Lapsen kaverin isä osti 13-vuotiaalle tytölleni syntymäpäivälahjaksi korvikset, jäi vähän creepy olo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöjen keskeisiä juttuja: "Ai, sulla on ihanat uudet korvikset, mistä ostit? En mistään, sun iskä osti ne mulle". Tuntuuko ihan normaalilta?

Ei tunnu, koska normaalia olisi että isä olisi kertonut tyttärelleen lahjasta.

Ai, sitten olisi ollut normaalia? Höpöhöpö.

Olis tuokin mies esittäytynyt tytön äidin veljeksi eli enoksi, niin olis saanut enemmän luottamusta keskenkasvuiselta.

Osa tämän ketjun kommenteista vaikuttaa jonkun groomingia harjoittavan kirjoittamilta. Tai trollin. Haluaa hämmentää ja normalisoida asiaa. En usko että kukaan tavallinen suomalainen vanhempi, äiti tai isä, pitäisi normaalina puolitutun aikuisen ukon korulahjoja teini-ikäiselle lapselleen. Ei tuo ole ollut normaalia käytöstä esim 1980- tai 1990-luvuillakaan, saati sitten nykypäivänä.

Vierailija kirjoitti:

En pitäisi tuota varoitusmerkkinä, jos korvikset eivät ole kovin kalliit, ja jos mitään muuta epätavallista ei tapahdu. Ehkä kannattaa varovasti udella yhteisiltä tutuilta (jos sellaisia edes on) että minkälainen mies tässä on kyseessä. Luulisi, että jos hän on joku omituinen perwo niin se tiedettäisiin.

Uskon että todennäköisimmin kyseessä ihan viaton juttu (jos ei provo koko juttu), mutta vähän kyselisin missä mennään tytöltä itseltään ja tekisin selväksi miten aikuisten kuuluu häntä kohdella ja mistä kuuluu kertoa. Mutta perhetuttuhyväksikäyttäjistä ei kyllä yleensä mitenkään voi sanoa päällepäin, mitä siellä pään sisällä liikkuu, eikä varmasti suurinta osaa hyväksikäyttäjistä pidetä omituisina pervoina. En siis yleiseen mielipiteeseen nojaisi liikaa omaani muodostaessa.

Seuraavalla kerralla ostaa huulipunaa ja verkkosukkahousut? Kuulostaa kiihoittavalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna mä arvaan: kohta tytärtäsi pyydetään johonkin kivaan kohteeseen viikonloppumatkalle kaverin perheen kanssa. Kylpylään, laivalle, mökille tms.

Tottakai pyydetään ja saunotellaan pienissä siidereissä.

no totttakai. estot pois ja kalu kovaksi!

Ap taitaa itse olla jonkin sortin bedo viili kuin tuollaisissa asioissa pyörii ajatukset

Vierailija kirjoitti:

Osa tämän ketjun kommenteista vaikuttaa jonkun groomingia harjoittavan kirjoittamilta. Tai trollin. Haluaa hämmentää ja normalisoida asiaa. En usko että kukaan tavallinen suomalainen vanhempi, äiti tai isä, pitäisi normaalina puolitutun aikuisen ukon korulahjoja teini-ikäiselle lapselleen. Ei tuo ole ollut normaalia käytöstä esim 1980- tai 1990-luvuillakaan, saati sitten nykypäivänä.

Kyllä minäkin sain saman vaikutelman. Etenkin nuo väkisin väännetyt  selittelyt, miksi koru on annettu. Vaimo ei tykännyt, oli saanut tehtäväkseen ostaa lahjan, on vaan sellainen lahjoja mielellään antava  jne.. Vaikuttavat etukäteen mietityiltä, että saadaan oma käytös vaikuttamaan viattomalta ja normaalilta. ja mitä pahaa on siinä, että teinin äiti on terveellä tavalla epäluuloinen. Minusta ainoastaan hyvä asia. Pitäisikö muka opettaa lapsi luottamaan vieraisiin setiin tai täteihin?

Vierailija kirjoitti:

On ainakin harvinaista että aikuinen mies toimii noin. Kukaan ei voi ohittaa etteikö se ole astetta intiimimpi lahja aina kun mieshenkilö ostaa korun naispuoliselle henkilölle.

