Jouluapua avattu! Aiotko auttaa?

Luuleekohan avunhakijat, että mahdollisimman riipaiseva nyyhkytarina avaa parhaiten kukkaronnyörit?

Käyttäjä337394 kirjoitti:

On kyllä sydäntäsärkevää lukea näitä kommentteja. Tän palstan keskustelujen perusteella voisi ajatella, että maailma on muuttunut kylmemmäksi ja ihmiset ovat vähemmän empaattisia. Ei ymmärretä sitä, että köyhyys ja työttömyys useinkaan ei ole asianomaisen omaa syytä. Ja köyhiä kovasti haukutaan tällä palstalla, niin kuin olisivat toisen luokan

Empatia ja ymmärrys ovat aliarvostettuja asioita. Ovatko muut huomanneet saman, miten kylmiä kommentteja keskusteluissa vilisee?

Vaikea ymmärtää, miten vähäosaisten auttaminen on joillekin niin myrkkyä ;(

Avainsanat tummennettu. Tosiasia on se että monet tekee työtä kokopäiväisesti ja osa kahtakin työtä eikä silti ole varaa samoihin asioihin elämässä mihin nämä ns vähäosaiseksi itsensä mieltävät ihmiset ovat käsiojossa vaatimassa rahaa ja ilmaisia tavaroita ihmisiltä jotka tekee usein itku kurkussa töitä että saavat ne edes itselleen hankittua. Suurin osa halveksii ihmisiä jotka ei edes yritä selvitä taloudestaan itse vaan olettaa että muut maksaa. Lisääntyy ja hankkii kalliita lemmikkejä ja sitten ovat käsi ojossa odottamassa apua. Ei läheskään kaikki työtä tekevät saa uusia puhelimia, pyöriä, pelikoneita, muotivaatteita, notkuvia joulupöytiä eikä ole varaa pitää seitsemää lemmikkiä ja synnyttää lapsilaumaa. Kaikki nuo on omia valintoja ja ihmisen nyt kuuluu aikuisena osata suunnitella elämänsä niin että pystyy kaiken hankkimaan ja maksamaan. Eri asia tietysti ne perheet joissa on tullut yllätyksiä, vakavaa sairautta, joka vie työkyvyn. Hometaloja ja tulipaloja, onnettomuuksia ym. Avioeroonkin voi varautua säästämällä. Toisen varaan ei kannata koskaan jäädä eikä luottaa siihen että pysyy rinnalla kuolemaan saakka. Voihan se kuulostaa kylmältä ja aika kylmäävältä sellainen elämä tuntuu työtätekevällekin. On jouduttu luopumaan paljosta että on saatu mitä on tarvittu ja haluttu. Mielellään vähästään antaisi jos tietäisi että toisella OIKEASTI on talousvaikeuksia itsestä riippumattomista syistä. Mutta jos joku saa sossusta rahaa enemmän kuin itse palkkaa ja tämä vinkuu köyhyyttään, niin nostaahan se raivoa työssäkäyvässä ihmisessä. Päivänselvä asia !

Ymmärtäisin jouluavun pyytämisen kertaluonteisesti, kun joku hometalo, tulipalo, vakava sairaus tms. pistää elämän sekaisin. Suurimmasta osasta noista kuitenkin näkee, että ollaan vuosi toisensa jälkeen käsi ojossa, ja sen sijaan että mietittäisiin keinoja päästä jaloilleen, keksitään tekosyitä miksei voi.

Vierailija kirjoitti:

”Paluu töihin ei ole vielä ajankohtaista, koska liika stressi ja huoli vienyt voimat hakea työtä”.

Ja viisi lasta ikähaitarilla 6-20.

Okei...

Milloinkahan se sitten olisi ajankohtaista?

Jäin työttömäksi vuoden alussa, kyllä ahdisti ja stressasi.

Mutta sitä sinnikkäämmin hain töitä, jotta pääsin tuosta elämäntilanteesta eroon. Onneksi työllistyin, mutta itse on oltava aktiivinen eikä heittäytyä hyysättäväksi miltä tuossa kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin mielenkiinnosta josko omalta alueelta löytyis perhe jolla on lahjatoiveet sellaiset että pystyis auttamaan. Erään yksinhuoltajaäidin kirjotus pisti silmään kun toivoi pojalleen lahjoja, niin oli kirjoitettu ”luvattu leffalippuja”. Siis onko tämä oikeesti luvannu ne pojalleen ja nyt odottaa että joku tarjoutuu ne ostamaan?

