Miksi kaikilla työttömillä pitäisi olla kodin ulkopuolisia, sosiaalisia harrastuksia?

Muuten vastaisin, mutten jaksa edes ap-kirjoitusta lukea, koska se on kirjoitettu kuin Päättymätön tarina.. putkeen.

Opetelkaa

...

Vierailija kirjoitti:

Vain av:llä erakkoluonnetta, heikkoja sosiaalisia taitoja ja suoranaista ihmisvihaa pidetään älykkyytenä....

työttömistä puhkuva ihmisviha johtuu alemmuuden tunteesta joka tulee sosiaalisesta asemasta

he tarvitse empatia ja hyväksyntää, ja sitä pitäisi kursseilla olla, esim että heidät laitettaisiin piiriin jossa kukin koskettaisi toista kädellään ja katsoisi silmiin ja sanoisi "olet minulle tärkeä ihminen"

Jaa... katoaa tämäkin kaikkien pitsakinkkujen ja tv-sarjoista intopinkeiden loputtomaan kitaan.

Aktivoinnin pääasiallinen tarkoitus ei ole hyödyttää työttömiä. Sen tarkoitus on tehdä työttömyydestä vähemmän houkuttelevaa anastamalla työttömiltä heidän vapaa-aikansa. Sellaista on ihan suoraan sanoneet ainakin Juhana Vartiainen ja Osmo Soininvaara. 

Vierailija kirjoitti:

Aktivoinnin pääasiallinen tarkoitus ei ole hyödyttää työttömiä. Sen tarkoitus on tehdä työttömyydestä vähemmän houkuttelevaa anastamalla työttömiltä heidän vapaa-aikansa. Sellaista on ihan suoraan sanoneet ainakin Juhana Vartiainen ja Osmo Soininvaara. 

Juhana on sanonut työttömiä myös ihmisroskaksi ja rikkaruohoksi.. 

Vierailija kirjoitti:

Aktivoinnin pääasiallinen tarkoitus ei ole hyödyttää työttömiä. Sen tarkoitus on tehdä työttömyydestä vähemmän houkuttelevaa anastamalla työttömiltä heidän vapaa-aikansa. Sellaista on ihan suoraan sanoneet ainakin Juhana Vartiainen ja Osmo Soininvaara. 

Eihän työttömällä ole vapaa-aikaa. Vähintään 8 tuntia päivästä pitää oll tavoitettavissa ja hakea työ- ja koulutuspaikkoja. Kuinkas se tapahtuu jos istutaan vaan kurssilla alkoholisoitumassa ja pehmopupua pussaamassa?

Olin hetken työttömänä ja järkytyin, millaisia ihmettelyjä sain osakseni. Miten saan aikani kulumaan? Miten toteutan itseäni, jos en työn kautta? Miten määrittelen itseni? No, ehkä kysymykset kuitenkin kertoivat enemmän kysyjien henkisestä köyhyydestä. Suomessa ei saa olla itsenäinen ja itsekseen viihtyvä, vaan iloinen koneiston työmuurahainen, joka ei kyseenalaista rooliaan.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliset taidot eivät ruostu mitenkään käytön puutteessa. Niitä joko on tai ei, ihan sama oletko ihmisten kanssa tekemisissä.

Itse jouduin masennusjakson jälkeen työkkärin kurssille, jossa oli narkkareita, alkoholisteja, pitkäaikaistyöttömiä ja muita ongelmaisia tyyppejä, ainoana naisena miesten joukkoon, tekemään puutöitä. Ei varsinaisesti kohottanut mielialaa. No, vaikka työkkärin mielestä olin toivoton tapaus, niin tästä kyykytyksestä huolimatta nousin takaisin työelämään.

Ei pidä paikkaansa. Sosiaalisia taitoja voi aina kehittää paremmiksi, ja ilman minkäänlaisia sosiaalisia kontakteja ne toden totta ruostuvat.

