Lue keskustelun säännöt.
Miksi kaikilla työttömillä pitäisi olla kodin ulkopuolisia, sosiaalisia harrastuksia?
Työtön kuusikymppinen
27.10.2019 |
Esimerkkinä vapaaehtoistyö tai muu "yhteiskuntaa hyödyttävä" harrastus. Olen parhailaan kuntouttavassa työtoiminnassa, jossa pääpaino on työnhaun ja siihen liittyvien valmiuksien kehittäminen ja ajantasaistaminen. Kurssilla kuulin, että pitkiä työttömyysjaksoja voi "paikata" vapaaehtoistyöllä tai muulla sosiaalisella puuhastelulla, jolla "korvataan" työttömänä olo. Miksi? Jos harrastan asioita, jotka eivät ole luonteeltaan sosiaalisia ja joita voin tehdä omassa kotona kaikessa rauhassa (lukeminen, musiikin kuuntelu, elokuvat jne.), olenko yhteiskunnan silmissä jotenkin huonompi työtön? Jos voisin itse valita, en osallistuisi koskaan mihinkään TE-toimiston järjestämiin ns. aktivointitoimenpiteisiin, koska ne ovat viimekädessä nöyryyttäviä tilanteita. Joudun kuuntelemaan suojatyössä olevien, mistään mitään tajuamattomien ihmisten naiiveja neuvoja kuinka parantaa omia työllistymismahdollisuuksia, kuinka kehittää omaa elämänhallintaa ja muita älyttömyyksiä, joita he suustaan päästävät. Kurssin sisällöstä iso osa menee jonninjoutavaan puuhasteluun ja leikkimieliseen puuhailuun. Lisäksi kerta kerran jälkeen minua myös syyllistetään siitä, että olen työtön, vaikka sitä ei suoraan sanotakkaan. Koen olevani jokseenkin täydellisten typerysten armoilla. Muun muassa "henkilökohtainen valmentajani" yritti aluksi tehdä minua koskevia päätöksiä kysymättä minulta ensin, koska hänen mukaansa juuri ne toimenpiteet tarjoaisivat minulle parhainta mahdollista "apua" nykyisessä tilanteessa. Kun en suostunut hänen ehdotuksiinsa, hän alkoi anelemaan minulta suostumusta niihin.
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos työttömällä ei ole riittävästi harrastuksia se johtaa psyko-sosiaalisiin ongelmiin
näitä asiakkaita on paljon joiden kanssa sitten selvitellään ihan psykiatrin kanssa, että miksi ei ole harrastuksia ja usein taustalla on masennus
Jos mun pitää pakolla harrastaa jotain, niin se aiheuttaa mulle psyko-sosiaalisia ongelmia. Ei kaikki ihmiset tarvi harrastuksia tai ne harrastukset voi olla sellaisia joita tehdään kotona, esim. lukemsita tai elokuvien/tv-sarjojen katsomista. Ei introvertti ihminen tarvitse jatkuvaa muiden seuraa, hän viihtyy mainiosti yksin. Muiden seuraan pakottaminen voi aiheuttaa niitä psyko-sosiaalisia ongelmia.
Yleensäkin harrastuksista on tässä maassa tehty aivan liian iso numero. Lapsia pitää olla koko ajan kuskaamassa jonnekin tai niistä tulee kieroon kasvaneita. Höpö höpö, vähän vähempi harrastaminen vois olla ihan terveellistä. Ihan kaikille.
