Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Haluaisin äidiksi, mutta opinnot kesken, taloustilanne huono ym. Ja ikää jo 36. Eli taitaa jäädä lapsi saamatta.
27.10.2019 |
Olen yrittänyt miettiä miten voisi yhdistää asiat ja miettinyt asioita yötä myöten, mutta en ole löytänyt asiaan mitään mielekästä ratkaisua.
Opintoni kestävät vielä kolme vuotta ja niiden päätteeksi on puolen vuoden harjoittelu. Jos saisin lapsen kesken opintojen, en tiedä miten selviäisin ja jaksaisin. Opintoni ovat vaativat ja paljon läsnäoloa.
Taloustilanteeni ei ole kummoinen, opiskelen aikuiskoulutustuella vielä vuoden ja sitten pitää keksiä jotain muuta. Ehkä työmarkkinatuki. Opintojen ohessa teen vähän töitä, lähinnä viikonloppuiltaisin. Lapsi veisi minut myös syvemmälle köyhyyteen mitä todennäköisemmin.
Ajatus kymmensenttisten laskemisesta ja uupumistasoisesta väsymyksestä sekä oman elämän ja kovalla työllä hankitun ammatin/uran menetyksestä pelottaa. Haluaisin saada yhden lapsen, mutta en tiedä jaksanko sitä taakkaa, mitä se toisi mukanaan. Saisinko töitä enää vastavalmistuneena pikkulapsen äitinä, ilman työkokemusta. Ja ikäni puolesta (täytin tänään 36) ei ole mahdollista odotella valmistumista ja aseman vakiintumista.
Ja tokihan mulla on mies, joka olisi mukana varmasti täysillä ja on työelämässä, mutta oma asemani ja jaksamiseni huolettaa siitä huolimatta. Olen pohtinut paljon, olisiko lapsen saaminen sen arvoista. En ole ikinä halunnut lapsia mitenkään älyttömästi, päin vastoin. Parin viime vuoden aikana kuitenkin olen alkanut ajatella, että ehkä kuitenkin.
Onko muita vastaavissa tilanteissa olleita?
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko pitänyt miettiä näitä ennen opiskelun alkamista? Sukulaiseni on myös vain opiskellut ja opiskellut. Taitaa olla jo 40v hujakoilla ja varmaan vielä opiskelee, eikä lapsia. Itse lähdin opiskelemaan lapsien ollessa päiväkoti-ikäisiä. Seuraavaksi ajattelin opiskella uuden ammatin, kun lapset ovat varttuneempia ja pärjäävät itsekseen.
Eli neuvosi on että "palaa ajassa taaksepäin 15 vuotta"? Millä alalla olet töissä?
Älä lue rivien välistä. Aikamatkustuksesta ei ole puhuttu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti tee lapsi nyt opiskelujen aikana. Työelämän takia lasta ei kannata jättää tekemättä, työelämä ja työllistyminen on niin epävarmaa, ettei sen takia jätetä omaa elämää elämättä. Toimi siis nyt.
Minulle työelämä ja ura on yksi iso tavoite elämässäni ja tärkeä osa elämääni. Opiskelen alalle, joka on ns. unelma-alani, sisäänpääsy oli vaikeaa ja opinnot työläitä, mutta varsin palkitsevaa. Olen tehnyt älyttömästi töitä ensinnäkin päästäkseni sisään ja nyt opintojen eteen. En halua luopua tästä, vaan hoitaa homman kunnialla kotiin. Ja haluan jatkossa toimia tällä alalla ja "tehdä uraa". Lisäksi alallani työllistyminen on varsin todennäköistä.