Ilmoituksia muokataan sitä mukaa kuin perhe saa yhteydenottoja eli joku lahjoittaja on luvannut ostaa leffalippuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En auta ketään, vaikka rahaa olisi. Olen itse ollut nuorena leski, 2 lasta. Opiskellut, tehnyt kahta työtä ja alkanut säästää omaan asuntoon. Samalla aloitin sijoittamaan rahastoon. Aloitin siis 15€ kuussa. Kun olin pitkään sijoittanut rahastoihin, aloin sijoittaa osakkeisiin. Ostin ensimmäiset pörssiosakkeet. Opiskelin kaikkiaan 10 vuotta. Nyt 46-vuotiaana olen taloudellisesti riippumaton. Kassavirtaa tulee palkkatyön lisäksi osinkoina ja kahden sijoitusasunnon vuokratuloina. Olen tehnyt aivan HEL-VETILLISEN työn käytännössä nollatilanteesta. Miksi en auta? Kannettu vesi ei kaivossa pysy. Jos joku kaipaa taloudellista neuvontaa, autan mielelläni

Kuka katsoi lapsiasi? Saitko vertaistukea? Fyysistä tai henkistä tukea lähipiiriltä? Selvisikö lapset pelkästään sinun avulla vai huomioitiinko kenties heitäkin edes jostain taholta? Saitko vakuutuksesta rahaa? Asumistuki? Lesken ja lapsen eläke?

Niinpä. Yleensä kaikista itsekkäimpiä ovat ne, jotka ovat tottuneet saamaan. Kuvitellaan, että ihan itse tein kaiken ja nollasta lähdin. Siksi minun ei tarvitsekaan auttaa. Eikä toki velvollisuus olekaan.

Kyllä, sain opintotukea ja asumistukea opiskellessani. Itse hoidin lapset. Äitini auttoi joskus, hänkin oli vielä työelämässä. Sumplin opintoni aamu- ja etäpainotteiseksi, iltapäivisin tein töitä. Lisäksi tein käännöstyötä.

"Äitini auttoi joskus." Tulihan se sieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varma joulun merkki on jouluporno. Se on juuri tätä kun ihmiset käyvät kyyläämässä (”kyllä mun on tarkoitus auttaa ja lahjoittaa, jos vain löytäisin sen aidon minun kriteereihin sopivan köyhän”) ja päätyvät taivastelemaan ja etsimään löytyisikö vielä vähän pöyristyttäväpää kerjäystapausta - jes, tuossakin taas toivotaan XXXL-vaatteita ja jes, niillä on kaksi koiraa ja Kolme kania Ja aina vain paranee, jopa kaksi erityislasta ja miehellä masennus - kyllä tätä taas kelpaa pöyristellä! (Tunnustan, en ole ketään muuta parempi, olenhan täällä minäkin).

Kyllä tästä vielä hyvä joulutunnelma saadaan aikaiseksi itselle, ollaanhan me niin paljon parempia - osataan tehdä porkkanalaatikot ja suutarinlohet ja ostaa lahjoja jo hulluilta päiviltä varastoon, neuloa villasukkia ja käydä vielä aattoaamuna ostamassa joulusuklaat alennuksesta. Me ollaan parempia - meille tulee kyllä nyt parempi joulu, kun olemme sen taas tämän joulupornon kautta saaneet todistettua!

(Ja ei, minäkin olen kuullut niin monta väärinkäyttöä tätä kautta, että annan vähät hyvätekeväisyyspennoseni Pelastusarmeijan joulupataan tai diakoniatyöhön. )

Samat ajatukset itsellä ja oikeasti tämä on varma joulun merkki, että aletaan taas puida ihmisten elämää ja taivastella kuinka kauheaa kaikki on jo tehdään juuri itsestä niitä parempi, vaikka ei välttämättä muisteta kuinka eri lähtökohdat itsellä on ollut elämään. Toisilla tietenkin huonompi lähtötilanne, mutta sitäkään en ymmärrä, että köyhät riitelevät keskenään ja syyllistävät  muita. Jotenkin tämä on minusta kurjaa, että ihmisten elämä puidaan täällä ja pilkataan. Itse en voi ryhtyä sellaiseen ja tämäkin keskustelu on täynnä kaikkia ikävää ja muut tuntuvat saavan kruunun päähänsä ihan sen vuoksi kuinka hyviä ja parhaita ihmisiä ovat. Itse olen myös melko köyhä ihminen ja en voi senkään takia lahjoittaa paljon mitään. En tee itsestäni myöskään parempaa, mutta ainakaan en pilkkaa ketään.