Toki ihmisillä on synnynnäisesti erilaiset valmiudet ja introvertti joutuu ponnistelemaan paljon enemmän jaksaakseen sosiaalista kanssakäymistä, mahdollisesti myös osatakseen sosiaalista kanssakäymistä.

Mutta erakkous nostaa kynnystä lähteä ihmisten pariin, ja ymmärtää, mitä sosiaalisissa tilanteissa tapahtuu "pinnan alla".

Sinun kurssisi toki vaikutti typerältä, mutta en ota kantaa yksittäistapauksiin, joita en tunne. Puhun yleisellä tasolla.

2

Vierailija kirjoitti:

Olin hetken työttömänä ja järkytyin, millaisia ihmettelyjä sain osakseni. Miten saan aikani kulumaan? Miten toteutan itseäni, jos en työn kautta? Miten määrittelen itseni? No, ehkä kysymykset kuitenkin kertoivat enemmän kysyjien henkisestä köyhyydestä. Suomessa ei saa olla itsenäinen ja itsekseen viihtyvä, vaan iloinen koneiston työmuurahainen, joka ei kyseenalaista rooliaan.

Kyllä siihen on täysin hyvät syyt, miksi tuollaisia kysytään. Kaikki ihmiset eivät viihdy hyvin yksin, ja joku työkkärin neuvoja ei voi sinua tuntea, kristallipalloakaan hänellä ei ole. Mielenterveysongelmat ovat selvästi yleisempiä työttömien kuin työssäkäyvien joukossa.

https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/hyvinvoin…

Ketjussa vedotaan tiuhaan tahtiin tutkimuksiin työttömien syrjäytymisestä, ja näyttää siltä, että jopa valinnaisesti erakoituneita haukutaan mt-ongelmaisiksi.

Kuinka vielä nykypäivänä voi jollekin olla mahdoton ajatus sellainen, että riippumatta siitä onko ihmisellä työtä vaiko ei, voi hän kaikkein mieluiten viihtyä vain omassa seurassaan? Varmastikin nuo tutkimukset ovat suurelta osin oikeassa, mutta niihin vetoavien tulisi huomioida, että ne käsittelevät työttömyyttä ilmiönä, eivätkä huomioi yksittäisiä työttömiä. Tätä ymmärtääkseni ketjun aloittaja tarkoitti. On väsyttävää tulla kohdelluksi osana kasvotonta, moniongelmaiseksi miellettyä massaa, jos ei omassa elämässään noita ongelmia koe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliset taidot eivät ruostu mitenkään käytön puutteessa. Niitä joko on tai ei, ihan sama oletko ihmisten kanssa tekemisissä.

Itse jouduin masennusjakson jälkeen työkkärin kurssille, jossa oli narkkareita, alkoholisteja, pitkäaikaistyöttömiä ja muita ongelmaisia tyyppejä, ainoana naisena miesten joukkoon, tekemään puutöitä. Ei varsinaisesti kohottanut mielialaa. No, vaikka työkkärin mielestä olin toivoton tapaus, niin tästä kyykytyksestä huolimatta nousin takaisin työelämään.

Ei pidä paikkaansa. Sosiaalisia taitoja voi aina kehittää paremmiksi, ja ilman minkäänlaisia sosiaalisia kontakteja ne toden totta ruostuvat.

Toki ihmisillä on synnynnäisesti erilaiset valmiudet ja introvertti joutuu ponnistelemaan paljon enemmän jaksaakseen sosiaalista kanssakäymistä, mahdollisesti myös osatakseen sosiaalista kanssakäymistä.

Mutta erakkous nostaa kynnystä lähteä ihmisten pariin, ja ymmärtää, mitä sosiaalisissa tilanteissa tapahtuu "pinnan alla".

Sinun kurssisi toki vaikutti typerältä, mutta en ota kantaa yksittäistapauksiin, joita en tunne. Puhun yleisellä tasolla.