Viimeksi meillä töissä kun n.60v. mies osti söpöt pikku korvikset lahjaksi 23v. kollegalle niin hän oli ihastunut ja nainen koki kiusalliseksi.

Korun ostamisessa on symbolista merkitystä ja tunnetta mukana.

Voi hyvänen aika... No kaikkea sitä tässä oppii. Ai korut ovat nyt sitten liian intiimi ja jopa joku perverssi lahja joidenkin mielestä. Meidän perheessä (kohtuullisen hyvin toimeen tuleva perhe) vanhempani ostivat serkuilleni ja perhetuttujemme lapsille lahjoiksi aina koruja, merkkivaatteita yms., koska halusivat vain omasta hyvästä tahdostaan antaa jotain arvokasta ja kaunista, koska siihen pystyivät ja ajattelivat esiteinien ja teinien pitävän koruista ja vaatteista enemmän kuin noh, en tiedä, vaikka krääsästä. Minusta tässä ei ole mitään omituista. AP, lahja annettiin vielä avoimesti edessäsi, lapsen kaverin vanhemmalta (siis vanhempi kuin vanhempi). Vähän eri juttu, jos olisi salaa antanut jotain kallista muuten vain.

Eihän kavereiden isistä koskaan voi varmasti tietää, ovatko ne hyväksikäyttäjiä vai eivät. Se mahdollisuus on aina olemassa, vaikka mitään korulahjaa ei olisi edes annettu. Itse kyllä tulkitsisin lahjan niin, että se on tarkoitettu lahjaksi tyttäreltä/perheeltä. Ellei sitten mies puhunut jotenkin oudolla äänensävyllä tai tuijottanut tytärtä oudosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa tämän ketjun kommenteista vaikuttaa jonkun groomingia harjoittavan kirjoittamilta. Tai trollin. Haluaa hämmentää ja normalisoida asiaa. En usko että kukaan tavallinen suomalainen vanhempi, äiti tai isä, pitäisi normaalina puolitutun aikuisen ukon korulahjoja teini-ikäiselle lapselleen. Ei tuo ole ollut normaalia käytöstä esim 1980- tai 1990-luvuillakaan, saati sitten nykypäivänä.

Kyllä minäkin sain saman vaikutelman. Etenkin nuo väkisin väännetyt  selittelyt, miksi koru on annettu. Vaimo ei tykännyt, oli saanut tehtäväkseen ostaa lahjan, on vaan sellainen lahjoja mielellään antava  jne.. Vaikuttavat etukäteen mietityiltä, että saadaan oma käytös vaikuttamaan viattomalta ja normaalilta. ja mitä pahaa on siinä, että teinin äiti on terveellä tavalla epäluuloinen. Minusta ainoastaan hyvä asia. Pitäisikö muka opettaa lapsi luottamaan vieraisiin setiin tai täteihin?

Väkisin väännetyt? Ihan normaalia maalaisjärkeä. Olisi aivotonta olettaa, että mies on varmasti groomaaja jos tuo synttärilahjan lapsensa kaverille. Kannattaa ottaa huomioon, että muita vaihtoehtoja on paljon.

AP, voit käydä tilanteen läpi päässäsi seuraavalla tavalla eli järkevästi ajatellen:

Otahan ensin huomioon, että tyttäresi kaverin vanhempi (NIIN VANHEMPI, mies/nainen, täytyykö siihen nyt erityistä huomiota HETI kiinnittää) antoi SYNTTÄRIlahjan lapsellesi, joka oli heillä käymässä (eli SYY lahjalle oli).

Toiseksi, hän antoi sen AVOIMESTI EDESSÄSI EIKÄ SALAA ilman syytä.