Minulla ei riitä empatiaa näille, joiden ainoa ratkaisu vaikeaan tilanteeseen on tehdä tilanne vielä vaikeammaksi. Ollaan työttömiä, rahattomia, sairaita ja uupuneita viiden erityislapsen vanhempia ja keksitään että hei, tehdään kuudes lapsi.

Juuri tämä on minusta kaikkein käsittämättömintä. Sen kyllä ymmärtää ja hyväksyy, että köyhälläkin tulee joskus ylilyöntejä ja käydään elokuvissa ja Hesessä ja ostetaan viinipullo Alkosta, vaikka sellaiseen ei olisi varaa, ja vaikka sillä rahalla saisi paljon tarpeellisempaakin. Ja sen yhden lapsenkin vielä ymmärtää, koska halu saada lapsi voi todellakin olla niin voimakas ja voi kestää vuosiakin, että se taloudellinen tilanne paranee ja siinä vaiheessa lapsensaanti voi olla jo myöhäistä, koska ikä alkaa tulla vastaan.

Mutta että niitä lapsia pitää tehdä aivan liikaa elämäntilanteeseen nähden. Lapsiluku ei pysähdy edes kahteen, vaan tulee kolmas ja neljäs ja vielä viideskin. Ja tämä vielä nykyaikana, kun on sentään käytettävissä kaikki mahdolliset ehkäisykeinot, joten edes seksin harrastamisesta ei tarvitse luopua lapsilukua rajoittaakseen.

Tämän kuvion jos joku tuohon tilanteeseen itsensä hankkinut osaisi jotenkin järkevästi perustella, saattaisin ehkä auttaakin.

Tuolla on selkeästi samoja perheitä vuodesta toiseen. Eikö voisi olla joku systeemi, ettei peräkkäisinä vuosina, vaan muillekin mahdollisuus.

Voin lahjoittaa sterilisaation..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä on taas niitä ketjua mitä en jaksa lukea. On tietenkin eri tilanteessa olevia köyhiä, mutta joillakin ihan oikeasti paha tilanne. Myös se pitää muistaa, että jokainen voi olla joskus työtön tai sairastua sekä menettää firmansa yms eli oikeasti ei tässä maailmassa kukaan ole täysin turvassa näiltä asioilta, vaikka ne voivatkin tuntea kaukaisilta. Monen elämä, kun nyt ei vaan mene niinkuin on suunniteltu. Se on helppo täällä huudella ja pilkata, kun on itsellä hyvä tilanne. Miten joku rikas muutenkaan ymmärtäisi köyhien elämää ja tietäisi millaista selviytymistä se kaikki välillä on. Itse olen köyhän perheen nuori ja äitini oli työtön pitkään joten tiedän sen elämän. Emme koskaan saaneet mitään asumistukea, koska oli oma talo ja se ostettiin aiemmin, kun oli elämässä parempi tilanne. Jäimmekin sitten lainojen kanssa vaikeuksiin ja selvittiin isäni palkalla ne vaikeat vuodet. Äitini joutui siis työttömäksi ja opiskeli toisen ammatin, mutta olikin sitten jo liiankin "vanha" siihen ja ei saanut mitään pitkäaikaista työtä. Silloin oli oikeasti vaikeaa selvitä eteenpään ja isälläni pieni palkka. Joku tietenkin sanoo, että omia virheitä kaikki  ja niinhän se on, mutta sitä talon ostoa on sitten turha jälkeenpäin katua.  Eli pitää muistaa sen, etteivät kaikki köyhät ole työttömiä vaan pienipalkkaiset jäävät myös usein huonoon tilanteeseen varsinkin jos tulee muita vaikeuksia.