2

Niin, ehkä sosiaalisia taitoja VOI kehittää paremmiksi, mutta miksi se koskisi vain työttömiä. Olen ollut lukemattomissa työpaikoissa ja joutunut tekemisiin ihmisten kanssa, joiden kyseiset taidot ovat varsin kyseenalaisia. En halua olla sosiaalisesti kyvykkäämpi, en usko sen tuovan minulle mitään hyötyä. Olen mielestäni tarpeeksi sosiaalinen, tulen ihmisten kanssa toimeen, niidenkin joiden kanssa muut eivät tule, juttelen naapureille, minulla on pari ystävää. En kaipaa muuta.

Toki on ihmisiä, joille tällaiset kurssit tekevät hyvää, mutta itse en näe niistä olevan hyötyä, elleivät ne tähtää nimenomaisesti ammatilliseen hyötyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain av:llä erakkoluonnetta, heikkoja sosiaalisia taitoja ja suoranaista ihmisvihaa pidetään älykkyytenä....

työttömistä puhkuva ihmisviha johtuu alemmuuden tunteesta joka tulee sosiaalisesta asemasta

he tarvitse empatia ja hyväksyntää, ja sitä pitäisi kursseilla olla, esim että heidät laitettaisiin piiriin jossa kukin koskettaisi toista kädellään ja katsoisi silmiin ja sanoisi "olet minulle tärkeä ihminen"

Väemmästäkin kuin tätä lukien ihmisviha-ajatuksia.

Ketään ei pidä mihinkään laittaa piiriin!

--

Nyt raivoan omaksi ilokseni:

työttömiä ei pidä kurssittaa jonninjoutavan vuoksi.

--

Työttömiä ei pidä kyykyttää, pakottaa, rikkoa, rankaista.

Työttömien pitää antaa olla rauhassa, jos he haluvat olla RAUHASSA!!!

--

Moniko teistä työssä olijoista innostuu johokin kimppakivaan?

Nyt on uusi tuuli -kampanjaan?

--

Mitäpä jos kk-palkastasi saitsit vain 70%? 30%?

Vaikket saisi kuin 30% entisestä palkastasi, voisitko ilolla ja riemulla osallistua ns. työnantajasi kaikkiin älyttömyyksiin?

Hassu nenä, myynti-ilo -kampanjatakki, diipadaapa, iloinen mieli koko ajan, aina ja amen! Jihhuu ja jippii!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun ongelma on älykkyys ja sellaisille ihmisille nämä kuntouttavat hommelit ei ole tehty. Suomeen rantautui jossain vaiheessa pakkososiaalistava kulttuuri jossa jokin höyrypää keksi että muiden ihmisten, siis kenen tahansa päihdeongelmaisenkin vatipään seura ,on hyväksi. Näinhän se ei ole kellekään normaalille ihmiselle, vaan päinvastoin saat elämääsi ihmisiä joiden seuraa ei kukaan kaipaa eikä tarvitse. Mentaalisen puolen suhteen nämä tuttavuudet on henkisesti kuluttavia ja ne jos mikä ajaa terveenkin persoonan lopullisesti työkyvyttömäksi näiden kuntouttavien jaksojen aikana. Jokaista työtöntä tulisi kohdella yksilönä, mutta valitettavasti näin ei ole.

Vain av:llä erakkoluonnetta, heikkoja sosiaalisia taitoja ja suoranaista ihmisvihaa pidetään älykkyytenä....

Noin se ei kyllä todellisuudessa ole. Älykäs ihminen osaa valikoida seuraansa, löytää mielenkiintoa kanssaihmisistään, eikä kuvittele olevansa muita parempi Übermensch.

Toistan. Sosiaalisia harrastuksia olisi hyvä olla, mutta TOTTA KAI jokainen luonteensa mukaisesti toimii tuossakin asiassa. Kyse ei ole pakosta, vaan suosituksesta, jota jokainen TIETENKIN SOVELTAA oman halunsa mukaan.

