Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen kaverin isä osti 13-vuotiaalle tytölleni syntymäpäivälahjaksi korvikset, jäi vähän creepy olo
27.10.2019 |
Lapset näkevät toisiaan pari kertaa kuukaudessa ja olen tavannut tämän tytön vanhemmat vaan kerran aiemmin. Viimeksi kun haki tyttönsä meiltä, antoi ovella tytölleni korurasian. Sanoi, että näki ne sattumalta kun käveli koruliikkeen ohi ja hänelle tuli heti mieleen että sopisivat tytölleni. Toivotteli hyvät synttärit ja lähti. Minulle jäi tästä jotenkin epämiellyttävä olo. Kuvittelenko vaan, vai voiko tuossa olla jotain taka-ajatusta?
Kommentit (346)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäpä ap voi asialle tehdä. Mennä poliisiasemalle kertomaan, että lapsi on saanut synttärilahjan?
Jutella tytön kanssa, vähän seurailla tilannetta, varmistaa että tyttö tuntee rajansa... Asioita, joita hyvä vanhempi tekee. Saattaa olla sinulle vierasta.
Miksi sen pitäisi olla minulle tuttua? Minulla ei ole yhtään lasta, eikä omassa nuoruudessani sattunut tuollaisia tilanteita. Sitä paitsi kaikkien hyvien kavereitteni isät olivat isäni kavereita.
"Isän kaveri" ei ole takuu mistään. Usein hyväksikäyttötapaukset tapahtuvat lähipiirissä, kun kukaan ei osaa epäillä mitään ja tekijä on "liian lähellä".
Hyvä vanhemmuus ei siis ole sinulle tuttua, ja se on ihan ok, kun sinulla ei lapsia ole. Vaikka voisihan näitä ihan maalaisjärjelläkin ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette sairaita suurin osa.
Jos äitinä menisin lapseni poikapuolisen kaverin synttäreinä ovelle ja veisin lahjaksi vaikka tietokonepelin, saattaisin hyvinkin sanoa lahjaa ojentaessani, että "ajattelin sinua kun näin tämän", jos peli edustaisi jotain tiettyä genreä, jota lapseni kavereineen kamalasti pelaisivat.
Ei siinä sen kummempaa. Olette kyllä todella outoa porukkaa, puistattaa.
On ehkä OT ja ei kuulu ketjuun, mutta kirjoitan kuitenkin, on pakottava tarve jakaa tämä.
Oon nyt pari päivää empinyt, kirjoitanko tätä kommenttia, mutta nyt päätin kirjoittaa omasta kokemuksestani. Silläkin uhalla, että tulee varmasti alupeukkua, porvoota sun muuta.
Tämä ketju nosti mieleeni 20 vuotta sitten tapahtuneen asian, joka oli painunut jonnekin mielen pölyttyneisiin kaappeihin. En ole aikuisiällä edes miettinyt koko asiaa.
Asiaan... n. 12-15-vuotiaana vietin tosi paljon aikaa silloisen parhaan ystäväni luona. Oli paljon yökyläilyä viikollakin. Olin yksinhuoltajaäitini ainut lapsi, ja olin osittain äitini vuorotyön vuoksi paljon tällä kaverillani.
Kaverini, olkoon vaikka Sanna, äiti oli tuohon aikaan tosi vetäytyvä, nyt kun asiaa ajattelen, hän oli varmaan masentunut tai kärsi työuupumuksesta. Hän makasi usein vaan makuuhuoneessa lepäämässä. Sannan isä sen sijaan osallistui paljon meidän asioihin. Se tuntui isättömästä tytöstä kivalta.
Kuitenkin silloin jo epäilin, että hänen käytöksessään oli jotain outoa. Hän usein kehui ihoani ja vartaloani, ja patisti hieman pyylevää tytärtään ottamaan minusta esimerkkiä. Muistan kuinka hän usein sanoi esimerkiksi:
-Katso nyt miten ihana vartalo Johannalla (minulla) on. Kyllä pojatkin tykkäis jos vähän urheilisit ja katso nyt noita hiuksia.
Sannan isä myös antoi minulle pieniä lahjoja, tarjoutui hieromaan hartioita ja veti meille tytöille venyttelyrinkejä. Huomasin myös kuinka hän katseli minua kun luuli etten huomannut. Paljon muutakin oli, kuten vaikka se että hän tuli aamuisin herättämään meidät molemmat päätä tai selkää silittelemällä, ja halusi tulla katselemaan kun laittauduimme luokkabileisiin tms. Sanna oli aina kiusaantunut ja monesti kuulin kun hän pyysi isäänsä jättämään minut rauhaan.
