Parisuhde ja valta suhteet

No antakaa esimerkki jos mies liian myötäilevä/alistunut suhteessa?

Jos vaikka nainen aina päällä seksi hommissa.aika selvä homma.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ok. Meillä mies on se myötäilevämpi. Välillä tuntuu kuin raskasta kivirekeä vetäisin ja eroa olen kyllä harkinnut.

Valitettavasti, jos haluat asetelmaa muuttaa, on sinun taas oltava aktiivinen osapuoli ja keskusteltava miehesi kanssa ja osallistettava hänet. Se vaan, että ei tule olemaan helppoa luopua roolista, jota olet, vaikka ehkä tiedostamattasi, ollut ottamassa. Eikä mieskään uutta roolia opi helpolla, jos ollenkaan.

Mies yrittää pomottaa, minä en ole alistuvaa sorttia, mutta en tuosta suutukkaan. Ajattelen, että on vain välillä liiankin tunnollinen vastuunkantaja.

Eli siis jos antaisin periksi, mies olisi pomo ja minä alistuja. Itse en tykkää pomottaa, enkä olla pomotettavanakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ok. Meillä mies on se myötäilevämpi. Välillä tuntuu kuin raskasta kivirekeä vetäisin ja eroa olen kyllä harkinnut.

Valitettavasti, jos haluat asetelmaa muuttaa, on sinun taas oltava aktiivinen osapuoli ja keskusteltava miehesi kanssa ja osallistettava hänet. Se vaan, että ei tule olemaan helppoa luopua roolista, jota olet, vaikka ehkä tiedostamattasi, ollut ottamassa. Eikä mieskään uutta roolia opi helpolla, jos ollenkaan.

Kuule, se tästä vielä puuttuisi, että lisäisin aktiivisuuttani ryhtymällä osallistamaan miestä. Mun tehtäväni ei ole kasvattaa aikuista miestå. Päinvastoin olen vähentänyt aktiivisuuttani kodin piirissä ja suunnannut sitä ulkomaailmaan. Mies on ollut kärttyinen kun joululahjat hänen sukulaisilleen on ostamatta , matkat teen yhdessä naisporukalla (enkä suunnittele meille yhteistä kivaa) ja kotona teen minimin (suuntaan energiani mieluummin palkkatöihin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ok. Meillä mies on se myötäilevämpi. Välillä tuntuu kuin raskasta kivirekeä vetäisin ja eroa olen kyllä harkinnut.

Valitettavasti, jos haluat asetelmaa muuttaa, on sinun taas oltava aktiivinen osapuoli ja keskusteltava miehesi kanssa ja osallistettava hänet. Se vaan, että ei tule olemaan helppoa luopua roolista, jota olet, vaikka ehkä tiedostamattasi, ollut ottamassa. Eikä mieskään uutta roolia opi helpolla, jos ollenkaan.

Kuule, se tästä vielä puuttuisi, että lisäisin aktiivisuuttani ryhtymällä osallistamaan miestä. Mun tehtäväni ei ole kasvattaa aikuista miestå. Päinvastoin olen vähentänyt aktiivisuuttani kodin piirissä ja suunnannut sitä ulkomaailmaan. Mies on ollut kärttyinen kun joululahjat hänen sukulaisilleen on ostamatta , matkat teen yhdessä naisporukalla (enkä suunnittele meille yhteistä kivaa) ja kotona teen minimin (suuntaan energiani mieluummin palkkatöihin).

Lähinnä tarkoitin, että joko haluat muuttaa asetelmaa ja teet jotain, tai eroat. Voi vaan käydä niinkin, että seuraavassa parisuhteessa tulee olemaan sama ongelma. Mut hei, niinhän kaikki muutkin tekee.

Ja todellakin tunnen vastaavan pariskunnan, jossa nainen on tunnistanut ongelman ja alkanut tehdä sille jotain ja molemmat osallistuvat. Ovat toistaiseksi yhdessä ja onnellisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ok. Meillä mies on se myötäilevämpi. Välillä tuntuu kuin raskasta kivirekeä vetäisin ja eroa olen kyllä harkinnut.

