Haluaisin äidiksi, mutta opinnot kesken, taloustilanne huono ym. Ja ikää jo 36. Eli taitaa jäädä lapsi saamatta.

Et kyllä hirveästi lasta kaipaa elämääsi jos et muka pysty joustamaan elämäntilanteessasi. Eli kannattaa jättää tekemättä, et sitten sovi äidiksi.

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan ole mitään apua ja seuraa. Näen aikuisia lapsiani max 2 kertaa vuodessa ja silloinkin vain jos käsken heidät paikalle. Korkeintaan soittavat pummatakseen rahaa. Heillä on omat elämät. Kun lapsi täyttää 18v se on käytännössä vain joku vieras tuttu jonka olet joskus tuntenut, mutta perhesiteet katkeaa siihen. Kyllä yksin olet ellei sinulla ole ystäviä  tai puolisoa. Niiden hankkimiseen kannattaa panostaa jos seuraa haluaa, mutta lapset on vain ihmisiä jotka joskus teit ja ne lähtivät. Minä taisin vanhimman lapseni nähdä viimeksi jouluna, että siitä perspektiiviä miten tiivis perhe on. Hän asuu 40km päässä, ei toisella puolella maapalloa.

Ilmeisesti olet kohdellut heitä huonosti ja nyt ottavat etäisyyttä, toisilla meistä on läheiset välit lapsiinsa. Riippuu ihan vanhemmista.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerta mies käy töissä niin eihän sinulla ole mitään taloudellista ongelmaa. Joitain opintoja voit suorittaa vauvankin kanssa, otat vaan nyssäkän mukaan luennoille (tosin pientä vauvaa ei kannata talvella pitää mukana, koska pahin flunssakausi ja heikko immuunipuolustus) ja kysyt tenttimahdollisuuksia opettajilta.

Älä nyt sitä huutavaa sinappikonetta Luennoille raahaa. Eikö ihmisillä ole mitään järkeä enää missään? Lopun kyllästynyt siihen, että kaikkien pitää kohteliaisuudesta, luennoitsijaa myöden ihastella ja huomioida marjaterttu ja luennot häiriintyy. Pysy sellaisista paikoista pois missä muut eivät voi välttää sinua, kun on esim. pakko osallistua luennolle. Sun vauvallasi ei ole pakkoa.

Mitä olen nähnyt vauvoja luennoilla tai seminaareissa, niin rauhakseenhan nuo ovat nukkuneet eivätkä ole opetusta mitenkään vaivanneet.

Sinulla on mies, joten sinulla on myös mahdollisuus. Miettikää haluatteko todella lapsen ja jos haluatte niin toimikaa heti.

Itse olen myös 36v. mutta ikisinkku. Kukaan mies ei koska pitkällä tikullakaan eli realistista mahdollisuutta lapsen saantiin ei ole. Yksin en siihen hommaan ryhdy. Pitää siis keksiä jotain tekemistä seuraavaksi 50 vuodeksi, sillä perhettä en tule saamaan. Se on ihan ok, ja mulla on hyvä elämä, tarkoitan vain ettei minulla ole edes sitä vaihtoehtoa, sillä lapsen saantiin tarvittaisiin se puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Kerta mies käy töissä niin eihän sinulla ole mitään taloudellista ongelmaa. Joitain opintoja voit suorittaa vauvankin kanssa, otat vaan nyssäkän mukaan luennoille (tosin pientä vauvaa ei kannata talvella pitää mukana, koska pahin flunssakausi ja heikko immuunipuolustus) ja kysyt tenttimahdollisuuksia opettajilta.

No ei ole kiva elää toisen varassa, mutta joo, en ole sinänsä puilla paljailla. Ja pääsisihän sitä varmasti pian töihin, ja olisi varmaan pakkokin. Säästöjä ei ole. Miehellä on myös kaksi aikuistuvaa lasta edellisestä suhteesta, joten heitäkin pitää tukea rahallisesti.