Yritän vain sanoa, että tämä opiskelu/työasia on juuri sitä minun omaa elämää ja tärkeä juttu. Aiemmin työskentelin kaupan alalla ihan perushommissa ja nyt kun "pääsin" sieltä pois ja sain mahdollisuuden tehdä muuta ja saada joskus enemmän rahaa, niin sekin tekee tästä entistä tärkeämmän oljenkorren mielekkäämpään elämään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko pitänyt miettiä näitä ennen opiskelun alkamista? Sukulaiseni on myös vain opiskellut ja opiskellut. Taitaa olla jo 40v hujakoilla ja varmaan vielä opiskelee, eikä lapsia. Itse lähdin opiskelemaan lapsien ollessa päiväkoti-ikäisiä. Seuraavaksi ajattelin opiskella uuden ammatin, kun lapset ovat varttuneempia ja pärjäävät itsekseen.
Eli neuvosi on että "palaa ajassa taaksepäin 15 vuotta"? Millä alalla olet töissä?
Tuskin tuo opiskelu, joka kestää vielä muutaman vuoden, on kestänyt jo 15 vuotta.
Asioita pitää "punnita" ja pysyä päätöksessä.
Vääristä päätöksistä voi syyttää vain itseään.
What? Mitä väliä mihin ne 15 vuotta on käyttänyt, jos neuvosi nykyhetken ongelmaan on "palaa ajassa taaksepäin ja tee erilainen päätös"?
Olen 38-vuotias mies ja jään myös lapsettomaksi, tosin en omasta tahdostani vaan vaimo päätti yhtäkkiä, että ei haluakaan lapsia, vaikka niistä oli aina puhuttu. Tulen olemaan varmasti lopunikäni katkera vaimolleni tästä asiasta, vaikka hän ei näe siinä mitään ongelmaa. Olisi voinut kertoa aikaisemminkin, että haluaa vain keskittyä uraansa ja töihin ja viineihin. Aina kun olisi ollut otollinen hetki tehdä lapsia niin oli joku tekosyy, että miksi ei sovi. Lomamatka varattu ensi syksylle, työprojekti, isovanhemman kuolema jne.
Nyt en enää melkein nelikymppisenä ala isäksi. Ei kiinnosta olla muksun rippijuhlissa esim. 60 vee. Vaimoni vei minulta unelman toivomastani perheestä. Että näin....
Vierailija kirjoitti:
Olen 38-vuotias mies ja jään myös lapsettomaksi, tosin en omasta tahdostani vaan vaimo päätti yhtäkkiä, että ei haluakaan lapsia, vaikka niistä oli aina puhuttu. Tulen olemaan varmasti lopunikäni katkera vaimolleni tästä asiasta, vaikka hän ei näe siinä mitään ongelmaa. Olisi voinut kertoa aikaisemminkin, että haluaa vain keskittyä uraansa ja töihin ja viineihin. Aina kun olisi ollut otollinen hetki tehdä lapsia niin oli joku tekosyy, että miksi ei sovi. Lomamatka varattu ensi syksylle, työprojekti, isovanhemman kuolema jne.
Nyt en enää melkein nelikymppisenä ala isäksi. Ei kiinnosta olla muksun rippijuhlissa esim. 60 vee. Vaimoni vei minulta unelman toivomastani perheestä. Että näin....
No voit ihan hyvin tehdä vielä lapsen. Oletko sitten mieluummin vaikka 55 vuotiaana kaverin lapsen rippijuhlissa vai oman lapsen rippijuhlissa? Mitä väliä sillä on minkäikäisenä olet missäkin lapsen juhlassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko pitänyt miettiä näitä ennen opiskelun alkamista? Sukulaiseni on myös vain opiskellut ja opiskellut. Taitaa olla jo 40v hujakoilla ja varmaan vielä opiskelee, eikä lapsia. Itse lähdin opiskelemaan lapsien ollessa päiväkoti-ikäisiä. Seuraavaksi ajattelin opiskella uuden ammatin, kun lapset ovat varttuneempia ja pärjäävät itsekseen.
Eli neuvosi on että "palaa ajassa taaksepäin 15 vuotta"? Millä alalla olet töissä?
Tuskin tuo opiskelu, joka kestää vielä muutaman vuoden, on kestänyt jo 15 vuotta.
Asioita pitää "punnita" ja pysyä päätöksessä.