Valitettavasti, jos haluat asetelmaa muuttaa, on sinun taas oltava aktiivinen osapuoli ja keskusteltava miehesi kanssa ja osallistettava hänet. Se vaan, että ei tule olemaan helppoa luopua roolista, jota olet, vaikka ehkä tiedostamattasi, ollut ottamassa. Eikä mieskään uutta roolia opi helpolla, jos ollenkaan.

Kuule, se tästä vielä puuttuisi, että lisäisin aktiivisuuttani ryhtymällä osallistamaan miestä. Mun tehtäväni ei ole kasvattaa aikuista miestå. Päinvastoin olen vähentänyt aktiivisuuttani kodin piirissä ja suunnannut sitä ulkomaailmaan. Mies on ollut kärttyinen kun joululahjat hänen sukulaisilleen on ostamatta , matkat teen yhdessä naisporukalla (enkä suunnittele meille yhteistä kivaa) ja kotona teen minimin (suuntaan energiani mieluummin palkkatöihin).

Lähinnä tarkoitin, että joko haluat muuttaa asetelmaa ja teet jotain, tai eroat. Voi vaan käydä niinkin, että seuraavassa parisuhteessa tulee olemaan sama ongelma. Mut hei, niinhän kaikki muutkin tekee.

Ja todellakin tunnen vastaavan pariskunnan, jossa nainen on tunnistanut ongelman ja alkanut tehdä sille jotain ja molemmat osallistuvat. Ovat toistaiseksi yhdessä ja onnellisia.

Mä olen jo tehnyt muutoksia vähentämällä tekemistä ja keskittymällä itseeni. Mies on nyt ärtynyt kun asiat ei suju ilman että hän tekee mitään. Katsotaan tekeekö asialle nyt jotain vai jatkaako kiukuttelua. Jos asiat ei muutu, lähden kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ok. Meillä mies on se myötäilevämpi. Välillä tuntuu kuin raskasta kivirekeä vetäisin ja eroa olen kyllä harkinnut.

Valitettavasti, jos haluat asetelmaa muuttaa, on sinun taas oltava aktiivinen osapuoli ja keskusteltava miehesi kanssa ja osallistettava hänet. Se vaan, että ei tule olemaan helppoa luopua roolista, jota olet, vaikka ehkä tiedostamattasi, ollut ottamassa. Eikä mieskään uutta roolia opi helpolla, jos ollenkaan.

Kuule, se tästä vielä puuttuisi, että lisäisin aktiivisuuttani ryhtymällä osallistamaan miestä. Mun tehtäväni ei ole kasvattaa aikuista miestå. Päinvastoin olen vähentänyt aktiivisuuttani kodin piirissä ja suunnannut sitä ulkomaailmaan. Mies on ollut kärttyinen kun joululahjat hänen sukulaisilleen on ostamatta , matkat teen yhdessä naisporukalla (enkä suunnittele meille yhteistä kivaa) ja kotona teen minimin (suuntaan energiani mieluummin palkkatöihin).

Lähinnä tarkoitin, että joko haluat muuttaa asetelmaa ja teet jotain, tai eroat. Voi vaan käydä niinkin, että seuraavassa parisuhteessa tulee olemaan sama ongelma. Mut hei, niinhän kaikki muutkin tekee.

Ja todellakin tunnen vastaavan pariskunnan, jossa nainen on tunnistanut ongelman ja alkanut tehdä sille jotain ja molemmat osallistuvat. Ovat toistaiseksi yhdessä ja onnellisia.

Mä olen jo tehnyt muutoksia vähentämällä tekemistä ja keskittymällä itseeni. Mies on nyt ärtynyt kun asiat ei suju ilman että hän tekee mitään. Katsotaan tekeekö asialle nyt jotain vai jatkaako kiukuttelua. Jos asiat ei muutu, lähden kyllä.

Eli odotat tajuaako mies missä on ongelma? Vai oletteko jo asiasta keskustelleet.

Kukaan ei osaa lukea ajatuksia. mut ei ole mun parisuhde joten so not.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ok. Meillä mies on se myötäilevämpi. Välillä tuntuu kuin raskasta kivirekeä vetäisin ja eroa olen kyllä harkinnut.

Valitettavasti, jos haluat asetelmaa muuttaa, on sinun taas oltava aktiivinen osapuoli ja keskusteltava miehesi kanssa ja osallistettava hänet. Se vaan, että ei tule olemaan helppoa luopua roolista, jota olet, vaikka ehkä tiedostamattasi, ollut ottamassa. Eikä mieskään uutta roolia opi helpolla, jos ollenkaan.