tämä on tätä työttömien selittelyä että ei voi harrastaa kun se aiheuttaa rasitusta
tai ettei voi tehdä työtä kun "selkään koskee"
nämä työttömien selitykset tiedetään
Miksi mun pitäis harrastaa jotain? Jotta sinä olisit tyytyväinen? Ja muuten mä en enää ole työtön, olen töissä. Enkä edelleenkään harrasta kuin lukemista ja kävelylenkkejä. Ihan yksin. En halua harrastaa muuta. Enkä aio tulevaisuudessakaan harrastaa. Harrasta sinä niin paljon kuin haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun ongelma on älykkyys ja sellaisille ihmisille nämä kuntouttavat hommelit ei ole tehty. Suomeen rantautui jossain vaiheessa pakkososiaalistava kulttuuri jossa jokin höyrypää keksi että muiden ihmisten, siis kenen tahansa päihdeongelmaisenkin vatipään seura ,on hyväksi. Näinhän se ei ole kellekään normaalille ihmiselle, vaan päinvastoin saat elämääsi ihmisiä joiden seuraa ei kukaan kaipaa eikä tarvitse. Mentaalisen puolen suhteen nämä tuttavuudet on henkisesti kuluttavia ja ne jos mikä ajaa terveenkin persoonan lopullisesti työkyvyttömäksi näiden kuntouttavien jaksojen aikana. Jokaista työtöntä tulisi kohdella yksilönä, mutta valitettavasti näin ei ole.
Vain av:llä erakkoluonnetta, heikkoja sosiaalisia taitoja ja suoranaista ihmisvihaa pidetään älykkyytenä....
Noin se ei kyllä todellisuudessa ole. Älykäs ihminen osaa valikoida seuraansa, löytää mielenkiintoa kanssaihmisistään, eikä kuvittele olevansa muita parempi Übermensch.
Toistan. Sosiaalisia harrastuksia olisi hyvä olla, mutta TOTTA KAI jokainen luonteensa mukaisesti toimii tuossakin asiassa. Kyse ei ole pakosta, vaan suosituksesta, jota jokainen TIETENKIN SOVELTAA oman halunsa mukaan.
Sosiaalisista harrastuksista on USEIMMILLE ihmisille hyötyä, koska silloin ei erakoidu kotiinsa, ala arastella vähitellen muita ihmisiä (tai kuvittele tuon siteraamani kommentin tavoin muita vatipäiksi vain siksi, ettei ymmärrä muita ihmisiä).
Meneekö jo jakeluun, vai alkaako ap taas jänkätä, että kun hän introvertti sitä ja tätä ja tuota? Ole introvertti ihan halusi mukaan, älä puhu kenellekään, epäilemättä siitä ilahtuvat kaikki.
2
Täältä ihan ohiksena että sinä olet kyllä pelkkä ku-si-pää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliset taidot eivät ruostu mitenkään käytön puutteessa. Niitä joko on tai ei, ihan sama oletko ihmisten kanssa tekemisissä.
Itse jouduin masennusjakson jälkeen työkkärin kurssille, jossa oli narkkareita, alkoholisteja, pitkäaikaistyöttömiä ja muita ongelmaisia tyyppejä, ainoana naisena miesten joukkoon, tekemään puutöitä. Ei varsinaisesti kohottanut mielialaa. No, vaikka työkkärin mielestä olin toivoton tapaus, niin tästä kyykytyksestä huolimatta nousin takaisin työelämään.
Ei pidä paikkaansa. Sosiaalisia taitoja voi aina kehittää paremmiksi, ja ilman minkäänlaisia sosiaalisia kontakteja ne toden totta ruostuvat.
Toki ihmisillä on synnynnäisesti erilaiset valmiudet ja introvertti joutuu ponnistelemaan paljon enemmän jaksaakseen sosiaalista kanssakäymistä, mahdollisesti myös osatakseen sosiaalista kanssakäymistä.
Mutta erakkous nostaa kynnystä lähteä ihmisten pariin, ja ymmärtää, mitä sosiaalisissa tilanteissa tapahtuu "pinnan alla".
Sinun kurssisi toki vaikutti typerältä, mutta en ota kantaa yksittäistapauksiin, joita en tunne. Puhun yleisellä tasolla.