Näihin nuorten toiveisiin voin myös sanoa sen, että jos olisin itse silloin lapsena osallistunut johonkin tämän kaltaiseen niin en varmaan olisi tajunnut pyytää niin vähän vaan olisin vaan jonkun oman lempilelun laittanut toiveeksi. Eli siinä mielessä turha väittää, etä lapsi osaisi ajatella, että pitää pyytää niin vähän. Samaten minusta on selvää, että sellainen nuori joka ei paljno mitään "hienoja" juttuja saa voi sortua pyytämään jotain kallista asiaa jos tietää, ettei sitä muuten saa. Tämä on inhimillistä ja jokainen saa haaveilla ja niitä juttuja ei ole pakko ostaa kenenkään. Tietenkin ymmärrän sen, että joillakkin perheillä ei ole kaikki kunnossa ja tilanne pitäisi muuttua. Silti en halua, että heistäkin tehdään pilkkaa ihan jonkun lapsen toiveen tai muun syyn takia. Minulla ei ole varaa pilkata tai arvostella, kun olen itse köyhä työtön nuori, joka on nähnyt sen elämän. Muista, että joskus sinullakin voi käydä huonosti ja silloin voit katua sanojasi. Jokainen on vastuussa elämästään, mutta elämä ei ole mikään etukäteen määrätty tasainen matka kaikille vaan siinä on vaikeutensa. Sitä ei moni muista ihan surutti täällä pilkkaa ja arvostelee köyhiä ihmisiä ja silloin tunnen surua ja mietin etten minä ole siinä mukana. En silti ole mikään tyhmä ihminen ja harkitsen asioita. Ilkeyttä en vaan halua tukea tai sitä, että maailma on taas vähän ikävämpi ja surkeampi paikka.

Tämä oli hyvä kirjoitus! Itsekin ihmettelen täällä esiintyvää oikeanlaisen köyhän määrittelyä, kun ihmisiä syyllistetään jopa jonkun Netflix-palvelun käytöstä. Se taitaa maksaa 13 euroa kuussa ja tuo kuitenkin iloa, kun sieltä voi katsoa monenlaisia sarjoja ja elokuvia ja kaikille ikäluokille löytyy jotain. Mutta ei, oikeiden köyhien pitää vain reippailla luonnossa,kerätä marjoja ja sieniä, kutoa villasukkia ja istua sohvalla murehtimassa. Mitään viihdettä tai hetken pakoa sieltä köyhyydestä ei saa olla.

Ja ei, en ole työtön enkä elä tuilla.

Jos jättää sen 13 euron Netflixin hankkimatta, on siinä 150 euroa jouluruokiin. Sarjoja ja elokuvia voi katsoa ilmaiseksi Yle Areenasta, Katsomosta ja Ruudusta. Lisäksi niitä saa kirjastosta ilmaiseksi niin paljon kuin haluaa, kunhan vaan on kirjastokortti ja dvd-soitin. Jälkimmäisiä muuten saa käytettynä pikkurahalla tai jopa ilmaiseksi.

Katsomossa ja Ruudussa taitaa olla 70 prosenttia sarjoista jotain tosi tv- tai suomalaisia sarjoja. Kyllä se tarjonta on paljon laadukkaampi ja suurempi Netflixissä. Keskisuuren kaupungin kirjastosta ei löytynyt edes niinkin tunnettua sarjaa kuin Breaking Bad. Taitaa sielläkin olla tarjonta pääasiassa suomalaista elokuvaa?

Jos väkisin haluaa sen laadukkaamman tarjonnan, niin ei kannata ainakaan kitistä kun rahat on loppu.

Oikeasti olet sitä mieltä, että köyhillä se 13 e kuussa kaataa kaiken? Minusta tuo on aika halpa ajanviettotapa.

Eivät kaikki auttajatkaan ole rikkaita. Ehkäpä heillä on varaa auttaa juuri siksi, ettei ole Netflixejä, ei pelailla maksullisia pelejä jne. Niin onhan se vähän nurinkurista. Näistä ”pienistä” summista kun tuppaa vuositasolla kertymään isoja summia.

En auta suomalaisia. Sen sijaan lahetan, kuten aina, sata euroa Marokon paimentolaiskyliin (berber-aluetta). Siella ei ole mitaan sosiaaliturvaa kuten Suomessa. Ja tiedan etta se sata euroa menee lyhentamattomana koyhien perheiden ruokkimiseen, tunnen tyypin joka naita rahoja keraa. 

Ei siis mene meikkeihin, tupakkaan ja siideriin. 

Vierailija kirjoitti:

Luuleekohan avunhakijat, että mahdollisimman riipaiseva nyyhkytarina avaa parhaiten kukkaronnyörit?

