Lapsen kaverin isä osti 13-vuotiaalle tytölleni syntymäpäivälahjaksi korvikset, jäi vähän creepy olo

En halua että vieras aikuinen mies vasiten ajattelee 13-vuotiaan tyttäreni vaatteita, koruja, tyyliä, korvia tai mitään ruumiinosaa. Koskaan. Missään.

Ehkäpä mies on homo tai transsu, jonka lempiharrastus on pyöriä korukaupoissa ? Tai muuten naismainen

Voin kertoa, että jos mieheni olisi ollut ap:n asemassa tuossa tilanteessa, olisi hän käskenyt lahjan tuojaa työntämään lahjansa sinne minne aurinko ei paista.

Lahjan antamisen jälkeen onkin "luontevaa" laittaa somen kautta viestiä ap:n tyttärelle ja pyytää kuvaa, miltä korut näyttävät korvissa. Sitten kovasti kehumaan, miten kaunis tyttö on ja miten hyvin korut hänelle sopivat, ja jos viestittely etenee mukavasti, voikin myöhemmin pyytää vähän erilaisia kuvia.

Pää pois sieltä pensaasta!

Jos nyt ajattelen itseäni 13-vuotiaana tyttönä, kauan sitten ysärillä, olisi ollut ihan tosi outo tilanne jos jonkun kaverin isä olisi tuonut minulle lahjan ja vieläpä omasta puolestaan. Ei perheensä tai tyttärensä puolesta vaan koska "ajatteli että lahja sopisi" minulle.

Ei kuulosta ihan normaalilta enkä usko että vanhempanikaan olisivat innostuneet.

Kuinka vaikeaa niiden isäpappojen on olla tekemättä itseään tykö tyttölastensa ystävättärille. kun se kerran voidaan tulkita niin monella tavalla. Kannattaa pidättäytyä ylimääräisiltä huomionosoituksilta. Ne korut ja lahjat voi mainiosti antaa omille tyttärille. Kaikki voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt ajattelen itseäni 13-vuotiaana tyttönä, kauan sitten ysärillä, olisi ollut ihan tosi outo tilanne jos jonkun kaverin isä olisi tuonut minulle lahjan ja vieläpä omasta puolestaan. Ei perheensä tai tyttärensä puolesta vaan koska "ajatteli että lahja sopisi" minulle.

Ei kuulosta ihan normaalilta enkä usko että vanhempanikaan olisivat innostuneet.

Jos minulle olisi kaverin isä tuonut lahjan tuollaisilla saatesanoilla, niin olisin ilman muuta olettanut että hän tuo sen perheensä tai tyttärensä puolesta eikä omasta puolestaan. Olisin korkeintaan ajatellut, että onpa se nyt ystävällinen ja puhelias, onkohan käynyt parilla oluella.

Aloituksessa ihmettelin sitä, että miksi sen tytön isän piti hakea tyttönsä sisältä asti. Yleensä tuon ikäiselle soitetaan, että odotan tässä alhaalla, alahan tulla. No ehkä sitten siksi, että hänellä oli se lahja annettavana. Olisi voinut yhtä hyvin antaa sen tyttönsä vietäväksi. Joten aika outoa on.

Vierailija kirjoitti:

En halua että vieras aikuinen mies vasiten ajattelee 13-vuotiaan tyttäreni vaatteita, koruja, tyyliä, korvia tai mitään ruumiinosaa. Koskaan. Missään.

Ooh! Slurps! Runk! Örgh! Ruisk! Aah!

SETÄ SPERMA

Mitäs tuossa on ihmeellistä? Isi ajatteli että tytöt tykkää korviksista. Ei mitään outoa.

Ystävällisyys on teille aivan vierasta näköjään.

