Lue keskustelun säännöt.
Miksi tälläinen mies jää usein yksin?
27.10.2019 |
Urheilullinen ja aktiivinen, fiksu, kolmannen asteen tutkinto, usein aktiivisen elämän seurauksena terveen näköinen ja komeakin. Luonteeltaan kuitenkin kiltti ja hiljainen, harrastaa yleensä tietokonepelejä eikä hirveästi viihdy baareissa tai ylipäänsä pidä alkoholista.
Onko tosiaan niin että kun ei vastaa sosiaalisesti sitä naisten ihannoimaa itsevarmaa supliikkimiestä, niin mahdollisuus löytää kumppani laskee dramaattisesti?
Kommentit (154)
Miten olet sitten joskus, kun jostain pidät, ajatellut sitten tehdä ?
Huomasin, että kahville pyysit, mutta, mitä sen jälkeen ?
Kun kahvit on juotu ja takit puettu taas päälle, mitä sanot ? Jos siis ei ole vaikka kuntosali-ihminen, jonka tiedät tod.näk näkeväsi ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haa, nyt ymmärsin, miksi et saa tyttöystävää. Tarkoitat varmaan, että olet ujo ?
Niin ovat naisetkin. Ei se sen kummallisempaa ole. Eihän sitä nyt voi paljon muuta tehdä naisena, kun olla kiltti ja lempeä sekä odottaa, jos rohkaistuisit näyttämään tykkäätkö ollenkaan, vaan saammeko vain haaveilla sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tuolla jo mainitsikin muutamien tämän kaltaisten miesten lähteneen ulkomaille. Mikäs siinä, jos vaan tälle sopii sitten se että nainen vetelee naruista. Merkittävin syy miksi nämä menevät luonteensa lisäksi suoraan kuumille kiville on, koska tiedetään hiljaisten olevan usein rahakkaita nörttejä tai muuten vain anteliaita. Ikävää, joskin totta joten olkaa varovaisia!
Hyvännäköinen rahakas nörtti olisi kyllä enemmän kuin jees.
Tai geelipäinen salafisti.
121212 kirjoitti:
- urheilullisuus ja aktiivisuus eivät kiinnosta naisia, pl. salikissat joille ap ei kelpaa joka tapauksessa. Naisia kiinnostaa geneettinen komeus ja se että mies tekee jotain (naiselle) hyödyllistä kuntoilun sijaan. Ap ei maininnut olevansa esim. pitkä tai luontaisesti harteikas
- ap ei tuota naiselle riittävän laajaa tunteuden kirjoa osoittamalla innostumista, himokkuutta, tai miehekkyyttä riitelemällä "kunnolla"
- ap:n harrastukset eivät ole naisten arvostamia
- koska ap ei käy baareissa, ap ei tapaa riittävästi naisia"Onko tosiaan niin että kun ei vastaa sosiaalisesti sitä naisten ihannoimaa itsevarmaa supliikkimiestä, niin mahdollisuus löytää kumppani laskee dramaattisesti?"
Kyllä. Etenkin 17-25v iässä.
Mistä sitä tietää mitä se salikissa haluaa vai haluaako mitään kun ei ap sen kanssa jutellut, siksi ap tuskin sai aikaan yhtään mitään tunnetta siinä naisessa.
Baarissa käynti ei apta auta jos sosiaaliset taidot tuota luokkaa, naiset hakee sosiaalisesti normaalia ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalinen status on tärkeää naisille. Hiljaiset jätetään yleensä kaiken ulkopuolelle. Ei auta äly tai koulutus.
Jos naisella on lainkaan älyä, hän tietää, että kovin sosiaalinen mies ei useinkaan ole paras puolisokandidaatti. Sosiaalisella miehellä niitä menoja ja kavereita riittää perheen perustamisen jälkeenkin usein liiaksi asti ja siitä tulee helposti riitaa. Introvertille miehelle taas perhe-elämä riittää paremmin, eikä niitä kaverimenoja ole joka viikonpäivälle.