Kyllä. En tiedä, toimiiko tuo oikeasti vai ei. Näkyy kuitenkin useissa avustusryhmissäkin. Nykyisin aika moni avustusten hakija on romani ja heille on tyypillistä kertoa nyyhkytarinoita, jotta saisivat haluamansa. Kertoivat jo siihen aikaan, kun vielä myivät pitsiliinoja vastaantulijoille. 

Vierailija kirjoitti:

En avusta virallisten kanavien kautta vaan muulla tavalla. Joitakin vuosia sitten avustin erästä työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa yksinhuoltajaäitiä ja tämän teini-ikäistä poikaa. Nykyisin poika on jo aikuinen ja asuu omillaan, mutta on työtön. Molemmat elävät tahoillaan varsin vaatimatonta elämää. Jouluksi poika kuitenkin tulee taas äitinsä luokse, koska muita sisaruksia tai sukulaisia ei ole. Tilaan näille kahdelle taas jouluksi ruokakaupan kotiinkuljetuksen ja tilaukseen laitan kaikkea mahdollista perinteisistä jouluruuista erilaisiin herkkuihin. Paljon sellaista, mitä kumpikaan ei koskaan raaski ostaa  itse. Kolmen päivän jouluruokiin näille kahdelle mulla menee 150-200 € eli suunnilleen heidän koko kuukauden ruokabudjettinsa. Jouluruuat saisi paljon halvemmallakin, mutta mun mielestä on kiva ilahduttaa heitä vähän ylellisemmilläkin jutuilla. 

Olet hyväsydäminen.

Ruoka on parempi idea kuin vaatteet.

Vaikka köyhyyttä itsekin nähty tahtoisin itse ostaa vaatteeni, tietenkin olimme kiitollisia mitä saimme.

Hakemuksia tulee tuhansia mutta silti tuolla on samoja perheitä, mm. viiden lapsen yh jonka lasten isät (monikossa) eivät ole kuvioissa ja tyttärelläkin on jo 3v lapsi joka on saatu 15-16v. ja silti äiti tekee vielä itsekin vauvan siihen tilanteeseen (eikä isä tälläkään kertaa ole kuvioissa). Sama perhe oli ainakin viime vuonna, olikohan edellisenäkin. Sen verran räikeä esimerkki huonosta elämänhallinnasta että pisti silmään.

Pelkästään lapsilisiä tulee jo valtava määrä ennen joulua (paitsi siitä aikuisesta). Eikö niillä saa lapsille MITÄÄN itse hankittua? Miksi tässä maassa maksetaan lapsilisää korotetusti lapsiluvun lisääntyessä? Kannustaa vaan pukkaamaan lisää tenavia rahan toivossa ja maataan kotona valittamassa ettei rahat riitä.

Ei siis edes yritetä parantaa sitä omaa tai jo olemassaolevien lasten asemaa vaan pahennetaan tekemällä lisää lapsia. Ihme jos ei lastensuojelu puutu kun ei edes ruokaa ja vaatteita ole lapsille vaikka tukia tulee tuhansia euroja joka kuukausi. On ilmaiset päivähoidotkin missä lapset saavat syödä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin ymmärsin, ettei nyt kodittomana voi ottaa työtä vastaan kun mihin koiran jättäisi työpäivän ajaksi. Ei ole siis kotia mihin sen voisi jättää.

-ohis

Missä tämä rouva koiransa kanssa viettää päivät?

Katuja kävellen ja illat sillan alla?

Sori mutta menee liian dickensiläiseksi, en usko.

Kukaan ihminen ei joudu Suomessa viettämään elämäänsä paljaan taivaan alla, poislukien ne, jotka ovat itse tämän elämäntavan valinneet (narkit ym.)

Varsinkin päihteettömälle naisihmiselle löytyy majoitus ihan poikkeuksetta.

Voi herranjestas. Ensinnäkään en ole rouva vaan neiti. Onneksi.

Toisekseen, ei tullut mieleen, että saatan ihan oikeasti olla mukava ihminen ja jopa hau skaa seuraa? Minä olen auttanut ystäviäni kun olen pystynyt, nyt he auttavat minua. Nukun siis ystävilläni, äidilläni, kummitädilläni jne.

Kaikilla heillä on toki myös omat menot , työnsä ja perheensä, joten en voi pysyvästi majoittua yhteen paikkaan.