Sosiaalisista harrastuksista on USEIMMILLE ihmisille hyötyä, koska silloin ei erakoidu kotiinsa, ala arastella vähitellen muita ihmisiä (tai kuvittele tuon siteraamani kommentin tavoin muita vatipäiksi vain siksi, ettei ymmärrä muita ihmisiä).

Meneekö jo jakeluun, vai alkaako ap taas jänkätä, että kun hän introvertti sitä ja tätä ja tuota? Ole introvertti ihan halusi mukaan, älä puhu kenellekään, epäilemättä siitä ilahtuvat kaikki.

2

En ole ap, mutta olen introvertti. Ei tarkoita sitä että kuvittelisin olevani parempi kuin muut, tai että olen täysin sosiaalisesti kyvytön olmi kiven alla. Tarkoittaa, että tulen toimeen ihmisten kanssa niin kauan kuin se on pakollista, muutoin viihdyn hyvin itsekseni. Minulle ei siis ole mitään varsinaista hyötyä siitä, että istuksin jossain käsipäivää-kursseilla jaarittelemassa niitä näitä itselleni tuntemattomien työttömien kanssa. Minulle on hyödyllisempää pysytellä kotona harrastuksieni parissa ja pitää yhteydet auki potentiaalisiin työnantajiin puhelimitse/netissä.

En puhunut kaikista introverteistä. Vain tietynlaisista, kuten tuo, jota siteerasin ja jonka kommentista oikein huokuu ihmisviha ja ylemmyydentunne. Olen itsekin melko introvertti, mutta en sentään sen takia kuvittele olevani muita parempi ja kutsu heitä vatipäiksi.

Sinä tietenkin toimit, kuten itsellesi parhaaksi näet. Siksi puhuinkin sanalla useimmille, soveltaa jne.

2

Kenelläkään ei tarvitse olla mittään kodin sisäpuolella ulkopuolesta puhumattakaan.

Kyllä se masentunut mieliala minulla ainakin johtuu työn ja rahan puutteesta, ei sosiaalisen kanssakäymisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliset taidot eivät ruostu mitenkään käytön puutteessa. Niitä joko on tai ei, ihan sama oletko ihmisten kanssa tekemisissä.

Itse jouduin masennusjakson jälkeen työkkärin kurssille, jossa oli narkkareita, alkoholisteja, pitkäaikaistyöttömiä ja muita ongelmaisia tyyppejä, ainoana naisena miesten joukkoon, tekemään puutöitä. Ei varsinaisesti kohottanut mielialaa. No, vaikka työkkärin mielestä olin toivoton tapaus, niin tästä kyykytyksestä huolimatta nousin takaisin työelämään.

Ei pidä paikkaansa. Sosiaalisia taitoja voi aina kehittää paremmiksi, ja ilman minkäänlaisia sosiaalisia kontakteja ne toden totta ruostuvat.

Toki ihmisillä on synnynnäisesti erilaiset valmiudet ja introvertti joutuu ponnistelemaan paljon enemmän jaksaakseen sosiaalista kanssakäymistä, mahdollisesti myös osatakseen sosiaalista kanssakäymistä.

Mutta erakkous nostaa kynnystä lähteä ihmisten pariin, ja ymmärtää, mitä sosiaalisissa tilanteissa tapahtuu "pinnan alla".

Sinun kurssisi toki vaikutti typerältä, mutta en ota kantaa yksittäistapauksiin, joita en tunne. Puhun yleisellä tasolla.

2

Niin, ehkä sosiaalisia taitoja VOI kehittää paremmiksi, mutta miksi se koskisi vain työttömiä. Olen ollut lukemattomissa työpaikoissa ja joutunut tekemisiin ihmisten kanssa, joiden kyseiset taidot ovat varsin kyseenalaisia. En halua olla sosiaalisesti kyvykkäämpi, en usko sen tuovan minulle mitään hyötyä. Olen mielestäni tarpeeksi sosiaalinen, tulen ihmisten kanssa toimeen, niidenkin joiden kanssa muut eivät tule, juttelen naapureille, minulla on pari ystävää. En kaipaa muuta.