Kuule, se tästä vielä puuttuisi, että lisäisin aktiivisuuttani ryhtymällä osallistamaan miestä. Mun tehtäväni ei ole kasvattaa aikuista miestå. Päinvastoin olen vähentänyt aktiivisuuttani kodin piirissä ja suunnannut sitä ulkomaailmaan. Mies on ollut kärttyinen kun joululahjat hänen sukulaisilleen on ostamatta , matkat teen yhdessä naisporukalla (enkä suunnittele meille yhteistä kivaa) ja kotona teen minimin (suuntaan energiani mieluummin palkkatöihin).

Lähinnä tarkoitin, että joko haluat muuttaa asetelmaa ja teet jotain, tai eroat. Voi vaan käydä niinkin, että seuraavassa parisuhteessa tulee olemaan sama ongelma. Mut hei, niinhän kaikki muutkin tekee.

Ja todellakin tunnen vastaavan pariskunnan, jossa nainen on tunnistanut ongelman ja alkanut tehdä sille jotain ja molemmat osallistuvat. Ovat toistaiseksi yhdessä ja onnellisia.

Mä olen jo tehnyt muutoksia vähentämällä tekemistä ja keskittymällä itseeni. Mies on nyt ärtynyt kun asiat ei suju ilman että hän tekee mitään. Katsotaan tekeekö asialle nyt jotain vai jatkaako kiukuttelua. Jos asiat ei muutu, lähden kyllä.

Klassinen kuvio. Ensin jyrätään toinen kynnysmatoksi ja sen jälkeen heitetään pihalle kun ei kukaan oikeasti kynnysmattoa elämäänsä kaipaa. Ennen uutta kierrosta kannattaa silti hetki pohtia myös sitä omaa roolia, niin saattaa seuraava yritys onnistua paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ok. Meillä mies on se myötäilevämpi. Välillä tuntuu kuin raskasta kivirekeä vetäisin ja eroa olen kyllä harkinnut.

Valitettavasti, jos haluat asetelmaa muuttaa, on sinun taas oltava aktiivinen osapuoli ja keskusteltava miehesi kanssa ja osallistettava hänet. Se vaan, että ei tule olemaan helppoa luopua roolista, jota olet, vaikka ehkä tiedostamattasi, ollut ottamassa. Eikä mieskään uutta roolia opi helpolla, jos ollenkaan.

Kuule, se tästä vielä puuttuisi, että lisäisin aktiivisuuttani ryhtymällä osallistamaan miestä. Mun tehtäväni ei ole kasvattaa aikuista miestå. Päinvastoin olen vähentänyt aktiivisuuttani kodin piirissä ja suunnannut sitä ulkomaailmaan. Mies on ollut kärttyinen kun joululahjat hänen sukulaisilleen on ostamatta , matkat teen yhdessä naisporukalla (enkä suunnittele meille yhteistä kivaa) ja kotona teen minimin (suuntaan energiani mieluummin palkkatöihin).

Lähinnä tarkoitin, että joko haluat muuttaa asetelmaa ja teet jotain, tai eroat. Voi vaan käydä niinkin, että seuraavassa parisuhteessa tulee olemaan sama ongelma. Mut hei, niinhän kaikki muutkin tekee.

Ja todellakin tunnen vastaavan pariskunnan, jossa nainen on tunnistanut ongelman ja alkanut tehdä sille jotain ja molemmat osallistuvat. Ovat toistaiseksi yhdessä ja onnellisia.

Mä olen jo tehnyt muutoksia vähentämällä tekemistä ja keskittymällä itseeni. Mies on nyt ärtynyt kun asiat ei suju ilman että hän tekee mitään. Katsotaan tekeekö asialle nyt jotain vai jatkaako kiukuttelua. Jos asiat ei muutu, lähden kyllä.

Klassinen kuvio. Ensin jyrätään toinen kynnysmatoksi ja sen jälkeen heitetään pihalle kun ei kukaan oikeasti kynnysmattoa elämäänsä kaipaa. Ennen uutta kierrosta kannattaa silti hetki pohtia myös sitä omaa roolia, niin saattaa seuraava yritys onnistua paremmin. 