HOHHOIJAAVAAN kirjoitti:

Pohdin tässä, tulkitaankohan tätä tilannetta eri sosioekonomisista ja eri arvomaailman omaavien perheiden taustoista jotenkin eri tavoilla. Kasvoin perheessä, jossa vanhemmat ovat korkeakoulutettuja, hyvin toimeentulevia ja paljon matkustelevia, eri kulttuureita näkeviä ja ihmisiin avoimesti suhtautuvia. Tasa-arvo on ollut perheessämme vahvaa. Tytötkin on nähty potentiaalisina vaurastujina, kovina väittelijöinä ja aktiivisina ja fiksuina keskustelijoina. Naista ei ole kasvatettu miksikään seksisymboliksi, joka on jotenkin riippuvainen ja siten jotenkin hyväksikäytettävissä jonkin materian avulla. Lahja annetaan antamisen ilosta, ja niitä saadaan saamisen ilosta, ei minään vastineena tai kiristyksen välineenä. Meidän perheessä tyttöjen ja poikien oletettiin osallistuvan keskusteluun (myös kaverieni) aikuisten kanssa. Ei ollut mitään sen tyyppistä, mitä yhdessä aikaisemmassa viestissä kuvailtiin: "Oma mieheni ei ainakaan kiinnittäisi teini-ikäiseen tyttöön huomiota meillä ollessa, joten miksi ostelisi lahoja". Aivan kuin normaalissa kanssakäymisessä ja keskustelutaidoissa ja kyläilytaidoissa olisi jotain seksualisoitavaa. Voi hyvää päivää, meillä olisi kyllä niin jurona ja junttina pidetty, jos isäni vanhempana ei koskaan olisi puhutellut reippaasti kaveriani, onnitellut, kysynyt kuulumisia ja huomioinut lahjan ostoa, jos se hänen tehtäväkseen osui (joskus äidin, joskus isän tehtävä) yms..

Olisi suorastaan alentavaa, jos sukupuolen takia, häntä pitäisi jotenkin vältellä, hyi mikä ajatustkin, että keskustelussa ja normaalissa huomionnissa on jotain seksuaalista. Ja sitten lahja-asiaan. Meillä on annettu KORUJA,MEIKKEJÄ,VAATTEITA, siis merkkituotteita ihan, ystävien perheiden lapsille ja sukulaislapsille puhtaasti siitä syystä, että esiteinien on kuviteltu pitävän sellaisesta materiasta enemmän kuin jostain halpakrääsästä. Ihan on lahjansaajaa ajateltu. Ja tasa-arvoisessa perheessä ISÄ TAI ÄITI on lahjat ostaneet tai ohjentaneet avoimesti, siinä ei ole mitään seksuaalista, vaan tarkoitus antaa arvokas lahja ilahduttamaan, koska kyseessä on ollut oman perheen lapsen kaveri, jota siis perheessä arvostetaan ja siksi haluttiin ilahduttaa.

Ehkä sitten moniongelmaisissa perheissä oikeasti joudutaan tällasita miettimään, että "että nyt on joku taka-ajatus, kun lahjaa ei ohjentanutkaan perheen kotimuori ja se ei ollut sukkapari alelaarista", ja kaikessa "kalliimmassa" jokin taka-ajatus, ja eihän naiset ole kuin seksisymboleita, jos  niille jotain naisellista ostaa, seksihän siinä tausta-aajtuksena taas on, kun nainenhan ei vaan miehen silmissä muuta voi olla" Meillä kyllä oli muutakin ja on. Tässäkin tapauksessa ap, tytärtäsi on varmaan pidetty naisihmisenä, joka voi kunniakkaasti ottaa vastaan arvokkaita lahjoja, koska hän on sen arvoinen, tämän perheen lapsen ystävänä, ei seksisymbolina.  Mutta teidän moniongelmaisten perverssien päähän ei mahdu tällaset asiat, vaan kaiken taustalla on jotain ongelmallista ja epäluuloista.

Kyllä, näin on. Lisäksi luulisin, että näissä wt-piireissä lapset on oikeasti aika heitteillä, siis heidän menemisiään ei juuri seurata, ja kasvatuksen hoitaa some. Silloin voi olla ihan vilpittömästi pelko persiissä, kun ei ole mitään käryä siitä, mitä tytär omalla ajallaan tekee, ja onko mahdollisesti jo altistunut groomingille. 