Nyt kun mietin asiaa niin mahdollisesti kyse oli groomauksesta. En koskaan puhunut kellekään mitään vaikka hieronnoissa oli välillä selkeästi vähän rajan ylityksiä.
Kysymys on minkä takia tämä kaverin isä tuo ovelle lahjan. Miksi hän ei antanut sitä tyttärelleen joka tullessaan synttäreille antaa lahjan. Yleensä lahja annetaan kun tullaan syntymäpäiville. Aikuinen äijä joka tuo ovelle korvakorut 13 vuotiaalle tytölle niin sitä sietää miettiä. Liiallinen hyväuskoisuus on tyhmää. Ihminen joka tällaista käytöstä mieheltä kyseenalaistaa on älykäs. Nykyään paljon hyväksikäyttöä jne.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vaikeaa niiden isäpappojen on olla tekemättä itseään tykö tyttölastensa ystävättärille. kun se kerran voidaan tulkita niin monella tavalla. Kannattaa pidättäytyä ylimääräisiltä huomionosoituksilta. Ne korut ja lahjat voi mainiosti antaa omille tyttärille. Kaikki voittaa.
Olen syntynyt 70, lapsuudessani eivät isät pahemmin koruja ostaneet omillekkaan tyttärille.
Ainoa korujuttu mitä tapahtu oli kun luokkakaverilleni (poika) antoi yx urheilukentän vahtimestari korviksen joskus keskiasteella. Poika kerto meille luokkakavereille tästä, johan revettiin, kaikkia kiinnosti mitä oli tehnyt vastapalveluksi.
Korvakoruja olen itse saannut äidiltäni, kaveriltani (nainen), ja mieheltäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on minkä takia tämä kaverin isä tuo ovelle lahjan. Miksi hän ei antanut sitä tyttärelleen joka tullessaan synttäreille antaa lahjan. Yleensä lahja annetaan kun tullaan syntymäpäiville. Aikuinen äijä joka tuo ovelle korvakorut 13 vuotiaalle tytölle niin sitä sietää miettiä. Liiallinen hyväuskoisuus on tyhmää. Ihminen joka tällaista käytöstä mieheltä kyseenalaistaa on älykäs. Nykyään paljon hyväksikäyttöä jne.
Hyväksikäyttöä on aina ollut, tosin siintä puhutaan ja tiedotetaan enemmän tänäpäivänä.
Vierailija kirjoitti:
No mitäpä ap voi asialle tehdä. Mennä poliisiasemalle kertomaan, että lapsi on saanut synttärilahjan?
Ei, vaan tarkkailla ja keskustella tyttärensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt täytyy kommentoida ketjun puoleenväliin lukeneena, että jos mulle 13-vuotiaana olisi tullut kenen tahansa kaverin, sydänystävän tai vähemmän, puhumattakaan kaverista jota tapaan pari kertaa kuussa, isä tullut ojentamaan synttärilahjaa saatesanoilla "ajattelin sinua", olisin ollut todella ihmeissäni.
Tuon ikäinen ei ymmärrä kaikkea sitä minkä aikuinen ymmärtää, ja pyrkimällä hämmentämään näitä lapsen omassa mielessä olevia rajoja on helpompaa edetä myöhemmin, jos pahalla ihmisellä tahtoa siihen on. Tuo, että antaa lahjan vanhempien edessä on hyvä keino hämmentää lasta: lapsesta tilanne on outo tai epämukava, mutta vanhemmat näkivät tilanteen myös eivätkä puuttuneet asiaan. Lapsi painaa epämiellyttävän tunteen mielessään taka-alalle ja ajattelee olleensa väärässä siitä, että tilanne tuntui väärältä.
Mitä ihmettä? En tajua ollenkaan , että lahjan antaminen on creepyä?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? En tajua ollenkaan , että lahjan antaminen on creepyä?!
Et tajua sitä, koska esität että et ymmärrä nyansseja lahjan antamisessa hyvälle ystävälle, äidille, perheenjäsenelle, kaverille, tuttavalle, puolitutulle tai lähes tuntemattoman perheen teini-ikäisille tytölle. Lahjan antaja ja saaja ja heidän suhde toisiinsa merkitsevät.
Vierailija kirjoitti:
Te joille tälläinen toiminta on ihan ok? Siis te joilla on tommonen 12 v. tytär, olisiko teille ok jos miehenne ostaisi tyttärenne kaverille korvakorut? Siis toimivatko miehenne näin? Ja ostavatko nämä koruista kiinnostuneet miehet myös muille ympärillä oleville naisihmiselle koruja? Esm. äidille, tyttärelleen, anopille, sukulaistytöle, vaimolle, lapselleen, peräti lapsenkaverille?