Kolmanneksi, EI koruun tarvitse automaattisesti liittää mitään INTIIMIÄ/PERVERSSIÄ MERKITYSTÄ. (Ällöttää, että itse edes ajattelet automaattisesti noin.) Koru voi olla PAREMMIN TOIMEENTULEVISSA PERHEISSÄ IHAN NORMAALI LAHJA perhetuttujen lapsille (kuten omassa lapsuudessani oli perheelläni tapana antaa riipus, rannekoru, merkkivillapaita tai kaulahuivi tms. serkuilleni tai perhetuttavien lapsille, ei siinä ollut kuin antamisen iloa ja ajatuksena, että lahjan saaja saa jotain kestävää ja arvoksta eikä krääsää.) Isäni osti minulle työmatkoiltaan usein hajuvesiä ja koruja. ELI TEKEEKÖ LAHJAN LUONNE AUTOM. asiasta EPÄILYTTÄVÄÄ, no ei ja vielä kun mikään muukaan ei asiasta tee outoa, kuten jo alussa järkiperäistettiin.

Todennäköisesti tyttäresi ystävän vanhempi arvosti lastenne ystävyyttä niin paljon, että halusi, koska näätte niin harvoin, jotenkin vielä antaa jotain kivaa mukaan ja eleellä osoittaa myös sinulle, miten tärkeää tyttöjen ystävyys on. Ota nyt järki käteen ja ole kiitollinen. KUVAILEMASI EI KERRO MITÄÄN haitallisista taka-ajatuksista, päin vastoin. Eri asia on, jos sinulla on muita epäilyksiä, jonka lisäksi tulisi jotain tuon tyyppistä SALAA, mutta kun tilanteessa ei ilmeisesti ollut mitään muuta. Ällöttävää, miten heti kaikkea ollaan perversisoimassa... Hyi, mitä ihmisiten mielessä liikkuukaan.... Ne on ihan muita asioita, joita tulee tarkkailla ja lasten kanssa luoda sellainen suhde, että voivat kaiken oudon raportoida kotona, niin ettei tarvitse ystävällisistä asioista muuttua vainoharhaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on vainoharhaista porukkaa.

Korut ovat todennäköisesti jääneet ylimääräiseksi, ovat ilmaislahja jostain tai sitten mies on vain hyväntahtoinen ja sillä tavalla ajattelematon, että ei todellakaan osaisi ajatella asiaa ”likaisena”. Voin kuvitella, että mun mies tekisi jotain tuollaista. Ihan vaan siks, että haluaa ilahduttaa ja pitää 13-vuotiasta LAPSENA.

Kyllä on hulluksi mennyt maailma, jos ei voi kotiovella antaa synttärilahjaa avoimesti.

Olen niin samaa mieltä. Tosi surullsita ja ällöttävää, että heti likaiset ajatukset mielessä mukavan ja avoimen asian merkeissä... Meidän perheessä on ihan ostettu tuttujen perheen lapsille ja sukulaislapsille koruja ym. ... :( Ollaan varmaan hirveitä ihmisiä, vaikka yritimme ilahduttaa kovasti...

Vierailija kirjoitti:

Ensin annetaan lahjoja tai tehdään palveluksia, jotta saadaan voitettua luottamus ja luotua läheisempi suhde. Jos vielä vanhemmat lähtevät tähän sinisilmäisesti mukaan ”on se niin mukava ja huomaavainen ihminen”- puheella ja sulkemalla silmänsä asioilta, jotka eivät ole tavallisia niin tämänjälkeen voi alkaa rikkoa lapsen rajoja. Lapsen kynnys kertoa esim. seksuaalisesta ahdistelusta kasvaa korkeammaksi, jos esim. vanhemmat pitävät ko. aikuista ”hyvänä tyyppinä” (lapsi voi ajatella että ei ne kuitenkaan uskoa mua jne.) ja lapsi saattaa kokea olevansa kiitollisuudenvelassa (kun on saanut lahjoja jne).

Lahjan antaminen vanhemman silmien edessä voi siis olla hyvinkin harkittua. Ei ne hyväksikäyttäjät mitään tyhmiä ole. Ne haluaa miellyttää vanhempia ja haluavat vaikuttaa ”hyviltä tyypeiltä”. Innokkuus voi kuitenkin sokaista heitäkin ja tahtomattaan antavat vinkin vaarasta tekemällä jotakin, mikä ei kuitenkaan sitten ole ihan normaalia. He eivät epäterveessä mielessään sitä ehkä itse edes tajua, että joku heidän toiminnassaan ei olekaan ihan normaalia. Tässäpä teille miettimistä näiden asioiden parissa työskentelevältä.

