Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaverin isä osti 13-vuotiaalle tytölleni syntymäpäivälahjaksi korvikset, jäi vähän creepy olo
27.10.2019 |
Lapset näkevät toisiaan pari kertaa kuukaudessa ja olen tavannut tämän tytön vanhemmat vaan kerran aiemmin. Viimeksi kun haki tyttönsä meiltä, antoi ovella tytölleni korurasian. Sanoi, että näki ne sattumalta kun käveli koruliikkeen ohi ja hänelle tuli heti mieleen että sopisivat tytölleni. Toivotteli hyvät synttärit ja lähti. Minulle jäi tästä jotenkin epämiellyttävä olo. Kuvittelenko vaan, vai voiko tuossa olla jotain taka-ajatusta?
Kommentit (346)
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä ja millä logiikalla korvakorujen antaminen on millään tasolla teidän mielestänne intiimiä?! Koskeeko sama muitakin koruja?
Koruja käytetään kantajansa kauneutta korostamaan. Jos puolitutulle miehelle muka tulee mieleen jotkut korvikset nähdessään, että "nämä sopisivat sille tytölle", niin pikkuisen on outoa. Miksi joku puolituntematon teini on hänellä mielessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Oma mies ei uskaltaisi ostaa edes meidän tytöille korviksia kysymättä mielipidettä ensin. Kuulostaa kyllä erikoiselta. On kuitenkin melko "intiimi" lahja jossa täytyy tietää saajan maku tarkkaan."
Olet aivan sairas.
Kuka on sairas?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä ja millä logiikalla korvakorujen antaminen on millään tasolla teidän mielestänne intiimiä?! Koskeeko sama muitakin koruja?
Koruja käytetään kantajansa kauneutta korostamaan. Jos puolitutulle miehelle muka tulee mieleen jotkut korvikset nähdessään, että "nämä sopisivat sille tytölle", niin pikkuisen on outoa. Miksi joku puolituntematon teini on hänellä mielessä?
Ehkäpä siksi, että tytär on kertonut, että sillä tytöllä on pian synttärit ja pitäisi ostaa joku lahja?
En kyllä sanoisi lapseni kaveria puolituntemattomaksi, jos hän kävisi meillä kahden viikon välein.
Vierailija kirjoitti:
On minustakin outoa, että mies kävelee koruliikkeen ohitse ja ajattelee, että nuo sopisivat tyttäreni 13-vuotiaalle kaverille, jota näen korkeintaan pari kertaa kuukaudessa. Ehkä eri asia, jos tytöt näkisivät esim. viikottain, jolloin vanhemmatkin tulevat eri tavalla tutuiksi. Kuinka moni vanhempi tosiaan ostaisi extempore lapsensa kaverille - jota vielä nähdään noin harvoin eli tuskin mikään paras ystävä - koruja? Kun koruliikkeissä ei taideta paljoa edes myydä mitään parin euron markettikoruja eli on rahaakin laittanut.
Eli siis korujen ostaminen on outoa, jos lapset tapaavat kaksi kertaa kuussa, mutta jos he tapaisivat neljä kertaa kuussa niin se ei olisi outoa? Onpa tarkat laskelmat sulla.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ajattelen itseäni 13-vuotiaana tyttönä, kauan sitten ysärillä, olisi ollut ihan tosi outo tilanne jos jonkun kaverin isä olisi tuonut minulle lahjan ja vieläpä omasta puolestaan. Ei perheensä tai tyttärensä puolesta vaan koska "ajatteli että lahja sopisi" minulle.
Ei kuulosta ihan normaalilta enkä usko että vanhempanikaan olisivat innostuneet.
Ei kai kukaan 13-vuotias ole kiinnostunut siitä, mitä kaverin isä milloinkin tekee ja miksi. Sen ikäisillä on muut asiat mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi se isä sitten antoi omasta puolestaan, ei koko perheen puolesta ne korut? Kyllä se on vähän outoa.
Aloituksesta ei mitenkään käy ilmi, että isä olisi nimenomaan omasta puolestaan antanut korvikset ja tehnyt sen selväksi. Jos niin olisi, niin minäkin pitäisin sitä vähän erikoisena.