En todellakaan tiedä mitä tästä ajatella.
No mä voin kyllä ihan rehellisesti myöntää että mun mies saattaisi ostaa jotain koruja tytön bestikselle lahjaksi parin vuoden päästä kun tytöt ovat tuonikäisiä. Enkä osaisi ihmetellä sitä yhtään :D Oma tyttö on aina ollut oikea isin tyttö ja tytön kaveri on viettänyt paljon aikaa täällä. Usein saattavat pelata jotain lautapeliä porukalla kun ite tuun töistä.ym. vastaavaa. En pitäisi mitenkään ihmeellisenä toimintana miehelle tuollaista korun ostoa tyttären kaverille synttärilahjaksi koska mies on muutenkin "ilahduttajatyyppiä", ostelee mulle ja tytölle kaiken maailman lahjoja muutenkin kuin juhlapäivinä. Hyvin saattaisi ruokaostoksilla käydessään huomata korukaupan ovensuussa olevasta vitriinistä jotain jonka arvelisi tuota tytön kaveria ilahduttavan ja antaa korun sitten ohimennen kun seuraavan kerran kaveria näkee.
Toki AP.n tilanne on ihan eri kun tuo korut antanut isä näkee tuota kaveria harvemmin ym. mutta ihan siis vastauksena tähän että osteleeko jonkun mies muka omatoimisesti koruja ja muita lahjoja läheisilleen niin kyllä, kyllä sellaisiakin miehiä on. On tuo ihan itsenäisesti osannut ostaa rannekorun siskonsa tyttärellekin, hui! Ja äidilleenkin saattaa viedä vaikka kukkakimpun ilahduttamaan kun käväisee siellä arkena töiden jälkeen kuulumisia vaihtamassa, tuplahui!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joille tälläinen toiminta on ihan ok? Siis te joilla on tommonen 12 v. tytär, olisiko teille ok jos miehenne ostaisi tyttärenne kaverille korvakorut? Siis toimivatko miehenne näin? Ja ostavatko nämä koruista kiinnostuneet miehet myös muille ympärillä oleville naisihmiselle koruja? Esm. äidille, tyttärelleen, anopille, sukulaistytöle, vaimolle, lapselleen, peräti lapsenkaverille?
En todellakaan tiedä mitä tästä ajatella.No mä voin kyllä ihan rehellisesti myöntää että mun mies saattaisi ostaa jotain koruja tytön bestikselle lahjaksi parin vuoden päästä kun tytöt ovat tuonikäisiä. Enkä osaisi ihmetellä sitä yhtään :D Oma tyttö on aina ollut oikea isin tyttö ja tytön kaveri on viettänyt paljon aikaa täällä. Usein saattavat pelata jotain lautapeliä porukalla kun ite tuun töistä.ym. vastaavaa. En pitäisi mitenkään ihmeellisenä toimintana miehelle tuollaista korun ostoa tyttären kaverille synttärilahjaksi koska mies on muutenkin "ilahduttajatyyppiä", ostelee mulle ja tytölle kaiken maailman lahjoja muutenkin kuin juhlapäivinä. Hyvin saattaisi ruokaostoksilla käydessään huomata korukaupan ovensuussa olevasta vitriinistä jotain jonka arvelisi tuota tytön kaveria ilahduttavan ja antaa korun sitten ohimennen kun seuraavan kerran kaveria näkee.
Toki AP.n tilanne on ihan eri kun tuo korut antanut isä näkee tuota kaveria harvemmin ym. mutta ihan siis vastauksena tähän että osteleeko jonkun mies muka omatoimisesti koruja ja muita lahjoja läheisilleen niin kyllä, kyllä sellaisiakin miehiä on. On tuo ihan itsenäisesti osannut ostaa rannekorun siskonsa tyttärellekin, hui! Ja äidilleenkin saattaa viedä vaikka kukkakimpun ilahduttamaan kun käväisee siellä arkena töiden jälkeen kuulumisia vaihtamassa, tuplahui!
Älä nyt viitsi lässyttää. Olet ihan selvästi mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joille tälläinen toiminta on ihan ok? Siis te joilla on tommonen 12 v. tytär, olisiko teille ok jos miehenne ostaisi tyttärenne kaverille korvakorut? Siis toimivatko miehenne näin? Ja ostavatko nämä koruista kiinnostuneet miehet myös muille ympärillä oleville naisihmiselle koruja? Esm. äidille, tyttärelleen, anopille, sukulaistytöle, vaimolle, lapselleen, peräti lapsenkaverille?