2
Niin, ehkä sosiaalisia taitoja VOI kehittää paremmiksi, mutta miksi se koskisi vain työttömiä. Olen ollut lukemattomissa työpaikoissa ja joutunut tekemisiin ihmisten kanssa, joiden kyseiset taidot ovat varsin kyseenalaisia. En halua olla sosiaalisesti kyvykkäämpi, en usko sen tuovan minulle mitään hyötyä. Olen mielestäni tarpeeksi sosiaalinen, tulen ihmisten kanssa toimeen, niidenkin joiden kanssa muut eivät tule, juttelen naapureille, minulla on pari ystävää. En kaipaa muuta.
Toki on ihmisiä, joille tällaiset kurssit tekevät hyvää, mutta itse en näe niistä olevan hyötyä, elleivät ne tähtää nimenomaisesti ammatilliseen hyötyyn.
Juu, aivan samaa mieltä siitä, että sosiaalisia taitoja voi itse kukin hioa. On työtön tai töissä, ihan sama asia.
Mutta kas, kun siinä on ihan sellainen pikku juttu, että töissä käyvä useinmiten saa sitä sosiaalista harjoitetta työnsä puitteissa aika lailla. Työtön ei saa, eikä varsinkaan, jos linnoittautuu kotiinsa ja välttelee sosiaalisia kontakteja.
Siksi tässä nyt on muutama yrittänyt sanoa, että sosiaalisiakin harrastuksia olisi hyvä olla, jos sosiaalista kanssakäymisyä ei muuten saa. Ei se mikään pakko ole, vaikka useimmille hyvä asia olisikin. Simple as that.
Kuten aina, kun puhutaan ihmisistä ja sosiologiasta, mitään jokaiseen ihmisyksilöön pätevää sääntöä ei ole olemassa. Ainoastaan todennäköisyyksiä.
Ja yksi asia, mitä moni ei tunnu tässä ketjussa ihan tajuavan, on, että se, mikä tuntuu itselle luontaiselta ja helpolta EI VÄLTTÄMÄTTÄ OLE HYVÄKSI JA HYÖDYKSI. On tavallaan helppoa luovuttaa ja pysytellä pelkästään omalla mukavuusalueellaan, mutta se voi ajan mittaan kaventaa sitä, mitä voi elämässään tehdä. Alkaa ikäänkuin kävellä aina vain pienemmällä alueella, if you know what I mean...
Minä olen joutunut koko ikäni opettelemaan ja potkimaan itseäni persauksille, että uskallan puhua ja soitella ihmisille, joita en entuudestaan tunne. Jos olisin nostanut käteni ylös teininä ja antanut itselleni "luvan" olla sisäänpäinkääntyvä ja ujo, en kykenisi tekemään työtäni ja veikkaan, että osa ystävistä olisi jäänyt saamatta. En sano, että se olisi kamala kohtalo, mutta minulle yksilönä on ollut siitä hyötyä, että olen haastanut itseäni ja pyrkinyt epämukavuusalueelleni tämän tästä. Stressiä se toki synnyttää ajoittain, mutta enää en stressaa sellaisista arkisista tilanteista mitä nuorempana, eli tuon haastamisen ansiosta koen, että kykenen toimimaan paremmin, enkä stressaa asioista, joista muutoin stressaisin.
2
Kivat sinulle, mutta miksi tuohon samaan muottiin pitää pakottaa jokaista työtöntä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos työttömällä ei ole riittävästi harrastuksia se johtaa psyko-sosiaalisiin ongelmiin
näitä asiakkaita on paljon joiden kanssa sitten selvitellään ihan psykiatrin kanssa, että miksi ei ole harrastuksia ja usein taustalla on masennus
Jos mun pitää pakolla harrastaa jotain, niin se aiheuttaa mulle psyko-sosiaalisia ongelmia. Ei kaikki ihmiset tarvi harrastuksia tai ne harrastukset voi olla sellaisia joita tehdään kotona, esim. lukemsita tai elokuvien/tv-sarjojen katsomista. Ei introvertti ihminen tarvitse jatkuvaa muiden seuraa, hän viihtyy mainiosti yksin. Muiden seuraan pakottaminen voi aiheuttaa niitä psyko-sosiaalisia ongelmia.
