Mieheni haukkuu ja huutaa minulle ja suutuu, kun pahoitan mielen tai itken.

Koita olla parempi vaimo äläkä tee virheitä.

Kamalaa käytöstä sun mieheltä.Mä en kestäis tuollasta.Lähtisin.

Lähde. Itse muutuin muumien näkymättömäksi ninniksi tuollaisessa suhteessa.

Voimia. Opiskele. Elä.

No, nyt ei voi kun ihmetellä että, mikä sinua pitää siinä liitossa kiinni jos tilanne on tuollainen? Eihän puolisosi näköjään kunnioita sinua minkään vertaa....Tekisi mieli sanoa että jätä se sika, se kun näkyy olevan suosituin kommentti, mutta ei se aina ole niin yksinkertaista.

Mutta sitä vaan että kenenkään itseään kunnioittavan naisen ei tarvitse tuollaista sietää.

Jos et oo trolli vaan oikeasti koet tuollaista niin lähde taaksesi katsomatta. Mikään asia maailmassa ei oikeuta ilkeilyyn eikä mikään velvoita sitä kuuntelemaan. Paha mieli sairastuttaa.

Ei tuossa ole kuin yksi vaihtoehto JSS. Ei se mies siitä muutu. Mä alistin hetken aikaa samoin käyttäytynyttä eksääni, mutta se se vasta raskaaksi kävi, kun ei se sika pysynyt ruodussa kuin pitämällä tai haukkuminen alkoi uudestaan.

Joo eroa mietin. Surullisrna vain mietin mistä tuo kaikki johtuu. Ap

Minullekin aviomies aina huomauttelee vatsastani, josta muodostuu pieni rengas istuessani. Kolmen lapsen synnytyksen jälkeen en ole saanut sitä pois. Lisäksi hän aina huutaa ja haukkuu. Ei ole koskaan kiittänyt ruuasta tai siitä että pesen hänen pyykkinsä. Minä olisin onnellinen, jos joku tekisi minulle kaikki päivän ruuat ja huolehtisi pyykeistä ja siivoaisi asunnon.

Miehellä on huono itsetunto ja hän kokee alemmuutta sinuun nähden. Siksi hän koettaa nostaa itseään yrittämällä murtaa sinut. Lähde, tuo tuskin tuosta helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Joo eroa mietin. Surullisrna vain mietin mistä tuo kaikki johtuu. Ap

Kaikkeen ei todellakaan löydy järkevää selitystä. Maailmassa on aina ollut ilkeitä ihmisiä, ilman sen kummempaa syytä. He saavat ilkeilystä jotain tyydytystä.

Rakkaus ja kunnioitus toista kohtaan on loppunut. Paluuta ei ole. Suhde on tullut tiensä päähän. Kunpa ihmiset olisivat rehellisiä ja reiluja eivätkä jäisi kiusaamaan puolisoa, jota eivät enää rakasta.

Todellinen luonne paljastuu kun ei jaksa tai tarvitse enää näytellä ihanaa.

Mietin voiko olla ihan narsisti, voiko tuollaisesta käytöksestä parantua? Meillä myös pieni lapsi. Erossa pelottaa se, että joutuisin mahdollisesti jättämään lapsen välillä hänen hoiviin, koska ei tod näk halua huoltajuudesta luopua.

No haukkuminen ja ilkeily ei tietenkään ole oikein, mutta itkemistä jotkut käyttää myös ihan oikeesti keinona manipuloida, joten en suoralta kädeltä tuomitse sitä, joka ei aina suuna päänä ole lohduttamassa itkevää, jos en tiedä tapauksen taustoista.

Yksi exä raivostui ja tiuski minulle aina, jos aloin itkeä. En tiedä, mistä ihmeestä hän oli tällaisen reagointitavan oppinut, ei tahtonut asiasta keskustella.

Netissä olen vastaavanlaisia kokemuksia lueskellut, ja joku pohti, että ehkä mies ei ole koskaan oppinut kuinka toista ihmistä lohdutetaan, ja siksi suuttuu, kun on tilanteessa niin avuton. Eli vaikka suuttuukin itselleen ja omasta kädettömyydestään, se kiukku purkautuu siihen, joka sitä lohtua tarvitsisi.

Omassa suhteessa kyllä ennemminkin tuli sellainen olo, että mies piti itkua jonkinlaisena tietoisena vallankäyttöyrityksenä ja syyllistämisenä. Vaikka useinkaan kyyneleideni aihe ei ollut millään tavalla mieheen tai suhteeseemme liittyvä, vaan vaikkapa rankka päivä töissä tai huoli ikääntyvästä vanhemmasta, tms.

Joko olet kädetön tossu tai sitten mies on kontrolloiva kuspää sika. Enivei, ero on molemmissa paras vaihtoehto.

Mies haluaa viettää 1v 8kk lapsemme kanssa aikaa eikä ole raivonnut lapselle. Mutta raivostuu minulle, jos lapsella on kiukuttelua tai tarpeita. Huolehdin lapsen ruuasta, puhtaudesta ja rutiineista täysin silloinkin, kun mieheni on kotona vapaalla. Mies ei halua eikä suostu esim. vaihtamaan vaippaa. Pelottaisi jättää lapsi hänelle pitemmäksi aikaa, koska raivo kohdistuisi varmaankin lapseen. ap.

Onneksi olkoon, olet löytänyt perinteisen sovinistisen miehen, jonka mielestä onni kukoistaa kun naisen pitää kurissa.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olkoon, olet löytänyt perinteisen sovinistisen miehen, jonka mielestä onni kukoistaa kun naisen pitää kurissa.

Kiitos! Kiinnostaisi tietää, mikä on lapsen kohtalo erossa. Isä on omasta mielestään kykenevä vanhempi, tosin tuollaisen kanssa ei järkikeskusteluja.

Mies on ollut lyhyitä aikoja lapsen kanssa kahdestaan. Silloin hän syöttää lapselle suklaata ja antaa katsoa tauotta tablettia. Minulla lapsen kanssa sokeriton rv (siis ei lisättyä sokeria, ei karkkia herkkuja jne.) Yritin keskustella tästä ruokavaliosta, seurauksena miehen raivokohtauus. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaa viettää 1v 8kk lapsemme kanssa aikaa eikä ole raivonnut lapselle. Mutta raivostuu minulle, jos lapsella on kiukuttelua tai tarpeita. Huolehdin lapsen ruuasta, puhtaudesta ja rutiineista täysin silloinkin, kun mieheni on kotona vapaalla. Mies ei halua eikä suostu esim. vaihtamaan vaippaa. Pelottaisi jättää lapsi hänelle pitemmäksi aikaa, koska raivo kohdistuisi varmaankin lapseen. ap.

Usko pois, heti kun mies löytää uuden naisen, kiinnostus lapseen lopahtaa totaalisesti eikä halua lasta enää luokseen. Hyvä jos muistaa lapsen olevan ylipäänsä olemassa.