Vääristä päätöksistä voi syyttää vain itseään.What? Mitä väliä mihin ne 15 vuotta on käyttänyt, jos neuvosi nykyhetken ongelmaan on "palaa ajassa taaksepäin ja tee erilainen päätös"?
Mistä tuo 15 vuotta revittiin? Kirjoitettiinko siellä : palaa 15 vuotta taaksepäin? Ilmeisesti jotain maagisia kykyjä omaan, kun kirjoitan rivien väliin tietämättäni.
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä sinun pitäisi pitää taukoa opinnoista 1-2 vuotta koska jos suorittaa vain pari kurssia vuodessa, se kuluttaa rajattua opintoaikaa turhaan, ja kaikissa opinnoissa ei tosiaan voi vauvaa ottaa mukaan läheskään joka kurssille. Joten oikeastaan ainoa mietittävä asia on, on se että onko väliä haetko valmistuttuasi töitä 39, 40 vai 41-vuotiaana.
Miksi pitäisi pitää taukoa opinnoista 1 tai jopa 2 vuotta? Minä pidin taukoa 6kk ja sitten mies otti vetovastuun. No, toki ymmärrän että tilanteita on erilaisia, mutta joskus on myös mahdollista jatkaa opintoja piankin. Mutta 2 vuotta ei tarvitse kotona olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 38-vuotias mies ja jään myös lapsettomaksi, tosin en omasta tahdostani vaan vaimo päätti yhtäkkiä, että ei haluakaan lapsia, vaikka niistä oli aina puhuttu. Tulen olemaan varmasti lopunikäni katkera vaimolleni tästä asiasta, vaikka hän ei näe siinä mitään ongelmaa. Olisi voinut kertoa aikaisemminkin, että haluaa vain keskittyä uraansa ja töihin ja viineihin. Aina kun olisi ollut otollinen hetki tehdä lapsia niin oli joku tekosyy, että miksi ei sovi. Lomamatka varattu ensi syksylle, työprojekti, isovanhemman kuolema jne.
Nyt en enää melkein nelikymppisenä ala isäksi. Ei kiinnosta olla muksun rippijuhlissa esim. 60 vee. Vaimoni vei minulta unelman toivomastani perheestä. Että näin....
Otan osaa, tuo on kyllä p*rseestä. Moni ihminen on yllättävän epärehellinen vaikka kuvitteleekin olevansa moraalisesti muiden yläpuolella. Tuo on tyypillistä parisuhteessa, ettei haluta tehdä selkoa omista toiveista ja haluista ja tavoitteista, jotta vältetään ristiriitojen paljastumiselta ja sen tunnustamiselta, että kumppani ei ole sinulle täydellinen match/hän ei ole tyytyväinen elämään sinun toiveidesi ja manipulointisi mukaan. Voidaan suorastaan valehdella olevansa epävarma vaikka oikeasti kyllä tietää, että on itse esteenä kumppaninsa toivoiden toteutumiselle. Tsemppiä nyt vaan, harkitse eroa.
Toivottavasti aloittajan miehelle asia on enemmän ihan sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä sinun pitäisi pitää taukoa opinnoista 1-2 vuotta koska jos suorittaa vain pari kurssia vuodessa, se kuluttaa rajattua opintoaikaa turhaan, ja kaikissa opinnoissa ei tosiaan voi vauvaa ottaa mukaan läheskään joka kurssille. Joten oikeastaan ainoa mietittävä asia on, on se että onko väliä haetko valmistuttuasi töitä 39, 40 vai 41-vuotiaana.
Miksi pitäisi pitää taukoa opinnoista 1 tai jopa 2 vuotta? Minä pidin taukoa 6kk ja sitten mies otti vetovastuun. No, toki ymmärrän että tilanteita on erilaisia, mutta joskus on myös mahdollista jatkaa opintoja piankin. Mutta 2 vuotta ei tarvitse kotona olla.
Niinno jos mies suostuu jäämään kotiin muutamaksi kuukaudeksi niin sitten toki. Ja tietty miehen pitää pysyä hengissä siihen asti/olla muita hoitajia. Riippuu myös siitä milloin vauva syntyy, opintoja ei voi jatkaa tietyillä aloilla kuin tiettynä ajankohtana (esim alkeiskurssit syksyllä, jatkokurssit keväällä).
