Mieheni haukkuu ja huutaa minulle ja suutuu, kun pahoitan mielen tai itken.

Vierailija kirjoitti:

Lähde. Itse muutuin muumien näkymättömäksi ninniksi tuollaisessa suhteessa.

Voimia. Opiskele. Elä.

Mulla on koulutus ja ammatti. Ap

Vierailija kirjoitti:

Todellinen luonne paljastuu kun ei jaksa tai tarvitse enää näytellä ihanaa.

Tuskinpa kovin moni suhteen alussa näyttelee jotakin, mitä ei ole. Mutta suhteen syventyessä ja vakiintuessa, ja alkuhuuman hiljaksiin hälvetessä, astuvat kuvaan sellaiset henkilökohtaiset pelot ja epävarmuudet, jotka loistavat poissaolollaan alkuihastuksen huumassa. Silloin ihminen alkaa myös turvautua erilaisiin suojamekanismeihin, jotka eivät aina ole niin kovin nättejä ja miellyttäviä.

so sad

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaa viettää 1v 8kk lapsemme kanssa aikaa eikä ole raivonnut lapselle. Mutta raivostuu minulle, jos lapsella on kiukuttelua tai tarpeita. Huolehdin lapsen ruuasta, puhtaudesta ja rutiineista täysin silloinkin, kun mieheni on kotona vapaalla. Mies ei halua eikä suostu esim. vaihtamaan vaippaa. Pelottaisi jättää lapsi hänelle pitemmäksi aikaa, koska raivo kohdistuisi varmaankin lapseen. ap.

Usko pois, heti kun mies löytää uuden naisen, kiinnostus lapseen lopahtaa totaalisesti eikä halua lasta enää luokseen. Hyvä jos muistaa lapsen olevan ylipäänsä olemassa.

No todennäköisesti uuden naisen löydettyään viettäisi aikaa lapsen kanssa, koska uusi nainen huolehtisi ruuasta ja puhtaudesta ym ja isä tekisi joitain kivoja juttuja. Ap

Ihan konkreettisia neuvoja kaipaan ja kokemuksia lähinnä lasta ajatellen. Tässäkin tilanteessa isällä todennäköisesti erossa täydet oikeudet vaatia vaikka mitä. Ap

Vaikea sanoa, mikä teillä on tilanne. Lähtökohtaisesti tuntuu inhottavalta puoliso, joka suuttuu toisen pahasta mielestä.... mutta tähän ikään useimmissa tapauksissa tuntuu olevan takana huomionhakuisuutta ja vallankäyttöä. Nainen alkaa heti itkeä, kun mies ei suostu hyppimään pillin mukaan. Mistään ikävästä ei voi keskustella, kun toinen alkaa heti itkeä jne. Tai jos mies ei koko aikaa pyöri ympärillä palvomassa, alkaa aikuinen ihminen itkeä kuin pikkulapsi saadakseen huomiota. Eräs sukulainen oli esimerkiksi naimisissa naisen kanssa, joka alkoi heti itkeä, kun mies yritti edes varovaisesti kysäistä, mitä nainen meinaa alkaa tekemään. Ei käynyt koulua (kesken), ei hakenut töitä jne. Mentiin vuosia, ettei mies stressistä huolimatta voinut edes keskustella asiasta, koska heti alkoi ahdistamaan ja itkettämään. Lopulta mieskin tajusi, ettei elämää voi elää noin, jos ollaan yhdessä ja yritetään yhteistä elämää rakentaa. Nainen oli yksinkertaisesti patalaiska ja työnvieroksuja, oli keksinyt voimakastahtoisena ihmisenä keinon välttää ikävät aiheet.

Trolli?

Tai itkuiita jollasta ei kestä yksikään täysjärkinen. Syy ja seuraus, ei käy ukkoskaan kaikilla pytyillä. Lapikasta ja äkkiä.

Isänä 2v 1kk 2pv vanhan lapsen täytyy sanoa että meillä on hyvin samankaltainen tilanne. Ainoastaan työni rajoittaa perheen aikaa ja äiti käy omasta halustaan viikonloput töissä. Huolehdin lapsesta ja kannan vastuun, mutta vaimoni väittää muuta. Vapaa aikaa ei ole paljoa vuorokaudessa, mutta aina yritän perheelle löytää aikaa ja energiaa. Tämä vain ei riitä ilmeisesti tulevalle ex vaimolleni. Vaihdan vaippoja, annan ruokaa, nukutan ja teemme poikani kanssa asioita yhdessä, mutta silti se ei riitä. Pitäisi alkaa lutkuttamaan kaljaa kotisohvalla ni jo asiat olisi hyvin.