Voi huhuh, vaikka näin varmaan joissakin hyäksikäyttötapauksissa onkin, tekeekö tämä yksittäinen SYNTTÄRILAHJAN ANTAMINEN AVOIMESTI toiminnasta heti epäilyttävää. Siis ymmärrätkö yhtään, että korrelaatio ja kausaliteetti ovat täysin eri asioita.

Siis kuvaillun perusteella tässähän ei ole kuvattu mitään muuta kuin ystävällistä ja avointa synttäreihin ja lasten ystävyyteen liittyvästä tekoa. SE ETTÄ MYÖS hyväksitkäyttötapauksissa voitaisiin antaa lahjoja, ei mitenkään tee EDES TODENNÄKÖISEKSI, että tässä tapuksessa olisi kyse  epäilyttävästä toiminnasta. Ai miksi, koska ylivoimaisesti useimmiten ystäväperheissä annetaan lasten synttäreinä lapsille lahjoja ihan hyvästä tahdosta lasta ilahduttaakseen eikä pedofiliamielessä. Järkyttävää vainoharhan lietsomista. Mitä teidän mielessänne oikein liikkuu, kun olette seksualisoimassa automaattisesti lasten välisiä kyläilyitäkin... 

Vierailija kirjoitti:

Nyt olen todella hämmentynyt.

Oma isäni on ostanut monen monta korua lahjaksi kavereilleni. Meillä oli niin että vuoron perään äiti ja isä osti lahjat kaverien synttäreille ja korttiin sitten kirjoitettiin onnittelut koko perheeltä. Isän mielikuvitus riitti juuri ja juuri siihen että käveli korukauppaan ja osti sieltä ensimmäiset korut jotka vaikuttivat kivoilta. En muista että olisi koskaan ostanut mitään muuta lahjaa kenellekään naiselle/tytölle kuin korun. Usein minut synttäreille tuonut vanhempi vielä antoi lahjan synttärisankarille ja vielä toivotti onnea koko perheeltä. Enkä pitäisi mitenkään mahdottomana että isä olisi joskus änkyttänyt jotain epämääräistä siitä miten yritti ajatella lahjansaajaa korua ostaessaan. Tosiasiassa isäni oli vaikea edes muistaa ystävieni nimiä, mutta yritti parhaansa omalla vähän kömpelöllä tavallaan huomioida heidätkin.

Sama juttu meillä, joten en pidä mitenkään erikoisena tuota. Ihan hyvää hyvyyttään vuorotellen isä tai äiti osti kaverien lahjat ja isän maailmassa "tytöt varmaan aina pitävät koruista tai upeasta meikkipaletista", niin varmaan ilahduttaa ystäväänikin, sukulaisytttöä jne. Ei siis mitään pahaa, vaan mielestäni kiva ajatus ja lahja tietenkin oli aina meiltä kaikilta tavallaan, vaikka isä sen olisikin ojentanut jne. :) Mukava ajatus siis tyttäresi kaverin vanhemmalta, oli se nyt sitten mies tai nainen hyvänen aika sentään....!

Pohdin tässä, tulkitaankohan tätä tilannetta eri sosioekonomisista ja eri arvomaailman omaavien perheiden taustoista jotenkin eri tavoilla. Kasvoin perheessä, jossa vanhemmat ovat korkeakoulutettuja, hyvin toimeentulevia ja paljon matkustelevia, eri kulttuureita näkeviä ja ihmisiin avoimesti suhtautuvia. Tasa-arvo on ollut perheessämme vahvaa. Tytötkin on nähty potentiaalisina vaurastujina, kovina väittelijöinä ja aktiivisina ja fiksuina keskustelijoina. Naista ei ole kasvatettu miksikään seksisymboliksi, joka on jotenkin riippuvainen ja siten jotenkin hyväksikäytettävissä jonkin materian avulla. Lahja annetaan antamisen ilosta, ja niitä saadaan saamisen ilosta, ei minään vastineena tai kiristyksen välineenä. Meidän perheessä tyttöjen ja poikien oletettiin osallistuvan keskusteluun (myös kaverieni) aikuisten kanssa. Ei ollut mitään sen tyyppistä, mitä yhdessä aikaisemmassa viestissä kuvailtiin: "Oma mieheni ei ainakaan kiinnittäisi teini-ikäiseen tyttöön huomiota meillä ollessa, joten miksi ostelisi lahoja". Aivan kuin normaalissa kanssakäymisessä ja keskustelutaidoissa ja kyläilytaidoissa olisi jotain seksualisoitavaa. Voi hyvää päivää, meillä olisi kyllä niin jurona ja junttina pidetty, jos isäni vanhempana ei koskaan olisi puhutellut reippaasti kaveriani, onnitellut, kysynyt kuulumisia ja huomioinut lahjan ostoa, jos se hänen tehtäväkseen osui (joskus äidin, joskus isän tehtävä) yms..