Toinen juttu on vielä se, että moni näistä r*skaväkeä edustavista vanhemmista pyrkii keräämään jonkunlaisia irtopisteitä hysterisoimalla pedareista. Se kun on helpompaa kuin oikeasti huolehtia jälkikasvustaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mä ostaisin korvikset sille tyttären kaverille ja veisin kaverin äidille saatesanoilla, että kun saatiin teiltä niin kivat korvikset, niin haluttiin antaa vastalahja myös teidän tyttärellenne. Siinä sitten näkisi miten se kaverin äiti reagoisi uutiseen, että hänen miehensä on hankkinut lahjan tyttärensä teiniystävättärelle. Jos vaimo ei reagoi mitenkään negatiivisesti, niin sitten vastaavien lahjojen antaminen on heidän perheessään normaalia ja voisi olettaa, että taustalla ei ole mitään outoa.

Omassa nuoruudessani minua ahdisteli tuttavaperheen isä, josta ei kukaan olisi uskonut, että harrastaa sellaista. En koskaan myöskään kertonut vanhemmilleni tapahtuneesta. Ahdistelu oli takapuolelle taputtelua ja "iholle tulemista". Opin välttelemään hänen kanssaan kahdestaan jäämistä. 

Jos olisin tuo kaverin äiti, niin pitäisin tuollaista vastalahjaa varsin outona. Eihän synttärilahjaan ole tapana antaa mitään vastalahjoja. Eri asia, jos vastalahjan antaja olisi sellaisesta kulttuurista, jossa se kuuluu asiaan. Jouluna se ei olisi kummallista, mutta silloinkin voisi ehkä tuntua hieman hassulta jos olisimme itse antaneet korvikset sille kaveritytölle, ja hänen perheensä antaisi meidän tytölle myös korvikset.

Vierailija kirjoitti:

No joo, vähän kyllä. Varsinkin jos ne oli kovin naiselliset.

Miksi olisi teinitytöllle jotkin miehekkäät Suomi-leijona tai Thorin vasara-korviksetkaan ostanut?

Ehkä se mies on sitä tyyppiä, joka yrittää tehdä ihmisiin vaikutuksen antamalla lahjoja ja leuhkimalla rahoillaan. Tai jotain.

Korvis on intiimi, kun se työnnetään ihosta sisään..

On minustakin outoa, että mies kävelee koruliikkeen ohitse ja ajattelee, että nuo sopisivat tyttäreni 13-vuotiaalle kaverille, jota näen korkeintaan pari kertaa kuukaudessa. Ehkä eri asia, jos tytöt näkisivät esim. viikottain, jolloin vanhemmatkin tulevat eri tavalla tutuiksi. Kuinka moni vanhempi tosiaan ostaisi extempore lapsensa kaverille - jota vielä nähdään noin harvoin eli tuskin mikään paras ystävä - koruja? Kun koruliikkeissä ei taideta paljoa edes myydä mitään parin euron markettikoruja eli on rahaakin laittanut.

Vierailija kirjoitti:

HOHHOIJAAVAAN kirjoitti:

Pohdin tässä, tulkitaankohan tätä tilannetta eri sosioekonomisista ja eri arvomaailman omaavien perheiden taustoista jotenkin eri tavoilla. Kasvoin perheessä, jossa vanhemmat ovat korkeakoulutettuja, hyvin toimeentulevia ja paljon matkustelevia, eri kulttuureita näkeviä ja ihmisiin avoimesti suhtautuvia. Tasa-arvo on ollut perheessämme vahvaa. Tytötkin on nähty potentiaalisina vaurastujina, kovina väittelijöinä ja aktiivisina ja fiksuina keskustelijoina. Naista ei ole kasvatettu miksikään seksisymboliksi, joka on jotenkin riippuvainen ja siten jotenkin hyväksikäytettävissä jonkin materian avulla. Lahja annetaan antamisen ilosta, ja niitä saadaan saamisen ilosta, ei minään vastineena tai kiristyksen välineenä. Meidän perheessä tyttöjen ja poikien oletettiin osallistuvan keskusteluun (myös kaverieni) aikuisten kanssa. Ei ollut mitään sen tyyppistä, mitä yhdessä aikaisemmassa viestissä kuvailtiin: "Oma mieheni ei ainakaan kiinnittäisi teini-ikäiseen tyttöön huomiota meillä ollessa, joten miksi ostelisi lahoja". Aivan kuin normaalissa kanssakäymisessä ja keskustelutaidoissa ja kyläilytaidoissa olisi jotain seksualisoitavaa. Voi hyvää päivää, meillä olisi kyllä niin jurona ja junttina pidetty, jos isäni vanhempana ei koskaan olisi puhutellut reippaasti kaveriani, onnitellut, kysynyt kuulumisia ja huomioinut lahjan ostoa, jos se hänen tehtäväkseen osui (joskus äidin, joskus isän tehtävä) yms..