Mutta jos ala on hyvin työllistävä (kuulostaa psykologian opinnoilta) niin 1 vuosi sinne tai tänne ei vaikuta mitenkään, olettaen että lapsen jälkeen pystyy ja jaksaa jatkamaan opintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opinnoista pystyy pitämään sen 1-2 vuoden tauon, ja jatkaa siitä, mihin jäi. Työelämässä tämä ei välttämättä käy niin helposti. Kannattaa siis aloittaa vauvan yrittäminen heti. Ei siitä edes ole varmuutta, että tuleeko vauva heti.
Työelämä on myös epävarmaa. Ehkä saat työpaikan vuoden päästä, ehkä 5 vuoden päästä, ehkä joudut muuttamaan urasuunnitelmiasi.
Sinun kannattaa nyt miettiä tarkkaan, haluatko lapsen. Se on se suurin kysymys. Loput asiat kyllä järjestyvät tavalla tai toisella.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko nuo jossittelut ja lässytykset mennestä jättää väliin? Mennyttä ei saa takaisin, eikä ole paluuta muuttaa aiempia päätöksiä. Keskittykää aloittajan nykytilanteeseen.
Jos ei tunne menneisyyttä(än) on tuomittu toistamaan samat virheet tulevaisuudessakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä sinun pitäisi pitää taukoa opinnoista 1-2 vuotta koska jos suorittaa vain pari kurssia vuodessa, se kuluttaa rajattua opintoaikaa turhaan, ja kaikissa opinnoissa ei tosiaan voi vauvaa ottaa mukaan läheskään joka kurssille. Joten oikeastaan ainoa mietittävä asia on, on se että onko väliä haetko valmistuttuasi töitä 39, 40 vai 41-vuotiaana.
Miksi pitäisi pitää taukoa opinnoista 1 tai jopa 2 vuotta? Minä pidin taukoa 6kk ja sitten mies otti vetovastuun. No, toki ymmärrän että tilanteita on erilaisia, mutta joskus on myös mahdollista jatkaa opintoja piankin. Mutta 2 vuotta ei tarvitse kotona olla.
Niinno jos mies suostuu jäämään kotiin muutamaksi kuukaudeksi niin sitten toki. Ja tietty miehen pitää pysyä hengissä siihen asti/olla muita hoitajia. Riippuu myös siitä milloin vauva syntyy, opintoja ei voi jatkaa tietyillä aloilla kuin tiettynä ajankohtana (esim alkeiskurssit syksyllä, jatkokurssit keväällä).
Mutta jos ala on hyvin työllistävä (kuulostaa psykologian opinnoilta) niin 1 vuosi sinne tai tänne ei vaikuta mitenkään, olettaen että lapsen jälkeen pystyy ja jaksaa jatkamaan opintoja.
Jos mies suostuu? Eipä siltä naiseltakaan pahemmin kysellä suostumuksia, joten pitäisi olla miehellekin ihan itsestäänselvä asia jäädä kotiin joksikin aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti tee lapsi nyt opiskelujen aikana. Työelämän takia lasta ei kannata jättää tekemättä, työelämä ja työllistyminen on niin epävarmaa, ettei sen takia jätetä omaa elämää elämättä. Toimi siis nyt.
Minulle työelämä ja ura on yksi iso tavoite elämässäni ja tärkeä osa elämääni. Opiskelen alalle, joka on ns. unelma-alani, sisäänpääsy oli vaikeaa ja opinnot työläitä, mutta varsin palkitsevaa. Olen tehnyt älyttömästi töitä ensinnäkin päästäkseni sisään ja nyt opintojen eteen. En halua luopua tästä, vaan hoitaa homman kunnialla kotiin. Ja haluan jatkossa toimia tällä alalla ja "tehdä uraa". Lisäksi alallani työllistyminen on varsin todennäköistä.