Sillan alka en ole nukkunut, mutta erään rautatieaseman hississä kyllä, samoin kuin metsässä. Ja juu, aina löytyisi paikka, jos olisin valmis antamaan p rsettä siitä hyvästä. Tätä on ihan suoraan ehdotettu.

Niitä katuja kävelen kyllä, paljon.

Jos sulla on osoittaa mulle oma koti tuosta noin vaan, kerro ihmeessä. Tunnut tietävän kaiken tästä puolesta elämää. En minäkään olisi koskaan uskonut tähän tilanteeseen joutuvani. Elämä yllättää, eikä aina iloisesti.

On hyvin ikävää, että tilanteesi on vaikea. Mutta niin se karuselli pyörii: pidät itsepäisesti kiinni yhdestä asiasta, joka omien sanojesi mukaan estää sinua parantamasta elämääsi. Valintoja, valintoja.

Nyt en taas ymmärtänyt. Ilmeisesti tarkoitat koiraani? Missä vaiheessa väitin sen "estävän parantamasta elämääni"? Ei mulle asuntoa tipu taivaalta vaikka koirasta luopuisinkin. Eli hyötysuhde nolla.

Kukkahattutädille en viitsi enää edes vastata. Kysymykset on yksinkertaisesti niin typeriä.

No mutta, mä lähden tästä ulos sen koiran kanssa, iltapäivällä menen auttamaan entistä naapuria muutossa, kiitokseksi pääsen majailemaan vanhaan kämppäänsä torstaihin asti jolloin sen on oltava tyhjä.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille mukaville ihmisille :)

Ihmetyttää tuo jouluruokien kalleus. Itse teen pitkin vuotta jouluruokia pakastimeen koska pidän niistä mutta ennen kaikkea ne ovat puoli ilmaisia. Laatikot, tortut, piparit jne.

Ketään noista jotka saavat normaalit tuet, pienituloisuus ei estä yhdestä kympin tilauksesta per kuu, eikä mikään netflixin kympin tilaus kuu estä ketään normaalituloisia elämästä itse turvallisesti tai auttamasta muita. Aivan puppua.

Eri asia jos otettu niin hitosti velkaa, ei jää mitään enää käyttöön siitä, mikä pakollisesta jää ns ruoka-, ja sekalaiseksi käyttövaraksi.

Mutta sinällään jos pakollisten ja järkevien normaalien jälkeen ei jää varaa 1 Netflixiin kuussa siten, se sysää suohon, kyse ei ole siitä, vaan aivan muusta. Kun Kelan hyväksymien asumis- ja terveysmenojen sekä vastaavien pakollisten jälkeen jää juuri vajaa 500 per aikuinen, kyllä kyse on isommista kuin Netflix ellei sillä pärjää.

Pahimpia en ala luetella, mutta parhaasta päästä pitää maksaa luottokortilla (mikäli se on olemassa) maksettua elämistä oltua aiemmin päätösten välissä limbossa saamatta mitään tai kyse niin pitkäaikaisesta tilanteesta, kaikki hajoaa ja hajonnut ja niitä on pakko yrittää hankkia joskus eikä siksi se raha riitäsiihen mihin se on tarkoitettu. Ei se ole tarkoitettu siihen, sillä pärjättävä vuosikaudet tai vuosikymmeniä. Se on tarkoitettu siihen, sillä tilapöisesti pärjätään kunnes elämässä parempi aika, jolloin tass uusitaan sitä tarve. Monella se ei vaan koskaan enää koita.

Ja se on se ongelma.

Toinen ongelma muilla on yleinen suurempi ylivelkaantuminen, ylimitoitetut asunto-/talolainat johtuen siitä, miten kallista ja isoa on ostettu/teetätetty/tehty. Joka lapselle omat huoneet ja talon haamuillekin vielä omat ... veneet, talviurheilumoottirivekottimet. Ulkomaanlomat, kotimaanlomat, kylpyläviikonloput, ripsi- ja kynsipidennykset,kosmetologit, kampaajat hiusväreillä, tuoksuja, meikkejä ja kosmetiikkaa kaapit väärällään, merkkitavaraa, ulkona syömistä, valmisruoka. Uusi auto koko ajan. Tai muutama. Töissä ulkona syöntiä, kalliita muita lounaita, kuka nyt eväitä söisi. Esittämistä vaatteilla kollegoille. Keskenään kilpailua. Koruja, kelloja. Yhdelle lapselle voidaan ostaamonta kymmentä lahjaa kerskakulutusta. Monta kymmentä. Lapsille järjestetään hurjia bileitä ameriikan tyyliin koko koululuokalle jokaisen syntymäpäivänä joka vuosi. Lisää lahjoja ja makeaa. Pikkulapset tarvitsevat merkkibrändejä. Hampurilaisia.