Ei tämä mitään älyä ole, vaan mukavuusalueelleen jumittuneiden introverttien defenssi. Sosiaalisuus ei ole sama asia kuin ekstroverttius tai kaveriporukkakeskeiseen elämänmenoon jämähtäminen tai haluttomuus panostaa parisuhteeseen tai perhe-elämään. Tuota haluttomuutta (ja kyvyttömyyttä) ennustaa paljon paremmin introverttius, jota ei osata lainkaan kompensoida niin että ihmisten kanssa olo olisi luontevaa.
Hiljaisuus tai ujous voi kätkeä sisäänsä ihmisen, joka on todellinen aarre, osaa huomioida muut, kuunnella, toimia muiden kanssa kitkattomasti, ja tarvittaessa kykenee oppimaan uusia rooleja ja taitoja. Mutta miljoona kertaa todennäköisemmin tällainen ihminen oppisi myös tulemaan kuorestaan sen verran ulos, ettei hänelle ole hiljaisuustaipumuksestaan merkittävää haittaa paria etsiessä. Naispuolisilla introverteilla tämä toteutuu paljon paremmin.
Oikeasti se kyvyttömyys näyttää mitään itsestään ja ottaa kontaktia, sosiaalisten taitojen puute, on valtava este hyvälle parisuhteelle. Parisuhteessa tarvittavat taidot eivät ole täysin samat kuin tutustumistilanteessa, mutta niillä on yhteinen pohja. Avuttomuus ja kyvyttömyys sopeutua ja kehittyä on myös valtava haitta kaikilla elämän osa-alueilla, ml. parisuhteessa. Tällaisen ihmisen ottaminen suhteeseen kannettavaksi ei ole millään muotoa viisasta. Parasta olisi, jos joku voisi auttaa heitä alkuun näiden taitojen opettelussa, paljon useampi löytäisi hyvän kumppanin. Mutta valitettavasti parisuhde ei ole tällaiseen opettamiseen sopiva olosuhde, eikä kumppanin äidiksi tai isäksi pidä missään olosuhteissa ryhtyä. Ei sittenkään, vaikka tuntuisi, ettei löydä parempaakaan koska itsekin on ujo ja epävarma. Silloin kannattaa panostaa omaan kehitykseen ja mukavuusalueen venyttämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalinen status on tärkeää naisille. Hiljaiset jätetään yleensä kaiken ulkopuolelle. Ei auta äly tai koulutus.
Jos naisella on lainkaan älyä, hän tietää, että kovin sosiaalinen mies ei useinkaan ole paras puolisokandidaatti. Sosiaalisella miehellä niitä menoja ja kavereita riittää perheen perustamisen jälkeenkin usein liiaksi asti ja siitä tulee helposti riitaa. Introvertille miehelle taas perhe-elämä riittää paremmin, eikä niitä kaverimenoja ole joka viikonpäivälle.
Ei tämä mitään älyä ole, vaan mukavuusalueelleen jumittuneiden introverttien defenssi. Sosiaalisuus ei ole sama asia kuin ekstroverttius tai kaveriporukkakeskeiseen elämänmenoon jämähtäminen tai haluttomuus panostaa parisuhteeseen tai perhe-elämään. Tuota haluttomuutta (ja kyvyttömyyttä) ennustaa paljon paremmin introverttius, jota ei osata lainkaan kompensoida niin että ihmisten kanssa olo olisi luontevaa.
Hiljaisuus tai ujous voi kätkeä sisäänsä ihmisen, joka on todellinen aarre, osaa huomioida muut, kuunnella, toimia muiden kanssa kitkattomasti, ja tarvittaessa kykenee oppimaan uusia rooleja ja taitoja. Mutta miljoona kertaa todennäköisemmin tällainen ihminen oppisi myös tulemaan kuorestaan sen verran ulos, ettei hänelle ole hiljaisuustaipumuksestaan merkittävää haittaa paria etsiessä. Naispuolisilla introverteilla tämä toteutuu paljon paremmin.