En todellakaan tiedä mitä tästä ajatella.No mä voin kyllä ihan rehellisesti myöntää että mun mies saattaisi ostaa jotain koruja tytön bestikselle lahjaksi parin vuoden päästä kun tytöt ovat tuonikäisiä. Enkä osaisi ihmetellä sitä yhtään :D Oma tyttö on aina ollut oikea isin tyttö ja tytön kaveri on viettänyt paljon aikaa täällä. Usein saattavat pelata jotain lautapeliä porukalla kun ite tuun töistä.ym. vastaavaa. En pitäisi mitenkään ihmeellisenä toimintana miehelle tuollaista korun ostoa tyttären kaverille synttärilahjaksi koska mies on muutenkin "ilahduttajatyyppiä", ostelee mulle ja tytölle kaiken maailman lahjoja muutenkin kuin juhlapäivinä. Hyvin saattaisi ruokaostoksilla käydessään huomata korukaupan ovensuussa olevasta vitriinistä jotain jonka arvelisi tuota tytön kaveria ilahduttavan ja antaa korun sitten ohimennen kun seuraavan kerran kaveria näkee.
Toki AP.n tilanne on ihan eri kun tuo korut antanut isä näkee tuota kaveria harvemmin ym. mutta ihan siis vastauksena tähän että osteleeko jonkun mies muka omatoimisesti koruja ja muita lahjoja läheisilleen niin kyllä, kyllä sellaisiakin miehiä on. On tuo ihan itsenäisesti osannut ostaa rannekorun siskonsa tyttärellekin, hui! Ja äidilleenkin saattaa viedä vaikka kukkakimpun ilahduttamaan kun käväisee siellä arkena töiden jälkeen kuulumisia vaihtamassa, tuplahui!
Ymmärrän sinulle, tyttärelle, sukulaisnaisille, siskontytölle jne. Mutta miksi menisi korukauppaan ja vartavasten ostais tyttären kaverille? Olisi siis teillä ok jos joku javerin iskä tois vuorostaan korun teidän tytölle? Siis sulle ihan ok, ei pistäs yhtään miettii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joille tälläinen toiminta on ihan ok? Siis te joilla on tommonen 12 v. tytär, olisiko teille ok jos miehenne ostaisi tyttärenne kaverille korvakorut? Siis toimivatko miehenne näin? Ja ostavatko nämä koruista kiinnostuneet miehet myös muille ympärillä oleville naisihmiselle koruja? Esm. äidille, tyttärelleen, anopille, sukulaistytöle, vaimolle, lapselleen, peräti lapsenkaverille?
En todellakaan tiedä mitä tästä ajatella.No mä voin kyllä ihan rehellisesti myöntää että mun mies saattaisi ostaa jotain koruja tytön bestikselle lahjaksi parin vuoden päästä kun tytöt ovat tuonikäisiä. Enkä osaisi ihmetellä sitä yhtään :D Oma tyttö on aina ollut oikea isin tyttö ja tytön kaveri on viettänyt paljon aikaa täällä. Usein saattavat pelata jotain lautapeliä porukalla kun ite tuun töistä.ym. vastaavaa. En pitäisi mitenkään ihmeellisenä toimintana miehelle tuollaista korun ostoa tyttären kaverille synttärilahjaksi koska mies on muutenkin "ilahduttajatyyppiä", ostelee mulle ja tytölle kaiken maailman lahjoja muutenkin kuin juhlapäivinä. Hyvin saattaisi ruokaostoksilla käydessään huomata korukaupan ovensuussa olevasta vitriinistä jotain jonka arvelisi tuota tytön kaveria ilahduttavan ja antaa korun sitten ohimennen kun seuraavan kerran kaveria näkee.
Toki AP.n tilanne on ihan eri kun tuo korut antanut isä näkee tuota kaveria harvemmin ym. mutta ihan siis vastauksena tähän että osteleeko jonkun mies muka omatoimisesti koruja ja muita lahjoja läheisilleen niin kyllä, kyllä sellaisiakin miehiä on. On tuo ihan itsenäisesti osannut ostaa rannekorun siskonsa tyttärellekin, hui! Ja äidilleenkin saattaa viedä vaikka kukkakimpun ilahduttamaan kun käväisee siellä arkena töiden jälkeen kuulumisia vaihtamassa, tuplahui!