Olisi suorastaan alentavaa, jos sukupuolen takia, häntä pitäisi jotenkin vältellä, hyi mikä ajatustkin, että keskustelussa ja normaalissa huomionnissa on jotain seksuaalista. Ja sitten lahja-asiaan. Meillä on annettu KORUJA,MEIKKEJÄ,VAATTEITA, siis merkkituotteita ihan, ystävien perheiden lapsille ja sukulaislapsille puhtaasti siitä syystä, että esiteinien on kuviteltu pitävän sellaisesta materiasta enemmän kuin jostain halpakrääsästä. Ihan on lahjansaajaa ajateltu. Ja tasa-arvoisessa perheessä ISÄ TAI ÄITI on lahjat ostaneet tai ohjentaneet avoimesti, siinä ei ole mitään seksuaalista, vaan tarkoitus antaa arvokas lahja ilahduttamaan, koska kyseessä on ollut oman perheen lapsen kaveri, jota siis perheessä arvostetaan ja siksi haluttiin ilahduttaa.

Ehkä sitten moniongelmaisissa perheissä oikeasti joudutaan tällasita miettimään, että "että nyt on joku taka-ajatus, kun lahjaa ei ohjentanutkaan perheen kotimuori ja se ei ollut sukkapari alelaarista", ja kaikessa "kalliimmassa" jokin taka-ajatus, ja eihän naiset ole kuin seksisymboleita, jos  niille jotain naisellista ostaa, seksihän siinä tausta-aajtuksena taas on, kun nainenhan ei vaan miehen silmissä muuta voi olla" Meillä kyllä oli muutakin ja on. Tässäkin tapauksessa ap, tytärtäsi on varmaan pidetty naisihmisenä, joka voi kunniakkaasti ottaa vastaan arvokkaita lahjoja, koska hän on sen arvoinen, tämän perheen lapsen ystävänä, ei seksisymbolina.  Mutta teidän moniongelmaisten perverssien päähän ei mahdu tällaset asiat, vaan kaiken taustalla on jotain ongelmallista ja epäluuloista.

Miksi se isä sitten antoi omasta puolestaan, ei koko perheen puolesta ne korut? Kyllä se on vähän outoa.

Oliko isä kotimaista tuotantoa??

Mä ostaisin korvikset sille tyttären kaverille ja veisin kaverin äidille saatesanoilla, että kun saatiin teiltä niin kivat korvikset, niin haluttiin antaa vastalahja myös teidän tyttärellenne. Siinä sitten näkisi miten se kaverin äiti reagoisi uutiseen, että hänen miehensä on hankkinut lahjan tyttärensä teiniystävättärelle. Jos vaimo ei reagoi mitenkään negatiivisesti, niin sitten vastaavien lahjojen antaminen on heidän perheessään normaalia ja voisi olettaa, että taustalla ei ole mitään outoa.

Omassa nuoruudessani minua ahdisteli tuttavaperheen isä, josta ei kukaan olisi uskonut, että harrastaa sellaista. En koskaan myöskään kertonut vanhemmilleni tapahtuneesta. Ahdistelu oli takapuolelle taputtelua ja "iholle tulemista". Opin välttelemään hänen kanssaan kahdestaan jäämistä. 