Olisi suorastaan alentavaa, jos sukupuolen takia, häntä pitäisi jotenkin vältellä, hyi mikä ajatustkin, että keskustelussa ja normaalissa huomionnissa on jotain seksuaalista. Ja sitten lahja-asiaan. Meillä on annettu KORUJA,MEIKKEJÄ,VAATTEITA, siis merkkituotteita ihan, ystävien perheiden lapsille ja sukulaislapsille puhtaasti siitä syystä, että esiteinien on kuviteltu pitävän sellaisesta materiasta enemmän kuin jostain halpakrääsästä. Ihan on lahjansaajaa ajateltu. Ja tasa-arvoisessa perheessä ISÄ TAI ÄITI on lahjat ostaneet tai ohjentaneet avoimesti, siinä ei ole mitään seksuaalista, vaan tarkoitus antaa arvokas lahja ilahduttamaan, koska kyseessä on ollut oman perheen lapsen kaveri, jota siis perheessä arvostetaan ja siksi haluttiin ilahduttaa.

Ehkä sitten moniongelmaisissa perheissä oikeasti joudutaan tällasita miettimään, että "että nyt on joku taka-ajatus, kun lahjaa ei ohjentanutkaan perheen kotimuori ja se ei ollut sukkapari alelaarista", ja kaikessa "kalliimmassa" jokin taka-ajatus, ja eihän naiset ole kuin seksisymboleita, jos  niille jotain naisellista ostaa, seksihän siinä tausta-aajtuksena taas on, kun nainenhan ei vaan miehen silmissä muuta voi olla" Meillä kyllä oli muutakin ja on. Tässäkin tapauksessa ap, tytärtäsi on varmaan pidetty naisihmisenä, joka voi kunniakkaasti ottaa vastaan arvokkaita lahjoja, koska hän on sen arvoinen, tämän perheen lapsen ystävänä, ei seksisymbolina.  Mutta teidän moniongelmaisten perverssien päähän ei mahdu tällaset asiat, vaan kaiken taustalla on jotain ongelmallista ja epäluuloista.

Kyllä, näin on. Lisäksi luulisin, että näissä wt-piireissä lapset on oikeasti aika heitteillä, siis heidän menemisiään ei juuri seurata, ja kasvatuksen hoitaa some. Silloin voi olla ihan vilpittömästi pelko persiissä, kun ei ole mitään käryä siitä, mitä tytär omalla ajallaan tekee, ja onko mahdollisesti jo altistunut groomingille. 

Toinen juttu on vielä se, että moni näistä r*skaväkeä edustavista vanhemmista pyrkii keräämään jonkunlaisia irtopisteitä hysterisoimalla pedareista. Se kun on helpompaa kuin oikeasti huolehtia jälkikasvustaan. 

Hupsista, nyt sitten lähti pedarilla mopo keulimaan. Kovasti tuntuu menevän tunteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HOHHOIJAAVAAN kirjoitti:

Pohdin tässä, tulkitaankohan tätä tilannetta eri sosioekonomisista ja eri arvomaailman omaavien perheiden taustoista jotenkin eri tavoilla. Kasvoin perheessä, jossa vanhemmat ovat korkeakoulutettuja, hyvin toimeentulevia ja paljon matkustelevia, eri kulttuureita näkeviä ja ihmisiin avoimesti suhtautuvia. Tasa-arvo on ollut perheessämme vahvaa. Tytötkin on nähty potentiaalisina vaurastujina, kovina väittelijöinä ja aktiivisina ja fiksuina keskustelijoina. Naista ei ole kasvatettu miksikään seksisymboliksi, joka on jotenkin riippuvainen ja siten jotenkin hyväksikäytettävissä jonkin materian avulla. Lahja annetaan antamisen ilosta, ja niitä saadaan saamisen ilosta, ei minään vastineena tai kiristyksen välineenä. Meidän perheessä tyttöjen ja poikien oletettiin osallistuvan keskusteluun (myös kaverieni) aikuisten kanssa. Ei ollut mitään sen tyyppistä, mitä yhdessä aikaisemmassa viestissä kuvailtiin: "Oma mieheni ei ainakaan kiinnittäisi teini-ikäiseen tyttöön huomiota meillä ollessa, joten miksi ostelisi lahoja". Aivan kuin normaalissa kanssakäymisessä ja keskustelutaidoissa ja kyläilytaidoissa olisi jotain seksualisoitavaa. Voi hyvää päivää, meillä olisi kyllä niin jurona ja junttina pidetty, jos isäni vanhempana ei koskaan olisi puhutellut reippaasti kaveriani, onnitellut, kysynyt kuulumisia ja huomioinut lahjan ostoa, jos se hänen tehtäväkseen osui (joskus äidin, joskus isän tehtävä) yms..