Tuo opintojen suorittaminen vauvan kanssa ei ole aivan noin yksinkertaista. Perusopintojen massaluennoilla opintojen alussa se ehkä olisi saattanut onnistuakin, mutta tässä kohtaa meillä on paljon intensiivistä pienryhmätyöskentelyä, simulaatioita ym. jonne ei kyllä mitenkään voi ottaa vauvaa mukaan. Näiden suorittamisista ei myöskään pysty neuvottelemaan, sillä suoritus on pakollinen läsnäolo ja osallistuminen ja poissaoloja saa olla max 1, muuten suoritus hylätään. Kirjatenttejä toki pystyy tekemään, mutta niitä on aika vähän.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä pelkään itsekin. Jos lapsi on saanut hyvät eväät elämään, niin vaikuttaa että siitä tulee aikuisena semmoinen itseriittoinen tapaus, jonka mielestä on saavuttanut kaiken itse ja vanhemmilla on vähän kalkkeutuneita ajatuksia ja ne tuo huonoa energiaa ja sitten niitä tavataan juuri muutama kerta vuodessa koska pitää rakentaa uraa ja perustaa OMA perhe, johon ei vanhemmat kuulu. Paitsi kun tarvitaan ilmaista lastenvahtia.

Oletteko sitten itse takiasina kiinni teidän omissa vanhemmissa? Ei minulla yksinkertaisesti ole rahaa eikä aikaa mennä katsomaan vanhempia kuin maximissaan pari kertaa vuodessa ja silloinkin saa kuulla vaan valitusta ja syyllistämistä miten on tehnyt elämässään kaiken väärin. Ja ruikutusta siitä miten harvoin käyn. Ja samalla he itse tekivät ihan saman tempun omille vanhemmilleen, oikeastaan käyvät katsomassa vanhuksia vielä harvemmin kuin itse käyn katsomassa heitä... Että ei ne vanhemmatkaan mitään pyhimyksiä ole.

Kyllä itse tapaan vanhempia kerran viikossa ja soitan joka päivä, vaikka he olikin huonoja vanhempia (minkä vuoksi olen heistä riippuvainen kun kukaan ei pidä minusta). Siksi sanoinkin että kun on saanut hyvät eväät elämään niin usein aikuisena on niin paljon muuta elämää että vanhemmat unohtuu. Toki ne vanhemmat voi myös olla niin ikäviä itse, mutta tarkoitan että hyväkään lapsuus ei tarkoita etteikö se lapsi muuttaisi vaikka Australiaanbloppuiäkseen, nimenomaan siksi kun on saanut lapsena turvaa ja rakkautta eikä aikuisena tarvitse vanhempiaan enää. Ja itse taas jos tekisin lapsia, niin tekisin jotta saisin heistä aikuisina seuraa ja apua mutta sitä ei voi taata.

Ehdottomasti tee lapsi nyt opiskelujen aikana. Työelämän takia lasta ei kannata jättää tekemättä, työelämä ja työllistyminen on niin epävarmaa, ettei sen takia jätetä omaa elämää elämättä. Toimi siis nyt.

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan ole mitään apua ja seuraa. Näen aikuisia lapsiani max 2 kertaa vuodessa ja silloinkin vain jos käsken heidät paikalle. Korkeintaan soittavat pummatakseen rahaa. Heillä on omat elämät. Kun lapsi täyttää 18v se on käytännössä vain joku vieras tuttu jonka olet joskus tuntenut, mutta perhesiteet katkeaa siihen. Kyllä yksin olet ellei sinulla ole ystäviä  tai puolisoa. Niiden hankkimiseen kannattaa panostaa jos seuraa haluaa, mutta lapset on vain ihmisiä jotka joskus teit ja ne lähtivät. Minä taisin vanhimman lapseni nähdä viimeksi jouluna, että siitä perspektiiviä miten tiivis perhe on. Hän asuu 40km päässä, ei toisella puolella maapalloa.

No riippuu ihmisistä. Itse olen 30 ja soittelen äidin kanssa ainakin pari kertaa viikossa. Näemme vähintään kerran kuussa, useammin yleensä. Isän kanssa soittelen viikottain ja näemme varmaan kerran kuussa tai vähän harvemmin. Äiti asuu aika lähellä, isä vähän kauempana.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti tee lapsi nyt opiskelujen aikana. Työelämän takia lasta ei kannata jättää tekemättä, työelämä ja työllistyminen on niin epävarmaa, ettei sen takia jätetä omaa elämää elämättä. Toimi siis nyt.