Yleensäkin harrastuksista on tässä maassa tehty aivan liian iso numero. Lapsia pitää olla koko ajan kuskaamassa jonnekin tai niistä tulee kieroon kasvaneita. Höpö höpö, vähän vähempi harrastaminen vois olla ihan terveellistä. Ihan kaikille.
tämä on tätä työttömien selittelyä että ei voi harrastaa kun se aiheuttaa rasitusta
tai ettei voi tehdä työtä kun "selkään koskee"
nämä työttömien selitykset tiedetään
Outoa, koska tunnen monia töissäkäyviä ihmisiä joita ei mitkään harrastukset kiinnosta, eivät ole kovinkaan sosiaalisia edes töissä.
Kappas vaan, mutta tämähän olikin vain työttömien "selityksiä", niinpä niin.
voisitvatko työttömät perustaa harrastusryhmiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa vedotaan tiuhaan tahtiin tutkimuksiin työttömien syrjäytymisestä, ja näyttää siltä, että jopa valinnaisesti erakoituneita haukutaan mt-ongelmaisiksi.
Kuinka vielä nykypäivänä voi jollekin olla mahdoton ajatus sellainen, että riippumatta siitä onko ihmisellä työtä vaiko ei, voi hän kaikkein mieluiten viihtyä vain omassa seurassaan? Varmastikin nuo tutkimukset ovat suurelta osin oikeassa, mutta niihin vetoavien tulisi huomioida, että ne käsittelevät työttömyyttä ilmiönä, eivätkä huomioi yksittäisiä työttömiä. Tätä ymmärtääkseni ketjun aloittaja tarkoitti. On väsyttävää tulla kohdelluksi osana kasvotonta, moniongelmaiseksi miellettyä massaa, jos ei omassa elämässään noita ongelmia koe.
Tuota... minusta sinä et nyt ymmärrä ollenkaan asiaa.
Totta kai introverttejä on ihan yhtä lailla työssäkäyvissä. Pointti oli, että siinä missä töissä käyvä joutuu työn takia lähtemään tuvasta ja olemaan sosiaalisissa kontakteissa, työttömällä niitä kontakteja ei synny, jos hän vielä päälle välttelee sosiaalisia harrastuksiakin.
Siinä voi - jos työttömyys pitkittyy - erakoitua aika lailla, ja SIKSI työttömiä noin keskimäärin kannustetaan hommaamaan sellaisiaKIN harrastuksia, joissa tulee lähdettyä kotoa ihmisten ilmoille.
Sen kummemmasta determinismistä ei toki ole kyse, totta kai osa ihmisistä pysyy henkisesti terveinä ja virkeinä yksinäänkin. Joku työkkärin neuvoja ei kumminkaan voi lyhyen vastaanoton aikana tai vetäessään kurssia isolle joukolle työttömiä TIETÄÄ, millainen yksilö siinä kolmannella rivillä, neljäntenä oikealta istuu. Totta kai hän puhuu silloin yleisen tason suosituksia. Jokainen sitten ihan itse tykönään päättää, sopiiko neuvo hänelle vai ei. Eikö niin?
Tuskin loukkaannut esimerkiksi terveysvalistuksestakaan. Jos sinulle sanotaan, että viinaa ei kannata juoda ja tupakointi olisi hyvä lopettaa, alatko silloinkin meuhata, että "törkeää olettaa, että olen tupakoiva doku, miksi minua ei tarkastella yksilönä!" No ei, ei kukaan oletakaan, koska edelleen puhe on vain yleisen tason todennäköisyyksistä ja suosituksista!
