Miksi tälläinen mies jää usein yksin?

Olen kokenut myös, että ujompi mies ihastuu suuna päänä pelkästään samassa tilassa olemisen myötä. Onhan tämä toisaalta suloista, mutta myös vähän pelottavaa, kun toinen ei lainkaan tunne. ” Palavalla katseella” katsoo koko ajan, normaalista lähestymisestä ei tietoakaan. Alkaa suloisuus toiminnasta hävitä ja alkaa karmia sen sijaan. Toki itsekin tajuan olevani idiootti ihastuneena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta soopaa.

Huolestuttavaa jos itse todella uskot tuollaiseen. Onko kyse jostain defenssistä? Ei kukaan voi tuolla esimerkillä väittää, että se nainen ei olisi nirso ja kaikenlisäksi helevetin epärehellinen. Toiselle miehelle näytetään hapanta naamaa, pitkää nenää jne., ja toisaalla ollaan mielin kielin ja ihkun pihkun jollekin ihme pelimiehen retaleelle. Huh sentään, ei sellaista tarvitsekaan kenenkään mukisematta niellä.

Ei kai naisilla ole velvollisuutta jutella jokaiselle miehelle? Ja se kuntosaliesimerkkihän oli sellainen, että olivat lähinnä vaan moikanneet (nainen ei siis ollut näyttänyt hapanta naamaa) ja mies oli katsellut naista ja tulkinnut naisenkin katselleen itseään. Mies sitten ehdotti suoraan kahville menoa. Nainen ei lähtenyt. Sitten myöhemmin nainen JUTTELI jonkun toisen miehen kanssa. Mies katkeroitui.

Mitä sinusta naisen olisi pitänyt tehdä? Lähteä kahville eli treffeille? Kuinka fiksuna ideana noin yleisesti ottaen pidät sitä, että lähdetään treffeille ikään kuin "kenen tahansa" kanssa? Emme myöskään voi oikeasti tietää naisen tilannetta - ei hän edes välttämättä etsinyt suhdetta. Hän saattoi olla varattu tai ihastunut jo johonkin toiseen. Tai sitten hän olisi ollutkin halukas löytämään suhteen, mutta juttu olisi hänen kanssaan toiminut paremmin niin, että ensin oltaisiin juteltu ja vähän tutustuttu siellä kuntosalilla ja vasta sitten lähdetty treffimielessä kahville.

AP kuvaili juuri peruspiirteiltään oman mieheni, jolla toki on myös killeri huumorintaju ja lukemattomia muita yksilöiviä piirteitä. Minulla ei itselläni ole tuttavapiirissä juurikaan tuollaisia miehiä, jotka olisivat sinkkuja. Oman mieheni löysin yhteisen harrastuksen parista. En nyt tosin ole ihan varma mitä tarkoitetaan supliikkimiehellä, on miehelläni ihan hyvät sosiaaliset taidot eikä hän ole erityisen syrjäänvetäytyvä, vaikkei äänekäs olekaan. Ehkä hän sitten onkin supliikkimies? :'D

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta soopaa.

Huolestuttavaa jos itse todella uskot tuollaiseen. Onko kyse jostain defenssistä? Ei kukaan voi tuolla esimerkillä väittää, että se nainen ei olisi nirso ja kaikenlisäksi helevetin epärehellinen. Toiselle miehelle näytetään hapanta naamaa, pitkää nenää jne., ja toisaalla ollaan mielin kielin ja ihkun pihkun jollekin ihme pelimiehen retaleelle. Huh sentään, ei sellaista tarvitsekaan kenenkään mukisematta niellä.

Tähän voisi kyllä sanoa senkin, että niin se menee naistenkin kanssa. Ei jokainen mieskään kiinnostu kenestä tahansa naisesta vain siksi, että nainen ihastuu mieheen - tai miehen ulkonäköön. Hyvin usein tapahtuu kuule niinkin päin, että joku nainen joutuu pettyneenä huomaamaan, että vaikka itse ei kelvannut miehelle, niin joku toinen kelpasi.