Eikö työelämä ole omaa elämää?

Käytännössä sinun pitäisi pitää taukoa opinnoista 1-2 vuotta koska jos suorittaa vain pari kurssia vuodessa, se kuluttaa rajattua opintoaikaa turhaan, ja kaikissa opinnoissa ei tosiaan voi vauvaa ottaa mukaan läheskään joka kurssille. Joten oikeastaan ainoa mietittävä asia on, on se että onko väliä haetko valmistuttuasi töitä 39, 40 vai 41-vuotiaana.

Olisiko pitänyt miettiä näitä ennen opiskelun alkamista? Sukulaiseni on myös vain opiskellut ja opiskellut. Taitaa olla jo 40v hujakoilla ja varmaan vielä opiskelee, eikä lapsia. Itse lähdin opiskelemaan lapsien ollessa päiväkoti-ikäisiä. Seuraavaksi ajattelin opiskella uuden ammatin, kun lapset ovat varttuneempia ja pärjäävät itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kannattanut havahtua asiaan jossakin vaiheessa ikävuosina 20-33? Ei pahalla, mutta tuskin olet yhtä pötköä opiskellut ja köyhäillyt peruskoulusta päästyäsi.

Tilanteesi on hieman niinkuin "suo siellä, vetelä täällä", mutta kyllä sinä lapsettomaksi jäämistä kadut suuresti ja eniten ollessasi 50+v ja siellä työmaalla painat, eläkevuosia odotellessasi.

Et voi saada nyt rusinoita pullasta etkä ideaaleinta ratkaisua, punnitse plussat, punnitse miinukset ja mieti mitä haluat elämässäsi olevan vaikkapa 10v kuluttua. Tai 20-40v kuluttua, sinä ja mahd mies vai sinä ja mahd.mies ja ainakin se lapsi/et ja ehkäpä lapsenlapset.

T. 44v synttärit just ja lapset 16v ja 18v, ei ollut esim.vakipaikkaa työmaailmassa (ammatti toki oli opiskeltuna) kun tein ratkaisun, että nyt perhe, kaikki muu sutviintuu ja on loppupeleissä merkityksettömämpää. Ja otettiin muuten asuntolainakin siinä toisen synnyttyä ja olin 6v kotiäitinä kun ei haluttu pieniä muiden hoidettaviksi, eli asiat kyllä luoviutuu!

Et voi mitenkään tietää, katuuko ap lapsettomaksi jäämistä. Minä en ainakaan kadu, tosin on ollut aina selvää, etten tahdo lapsia.

Sitähän ei tiedetä mitä ap tehnyt aiemmin. Voi olla sairautta, ammatinvaihto tms.

Kyllä katuu jos haluaa lapsia mutta jättää tekemättä jonkun työn ja opiskelun takia.

Ap ei kerro, että erityisen kipeästi haluaisi niitä lapsia, kunhan nyt on tullut mieleen kun aika käy vähiin.

Olet selvästi sen kannalla, että haluat lapsen. Hankkikaa se nyt, ennen kuin on liian myöhäistä. Työelämästä ei ole mitään tietoa eikä takeita edes viiden vuoden päähän. Ehdit kouluttautua ja mennä töihin, kun lapsi on vähän isompi. Älkää jääkö miettimään liikaa, koska lapsi ei tule tilaamalla. Ikä tulee sinulla selkeästi jo nyt vastaan. Itse sain ainokaiseni 37-vuotiaana. Sitä ennen sai kaksi keskenmenoa. Onneksi raskauduin vielä normaalisti ilman hoitoja. Teini on nyt omassa huoneessaan enkä ikinä vaihtaisi lapsiperheen elämää pois. Hän on aidosti parasta, mitä minulle on tapahtunut. Töissä olen ollut ja joudun vielä pitkään olemaankin ennen eläkeikää.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko pitänyt miettiä näitä ennen opiskelun alkamista? Sukulaiseni on myös vain opiskellut ja opiskellut. Taitaa olla jo 40v hujakoilla ja varmaan vielä opiskelee, eikä lapsia. Itse lähdin opiskelemaan lapsien ollessa päiväkoti-ikäisiä. Seuraavaksi ajattelin opiskella uuden ammatin, kun lapset ovat varttuneempia ja pärjäävät itsekseen.