Oikeasti se kyvyttömyys näyttää mitään itsestään ja ottaa kontaktia, sosiaalisten taitojen puute, on valtava este hyvälle parisuhteelle. Parisuhteessa tarvittavat taidot eivät ole täysin samat kuin tutustumistilanteessa, mutta niillä on yhteinen pohja. Avuttomuus ja kyvyttömyys sopeutua ja kehittyä on myös valtava haitta kaikilla elämän osa-alueilla, ml. parisuhteessa. Tällaisen ihmisen ottaminen suhteeseen kannettavaksi ei ole millään muotoa viisasta. Parasta olisi, jos joku voisi auttaa heitä alkuun näiden taitojen opettelussa, paljon useampi löytäisi hyvän kumppanin. Mutta valitettavasti parisuhde ei ole tällaiseen opettamiseen sopiva olosuhde, eikä kumppanin äidiksi tai isäksi pidä missään olosuhteissa ryhtyä. Ei sittenkään, vaikka tuntuisi, ettei löydä parempaakaan koska itsekin on ujo ja epävarma. Silloin kannattaa panostaa omaan kehitykseen ja mukavuusalueen venyttämiseen.
Tämä. Moni ujo introvertti voi olla kultakimpale. On kuitenkin hänen itsensä vastuulla opetella tarvittavia taitoja. Pelottava ajatus, että pitäisi ryhtyä toisen kasvattajansa ja säälistä auttajaksi.
Ajattelen kyllä että kaikki ovat jollakin tavalla keskeneräisiä ja on myös kiinnostavaa löytää se hiili, josta kuoriutuu timantti. Kuitenkin normaalit perustaidot jos puuttuvat on vaan liian friikki. Ne on syytä opetella ensin itsekseen/ ystävien / kurssien avustuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä et pohjimmiltasi tarvitse naisia.
Tämä voi pitää paikkansa. Jos haluaa naisen, mutta ei tapaa naisia missään tai viitsi nähdä edes vaivaa deittiprofiilien tekemisen eteen, niin silloin mies on luultavasti onnellisempi yksin, vaikka ei sitä vielä tajuakaan. Tällöin kannattaisi ottaa aikaa itsetutkiskelulle.
Miehenä kannattaa tehdä deittiprofiili vain siinä tapauksessa, että on naisten haluamaa valtavirtaa, eli tässä tapauksessa vaikkapa se laatikkoleukainen hyvin tienaava menestyjä. Muussa tapauksessa miehen on turha odottaa yhteydenottoja.
Voi poika poika poika... Syvä huokaus.
Menepä poikahyvä läheiseen Prismaan vaikka lauantaina ja katsele ympärillesi. Näet siellä pariskuntia, joissa sekä mies ja nainen ovat hyvin tavallisen näköisiä. Et näe oikeastaan yhden yhtä "laatikkoleukaista hyvin tienaava menestyjämiestä", vaan ihan niitä perusPerttejä ja tavisTapioita. On lyhyitä, pitkiä, lihavia, laihoja, kaljuja, karvaisia ja karvattomia miehiä. Heidän vierellään kulkee hymyssä suin perusPirkkoja ja tavisTiinoja, lyhyitä, pitkiä, lihavia, laihoja, blondeja, brunetteja, isotissisiä, pienitissisiä ja tavallisia naisia.
Menikö jakeluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
- urheilullisuus ja aktiivisuus eivät kiinnosta naisia, pl. salikissat joille ap ei kelpaa joka tapauksessa. Naisia kiinnostaa geneettinen komeus ja se että mies tekee jotain (naiselle) hyödyllistä kuntoilun sijaan. Ap ei maininnut olevansa esim. pitkä tai luontaisesti harteikas
- ap ei tuota naiselle riittävän laajaa tunteuden kirjoa osoittamalla innostumista, himokkuutta, tai miehekkyyttä riitelemällä "kunnolla"
- ap:n harrastukset eivät ole naisten arvostamia
- koska ap ei käy baareissa, ap ei tapaa riittävästi naisia"Onko tosiaan niin että kun ei vastaa sosiaalisesti sitä naisten ihannoimaa itsevarmaa supliikkimiestä, niin mahdollisuus löytää kumppani laskee dramaattisesti?"