Sitten palkansaaja valittaa veroja ja miten ei tule niiden vuoksi toimeen. :)

Valitettavasti syö vähän auttamishalua kun olen nähnyt muutaman omassa sukulaispiirissä ketkä näitä jouluavustuksia saa. Saavat apua mm. Hope ry, joltain jouluapu järjestöltä ja lisäksi vielä jotain ruokakasseja jotka toimitetaan kotiovelle. Kantavat meille nuo ruokakassit sen jälkeen kun ovat poimineet sieltä kaikki herkut. Porkkanat, lantut, puuroriisit, kanelit jne tuodaan meille koskemattomina koska he eivät kulma syö eivätkä jaksa tehdä. Kaupasta ostavat kyllä valmiita laatikoita ruokapöytään. Kaiken huipuksi myyvät nuuskaa yms pimeänä. Eivät ole vähävaraisia. Toinen sukulaiseni kysyi heiltä että eikö teillä ole hiukan kallis vuokra (kalliimpi kun meillä 5 henkisenä työssäkäyvänä perheenä) muttei kulma haittaa kun kela maksaa. Perheellä on myös 4 koiraa ja autot molemmilla vanhemmilla. Tarkistaako näiden tuloja kukaan vai voiko tuonne käytännössä kuka vaan satuilla? Mistä voisin löytää perheitä jotka tarvitsevat oikeasti apua?

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää tuo jouluruokien kalleus. Itse teen pitkin vuotta jouluruokia pakastimeen koska pidän niistä mutta ennen kaikkea ne ovat puoli ilmaisia. Laatikot, tortut, piparit jne.

Perinteiset jouluruuat eivät olekaan kalliita. Varsinkaan, jos tekee itse. Mutta jos katsoo joulun alla blogeja, naistenlehtiä, kauppojen mainoslehtisiä tai ihan vaan telkkarista Cittarin tai Prisman mainoksia, joulupöydissä on paljon muutakin kuin vain rosolli, laatikot, kinkku ja piparkakut. Jos perheessä on lapsia, on aivan mahdollista, ettei perinteiset jouluruuat oikein edes maistu lapsille. On myös mahdollista, että vanhempien oma toimintakyky ei riitä jouluruokien valmistamiseen saatika sen opettelemiseen, jos on aina tottunut ostamaan valmiina. 

Kirjoitin aiemmin äidistä ja pojasta, jolle tilaan jouluksi kotiinkuljetuksella ruuat. Ennen tilausta olen kysynyt häneltä, haluaisiko hän laittaa joulupöytään tällaisen tai tällaisen ja kirjoittanut myös ohjeet, miten olen itse tehnyt ko tarjottavat. Kun on halunnut, olen laittanut tilaukseen tarvittavat raaka-aineet. Joskus voi olla kyse varsin pienistä asioista kuten graavilohesta hovimestarinkastikkeen kanssa ja keitetyistä kananmunapuolikkaista, joissa päällä majoneesia, katkarapuja, tillinoksa ja pieni sitrunaviipale. Muutama salaatinlehti ja kurkkupalasta leikattu kruunu koristeeksi tarjoilulautaselle. Vaikka nämä ovatkin van ruokaa, niillä luodaan myös tunnelmaa. Tunnelmaa siitä, että ei ole tavallinen arki vaan joulu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luen työkseni näiden perheiden tiliotteita. Yleisesti ottaen rahat menee seuraaviin asioihin:

Veikkaus ja netticasinot (ilmeisesti tavoitellaan äkkirikastumista. Joillakin menee jopa satoja euroja kuussa)

Google play (en tiedä, mitä täältä ostetaan, mutta huomattavalla osalla menee kuussa rahaa tuonne)

Erilaiset suoratoistapalvelut (netflix, viaplay, spotify jne. Monella käytössä näistä useampi yhtä aikaa)

Kalliit puhelinlaskut. Ihmisillä on tosi kalliita puhelinliittymiä. Itsellä maksaa liittymä 12,90e/kk, niin tätä aina ihmettelen

Perintäfirmat. Laskuja kierrätetään perintäfirman kautta ja sitten tulee maksettavaksi aina perintäkulutkin.