Eivät parisuhteet tai seksisuhteetkaan siten muodostu, että ensimmäisenä paikalle osunut valikoituu kumppaniksi. Kyllä siihen vähän muutakin vaaditaan. Joten se, että mies kuvittelee "nähneensä naisen ensin" kuntosalilla tai muualla, ei ole mikään tae siitä, että juuri hän sen naisen saa. Ihmisiä ei voi varata kuin kirjastonkirjoja. Ja se nyt valitettavasti joskus menee niin, että se kiinnostuksen kohde ei vaan ole vastavuoroisen kiinnostunut. Tällaisia pettymyksiä tulee jopa todennäköisesti juuri silloin, kun ollaan ihastuneita täysin tuntemattomaan ihmiseen. Tällöin ihastus kohdistuu kuvitelmaan tai toiveeseen siitä, että löytyisi suhde, ei siihen ihmiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Höpö höpö. Pelkkä selitys joka ei uppoa. Ei tietenkään kenelläkään ole velvollisuutta selittää, mutta älkää nyt kuitenkaan valehdelko."

Eli et siis usko, että olen lesbo? Juuri tätä asennetta inhoan. Sitäpaitsi vaikken olisikaan lesbo, niin en silti kiinnostuisi kaikista miehistä. Nyt naistenkin kohdalla suurimpaan osaan suhtaudun ihan vaan kaverillisesti.

Veikkaan, että monen kohdalla iso ongelma pariutumisen tiellä on juuri tämä: olemattoman sosiaaliset taidot, tai oikeammin olematon käsitys siitä, miten ihmissuhteet syntyvät. Kun itse on vähän katsellut jotain kivannäköistä naista, ihastutaan heti korvia myöten pelkän ulkonäön perusteella - tai pahimmillaan sen perusteella, että nainen nyt vaan sattuu olemaan paikalla. Ja sitten kun nainen ei ole vastavuoroisesti ihastunut - täysin tuntemattomaan ihmiseen, vain sillä perusteella että mies ja nainen sattuvat olemaan samassa huoneessa samaan aikaan - alkaa katkera valitus ja syiden etsiminen naisesta. Yleensä syytä haetaan naisen "nirsoudesta" ja aletaan rypeä itsesäälissä, jos nainen sattuikin juttelemaan joskus jollekin toiselle - että varmaan tämä toinen nyt on joku tosi jännä naistenkaataja ja sitä rataa.

Huh sentään. Onneksi naiset eivät ihan näin vainoharhaisia ole. Lesbona taitaa päästä vähän helpommalla kun suurin osa naisista sentään tajuaa edes alkeet ihmisten välisestä kanssakäymisestä.

Uskomatonta soopaa.

Huolestuttavaa jos itse todella uskot tuollaiseen. Onko kyse jostain defenssistä? Ei kukaan voi tuolla esimerkillä väittää, että se nainen ei olisi nirso ja kaikenlisäksi helevetin epärehellinen. Toiselle miehelle näytetään hapanta naamaa, pitkää nenää jne., ja toisaalla ollaan mielin kielin ja ihkun pihkun jollekin ihme pelimiehen retaleelle. Huh sentään, ei sellaista tarvitsekaan kenenkään mukisematta niellä.

"Siis nainen ei lähde kaikkien kanssa treffeille yhyy se on nirso ja sitten se vielä väittää että se johtuu siitä ettei se voi olla kiinnostunut kaikista eli on vielä helvetin epärehellinen myös yhyy."

Opettele, kuule, ottamaan vastuu omasta elämästäsi ja omista tunteistasi. Se, ettet ole saanut naista ei johdu siitä, että olisit kiltti mies.

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut myös, että ujompi mies ihastuu suuna päänä pelkästään samassa tilassa olemisen myötä. Onhan tämä toisaalta suloista, mutta myös vähän pelottavaa, kun toinen ei lainkaan tunne. ” Palavalla katseella” katsoo koko ajan, normaalista lähestymisestä ei tietoakaan. Alkaa suloisuus toiminnasta hävitä ja alkaa karmia sen sijaan. Toki itsekin tajuan olevani idiootti ihastuneena.

No todella. Näissä tällaisissa on vähän sekin, että voi hyvinkin olla, että vaikka nainen voisi ollakin kiinnostunut lähtemään treffeille, ei juttu lähtisi etenemään, kun mies olisi ihastunut toiveeseen ja haavekuvaan ja lähtökohtana olisi että siitä PITÄÄ alkaa suhde ja että nainen ON se unelmien nainen... vaikka ei siis oikeasti tunneta... ja nainen olisi kiinnostunut tutustumaan ja katsomaan, voisiko jutusta tulla jotain. Tällainen yhtälö ei vaan toimi. Siis jos toinen haluaa tutustua oikeaan ihmiseen, toinen haluaa saada haavekuvan.