2
Se pointti juuri onkin että nämä työkkärin hommelit ei tee kenestäkään yhtään terveämpää tai virkeämpää. Jos nämä olisikin jollain lailla mielekkäitä ei olisi ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo kyllä kuntouttavalta työtoiminnalta kuulosta, vaan työnhakukurssilta.
Miksi ap olet kuntouttavassa? Mikä sinun tavoitteesi siellä on?
Kuulostat siltä että et ole kuntouttavan työtoiminnan tarpeessa, etkä välttämättä edes työnhakukurssin.
Missä kunnassa noin surkeaa toimintaa on?
Niille jotka tarvitsevat kuntouttavaa työtoimintaa se on yleensä hyvää toimintaa, siis kun se toteutetaan niin että siellä tehdään töitä. Ja työnhakukurssit on sitten oma lukunsa joita niitäkin jotkut tarvitsevat.
En ole kuullut kuntouttavasta joka olisi jollain lailla mielekästä hommaa. Olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska helposti syrjäytyy jos ei ole "tarvetta" mennä kodin ulkopuolelle. Jos sinäkään et kävisi noissa kuntouttavissa niin todennnäköisesti viettäisit kaiken aikasi kotona lukiessa tai katsoessa elokuvia. Sitten kun olet tottunut siihen elämään niin siitä on vaikeampi ponkaista takaisin työelämään.
Miksi minun pitäisi työttömänä lähteä yhtään mihinkään kotoani? Työnhaku hoituu nykyisin netissä ja puhelimitse, näin on minulle kerrottu. Olen luonteeltani introvertti, minulle riittää oma ja perheeni seura. Työt hoidan silloin kun niitä saan, sillä tavoin kun työnantaja toivoo ne hoidettavan, ja työajan päättyessä palaan kotiini perheeni pariin. Näin olen elänyt elämäni tähänkin asti.
Miksi siis juurikin työttömänä minun pitäisi alkaa hyppiä toreilla ja turuilla sosiaalistumassa, taustani huomioon ottaen?
on tutkittu tosiasia että vähäinen liikunta, harrastukset ja vähäiset sosiaaliset suhteet ovat yhteydessä mielenterveydellisiin ongelmiin.
Ööö, harrastan liikuntaa päivittäin, juuri siksi koska se pitää pääni edes jotenkin kasassa. Sosiaalisissa suhteissa minulle on tärkeintä laatu ei määrä. Toisen ihmisen seura voi olla ihmiselle joko terapeuttista tai traumatisoida, naurettavaa väittää että mikä tahansa yhteisö on hyväksi ihmiselle.
Ööö ihan vaan itsellesi, kukaan ei ole tässä ketjussa väittänyt, että mikä tahansa seura on ihmiselle hyväksi. Totta kai sen seuransa voi valita itse. Joku opiskelee kieliä tai käy avoimessa yliopistossa, joku harrastaa vesivärimaalausta kuvataidekoulussa, joku pelaa tennisseurassa, joku käy lenkittämässä vanhuksia.
Niin pointti oli juuri se että näissä kuntouttavissa tms. sitä seuraa ei todellakaan valitse itse.
työttömät eivät kerrytä eläkettä kuntouttavassa
ei tessiä
ei lomia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin hetken työttömänä ja järkytyin, millaisia ihmettelyjä sain osakseni. Miten saan aikani kulumaan? Miten toteutan itseäni, jos en työn kautta? Miten määrittelen itseni? No, ehkä kysymykset kuitenkin kertoivat enemmän kysyjien henkisestä köyhyydestä. Suomessa ei saa olla itsenäinen ja itsekseen viihtyvä, vaan iloinen koneiston työmuurahainen, joka ei kyseenalaista rooliaan.