Noutoruuat ja ulkona syöminen useammin kuin kerran kuussa.

Pieniä kauppaostoja päivittäin. Voisi olla, että rahaa säästyisi, jos ei joka päivä kävisi kaupassa, vaan suunnittelisi vähän pidemmälle ruuat ja hakisi ne kerralla. Tai en tiedä...

Joka tapauksessa kuukauden tiliotteet on aina kymmeniä sivuja pitkiä. Oma tiliotteeni kuukauden ajalta mahtuu aina kahdelle sivulle, kun käyn kaupassa vain kerran viikossa ja muutoin en juurikaan mitään ostele. Tuntuu, että ihmiset ostaa koko ajan jotain pientä...

En ota kommentissasi kantaa muuhun kuin päivittäisiin pieniin kauppaostoksiin. Olen avustanut vähävaraisia perheitä jo yli 10 vuoden ajan. Muutamasta heistä on tullut ihan ystäviänikin. Ongelmana ei ole vain tulojen pienuus vaan myös niiden pirstaloituminen usealle eri päivälle pitkin kuukautta sekä tulojen epävarmuus. Työssäkäyvänä ihmisenä, jolle kaikki kukauden tulot tulevat yhtenä päivänä kuukaudessa (eli palkkapäivänä) ja jolle joka kuukausi lävähtää tilille täsmälleen sama summa, voi olla vaikea ymmärtää sellaisen ihmisen tilannetta, joka saa pieniä määriä rahaa pitkin kuukautta eikä voi olla edes aina varma, paljonko tulee lopulta saamaan toimeentulotukea. On yksinhuoltajaperheitä, joissa ei ole lainkaan varmaa, että etävanhempi maksaa elarit just sovittuna päivänä. Saattaa maksaa vasta seuraavalla viikollakin. Sellaisessa tilanteessa ei yksinkertaisesti voi tehdä viikon ruokaostoksia kerralla, koska jos rahaa ei tulekaan tai tulee vähemmän kuin oli ajatellut, ollaan laskujen ja muiden kustannusten kanssa pulassa. Uskoisin, että monen perheen tilannetta auttaisi, jos kaikki yhteiskunnan tuet maksettaisiin samana päivänä...vaikka kuukauden 1. arkipäivänä. 

Kelan sivuilta otettua : 

"Osissa maksaminen

Perustoimeentulotuki maksetaan yleensä yhdessä osassa.

Pyynnöstäsi maksu on mahdollista jakaa kahteen tai neljään yhtä suureen osaan. Maksupäivät ovat kuukauden 1., 9., 16. ja 23. Ensimmäinen osa maksetaan aina kuun ensimmäisenä pankkipäivänä. Muiden erien maksupäivää aikaistetaan, jos niiden maksupäivä osuu viikonloppuun tai pyhäpäivään.

Osissa maksamisesta pitää sopia vähintään kuukaudeksi kerrallaan. Voit pyytää osissa maksamista lähettämällä viestin asiointipalvelussa tai ottamalla yhteyttä Kelan palvelupisteeseen tai puhelinpalveluun. Pienin jaettava summa on 80 euroa."

Itse olisin ennemmin tämän osamaksun kannalta, jos pääasiallinen tulo on toimeentulotuki (eli ehkä odotettavissa, ettei ihan heti tulotaso muutu radikaalisti, joka aiheuttaisi tukien viivästymisiä tms.). Itse ainakin pyytäisin.

Saan nykyisestä omasta työstäni tilin (á 540e) kahdesti kuussa. Mun on paljon helpompi käyttää järkevämmin rahaa ja saada osa säästöön, kuin että koko tili tulisi kerralla, koska kahdesti kuussa rahan tullessa ei tule sitä pelkoa, että  "raha loppuu". En osaa säästää ja käyttää rahaa fiksusti jos tili tulee kerran kuussa - ehkä lapsuudesta opittua. Meilläkin kun oli köyhä lapsuus ja rahat käytettiin about heti kun tili tuli. Kun olin aikoinaan ttt-asiakkaana, niin harrastin samaa kuin vanhemmat. Nyt, kun olen ollut vuosia työssä jossa tili maksetaan kahdesti kuussa, minussa on alkanut heräämään tietynlainen pihiys ja nuukuus rahan suhteen.