Vierailija kirjoitti:

Ok. Olen parisuhteessa aloituksen miehen kanssa. Hänellä ei ole koskaan ollut naisen kanssa samaa osoitetta ja tähänkin on syynsä. Ikää meillä kummallakin siellä viidenkympin maisemissa. Miehellä on hyvin piintyneet tavat, vaikka on kohtuullisen huomioiva minua kohtaan niin on paljon sellaista, mitä en vain voi käsittää, joten etäsuhde on parasta, että tämä parisuhde voi jatkua. 

Mies on  varakas, mutta se raha ei kyllä näy muussa kuin autossa ja muuten elämä on kohtuullisen askeettista. Jääkaapin sisältö koostuu vain ja ainoastaan juuri siitä, mitä hän tahtoo. Minulle löytyy se maitopurkki, että saan juotua aamukahvin. Osallistuminen juhliin tai tapahtumiin tapahtuu todella pitkän harkinnan jälkeen, ja sitä jamomista jatkuu aina H-hetkeen asti. Minulle tällainen on täysin käsittämätöntä.  Samoin hankinnat, niitä mietitään viimeiseen asti, jopa ruokakaupassa. Tällaisen perfektionistin kanssa parisuhde vaatii todella paljon ja saa välillä niin raivon partaalle, että tekisi mieli mennä nurkan taakse itkemään.

Entäs ne tunteet sitten. Niistä tämä mies ei pukahda sanaakaan. Viides vuosi menossa ja kertaakaan tämä ei ole saanut sanottua rakkauden suuntaan mitään, joskus tuntuu, että tämä on vain järkiliitto, ei mitään sen enempää. Lahjojen hankinta on hänelle täysin vierasta tai se pitäisi suorastaan rautakangista vääntää, mitä haluat ja missä sitä myydään. Turha odotella mitään yllätyksiä tai tunteenpurkauksia, kaiken voi jotenkin selittää järkisyillä. Olen jo itse antanut periksi, vaikka minulla on tunteita häntä kohtaan ja olen ne tunnustanutkin, niin hän ei sitä tee. Tunneäly puuttuu häneltä täysin, eikä hän kykene lukemaan toisen ihmisen mielialoja, jos ne eivät vallan päälle käy, niin lainkaan.  Jos sanon jostakin poikkipuolisen ja tunteellisen purkauksen, on se kiukuttelua ja voi johtaa eroon. Hän on hyvin tarkka niistä omista rajoistaan ja siitä, ettei nainen testaa hänen sietokykyään. Olen saanut jo muutaman varoituksen tästä. 

Elämä tällaisen ihmisen kanssa ei ole helppoa, tai on jos olet valmis hyvin askeettiseen ja täysin rutiinilla menevään tyyliin. En siis ihmettele pätkääkään, etteivät tällaiset miehet vain kertakaikkiaan löydä naista. 

Tällainen ihminen ei vain kykene siihen muottiin, mitä meille media tarjoilee amerikkalaisissa höttötarinoissa, meillä ei tosiaankaan kuherrella julkisesti saati muutenkaan, seksiä kyllä on, mutta kaikenlaiset kokeilut ja muutokset saa siinäkin unohtaa. Hän ei vain kykene siihen.  

Ainoastaan humalassa hänestä löytyvät ne tunteet, muuten niitä ei arjessa suuremmin vilahtele. Silloin hän jopa saattaa tunnustaa jotain siihen suuntaan, etten ole täysin yhdentekevä olento hänen talossaan tai juuri minulla on paikka hänen elämässään.Jos hän suuttuu jollekin, tarkoittaa se kyllä jotain lopullista, hän ei ole se, joka tulee puoleen väliin vastaan, ehei, hän vaatii täydellistä asioitten tutkintaa ja tilanteen käsittelyä ennen mahdollista sopua. 

Suosittelen kyllä tutustumaan, mutta rakastua ei välttämättä kannata.