Yritän vain sanoa, että tämä opiskelu/työasia on juuri sitä minun omaa elämää ja tärkeä juttu. Aiemmin työskentelin kaupan alalla ihan perushommissa ja nyt kun "pääsin" sieltä pois ja sain mahdollisuuden tehdä muuta ja saada joskus enemmän rahaa, niin sekin tekee tästä entistä tärkeämmän oljenkorren mielekkäämpään elämään.
Ap
Kerropa nyt suosiolla mikä se unelma-ala ja -koulutus on, niin voin suoraan sanoa kumpi on tärkeämpi, lapsi vai...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keeropa tosiaan se opiskeluala, mikä on niin sitovaa ja tärkeää, ettei voi olla muutamaa kuukauttakaan pois: lääkis? Ei ole mutenkäön itsestäänselvää, että edes raskautuisit saman tien. Ehdit raskauden aikanakin opiskella sen 9-10 kk ja mahdollisesti tenttiä etukäteen joitain kursseja pois. Ihmettelen suuresti, että nykyään on jokin ala, jota ei voi yhtään suorittaa tenttimällä äitiysloman aikana. Sitä paitsi, jos miehesi on vässykkä, joka ei aio jäädä vanhempainvapaalle eikä tukea sinua opinnoissa ja lapsenhoidossa, kannattaa ehdottomasti jättää lapsi kokonaan tekemättä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adoptio on järkevämpää ja vastuullisempaa kuin uusien ihmisten tekeminen tälle kurjistuvalle planeetalle.
Juu adoptiolapsethan ovat kuin taivaan lahja, sopeutuvat aina ja helposti eivätkä ole ollenkaan ogelmaisia ja käytöshäiriöisiä ja kaikilta konflikteilta välttyy mitä oman lapsen kanssa olisi tullut... eikun miten päin se olikaan. Että kyllä oma lapsi on paljon järkevämpi jos mahdollista kuin sellaisen lapsen adoptio, josta ei mitään tiedä mistä se on peräisin - paitsi ehkä että on orpo tai hylätty, muttei sitä millaisia lapsen vanhemmat todella ovat ja miten eläneet. Mene sinä matalan kynnyksen mielenterveyskahvilaan tai jonnekin, olet masentunut ja ahdistunut.
Niin ja biologisten vanhempien lapsillahan ei ole mitään ongelmia ja hehän ovat kaikki niin tasapainoisia ja onnellisia ihmisiä......
Vierailija kirjoitti:
Keeropa tosiaan se opiskeluala, mikä on niin sitovaa ja tärkeää, ettei voi olla muutamaa kuukauttakaan pois: lääkis? Ei ole mutenkäön itsestäänselvää, että edes raskautuisit saman tien. Ehdit raskauden aikanakin opiskella sen 9-10 kk ja mahdollisesti tenttiä etukäteen joitain kursseja pois. Ihmettelen suuresti, että nykyään on jokin ala, jota ei voi yhtään suorittaa tenttimällä äitiysloman aikana. Sitä paitsi, jos miehesi on vässykkä, joka ei aio jäädä vanhempainvapaalle eikä tukea sinua opinnoissa ja lapsenhoidossa, kannattaa ehdottomasti jättää lapsi kokonaan tekemättä!
Tottakai kaikkea voi suorittaa, mutta ymmärrä että nykyään opiskeluaika on rajattu. Jos opiskeluaikaa on 5 vuotta niin ei ole mitään järkeä hukata vuotta siihen että suorittaa pari kurssia tenttimällä. Jos haluaa suoruttaa tenttejä on pakko ilmoittautua läsnäolevaksi yliopistoon ja se kuluttaa opiskeluaikaa. Käytännössä toki yleensä saa lisäaikaa mutta kaikki ei halua anoa lisäaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti tee lapsi nyt opiskelujen aikana. Työelämän takia lasta ei kannata jättää tekemättä, työelämä ja työllistyminen on niin epävarmaa, ettei sen takia jätetä omaa elämää elämättä. Toimi siis nyt.