Kyllä. Etenkin 17-25v iässä.
Tämä on totta. En ole koskaan nähnyt muita kuin geneettisesti komeita, riiteleviä laatikkopäisiä supliikkimiehiä naisten kanssa.
joitakin taitaa häiritä enemmän tämän luullut asiat kuin itseään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalinen status on tärkeää naisille. Hiljaiset jätetään yleensä kaiken ulkopuolelle. Ei auta äly tai koulutus.
Jos naisella on lainkaan älyä, hän tietää, että kovin sosiaalinen mies ei useinkaan ole paras puolisokandidaatti. Sosiaalisella miehellä niitä menoja ja kavereita riittää perheen perustamisen jälkeenkin usein liiaksi asti ja siitä tulee helposti riitaa. Introvertille miehelle taas perhe-elämä riittää paremmin, eikä niitä kaverimenoja ole joka viikonpäivälle.
Ei tämä mitään älyä ole, vaan mukavuusalueelleen jumittuneiden introverttien defenssi. Sosiaalisuus ei ole sama asia kuin ekstroverttius tai kaveriporukkakeskeiseen elämänmenoon jämähtäminen tai haluttomuus panostaa parisuhteeseen tai perhe-elämään. Tuota haluttomuutta (ja kyvyttömyyttä) ennustaa paljon paremmin introverttius, jota ei osata lainkaan kompensoida niin että ihmisten kanssa olo olisi luontevaa.
Hiljaisuus tai ujous voi kätkeä sisäänsä ihmisen, joka on todellinen aarre, osaa huomioida muut, kuunnella, toimia muiden kanssa kitkattomasti, ja tarvittaessa kykenee oppimaan uusia rooleja ja taitoja. Mutta miljoona kertaa todennäköisemmin tällainen ihminen oppisi myös tulemaan kuorestaan sen verran ulos, ettei hänelle ole hiljaisuustaipumuksestaan merkittävää haittaa paria etsiessä. Naispuolisilla introverteilla tämä toteutuu paljon paremmin.
Oikeasti se kyvyttömyys näyttää mitään itsestään ja ottaa kontaktia, sosiaalisten taitojen puute, on valtava este hyvälle parisuhteelle. Parisuhteessa tarvittavat taidot eivät ole täysin samat kuin tutustumistilanteessa, mutta niillä on yhteinen pohja. Avuttomuus ja kyvyttömyys sopeutua ja kehittyä on myös valtava haitta kaikilla elämän osa-alueilla, ml. parisuhteessa. Tällaisen ihmisen ottaminen suhteeseen kannettavaksi ei ole millään muotoa viisasta. Parasta olisi, jos joku voisi auttaa heitä alkuun näiden taitojen opettelussa, paljon useampi löytäisi hyvän kumppanin. Mutta valitettavasti parisuhde ei ole tällaiseen opettamiseen sopiva olosuhde, eikä kumppanin äidiksi tai isäksi pidä missään olosuhteissa ryhtyä. Ei sittenkään, vaikka tuntuisi, ettei löydä parempaakaan koska itsekin on ujo ja epävarma. Silloin kannattaa panostaa omaan kehitykseen ja mukavuusalueen venyttämiseen.
Tämä. Moni ujo introvertti voi olla kultakimpale. On kuitenkin hänen itsensä vastuulla opetella tarvittavia taitoja. Pelottava ajatus, että pitäisi ryhtyä toisen kasvattajansa ja säälistä auttajaksi.