Suosittelisin miehelle terapiaa. Kyvyttömyys ilmaista tunteita on toki perisuomalainen miehinen piirre ja useimmitne kotoa lapsuudessa opittu, mutta siitäkin voi koittaa päästää irti ja ainakin ymmärtää, kuinka terveellistä on olla patoamatta niitä sisäänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut myös, että ujompi mies ihastuu suuna päänä pelkästään samassa tilassa olemisen myötä. Onhan tämä toisaalta suloista, mutta myös vähän pelottavaa, kun toinen ei lainkaan tunne. ” Palavalla katseella” katsoo koko ajan, normaalista lähestymisestä ei tietoakaan. Alkaa suloisuus toiminnasta hävitä ja alkaa karmia sen sijaan. Toki itsekin tajuan olevani idiootti ihastuneena.

No todella. Näissä tällaisissa on vähän sekin, että voi hyvinkin olla, että vaikka nainen voisi ollakin kiinnostunut lähtemään treffeille, ei juttu lähtisi etenemään, kun mies olisi ihastunut toiveeseen ja haavekuvaan ja lähtökohtana olisi että siitä PITÄÄ alkaa suhde ja että nainen ON se unelmien nainen... vaikka ei siis oikeasti tunneta... ja nainen olisi kiinnostunut tutustumaan ja katsomaan, voisiko jutusta tulla jotain. Tällainen yhtälö ei vaan toimi. Siis jos toinen haluaa tutustua oikeaan ihmiseen, toinen haluaa saada haavekuvan.

Hyvin sanottu!

Nimenomaa se karmii, kun tietää olevansa haavekuva. Toki monet miehet ihastui silmillään, enemmän kuin naiset -ei kaikki tietenkään. Silti pitäisi sitä jotenkin hillitä ja kyetä normaalisti puhumaan naiselle ja tutustua. Voihan olla, että miehen kiinnostus lopahtaa, kun nainen onkin ihan tavallinen, eikä vastaa vaaleanpunaista haavekuvaa. Naisena toivon, että tavallisuudestani ja virheistäni huolimatta miestä kiinnostaa tutustua. Olen todellinen, en haavekuva.

Siksi tämä etäältä silmäily on niin vinksahtanutta, kun se ei perustu todellisuuteen. Ymmärrän toki ujouden, mutta voisihan siitä jotenkin opetella pois? Itse kykenen tekemään aloitteen ujon miehen suhteen ( kyllä muidenkin) , Tai auttamaan miestä aloitteen suuntaan, jos itse olen kiinnostunut. Se perustuu kuitenkin minun kiinnostukseni miestä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Höpö höpö. Pelkkä selitys joka ei uppoa. Ei tietenkään kenelläkään ole velvollisuutta selittää, mutta älkää nyt kuitenkaan valehdelko."

Eli et siis usko, että olen lesbo? Juuri tätä asennetta inhoan. Sitäpaitsi vaikken olisikaan lesbo, niin en silti kiinnostuisi kaikista miehistä. Nyt naistenkin kohdalla suurimpaan osaan suhtaudun ihan vaan kaverillisesti.

Veikkaan, että monen kohdalla iso ongelma pariutumisen tiellä on juuri tämä: olemattoman sosiaaliset taidot, tai oikeammin olematon käsitys siitä, miten ihmissuhteet syntyvät. Kun itse on vähän katsellut jotain kivannäköistä naista, ihastutaan heti korvia myöten pelkän ulkonäön perusteella - tai pahimmillaan sen perusteella, että nainen nyt vaan sattuu olemaan paikalla. Ja sitten kun nainen ei ole vastavuoroisesti ihastunut - täysin tuntemattomaan ihmiseen, vain sillä perusteella että mies ja nainen sattuvat olemaan samassa huoneessa samaan aikaan - alkaa katkera valitus ja syiden etsiminen naisesta. Yleensä syytä haetaan naisen "nirsoudesta" ja aletaan rypeä itsesäälissä, jos nainen sattuikin juttelemaan joskus jollekin toiselle - että varmaan tämä toinen nyt on joku tosi jännä naistenkaataja ja sitä rataa.

Huh sentään. Onneksi naiset eivät ihan näin vainoharhaisia ole. Lesbona taitaa päästä vähän helpommalla kun suurin osa naisista sentään tajuaa edes alkeet ihmisten välisestä kanssakäymisestä.

Uskomatonta soopaa.