Toki on ihmisiä, joille tällaiset kurssit tekevät hyvää, mutta itse en näe niistä olevan hyötyä, elleivät ne tähtää nimenomaisesti ammatilliseen hyötyyn.

Myös siellä TE-toimistossa tapaa työntekijöitä, joilla ei oikein ole sosiaalisia taitoja ja siksi heidän kanssaan asioiminen on turhaa 

Odottelen kauhulla sitä, että TE-toimisto alkaa suunnata minuun aktivointitoimenpiteitään. Tähän asti on riittänyt se, että olen tehnyt valtavasti työhakemuksia ja tehnyt järjestelmällisiä työllistymissuunnitelmia ynnä muuta vaadittua. Kolmen vuoden työnmetsästämisen perusteella voin kuitenkin väittää, että en tule enää koskaan työllistymään - olen nyt 55-vuotias enkä tästä nuorene, ja alani uusien, kirjoittamattomien sääntöjen mukaan lyhyt työkokemus peittoaa pitkän työkokemuksen.

Olen kotihiiri. Minulla on harrastuksia, mutta ei yhtään sellaista, johon tarvitsisin muita ihmisiä. Työstäni valtaosa on ollut ihmisten kanssa puhumista, ja vaikka rakastin työtäni, rakastin myös sitä, että pääsin iltapäivällä kotiin olemaan omassa rauhassani. Jos minut pakotettaisiin vapaaehtoistyöhön (juu, oksymoronihan se siinä), pyytäisin selvärajaisen urakan, hoitaisin sen ja lähtisin pois. Siviiliminäni ei ole seuraihminen, enkä saa virtaa tuntemattomien ja puolituttujen kanssa oleskelemisesta. Elämänhallinnan kurssit ynnä muut ap:n mainitsemat valmiuksienkehittämistoiminnat kuulostavat painajaiselta. Minä olen työssäni niin hyvä, ettei minua tarvitse aktivoida ja ajantasaistaa pakottamalla minut tarpeettomiin, perusluonnettani vastaan käyviin tilanteisiin. Tarvitsen palkkatyötä, en rangaistuksia.

Aina up, koko ajan up.

Paljon tärkeämpää kuin joku some-kirjoitus!

Vierailija kirjoitti:

jos työttömällä ei ole riittävästi harrastuksia se johtaa psyko-sosiaalisiin ongelmiin

näitä asiakkaita on paljon joiden kanssa sitten selvitellään ihan psykiatrin kanssa, että miksi ei ole harrastuksia ja usein taustalla on masennus

ja psakanvitunhuoranpillut johta yhtään mihinkään vammautumiseen. Ihminen syntyy sellaiseksi kun syntyy. Ei työttömyys ole mikään mielisairaus vaan elämäntilanne tai jopa valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliset taidot eivät ruostu mitenkään käytön puutteessa. Niitä joko on tai ei, ihan sama oletko ihmisten kanssa tekemisissä.

Itse jouduin masennusjakson jälkeen työkkärin kurssille, jossa oli narkkareita, alkoholisteja, pitkäaikaistyöttömiä ja muita ongelmaisia tyyppejä, ainoana naisena miesten joukkoon, tekemään puutöitä. Ei varsinaisesti kohottanut mielialaa. No, vaikka työkkärin mielestä olin toivoton tapaus, niin tästä kyykytyksestä huolimatta nousin takaisin työelämään.

Ei pidä paikkaansa. Sosiaalisia taitoja voi aina kehittää paremmiksi, ja ilman minkäänlaisia sosiaalisia kontakteja ne toden totta ruostuvat.