HOHHOIJAAVAAN kirjoitti:

Pohdin tässä, tulkitaankohan tätä tilannetta eri sosioekonomisista ja eri arvomaailman omaavien perheiden taustoista jotenkin eri tavoilla. Kasvoin perheessä, jossa vanhemmat ovat korkeakoulutettuja, hyvin toimeentulevia ja paljon matkustelevia, eri kulttuureita näkeviä ja ihmisiin avoimesti suhtautuvia. Tasa-arvo on ollut perheessämme vahvaa. Tytötkin on nähty potentiaalisina vaurastujina, kovina väittelijöinä ja aktiivisina ja fiksuina keskustelijoina. Naista ei ole kasvatettu miksikään seksisymboliksi, joka on jotenkin riippuvainen ja siten jotenkin hyväksikäytettävissä jonkin materian avulla. Lahja annetaan antamisen ilosta, ja niitä saadaan saamisen ilosta, ei minään vastineena tai kiristyksen välineenä. Meidän perheessä tyttöjen ja poikien oletettiin osallistuvan keskusteluun (myös kaverieni) aikuisten kanssa. Ei ollut mitään sen tyyppistä, mitä yhdessä aikaisemmassa viestissä kuvailtiin: "Oma mieheni ei ainakaan kiinnittäisi teini-ikäiseen tyttöön huomiota meillä ollessa, joten miksi ostelisi lahoja". Aivan kuin normaalissa kanssakäymisessä ja keskustelutaidoissa ja kyläilytaidoissa olisi jotain seksualisoitavaa. Voi hyvää päivää, meillä olisi kyllä niin jurona ja junttina pidetty, jos isäni vanhempana ei koskaan olisi puhutellut reippaasti kaveriani, onnitellut, kysynyt kuulumisia ja huomioinut lahjan ostoa, jos se hänen tehtäväkseen osui (joskus äidin, joskus isän tehtävä) yms..

Olisi suorastaan alentavaa, jos sukupuolen takia, häntä pitäisi jotenkin vältellä, hyi mikä ajatustkin, että keskustelussa ja normaalissa huomionnissa on jotain seksuaalista. Ja sitten lahja-asiaan. Meillä on annettu KORUJA,MEIKKEJÄ,VAATTEITA, siis merkkituotteita ihan, ystävien perheiden lapsille ja sukulaislapsille puhtaasti siitä syystä, että esiteinien on kuviteltu pitävän sellaisesta materiasta enemmän kuin jostain halpakrääsästä. Ihan on lahjansaajaa ajateltu. Ja tasa-arvoisessa perheessä ISÄ TAI ÄITI on lahjat ostaneet tai ohjentaneet avoimesti, siinä ei ole mitään seksuaalista, vaan tarkoitus antaa arvokas lahja ilahduttamaan, koska kyseessä on ollut oman perheen lapsen kaveri, jota siis perheessä arvostetaan ja siksi haluttiin ilahduttaa.

Ehkä sitten moniongelmaisissa perheissä oikeasti joudutaan tällasita miettimään, että "että nyt on joku taka-ajatus, kun lahjaa ei ohjentanutkaan perheen kotimuori ja se ei ollut sukkapari alelaarista", ja kaikessa "kalliimmassa" jokin taka-ajatus, ja eihän naiset ole kuin seksisymboleita, jos  niille jotain naisellista ostaa, seksihän siinä tausta-aajtuksena taas on, kun nainenhan ei vaan miehen silmissä muuta voi olla" Meillä kyllä oli muutakin ja on. Tässäkin tapauksessa ap, tytärtäsi on varmaan pidetty naisihmisenä, joka voi kunniakkaasti ottaa vastaan arvokkaita lahjoja, koska hän on sen arvoinen, tämän perheen lapsen ystävänä, ei seksisymbolina.  Mutta teidän moniongelmaisten perverssien päähän ei mahdu tällaset asiat, vaan kaiken taustalla on jotain ongelmallista ja epäluuloista.

Joopa joo. Jatka vaan. Ja lätkäise taas se noin 27 yläpeukkua itsellesi, niin näyttää että ihan normaalia juu, "meillä paremmin toimeentulevien perheissä" :DDDD

Oikeasti ei sua kukaan usko, niin läpinäkyvää touhua.