Huolestuttavaa jos itse todella uskot tuollaiseen. Onko kyse jostain defenssistä? Ei kukaan voi tuolla esimerkillä väittää, että se nainen ei olisi nirso ja kaikenlisäksi helevetin epärehellinen. Toiselle miehelle näytetään hapanta naamaa, pitkää nenää jne., ja toisaalla ollaan mielin kielin ja ihkun pihkun jollekin ihme pelimiehen retaleelle. Huh sentään, ei sellaista tarvitsekaan kenenkään mukisematta niellä.

Muistathan itse pyytää kahville jokaista siellä salilla näkemääsi naista? Muuten olet nirso.

Vierailija kirjoitti:

Tämä! Naiset eivät voi ikinä tajuta miten vaikeaa on miehenä pariutua kun kaikki vastuut aloitteesta yms. on laitettu miehille ja varsinkin ujona miehenä nämä ovat hankalia. Naisilla se on helppoa kun kaikki saadaan tekemättä mitään vaikka ovat jo muutenkin sosiaalisempia.

Kysäise isältäsi apua.

Niin no, se on helppoa vain niille naisille, joista miehet kiinnostuvat ja joille miehet osoittavat kiinnostustaan. Aika paljon on sellaisiakin naisia, jotka eivät sitten millään löydä kumppania, ja joista miehet eivät (syystä tai toisesta) ole kiinnostuneita. Kaikki naiset eivät myöskään ole sosiaalisia. Joten jos nainen sattuu olemaan vähän epävarma introvertti, jonka ulkonäkö ei vastaa miesten ihanteita, ja jos vielä puketumistyylikin on miesten mielestä vähän tylsää, niin ei siinä kyllä tule mitään helposti eikä siinä mitään saada tekemättä itse - jos saadaan siltikään.

Tiedän, koska olin nuorempana tuollainen. En saanut koskaan ketään, vaikka tein aina aloitteita niille pojille/miehille, joista itse olin kiinnostunut. Itse tosin en ollut introverttikaan, vaan minun oli ihan helppo jutella ihmisille. Mutta kun ei ulkonäkö kiinnostanut miehiä niin ei kiinnostanut. Olin kyllä hoikka, mutta vissiin liian kiltin ja tylsän näköinen. Ja vaatteet olivat liian peittävät, housut liian väljät... sitä rataa. Muistan kyllä pettymykset, kun ihastuksen kohde valitsikin "paremman näköisen" tytön, joka meikkasi ja jolla oli vähän seksikkäämmät farkut ja joka osasi laittaa tukkansa kivasti. Itse toivoin naiivisti, että joku ihana poika rakastuisi persoonaani ja näkisi minussa kauneutta, vaikken meikannutkaan. No, ei nähnyt. Ja aloitteita ei siis tosiaan tullut KENELTÄKÄÄN. Ei koskaan. Itse vieläpä ihastuin sellaisiin tavallisiin naapurinpoika-tyyppeihin, koska olin sen verran epävarma seksuaalisesti ja muutenkin. No, tavallisia poikia eivät tylsät tytöt kiinnostaneet.

Nyt sitten aikuisena kun olen itsevarmempi ja olen löytänyt naiseuteni vähän toisella tapaa ja minulla on ilmeisesti parempi tyyli, seuraa on ollut helppo löytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotta voisi löytää kumppanin, pitää osata jutella. Pitää osata aloittaa keskustelu ja pitää osata vastata aloitettuun keskusteluun. Pitää käydä paikoissa, joissa voi tutustua muihin ihmisiin. Vähintään pitää tehdä deittiprofiili tai liittyä Tinderiin. Kannattaa myös opetella flirttailemaan. Erityisesti silloin, jos haluaa naisen tulevan juttelemaan. Flirttailulla annat naiselle merkin, että  olet kiinnostunut, ja jos hänkin on kiinnostunut, vähintäänkin flirttailee takaisin, mutta tulee myös juttelemaan, jos on riittävän kiinnostunut. 

Mitä tarkoittaa "harrastaa yleensä tietokonepelejä"? Pelaa kerra viikossa pari tuntia tai pari kertaa viikossa tunnin? Vai käyttää kotona lähes kaiken aikansa pelaamiseen? Pelaaminen voi olla harrastus, mutta se voi olla myös addiktio. Harrastukset ovat ok, addiktiot eivät. 