Ajattelen kyllä että kaikki ovat jollakin tavalla keskeneräisiä ja on myös kiinnostavaa löytää se hiili, josta kuoriutuu timantti. Kuitenkin normaalit perustaidot jos puuttuvat on vaan liian friikki. Ne on syytä opetella ensin itsekseen/ ystävien / kurssien avustuksella.
Täydellisen totta. Sitä pitsi miten joku kamalan ujo ihminen yleensäkään edes pärjää nykymaailmassa? Onko sellainen ujous enää ujoutta vai jotain mielen syövereiden ongelmaa? En tiedä haluaisinko edes tutustua johonkin täysin puhumattomaan jopa kylmään introverttiin. Jos alkaisin hänelle juttelemaan, niin saisinko vastausta? Saisinko edes silmiini kohdistuvaa katsetta, edes pikaista vilkaisua? Mistä tietäisin, että hän on minusta kiinnostunut, jos hän ei osoita sitä millään tavoin? Omasta mielestään hän ehkä osoittaa sen, kun aavistuksen vilkaisee minun suuntaani ja mumisee jotain, mutta ei se riittäisi vakuuttamaan minua. Jos näkisimme uudestaan ja katsekontakti olisi samaa luokkaa juttelun jäädessä moin sanomiseksi, niin antaisin olla. Tuntisin, että mies ei ole kiinnostunut minusta pätkääkään.
Siinä on ihan sama silloin minkä näköinen, kokoinen ja muotoinen hän on tai mitkä hänen harrastuksensa ja muut asia ovat, jos hän ei saa suutaan auki, niin hän haluaa varmaan olla rauhassa. En enää häiritsisi häntä.
Vierailija kirjoitti:
Koska kyseinen mies asuu Suomessa. Suomessa ei ole tuollaisille miehille kysyntää
Onpas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Johtunee siitä ettei itse lähesty naisia.
Mulle ainakin kelpaisi (ja tuontyylinen mies onkin) mutta miehen nyt vaan kuuluu tehdä aloite.
Kyllä se aloite teidän naisten on tehtävä ihan tasa-arvon nimissä ja kun olette puheliaampia muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro viimeisimmästä viidestä tapaamisestasi kiinnostavan naisen kanssa. Missä tapasitte, miten, mikä naisessa sinua viehätti, miten tapaamisenne sujui ja miten/mihin se päättyi?
Nainen jonka kanssa oltiin monesti samaan aikaan kuntosalilla. Vaihdoimme katseita silloin tällöin ja moikkasimme. Ihastuin tietysti hänen kroppaansa ja nättiin naamaan kuten kai on aika normaalia jos ei mitään muuta tietoa ihmisestä ole. Lähestyin häntä kerran ja kysyin haluaisiko joskus lähteä kahville ja hän kieltäytyi. Myöhemmin näin kun nainen iloisena jutteli ja flirttaili yhdelle supliikkimiehelle salilla joka ei nostanut edes 70% omasta mavesta tai penkistä.
Jatkossa kannattaa ensin jutella eikä heti ensimmäiseksi pyytää kahville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap sun ongelmasi on se, ettet käy missään. Ei kukaan kotiovelle tule, lopeta uhriutuminen ja lähde itse ihmisten ilmoille. Aloita vaikka jokin uusi harrastus.
Näiden "miehen/naisen kuuluu..."-tyyppien on sitten ihan turha marista mistään tasa-arvon epäkohdista. Naisella euro 80centtiä? No voivoi kun se nyt vaan naisella kuuluu niin olla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä et pohjimmiltasi tarvitse naisia.
Tämä voi pitää paikkansa. Jos haluaa naisen, mutta ei tapaa naisia missään tai viitsi nähdä edes vaivaa deittiprofiilien tekemisen eteen, niin silloin mies on luultavasti onnellisempi yksin, vaikka ei sitä vielä tajuakaan. Tällöin kannattaisi ottaa aikaa itsetutkiskelulle.