Olisi suorastaan alentavaa, jos sukupuolen takia, häntä pitäisi jotenkin vältellä, hyi mikä ajatustkin, että keskustelussa ja normaalissa huomionnissa on jotain seksuaalista. Ja sitten lahja-asiaan. Meillä on annettu KORUJA,MEIKKEJÄ,VAATTEITA, siis merkkituotteita ihan, ystävien perheiden lapsille ja sukulaislapsille puhtaasti siitä syystä, että esiteinien on kuviteltu pitävän sellaisesta materiasta enemmän kuin jostain halpakrääsästä. Ihan on lahjansaajaa ajateltu. Ja tasa-arvoisessa perheessä ISÄ TAI ÄITI on lahjat ostaneet tai ohjentaneet avoimesti, siinä ei ole mitään seksuaalista, vaan tarkoitus antaa arvokas lahja ilahduttamaan, koska kyseessä on ollut oman perheen lapsen kaveri, jota siis perheessä arvostetaan ja siksi haluttiin ilahduttaa.

Ehkä sitten moniongelmaisissa perheissä oikeasti joudutaan tällasita miettimään, että "että nyt on joku taka-ajatus, kun lahjaa ei ohjentanutkaan perheen kotimuori ja se ei ollut sukkapari alelaarista", ja kaikessa "kalliimmassa" jokin taka-ajatus, ja eihän naiset ole kuin seksisymboleita, jos  niille jotain naisellista ostaa, seksihän siinä tausta-aajtuksena taas on, kun nainenhan ei vaan miehen silmissä muuta voi olla" Meillä kyllä oli muutakin ja on. Tässäkin tapauksessa ap, tytärtäsi on varmaan pidetty naisihmisenä, joka voi kunniakkaasti ottaa vastaan arvokkaita lahjoja, koska hän on sen arvoinen, tämän perheen lapsen ystävänä, ei seksisymbolina.  Mutta teidän moniongelmaisten perverssien päähän ei mahdu tällaset asiat, vaan kaiken taustalla on jotain ongelmallista ja epäluuloista.

Kyllä, näin on. Lisäksi luulisin, että näissä wt-piireissä lapset on oikeasti aika heitteillä, siis heidän menemisiään ei juuri seurata, ja kasvatuksen hoitaa some. Silloin voi olla ihan vilpittömästi pelko persiissä, kun ei ole mitään käryä siitä, mitä tytär omalla ajallaan tekee, ja onko mahdollisesti jo altistunut groomingille. 

Toinen juttu on vielä se, että moni näistä r*skaväkeä edustavista vanhemmista pyrkii keräämään jonkunlaisia irtopisteitä hysterisoimalla pedareista. Se kun on helpompaa kuin oikeasti huolehtia jälkikasvustaan. 

Hupsista, nyt sitten lähti pedarilla mopo keulimaan. Kovasti tuntuu menevän tunteisiin.

Kenellä pedarilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On outoa. Hyväksikäyttäjät ovat erittäin suudella todennäköisyydellä lapselle tuttuja aikuisia. Ota ainakin lapsesi kanssa puheeksi miten vierailut ovat sujuneet ja miten tämä mies käyttäytyy. 

Hyväksikäyttöjä antaisi lahjan salaa.

Tai sitten avoimuus on taktikoitua ja luottaa siihen, että juuri noin kaikki ajattelevat.