Kyllä siihen on täysin hyvät syyt, miksi tuollaisia kysytään. Kaikki ihmiset eivät viihdy hyvin yksin, ja joku työkkärin neuvoja ei voi sinua tuntea, kristallipalloakaan hänellä ei ole. Mielenterveysongelmat ovat selvästi yleisempiä työttömien kuin työssäkäyvien joukossa.
https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/hyvinvoin…
Hassua, olen ollut n 3v työtön ja minulta ei ole koskaan kysytty mitään yksityisasioihin liittyvää. En kyllä niihin suostuisi vastaamaankaan. En myöskään ymmärrä että työtön jäisi heti kotiin makaamaan ihan ypöyksin. Minun elämäni ainakin sujuu ihan kuin ennenkin paitsi en ole työssä. Olen ollut yhdessä määräaikaisrssa työssä ja yhdellä itse löytämälläni kurssilla tänä aikana. Miksi kuvitellaan että työttömällä ei ole muita kontakteja kuin entiset työkaverit. Voi hyvää päivää. Minulla on ollut ennen ja nyt samat kaverit lapsuudesta lähtien ja sukulaiset ym joten ei sosiaaliset suhteeni ole miksikään muuttuneet työttömyyden vuoksi. Päinvastoin, nyt on enemmän aikaa niille. Voi tavata useamminkin esim eläkkeellä olevia sukulaisia joille ei sitä aikaa niin ollut työssä ollessa.
Minä opin työkkärin kurssilla, että mitä tarkoittaa herska ja nyt tunnen myös ihmisiä, jotka tuntevat kaupungin diilerit. Hyödyllistä tietoa tavalliselle keski-ikäiselle perheenäidille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua olla ihmisten kanssa tekemisissä kuin pakolliset kuviot, näin on ollut aina, olinpa työtön, työssä, masentunut tai en masentunut. Sitä ei muuta mikään, ei vaikka miten kävisin kursseja. Masennuksen ollessa pahimmillaan ihmisten kanssa oleminen kuormittaa liikaa ja väsyn entisestään. Pidän kuitenkin yhteyttä läheisimpiin ihmisiin, koska tiedostan, että täysin yksin ei ole hyvä. Mutta että pitäisi jaksaa vielä jotain puolituttuja tai tuttavia, ei kiitos. Pystyn olemaan sosiaalinen halutessani ja saan uusia ystäviä, mutta kun en halua.
Sinulla on täysin terve näkemys omasta elämästäsi, voimavaroistasi ja ymmärrät omaa persoonaasi ja sen haasteita ja rajoitteita, niin kuin täysjärkinen aikuinen ihminen tekeekin. Et todellakaan tarvitse ketään sanomaan miten sinun kuuluu elää tai mikä on sinulle hyväksi. Valitettavasti elämme laajennetussa holhousvaltiossa jossa edes aikuiset ei saa enää päättää elämästään.
Ap saa ihan vapaasti päättää elämästään, senkun ilmoittaa, ettei ole enää työtön työnhakija eikä vastaanota muitakaan etuuksia. Toinen vaihtoehto on hankkia työpaikka, niin ei tarvitse olla kuntouttavassa tai kurssilla.
Yhteiskunnalla ei ole mitään velvoitetta maksaa hänelle siitä, että hän istuu kotona lukemassa tai katsomassa elokuvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua olla ihmisten kanssa tekemisissä kuin pakolliset kuviot, näin on ollut aina, olinpa työtön, työssä, masentunut tai en masentunut. Sitä ei muuta mikään, ei vaikka miten kävisin kursseja. Masennuksen ollessa pahimmillaan ihmisten kanssa oleminen kuormittaa liikaa ja väsyn entisestään. Pidän kuitenkin yhteyttä läheisimpiin ihmisiin, koska tiedostan, että täysin yksin ei ole hyvä. Mutta että pitäisi jaksaa vielä jotain puolituttuja tai tuttavia, ei kiitos. Pystyn olemaan sosiaalinen halutessani ja saan uusia ystäviä, mutta kun en halua.