Ymmärrän sinulle, tyttärelle, sukulaisnaisille, siskontytölle jne. Mutta miksi menisi korukauppaan ja vartavasten ostais tyttären kaverille? Olisi siis teillä ok jos joku javerin iskä tois vuorostaan korun teidän tytölle? Siis sulle ihan ok, ei pistäs yhtään miettii?
Rajatonta touhua.
Mä hengailin nuorena tosi paljon yhdessä kaverini perheessä. Heidän äiti olisi kovasti halunnut minusta miniää itselleen, ja osteli aina silloin tällöin lahjojakin, mutta jos tuon perheen isä olisi tehnyt vastaavaa, olisi ehkä tuntunut hiukan kummalta. Kauhean korrekti hän kyllä oli aina, joten en usko, että olisi tehnyt jotain vastaavaa. Tämä on hiukan off-topic, kun mietiskelen täällä tätä asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Olette sairaita suurin osa.
Jos äitinä menisin lapseni poikapuolisen kaverin synttäreinä ovelle ja veisin lahjaksi vaikka tietokonepelin, saattaisin hyvinkin sanoa lahjaa ojentaessani, että "ajattelin sinua kun näin tämän", jos peli edustaisi jotain tiettyä genreä, jota lapseni kavereineen kamalasti pelaisivat.
Ei siinä sen kummempaa. Olette kyllä todella outoa porukkaa, puistattaa.
Miksi veisit mitään lahjaa? Tavanomaisempaa olisi jutella oman lapsesi kanssa, että hän voisi hyvien käytöstapojen puitteissa muistaa kaveriaan ja olla mukana lahjan valintaprosessissa. En ymmärrä miksi aikuiset antaisivat lahjoja omissa nimissään lapsensa kaverille. Oli taka-ajatuksia tai ei lahjan antaminen itsessään on minusta erikoista. Sukulaislapselle lahjan ostamisen ymmärtäisin ja silloinkin lahja olisi koko perheeltä.
Olen yllättynyt siitä, kuinka moni on varma siitä, että kyseinen käytös on ollut täysin viatonta. En minäkään tällaisen perusteella miehelle pedarileimaa iskisi, mutta kyllä hälytyskelloni sen verran soisivat, että tarkkailisin tilannetta jatkossa.
Jos en muuta tekisi, niin kysyisin ainakin tyttäreltä jossain vaiheessa (ehkä parin viikon päästä) mitä hän pitää kyseisen kaverin isästä tai yleensäkin kavereidensa vanhemmista.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se isä sitten antoi omasta puolestaan, ei koko perheen puolesta ne korut? Kyllä se on vähän outoa.
Miten niin oamsta puolestaan? Missä sanotaan, että nimen oman hänen ja vain hänen omasta puolestaan? On ollut hakemassa lastaan ap:n luota, ja jos kerran tytöllä on ollut synttärit tuli varmaan kiirreessä tunne, että lahja pitää antta vaikka näin jälkikäteen omaa lastaan jo pois hakiessa. Toimi siis kohteliaasti ja ajatteli, että teinit pitävät jo koruista eikä krääsästä. Vähättelevään tyyliin lahjastaan sanoi, että näki ohimennen. Ei ole varmaan synttäriin valmistautunut ja päätti toimia nopeesti ohimennen. Ojensi täysin avoimesti lahjan hakiessaan omaa lastaan pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä ja millä logiikalla korvakorujen antaminen on millään tasolla teidän mielestänne intiimiä?! Koskeeko sama muitakin koruja?
Koruja käytetään kantajansa kauneutta korostamaan. Jos puolitutulle miehelle muka tulee mieleen jotkut korvikset nähdessään, että "nämä sopisivat sille tytölle", niin pikkuisen on outoa. Miksi joku puolituntematon teini on hänellä mielessä?
Täh, no eihän hän itselleen niitä koruja katseltavakseen tietenkään ostanut. Koruja voidaan antaa myös miehelle lahjaksi, hyvänen aika sentään. Varakkaimmissa perheissä on ihan normaalia ostaa koruja lahjaksi perheiden lapsille. Voi herranjestas mitä älynjuoksua. Koruissa ei ole välttämättä mitään seksuaalista, kuten täällä jotkut tuntuvat tätäkin asiaa perversisoivan. Ne voivat olla vaan kaunis, cool juttu, ei mitenkään kantajaansa välttämättä edes kaunistava, vaan arvokas ja ihailtava vain sellaisenaan. Kaikki eivät halua ostaa krääsää.
Alue: Aihe vapaa
Sori. En tiennyt että lähipiirissäsi on vain tyhjäpäisiä teinejä. Itse tunnen vain fiksuja, ajattelevia teinejä jotka kyllä huomaavat jos jokin on hieman oudosti.