Minulle työelämä ja ura on yksi iso tavoite elämässäni ja tärkeä osa elämääni. Opiskelen alalle, joka on ns. unelma-alani, sisäänpääsy oli vaikeaa ja opinnot työläitä, mutta varsin palkitsevaa. Olen tehnyt älyttömästi töitä ensinnäkin päästäkseni sisään ja nyt opintojen eteen. En halua luopua tästä, vaan hoitaa homman kunnialla kotiin. Ja haluan jatkossa toimia tällä alalla ja "tehdä uraa". Lisäksi alallani työllistyminen on varsin todennäköistä.
Yritän vain sanoa, että tämä opiskelu/työasia on juuri sitä minun omaa elämää ja tärkeä juttu. Aiemmin työskentelin kaupan alalla ihan perushommissa ja nyt kun "pääsin" sieltä pois ja sain mahdollisuuden tehdä muuta ja saada joskus enemmän rahaa, niin sekin tekee tästä entistä tärkeämmän oljenkorren mielekkäämpään elämään.
Ap
Kerropa nyt suosiolla mikä se unelma-ala ja -koulutus on, niin voin suoraan sanoa kumpi on tärkeämpi, lapsi vai...
Sinäkö kerrot jollekin toiselle ihmiselle mikä tämän elämässä on tärkeintä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adoptio on järkevämpää ja vastuullisempaa kuin uusien ihmisten tekeminen tälle kurjistuvalle planeetalle.
Juu adoptiolapsethan ovat kuin taivaan lahja, sopeutuvat aina ja helposti eivätkä ole ollenkaan ogelmaisia ja käytöshäiriöisiä ja kaikilta konflikteilta välttyy mitä oman lapsen kanssa olisi tullut... eikun miten päin se olikaan. Että kyllä oma lapsi on paljon järkevämpi jos mahdollista kuin sellaisen lapsen adoptio, josta ei mitään tiedä mistä se on peräisin - paitsi ehkä että on orpo tai hylätty, muttei sitä millaisia lapsen vanhemmat todella ovat ja miten eläneet. Mene sinä matalan kynnyksen mielenterveyskahvilaan tai jonnekin, olet masentunut ja ahdistunut.
Niin ja biologisten vanhempien lapsillahan ei ole mitään ongelmia ja hehän ovat kaikki niin tasapainoisia ja onnellisia ihmisiä......
Suuremmalla todennäköisyydellä etenkin jos biovanhemmat ovat tervepäisiä, rakastavia ja tasapainoisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Keeropa tosiaan se opiskeluala, mikä on niin sitovaa ja tärkeää, ettei voi olla muutamaa kuukauttakaan pois: lääkis? Ei ole mutenkäön itsestäänselvää, että edes raskautuisit saman tien. Ehdit raskauden aikanakin opiskella sen 9-10 kk ja mahdollisesti tenttiä etukäteen joitain kursseja pois. Ihmettelen suuresti, että nykyään on jokin ala, jota ei voi yhtään suorittaa tenttimällä äitiysloman aikana. Sitä paitsi, jos miehesi on vässykkä, joka ei aio jäädä vanhempainvapaalle eikä tukea sinua opinnoissa ja lapsenhoidossa, kannattaa ehdottomasti jättää lapsi kokonaan tekemättä!
Kyllähän muutaman kuukauden voisi varmasti olla hyvinkin pois, mutta mikäli olen oikein ymmärtänyt, vauva sitoo kokonaisvaltaisemmin ja pitempään kuin muutaman kuukauden. Ja ei, mieheni ei ole kuvailemasi vässykkä, mutta ei sekään tarkoita sitä, että voisin aivan vapaasti tehdä opintoja omilla ehdoillani. Kyllähän miehenkin pitää rytmittää elämänsä uudella tavalla, vaikka minä olisin kotona.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Tuskin tuo opiskelu, joka kestää vielä muutaman vuoden, on kestänyt jo 15 vuotta.
Asioita pitää "punnita" ja pysyä päätöksessä.
Vääristä päätöksistä voi syyttää vain itseään.