"Oma mies ei uskaltaisi ostaa edes meidän tytöille korviksia kysymättä mielipidettä ensin. Kuulostaa kyllä erikoiselta. On kuitenkin melko "intiimi" lahja jossa täytyy tietää saajan maku tarkkaan."
Ehkä saajan maku on jo antajan tiedossa ja lahja annettiin kiitokseksi intiimistä maisteluhetkestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä ja millä logiikalla korvakorujen antaminen on millään tasolla teidän mielestänne intiimiä?! Koskeeko sama muitakin koruja?
Koruja käytetään kantajansa kauneutta korostamaan. Jos puolitutulle miehelle muka tulee mieleen jotkut korvikset nähdessään, että "nämä sopisivat sille tytölle", niin pikkuisen on outoa. Miksi joku puolituntematon teini on hänellä mielessä?
Ehkäpä siksi, että tytär on kertonut, että sillä tytöllä on pian synttärit ja pitäisi ostaa joku lahja?
En kyllä sanoisi lapseni kaveria puolituntemattomaksi, jos hän kävisi meillä kahden viikon välein.
Onko kaverin isä ollut mukana noissa tapaamisissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se isä sitten antoi omasta puolestaan, ei koko perheen puolesta ne korut? Kyllä se on vähän outoa.
Aloituksesta ei mitenkään käy ilmi, että isä olisi nimenomaan omasta puolestaan antanut korvikset ja tehnyt sen selväksi. Jos niin olisi, niin minäkin pitäisin sitä vähän erikoisena.
"Sanoi, että näki ne sattumalta kun käveli koruliikkeen ohi ja hänelle tuli heti mieleen että sopisivat tytölleni."
Näin luki aloituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä ja millä logiikalla korvakorujen antaminen on millään tasolla teidän mielestänne intiimiä?! Koskeeko sama muitakin koruja?
Koruja käytetään kantajansa kauneutta korostamaan. Jos puolitutulle miehelle muka tulee mieleen jotkut korvikset nähdessään, että "nämä sopisivat sille tytölle", niin pikkuisen on outoa. Miksi joku puolituntematon teini on hänellä mielessä?
Ehkäpä siksi, että tytär on kertonut, että sillä tytöllä on pian synttärit ja pitäisi ostaa joku lahja?
En kyllä sanoisi lapseni kaveria puolituntemattomaksi, jos hän kävisi meillä kahden viikon välein.
Onko kaverin isä ollut mukana noissa tapaamisissa?
Kai se nyt riippuu siitä, sattuuko isä olemaan silloin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se isä sitten antoi omasta puolestaan, ei koko perheen puolesta ne korut? Kyllä se on vähän outoa.
Aloituksesta ei mitenkään käy ilmi, että isä olisi nimenomaan omasta puolestaan antanut korvikset ja tehnyt sen selväksi. Jos niin olisi, niin minäkin pitäisin sitä vähän erikoisena.
"Sanoi, että näki ne sattumalta kun käveli koruliikkeen ohi ja hänelle tuli heti mieleen että sopisivat tytölleni."
Näin luki aloituksessa.
Mutta sanoiko hän, että lahja on juuri häneltä, ei koko perheeltä. Eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ajattelen itseäni 13-vuotiaana tyttönä, kauan sitten ysärillä, olisi ollut ihan tosi outo tilanne jos jonkun kaverin isä olisi tuonut minulle lahjan ja vieläpä omasta puolestaan. Ei perheensä tai tyttärensä puolesta vaan koska "ajatteli että lahja sopisi" minulle.
Ei kuulosta ihan normaalilta enkä usko että vanhempanikaan olisivat innostuneet.Ei kai kukaan 13-vuotias ole kiinnostunut siitä, mitä kaverin isä milloinkin tekee ja miksi. Sen ikäisillä on muut asiat mielessä.
No jos se kaverin isä tuo minulle, 13v. tytölle, lahjan, niin kyllä varmaan miettisin että miksi. Nyt vähän vaikuttaa siltä, ettet edes ymmärtänyt aloitusta...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se isä sitten antoi omasta puolestaan, ei koko perheen puolesta ne korut? Kyllä se on vähän outoa.
Aloituksesta ei mitenkään käy ilmi, että isä olisi nimenomaan omasta puolestaan antanut korvikset ja tehnyt sen selväksi. Jos niin olisi, niin minäkin pitäisin sitä vähän erikoisena.