Miten ihmeessä tuollaista soopaa voi suoltaa? Mitä hiton flirttailua? Jotain typerää katsepelleilyä? Eivät naiset koskaan mene juttelemaan kenellekään, näin se vain on. Tuollaiset neuvot ovat harvinaisen myrkyllisiä, koska joku hölmömpi miekkonen saattaa ne vielä sellaisenaan niellä.

Kyllä minä nainen menen miehelle juttelemaan, jos siltä tuntuu. Nykyinen parisuhteenikin alkoi niin.

Enpä ole koskaan tuollaista livenä todistanut, mutta ilmeisesti se vain tarkoittaa että ne tapahtuvat katseilta piilossa.

Tämä tapahtui yökerhossa, eihän sitä muut huomannut varmaankaan, kuin minä ja mies. Tottakai tällaista tapahtuu koko ajan. Sittenhän saa mitä haluaa, kun itse tekee aloitteen.

Aloitteen tekemällä ei saa varmuudella mitään. Kukaan. Totta on kyllä, että jollei itse tee aloitetta, on epätodennäköistä, että saisi haluamansa.

aLOITTEEN TEKEMÄLLÄ

Ne ketkä saavat paljon seuraa, tekevät aloitteita, ovat aktiivisia, sosiaalisia, etsivät netistä... Ei kukaan kotoa tule hakemaan. Ja jos yksi yritys ei onnistu, niin yrittäminen jatkuu kunnes onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotta voisi löytää kumppanin, pitää osata jutella. Pitää osata aloittaa keskustelu ja pitää osata vastata aloitettuun keskusteluun. Pitää käydä paikoissa, joissa voi tutustua muihin ihmisiin. Vähintään pitää tehdä deittiprofiili tai liittyä Tinderiin. Kannattaa myös opetella flirttailemaan. Erityisesti silloin, jos haluaa naisen tulevan juttelemaan. Flirttailulla annat naiselle merkin, että  olet kiinnostunut, ja jos hänkin on kiinnostunut, vähintäänkin flirttailee takaisin, mutta tulee myös juttelemaan, jos on riittävän kiinnostunut. 

Mitä tarkoittaa "harrastaa yleensä tietokonepelejä"? Pelaa kerra viikossa pari tuntia tai pari kertaa viikossa tunnin? Vai käyttää kotona lähes kaiken aikansa pelaamiseen? Pelaaminen voi olla harrastus, mutta se voi olla myös addiktio. Harrastukset ovat ok, addiktiot eivät. 

Miten ihmeessä tuollaista soopaa voi suoltaa? Mitä hiton flirttailua? Jotain typerää katsepelleilyä? Eivät naiset koskaan mene juttelemaan kenellekään, näin se vain on. Tuollaiset neuvot ovat harvinaisen myrkyllisiä, koska joku hölmömpi miekkonen saattaa ne vielä sellaisenaan niellä.

Kyllä minä nainen menen miehelle juttelemaan, jos siltä tuntuu. Nykyinen parisuhteenikin alkoi niin.

Enpä ole koskaan tuollaista livenä todistanut, mutta ilmeisesti se vain tarkoittaa että ne tapahtuvat katseilta piilossa.

Missä olit kiirastorstaina illalla n. klo 22.30 vuonna 2002?

-eri

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut myös, että ujompi mies ihastuu suuna päänä pelkästään samassa tilassa olemisen myötä. Onhan tämä toisaalta suloista, mutta myös vähän pelottavaa, kun toinen ei lainkaan tunne. ” Palavalla katseella” katsoo koko ajan, normaalista lähestymisestä ei tietoakaan. Alkaa suloisuus toiminnasta hävitä ja alkaa karmia sen sijaan. Toki itsekin tajuan olevani idiootti ihastuneena.

Minullekin on sattunut kohdalle myös näitä ujosti vilkuilevia miehiä, jotka selvästi ovat olleet ihastuneita vaikkei koskaan oltaisi vaihdettu sanaakaan. Niistä katseista ei oikein voi erehtyä. Koskaan en ole tällaisesta miehestä ollut kiinnostunut ja tällöin tilanteet ovat olleet jokseenkin ahdistavia. En ole keksinyt muuta keinoa kuin ignooraamisen. Sen sijaan jos kiinnostusta olisi, varmasti tekisin aloitteen.