Ja toisin kuin sinun mielestäsi se ei mielestäni ole huonon vanhemman merkki.En missanut, vaan sinä et kai ymmärrä että lapset kasvavat.
Minä puhuin tämänlaisesta dynamiikasta yleisesti. Jos äidin asenne on omistava, ei se muutu kun lapsi on 5 v tai 10 v tai 15 v, ellei siihen puututa.
Eikä sulla yhtään punainen valo syttynyt siinä kun äiti sanoi ettei halua viedä lasta mummille koska hänellä itsellään ei sitten ole mitään tekemistä?
Ei oikeastaan, en minäkään halunnut omaa lastani viedä hoitoon vain koska joku muu halusi lastani hoitaa. Vein hoitoon sitten kun tarvitsin lapselleni hoitajaa, sitten kun ei tarvinnut vain keksimällä keksiä jotain turhanpäivästä tekemistä.
Se lapsen vieminen jonnekin hoitoon ei välttämättä muutenkaan ole ihan miellyttävää puuhaa. Pitää raahata vaatteet, sänky, potta, vaipat ehkä tuttipullot ja muut astiat.
Ihan vain toisten huviksi ei sellaista viitsi.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen itse samoin, en anna lapsia (3kpl) hoitoon ihan huviksi vaan. Silloin jos on sovittu miehen kanssa jokin yhteinen aktiviteetti tai on oikeasti meno minne lapsia ei voi mukaan ottaa, menevät silloin mummolaan tai mummo tulee meille. Minä nautin lapsistani ja he ovat vielä tässä vaiheessa minun ja mieheni etuoikeus, ei isovanhempien. Esikko on kohta 5v ja ihan lämpimät välit on kumpaankin mummolaan vaikka ei ole ollut hoidossa kuin muutamia kertoja per mummola. Kyllä niitä suhteita voi pitää yllä ihan kyläilemälläkin ilman että lapsi jää yksin isovanhemmille. Meillä vielä kaikki isovanhemmat ovat työelämässä ja en turhaan halua käyttää hoitokertoja ilman syytä, kun eivät sitten välttämättä jaksa ottaa kun hoidon tarve oikeasti olisi.
Ihanasti tiivistit sen mitä tässä olen yrittänyt sanoa ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuoden päästä ap valittaa, että mummo ei koskaan hoida lasta.
Kyllä olisi hyvä lapsen olla joskus muidenkin ihmisten eikä vain vanhempien kanssa. Puolitoistavuotias pärjää hyvin hoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Päästäisit lapsen, kuulostat kamalalta kontrolloijalta. Hellitä vähän ja keksi itsellesi tekemistä! Kyllä yli yksi vuotias voi olla tunteja hoidossa, se ei hänelle millään tavalla pahaa tee.
Mummolle olisi varmasti tosi tärkeää saada hoitaa häntä. Mulle tuli todella surullinen olo isovanhemman puolesta. Lapsikin on pieni vain kerran, syvä suhde isovanhempaan luodaan pienestä pitäen.
Päästä irti kontrollista. Jos mummo muuten hyvin hoitaa, mutta syöttää vääriä ruokia(herkkuja?), anna syöttää. Se on mummojen osuus!! Jos lapsi harvoin siellä käy, niin sillä ei ole mitään väliä, mitä syövät. Jos kerran viikossakin kävisi, niin ei se lapsen ravitsemukseen kokonaiskuvassa vaikuta.
Niin, että se on ok että lapsi sitten illan ja yön itkee vatsakipujaan ja oksentelee?? Ainiin, mutta pitäähän mummon saada syöttää kaikkea mihin lapsen vatsa ei ole tottunut🤦♀️🤦♀️
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olisi hyvä lapsen olla joskus muidenkin ihmisten eikä vain vanhempien kanssa. Puolitoistavuotias pärjää hyvin hoidossa.
Miksi käytetään aina sanaa pärjää? Pärjää ne perun katulapsetkin kun ovat vielä hengissä, mutta onko se tarpeellista tai lapsen eduksi?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olisi hyvä lapsen olla joskus muidenkin ihmisten eikä vain vanhempien kanssa. Puolitoistavuotias pärjää hyvin hoidossa.
Se lapsihan käy mummolassa jopa kahdenviikon välein, ja varmaan siinä välisä käy äidin kanssa puistolemassa tmv.
Mikä mielestäsi olisi tarpeksi muita ihmisiä yksivuotiaalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap ei halua antaa lasta isovanhempien hoitoon?
No kun ap ei millään keksi mitä voisi tehdä jos lapsi olisi hoidossa isovanhemmilla ab.
Hän ei halua tehdä mitään...
Mielikuvitus ei riitä hällä että miehen kanssa voisi mennä vaikka leffaan, syömään tms
Tai vaan olla kaksistaan kotona ja viettää ns. treffi-iltaa.
Tosin mieskin voisi kyllä keksiä sitä tekemistä ja sanoa puolisolle, että mennään leffaan tms.
Mutta ehkä kumpikin on heistä aloitekyvytön eikä osaa enää puhua toiselle kuin isänä/äitinä....Emme ole tässä mielessä ihan samanlaisia kuin valtaosa. Emme olo koskaan käyneet leffassa, syömässä tai ns. "treffeillä", eikä ole haluakaan mennä.
Miestä ei näihin saisi vaikka kuolema uhkaisi.No mitä te teitte ENNEN lasta?
Tehkää samaa....
Vaikka sitten erikseen...Niin kaikki päivät teenkin, lapsi vain on mukanani. Teen kotitöitä, siivoan, pesen pyykkiä, käyn lenkillä, nämä nyt eivät vain vaadi lapsen hoitoon viemistä.
Onko sulla kavereita?
Se on yhteinen päätös siinä mielessä, että ei lasta anneta hoitoon yhtään kenelle jos se ei ole molemmille lapsille ok ja jos kyseinen hoitaja ei ole ok.
Jos tällaista ei lapsiperheen vanhemmat kykene yhdessä sopimaan, niin sitten voi aina toki erota ja mies kuskata omina viikonloppuinaan lapsiaan hoitoon.
Meillä ei ainakaan kumpikaan vie lasta hoitoon sellaiselle hoitajalle, joka ei ole molempien mielestä ok. Ja se joka on milloinkin vastuussa lapsesta päättää meneekö lapsi kenellekään hoitoon (ja hoitajan täytyy siis olla molempien mielestä ok valinta)
Eli sanoisin siis, että kuskatkoot isä itse omalla isäajallaan lapsia hoitoon, ei ap:n täydy niin tehdä.