Sinulla on täysin terve näkemys omasta elämästäsi, voimavaroistasi ja ymmärrät omaa persoonaasi ja sen haasteita ja rajoitteita, niin kuin täysjärkinen aikuinen ihminen tekeekin. Et todellakaan tarvitse ketään sanomaan miten sinun kuuluu elää tai mikä on sinulle hyväksi. Valitettavasti elämme laajennetussa holhousvaltiossa jossa edes aikuiset ei saa enää päättää elämästään.
Ap saa ihan vapaasti päättää elämästään, senkun ilmoittaa, ettei ole enää työtön työnhakija eikä vastaanota muitakaan etuuksia. Toinen vaihtoehto on hankkia työpaikka, niin ei tarvitse olla kuntouttavassa tai kurssilla.
Yhteiskunnalla ei ole mitään velvoitetta maksaa hänelle siitä, että hän istuu kotona lukemassa tai katsomassa elokuvia.
Miten se työpaikka hankitaan? Onko se sama kuin "töihin vain mennään"? Ihan ilmoitusasia, että nyt tulin tänne hommiin?
Vastaa tähän äläkä soita suutasi. Ja ei, älä ala sönköttää mistään ilmaisesta opiskelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua olla ihmisten kanssa tekemisissä kuin pakolliset kuviot, näin on ollut aina, olinpa työtön, työssä, masentunut tai en masentunut. Sitä ei muuta mikään, ei vaikka miten kävisin kursseja. Masennuksen ollessa pahimmillaan ihmisten kanssa oleminen kuormittaa liikaa ja väsyn entisestään. Pidän kuitenkin yhteyttä läheisimpiin ihmisiin, koska tiedostan, että täysin yksin ei ole hyvä. Mutta että pitäisi jaksaa vielä jotain puolituttuja tai tuttavia, ei kiitos. Pystyn olemaan sosiaalinen halutessani ja saan uusia ystäviä, mutta kun en halua.
Sinulla on täysin terve näkemys omasta elämästäsi, voimavaroistasi ja ymmärrät omaa persoonaasi ja sen haasteita ja rajoitteita, niin kuin täysjärkinen aikuinen ihminen tekeekin. Et todellakaan tarvitse ketään sanomaan miten sinun kuuluu elää tai mikä on sinulle hyväksi. Valitettavasti elämme laajennetussa holhousvaltiossa jossa edes aikuiset ei saa enää päättää elämästään.
Ap saa ihan vapaasti päättää elämästään, senkun ilmoittaa, ettei ole enää työtön työnhakija eikä vastaanota muitakaan etuuksia. Toinen vaihtoehto on hankkia työpaikka, niin ei tarvitse olla kuntouttavassa tai kurssilla.
Yhteiskunnalla ei ole mitään velvoitetta maksaa hänelle siitä, että hän istuu kotona lukemassa tai katsomassa elokuvia.
Hush, töihis siitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua olla ihmisten kanssa tekemisissä kuin pakolliset kuviot, näin on ollut aina, olinpa työtön, työssä, masentunut tai en masentunut. Sitä ei muuta mikään, ei vaikka miten kävisin kursseja. Masennuksen ollessa pahimmillaan ihmisten kanssa oleminen kuormittaa liikaa ja väsyn entisestään. Pidän kuitenkin yhteyttä läheisimpiin ihmisiin, koska tiedostan, että täysin yksin ei ole hyvä. Mutta että pitäisi jaksaa vielä jotain puolituttuja tai tuttavia, ei kiitos. Pystyn olemaan sosiaalinen halutessani ja saan uusia ystäviä, mutta kun en halua.
Sinulla on täysin terve näkemys omasta elämästäsi, voimavaroistasi ja ymmärrät omaa persoonaasi ja sen haasteita ja rajoitteita, niin kuin täysjärkinen aikuinen ihminen tekeekin. Et todellakaan tarvitse ketään sanomaan miten sinun kuuluu elää tai mikä on sinulle hyväksi. Valitettavasti elämme laajennetussa holhousvaltiossa jossa edes aikuiset ei saa enää päättää elämästään.