Eli neuvosi on että "palaa ajassa taaksepäin 15 vuotta"? Millä alalla olet töissä?

Vierailija kirjoitti:

Tehkää nyt se lapsi hyvänen aika. En itse edes älynnyt nuorena ajatella mitään taloudellisia juttuja noin pitkälle onneksi, sillä lapset saivat alkunsa. Itekin olin kotiäitinä ja työttömänä omasta halusta pitkään ja ihan hyvin pärjättiin. En kyllä nyt enää pärjäisi niin pienillä tuloilla kuin silloin.

Ymmärsin että ap nimenomaan ei ole kiinnostunut olemaan monta vuotta kotiäitinä ja työttömänä ja juuri siitäkin syystä mietityttää.

Jos opiskelet esim. terveydenhuoltoalalle niin olet naurettava jos pelkäät urasi puolesta. Ihan oikeasti, hahhahhaaa! Jaksamisesi on sitten oma lukunsa. Sanoisin, että jaksat jos haluat lapsen ja kun rakastut lapseesi. Pikkulapsivuodethan ne vain ovat raskaita ja jos lapsia on vain yksi niin ei sekään kestä kauaa (ja kaikki päivät eivät ole raskaita ollenkaan yhden tai kahdenkaan kanssa). Mutta sinä olet lykännyt päätöstä nyt aika pitkälle, että täydellistä tilaisuutta ei sinulle näköjään ehdi tulla (koska jos odotat valmistumista ym. niin et saa tilaisuutta enää todennäköisesti ollenkaan - ja nyt joku tulee kertomaan kuinka hänellä hedelmöittyminen vaikeutui vasta 47-vuotiaana.. niin vissiin). Ei ole pakko tehdä lasta jos sellaista ei halua. Mutta jos tiedät, että katuisit sitä jos eläisit koko elämäsi ilman minkään ikäistä lasta ja rakkautta niin rohkeasti pulla uuniin, älä meitä vaivaa.

Sinuna en kyllä odottelisi opintojen loppuun. Sitten pitäisi saada töitä ja kun olet saanut töitä, niin heti ei uskalla lasta tehdä jos olet yhtään tunnollista tyyppiä. Sitten oletkin jo yli 40. Hedemällisyytesi on tuolloin jo huomattavasti heikentynyt, lisäksi olet riskisynnyttäjä. Äidin ikä vaikuttaa suuresti esim. down syndrooman syntymiseen. Myös valvominen voi olla raskaampaa jo tuolla iällä, ei tosin välttämättä.

Opinnoista voi ihan hyvin pitää taukoa äitiysloman ajan, voit sitten palata opintojen pariin kun olet valmis. Miehesi on työelämässä, joten ei teillä pitäisi olla hätää, ellei teidän lainat ole ylimitoitettuja.

Eri asia sitten on se, että haluatko lapsia ollenkaan..?

Adoptio on järkevämpää ja vastuullisempaa kuin uusien ihmisten tekeminen tälle kurjistuvalle planeetalle.

Eläkeikäsi on noin 70 vuotta. Ehdit olla töissä kymmeniä vuosia lapsenteon jälkeen. Pikkulapsivaihe menee ohi todella äkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Adoptio on järkevämpää ja vastuullisempaa kuin uusien ihmisten tekeminen tälle kurjistuvalle planeetalle.

Juu adoptiolapsethan ovat kuin taivaan lahja, sopeutuvat aina ja helposti eivätkä ole ollenkaan ogelmaisia ja käytöshäiriöisiä ja kaikilta konflikteilta välttyy mitä oman lapsen kanssa olisi tullut... eikun miten päin se olikaan. Että kyllä oma lapsi on paljon järkevämpi jos mahdollista kuin sellaisen lapsen adoptio, josta ei mitään tiedä mistä se on peräisin - paitsi ehkä että on orpo tai hylätty, muttei sitä millaisia lapsen vanhemmat todella ovat ja miten eläneet. Mene sinä matalan kynnyksen mielenterveyskahvilaan tai jonnekin, olet masentunut ja ahdistunut.