Toki ihmisillä on synnynnäisesti erilaiset valmiudet ja introvertti joutuu ponnistelemaan paljon enemmän jaksaakseen sosiaalista kanssakäymistä, mahdollisesti myös osatakseen sosiaalista kanssakäymistä.

Mutta erakkous nostaa kynnystä lähteä ihmisten pariin, ja ymmärtää, mitä sosiaalisissa tilanteissa tapahtuu "pinnan alla".

Sinun kurssisi toki vaikutti typerältä, mutta en ota kantaa yksittäistapauksiin, joita en tunne. Puhun yleisellä tasolla.

2

Niin, ehkä sosiaalisia taitoja VOI kehittää paremmiksi, mutta miksi se koskisi vain työttömiä. Olen ollut lukemattomissa työpaikoissa ja joutunut tekemisiin ihmisten kanssa, joiden kyseiset taidot ovat varsin kyseenalaisia. En halua olla sosiaalisesti kyvykkäämpi, en usko sen tuovan minulle mitään hyötyä. Olen mielestäni tarpeeksi sosiaalinen, tulen ihmisten kanssa toimeen, niidenkin joiden kanssa muut eivät tule, juttelen naapureille, minulla on pari ystävää. En kaipaa muuta.

Toki on ihmisiä, joille tällaiset kurssit tekevät hyvää, mutta itse en näe niistä olevan hyötyä, elleivät ne tähtää nimenomaisesti ammatilliseen hyötyyn.

Juu, aivan samaa mieltä siitä, että sosiaalisia taitoja voi itse kukin hioa. On työtön tai töissä, ihan sama asia.

Mutta kas, kun siinä on ihan sellainen pikku juttu, että töissä käyvä useinmiten saa sitä sosiaalista harjoitetta työnsä puitteissa aika lailla. Työtön ei saa, eikä varsinkaan, jos linnoittautuu kotiinsa ja välttelee sosiaalisia kontakteja.

Siksi tässä nyt on muutama yrittänyt sanoa, että sosiaalisiakin harrastuksia olisi hyvä olla, jos sosiaalista kanssakäymisyä ei muuten saa. Ei se mikään pakko ole, vaikka useimmille hyvä asia olisikin. Simple as that.

Kuten aina, kun puhutaan ihmisistä ja sosiologiasta, mitään jokaiseen ihmisyksilöön pätevää sääntöä ei ole olemassa. Ainoastaan todennäköisyyksiä.

Ja yksi asia, mitä moni ei tunnu tässä ketjussa ihan tajuavan, on, että se, mikä tuntuu itselle luontaiselta ja helpolta EI VÄLTTÄMÄTTÄ OLE HYVÄKSI JA HYÖDYKSI. On tavallaan helppoa luovuttaa ja pysytellä pelkästään omalla mukavuusalueellaan, mutta se voi ajan mittaan kaventaa sitä, mitä voi elämässään tehdä. Alkaa ikäänkuin kävellä aina vain pienemmällä alueella, if you know what I mean...

Minä olen joutunut koko ikäni opettelemaan ja potkimaan itseäni persauksille, että uskallan puhua ja soitella ihmisille, joita en entuudestaan tunne. Jos olisin nostanut käteni ylös teininä ja antanut itselleni "luvan" olla sisäänpäinkääntyvä ja ujo, en kykenisi tekemään työtäni ja veikkaan, että osa ystävistä olisi jäänyt saamatta. En sano, että se olisi kamala kohtalo, mutta minulle yksilönä on ollut siitä hyötyä, että olen haastanut itseäni ja pyrkinyt epämukavuusalueelleni tämän tästä. Stressiä se toki synnyttää ajoittain, mutta enää en stressaa sellaisista arkisista tilanteista mitä nuorempana, eli tuon haastamisen ansiosta koen, että kykenen toimimaan paremmin, enkä stressaa asioista, joista muutoin stressaisin.

2