"Sanoi, että näki ne sattumalta kun käveli koruliikkeen ohi ja hänelle tuli heti mieleen että sopisivat tytölleni."
Näin luki aloituksessa.Mutta sanoiko hän, että lahja on juuri häneltä, ei koko perheeltä. Eri asia.
Täh? Mies näki korvakorut, ajatteli että ne sopisivat tyttären kaverille, osti ne ja toi mukanaan. Ei tässä nyt ihan koko perhe ainakaan ollut mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitäpä ap voi asialle tehdä. Mennä poliisiasemalle kertomaan, että lapsi on saanut synttärilahjan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se isä sitten antoi omasta puolestaan, ei koko perheen puolesta ne korut? Kyllä se on vähän outoa.
Aloituksesta ei mitenkään käy ilmi, että isä olisi nimenomaan omasta puolestaan antanut korvikset ja tehnyt sen selväksi. Jos niin olisi, niin minäkin pitäisin sitä vähän erikoisena.
"Sanoi, että näki ne sattumalta kun käveli koruliikkeen ohi ja hänelle tuli heti mieleen että sopisivat tytölleni."
Näin luki aloituksessa.Mutta sanoiko hän, että lahja on juuri häneltä, ei koko perheeltä. Eri asia.
Täh? Mies näki korvakorut, ajatteli että ne sopisivat tyttären kaverille, osti ne ja toi mukanaan. Ei tässä nyt ihan koko perhe ainakaan ollut mukana.
On mies voinut silti ajatella ostavansa ne koko perheen puolesta, vaikka perhe ei olisi ollut mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ajattelen itseäni 13-vuotiaana tyttönä, kauan sitten ysärillä, olisi ollut ihan tosi outo tilanne jos jonkun kaverin isä olisi tuonut minulle lahjan ja vieläpä omasta puolestaan. Ei perheensä tai tyttärensä puolesta vaan koska "ajatteli että lahja sopisi" minulle.
Ei kuulosta ihan normaalilta enkä usko että vanhempanikaan olisivat innostuneet.Ei kai kukaan 13-vuotias ole kiinnostunut siitä, mitä kaverin isä milloinkin tekee ja miksi. Sen ikäisillä on muut asiat mielessä.
No jos se kaverin isä tuo minulle, 13v. tytölle, lahjan, niin kyllä varmaan miettisin että miksi. Nyt vähän vaikuttaa siltä, ettet edes ymmärtänyt aloitusta...?
Jos 13-vuotias saa joltakin syntymäpäivälahjan, niin on yleensä vain tyytyväinen eikä välttämättä edes muistele myöhemmin että kuka sen lahjan toikaan. Eivät sen ikäiset pohdi, että mitähän tuo kaverin isä ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
No mitäpä ap voi asialle tehdä. Mennä poliisiasemalle kertomaan, että lapsi on saanut synttärilahjan?
Jutella tytön kanssa, vähän seurailla tilannetta, varmistaa että tyttö tuntee rajansa... Asioita, joita hyvä vanhempi tekee. Saattaa olla sinulle vierasta.
Ajatteliko ap tosiaan, että vauvapalstalta löytyy vastaus tähän kysymykseen? Kannattaisi varmaan puhua jonkun sellaisen kanssa, joka tuntee sen miehen ja hänen tapansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäpä ap voi asialle tehdä. Mennä poliisiasemalle kertomaan, että lapsi on saanut synttärilahjan?
Jutella tytön kanssa, vähän seurailla tilannetta, varmistaa että tyttö tuntee rajansa... Asioita, joita hyvä vanhempi tekee. Saattaa olla sinulle vierasta.
Miksi sen pitäisi olla minulle tuttua? Minulla ei ole yhtään lasta, eikä omassa nuoruudessani sattunut tuollaisia tilanteita. Sitä paitsi kaikkien hyvien kavereitteni isät olivat isäni kavereita.
"Oma mies ei uskaltaisi ostaa edes meidän tytöille korviksia kysymättä mielipidettä ensin. Kuulostaa kyllä erikoiselta. On kuitenkin melko "intiimi" lahja jossa täytyy tietää saajan maku tarkkaan."
Olet aivan sairas.