Todellakaan en ole jyrännyt enkä missään vaiheessa halunnut tätä roolia. Aiemmissa suhteissani en ole ollut se hallitseva osapuoli. Kun tavattiin sanoin miehelle että en halua olla samanlainen Justiina kuin hänen lapsuudenkotinsa naiset näyttivät olevan. Mies sanoi ettei sitä haluakaan ja että pitää minusta juuri siksi kun olen niin erilainen. Lapsen syntymän jälkeen taantui tuohon lapsuudenkotinsa malliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ok. Meillä mies on se myötäilevämpi. Välillä tuntuu kuin raskasta kivirekeä vetäisin ja eroa olen kyllä harkinnut.

Valitettavasti, jos haluat asetelmaa muuttaa, on sinun taas oltava aktiivinen osapuoli ja keskusteltava miehesi kanssa ja osallistettava hänet. Se vaan, että ei tule olemaan helppoa luopua roolista, jota olet, vaikka ehkä tiedostamattasi, ollut ottamassa. Eikä mieskään uutta roolia opi helpolla, jos ollenkaan.

Kuule, se tästä vielä puuttuisi, että lisäisin aktiivisuuttani ryhtymällä osallistamaan miestä. Mun tehtäväni ei ole kasvattaa aikuista miestå. Päinvastoin olen vähentänyt aktiivisuuttani kodin piirissä ja suunnannut sitä ulkomaailmaan. Mies on ollut kärttyinen kun joululahjat hänen sukulaisilleen on ostamatta , matkat teen yhdessä naisporukalla (enkä suunnittele meille yhteistä kivaa) ja kotona teen minimin (suuntaan energiani mieluummin palkkatöihin).

Lähinnä tarkoitin, että joko haluat muuttaa asetelmaa ja teet jotain, tai eroat. Voi vaan käydä niinkin, että seuraavassa parisuhteessa tulee olemaan sama ongelma. Mut hei, niinhän kaikki muutkin tekee.

Ja todellakin tunnen vastaavan pariskunnan, jossa nainen on tunnistanut ongelman ja alkanut tehdä sille jotain ja molemmat osallistuvat. Ovat toistaiseksi yhdessä ja onnellisia.

Mä olen jo tehnyt muutoksia vähentämällä tekemistä ja keskittymällä itseeni. Mies on nyt ärtynyt kun asiat ei suju ilman että hän tekee mitään. Katsotaan tekeekö asialle nyt jotain vai jatkaako kiukuttelua. Jos asiat ei muutu, lähden kyllä.

Eli odotat tajuaako mies missä on ongelma? Vai oletteko jo asiasta keskustelleet.

Kukaan ei osaa lukea ajatuksia. mut ei ole mun parisuhde joten so not.

Odotan että mies alkaa tehdä itse ratkaisuja ja ottaa vastuun elämästään. Niin mäkin olen nyt tehnyt.

Vaimo määrää meillä.

Pakko myöntää että nainen määrää meillä.Niin se vaan on🤔

Joskus on parempi olla suhteessa myötäilevä osapuoli ja antaa naiselle valta jos sen haluaa?

Jotkut naiset eivät tykkää ja taas toiset tykkää.

Tilanteen pitää sopia kummallekin osapuolelle luontevasti.

Vierailija kirjoitti:

Joskus on parempi olla suhteessa myötäilevä osapuoli ja antaa naiselle valta jos sen haluaa?

Jotkut naiset eivät tykkää ja taas toiset tykkää.

Tilanteen pitää sopia kummallekin osapuolelle luontevasti.

Näin. Ja siksi se hämmentääkin, kun nainen haluaa kuitenkin sen viimeisen sanan, vaikka haluaa että "mies(kin) päättäisi", mutta mikään mitä mies päättää ei kelpaa, koska nainen tietää paremmin.

Ja luultavasti sukupuoliroolit voi kääntää päinvastoin, eli passiivisen päätökset ovat vääriä ja tekee asiat päin PC:tä, ja aktiivinen "joutuu" neuvomaan kaiken alkaen tiskiharjan paikasta mikromanageroiden kaiken. Sitten ihmetyttää jos passiivinen ei ota vastuuta. Keskustella asiasta ei tietenkään voi, koska mies/nainen on vaan tyhmä.