Ap saa ihan vapaasti päättää elämästään, senkun ilmoittaa, ettei ole enää työtön työnhakija eikä vastaanota muitakaan etuuksia. Toinen vaihtoehto on hankkia työpaikka, niin ei tarvitse olla kuntouttavassa tai kurssilla.
Yhteiskunnalla ei ole mitään velvoitetta maksaa hänelle siitä, että hän istuu kotona lukemassa tai katsomassa elokuvia.
Miten se työpaikka hankitaan? Onko se sama kuin "töihin vain mennään"? Ihan ilmoitusasia, että nyt tulin tänne hommiin?
Vastaa tähän äläkä soita suutasi. Ja ei, älä ala sönköttää mistään ilmaisesta opiskelusta.
Jos sitä ei omin avuin saa niin silloin pitää ja kannattaa ottaa kurssit ja muut palvelut avuksi eikä välittää niistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua olla ihmisten kanssa tekemisissä kuin pakolliset kuviot, näin on ollut aina, olinpa työtön, työssä, masentunut tai en masentunut. Sitä ei muuta mikään, ei vaikka miten kävisin kursseja. Masennuksen ollessa pahimmillaan ihmisten kanssa oleminen kuormittaa liikaa ja väsyn entisestään. Pidän kuitenkin yhteyttä läheisimpiin ihmisiin, koska tiedostan, että täysin yksin ei ole hyvä. Mutta että pitäisi jaksaa vielä jotain puolituttuja tai tuttavia, ei kiitos. Pystyn olemaan sosiaalinen halutessani ja saan uusia ystäviä, mutta kun en halua.
Sinulla on täysin terve näkemys omasta elämästäsi, voimavaroistasi ja ymmärrät omaa persoonaasi ja sen haasteita ja rajoitteita, niin kuin täysjärkinen aikuinen ihminen tekeekin. Et todellakaan tarvitse ketään sanomaan miten sinun kuuluu elää tai mikä on sinulle hyväksi. Valitettavasti elämme laajennetussa holhousvaltiossa jossa edes aikuiset ei saa enää päättää elämästään.
Ap saa ihan vapaasti päättää elämästään, senkun ilmoittaa, ettei ole enää työtön työnhakija eikä vastaanota muitakaan etuuksia. Toinen vaihtoehto on hankkia työpaikka, niin ei tarvitse olla kuntouttavassa tai kurssilla.
Yhteiskunnalla ei ole mitään velvoitetta maksaa hänelle siitä, että hän istuu kotona lukemassa tai katsomassa elokuvia.
Miten se työpaikka hankitaan? Onko se sama kuin "töihin vain mennään"? Ihan ilmoitusasia, että nyt tulin tänne hommiin?
Vastaa tähän äläkä soita suutasi. Ja ei, älä ala sönköttää mistään ilmaisesta opiskelusta.
Jos sitä ei omin avuin saa niin silloin pitää ja kannattaa ottaa kurssit ja muut palvelut avuksi eikä välittää niistä.
P.o. valittaa, ei välittää
Vierailija kirjoitti:
Minä opin työkkärin kurssilla, että mitä tarkoittaa herska ja nyt tunnen myös ihmisiä, jotka tuntevat kaupungin diilerit. Hyödyllistä tietoa tavalliselle keski-ikäiselle perheenäidille.
Juuri näin. Opit tuntemaan lähinnä epätoivottua ihmismateiaalia josta jokainen täysjärkinen normaaliolosuhteissa pysyisi hyvin kaukana. Senkö nyt pitäisi olla kenellekään hyväksi ja edistää työllistymistä tai hyvinvointia.
Ja vain av:lla luullaan introverttiuden olevan = erakkous, heikot sosiaaliset taidot ja ihmisviha.
Luepa tekstisi uudelleen ja mieti kuka se tässä luulee olevansa yli-ihminen?