Miehenä kannattaa tehdä deittiprofiili vain siinä tapauksessa, että on naisten haluamaa valtavirtaa, eli tässä tapauksessa vaikkapa se laatikkoleukainen hyvin tienaava menestyjä. Muussa tapauksessa miehen on turha odottaa yhteydenottoja.
Voi poika poika poika... Syvä huokaus.
Menepä poikahyvä läheiseen Prismaan vaikka lauantaina ja katsele ympärillesi. Näet siellä pariskuntia, joissa sekä mies ja nainen ovat hyvin tavallisen näköisiä. Et näe oikeastaan yhden yhtä "laatikkoleukaista hyvin tienaava menestyjämiestä", vaan ihan niitä perusPerttejä ja tavisTapioita. On lyhyitä, pitkiä, lihavia, laihoja, kaljuja, karvaisia ja karvattomia miehiä. Heidän vierellään kulkee hymyssä suin perusPirkkoja ja tavisTiinoja, lyhyitä, pitkiä, lihavia, laihoja, blondeja, brunetteja, isotissisiä, pienitissisiä ja tavallisia naisia.
Menikö jakeluun?
Tämä. Ap on trolli, aloitus 0/5.
Kuulostaa täysin minun miesystävällä lukuunottamatta sitä, että yliopisto vielä kesken.
Uskoakseni tälläisiin miehiin on vaikeampi törmätä ja taatusti vaikeampi lähestyä kuin miehiä jotka osaavat tuoda itseään esiin. Omani löytyi sattumalta tuttavapiiristä ja tutustuminen alkoi koska itse olin hiprakassa puheliaalla tuulella, mies oli selvinpäin ja sanonut, että ei olisi uskaltanut lähestyä tai edes kuvitella, että olisin kiinnostunut jos en itse olisi ottanut kontaktia.
Vierailija kirjoitti:
Koska on kaappihomo, eikä siksi kaipaa naista niin paljon että viitsisi hommata.
Tuo logiikka ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä. Jos olisikin kaappihomo joka ei jaksa hommata muijaa, niin miten sitten on selitettävissä ettei sitä homoakaan ole siinä käsipuolessa? Onko sittenkin kaappihetero joka ei vain jaksa hommata miestä?
Ihan samalla tapaa voisi kysyä, miksi tällainen nainen kuin minä, jää yksin.
En ole kaunis, mutta ihan tavallinen kuitenkin. Olen hoikka, treenattu ja minulla on erittäin hyvä ja muodokas vartalo ja tiedän, että miehet katselevat minua. Miehet lähestyvät hyvin usein, jos olen kavereideni kanssa jossakin. Minulla on pitkät, puoleen selkään yltävät vaaleat hiukset. Olen korkeastikoulutettu, mutta en mitenkään erityisen hyvin palkatussa työssä. Olen mukava, kiltti, ihan fiksu, ujo mutta myös puhelias ja hassu. Olen aika äidillinen ja haluaisin perheen.
Syy, kuten ap:llakin taitaa olla, että olen liian epävarma itsestäni voidakseni solmia parisuhteen. Mietin koko ajan, että en kelpaa enkä ole tarpeeksi hyvä siihen, että joku voisi rakastua minuun. En uskalla päästää ketään lähelle, koska pelkään, ettei minulla ole mitään annettavaa. Tiedän periaatteessa olevani varmasti hyvä tyttöystävä, haluttava ja mukava, mutta sitten tosielämässä en saa sitä tietoa realisoitua siinä hetkessä, kun joku osoittaa mielenkiintoa. Menen paniikkiin ja olen varma, että mies pettyy ihan kohta minuun. Tinderiä en uskalla kokeilla, koska pelkään sitä, miten kestäisin jos joku pettyisi minuun. Minulta puuttuu itsevarmuutta kohdata miehiä. Se on ihan hullua, koska kaverini toteavat usein minun näyttävän itsevarmalta. Todellinen tunne sisälläni on jotain ihan toista.