Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehet joskus "valitsevat" vaimokseen hankalan ihmisen?
24.10.2019 |
Hankalalla tarkoitan vaativaa ihmistä, jota täytyy miellyttää ja vähän pelätäkin. Hankalalla on milloin mitäkin tunteenpurkauksia ja kiukunpuuskia.
Kommentit (292)
Ehkä minun olisi pitänyt olla suhteissani kiukkuinen ja määräilevä mustis raivoprinsessa. Mutta kun olen kiltti, myöntyväinen, enkä mustasukkainen, niin mua on jokaisessa suhteessa petetty ja kusetettu. Eksän uusi on just tällainen pirttihirmu käskyttäjä. Onnea vaan.
Luulen, että miehiä kiehtoo ”valloittaa” hankala ja pihtaava nainen - pettymys seuraa kun nainen ei sitten kesyyntynytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ystävän vaimo:
Ulkonäkö:
160cm/100kg, ei meikkaa, pukeutuu kaapuihin, pitkät suorat hiuksetIkä :49 mut on näyttänyt samalta viimeiset 20vee
Luonne: kyttää..soittaa miehen perään.
Kun miehellä olis kahvitreffit /ekat mun miehen kans viikkoihin) keksii edellisenä iltana perhepicnicin.
Panin välit poikki parikyt vuotta sitten, kun oli juorukello..ja draamakuningatar
Töissä: kodinkoneliike viimeiset 25 veeMieheni ystävä
Hoikka miellyttävän näköinenm tumma ja pitkä
Käynyt yliopiston, sijoitusasuntoja.
Ei ryyppää, ei petäItse olen tukevasti naimisissa, mutta ihmettelen aina tätä(kin) näkökulmaa. Tunnen paljon naisia, esim. töistä. 50 prosenttisesti he ovat todella mukavia. Empaattisia, ei-vaativia, fiksuja, täyspäisiä.
40 prosenttisesti ok. Ja vain 10 on kusipäisiä.TUKEVASTI NAIMISISSA?????
huutonaurua
mä voin kertoa! . Tähän asti siis olen ollut aina enemmän tai vähemmän lihava ja naimisissa koko ikäni.
Aamupala jäi usein väliin, koska oli kiire töihin. Töissä napostelin usein pitkin päivää keksejä ym. koska niitä oli aina tarjolla. Lounas töissä ruokalassa usein tuhti, vaikka salaattiakim oli. Jälkiruokaa sellaisessa kipossa aina kippo täyteen. Sitten söin kotona jotakin aika hiilaripitoista ja paljon esim pastasalaattia tai perunaa ym. Paljon eineksiä, friteerattua ja paistettua. Illalla leipää. Välissä saattoi olla niin että meni kaksi saarioisen laatikkoa kerralla. Isoja määriä siis. Herkkuja myös kuten pullaa, leivoksia ja jäätelöä. Karkkia ja sipsiä joskus. Kävin usein ulkona syömässä, kiinalaisessa tai intialaisessa buffetissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ystävän vaimo:
Ulkonäkö:
160cm/100kg, ei meikkaa, pukeutuu kaapuihin, pitkät suorat hiuksetIkä :49 mut on näyttänyt samalta viimeiset 20vee
Luonne: kyttää..soittaa miehen perään.
Kun miehellä olis kahvitreffit /ekat mun miehen kans viikkoihin) keksii edellisenä iltana perhepicnicin.
Panin välit poikki parikyt vuotta sitten, kun oli juorukello..ja draamakuningatar
Töissä: kodinkoneliike viimeiset 25 veeMieheni ystävä
Hoikka miellyttävän näköinenm tumma ja pitkä
Käynyt yliopiston, sijoitusasuntoja.
Ei ryyppää, ei petäItse olen tukevasti naimisissa, mutta ihmettelen aina tätä(kin) näkökulmaa. Tunnen paljon naisia, esim. töistä. 50 prosenttisesti he ovat todella mukavia. Empaattisia, ei-vaativia, fiksuja, täyspäisiä.
40 prosenttisesti ok. Ja vain 10 on kusipäisiä.TUKEVASTI NAIMISISSA?????
huutonaurua
Tää saattaa naurattaa, mutta jos katsot vaikkapa kuusikymppisiä pariskuntia, niin kyllä he aika tukevasti yleensä naimisissa ovat.
Mä olen tuollainen oikukas ja mieheni kiltti.
Ehkä hän ihastui juuri siihen, että olen täysin hänen vastakohtansa. Rempseä, puhelias ja hauska, mutta huonoina hetkinä sitten ärsyttävä riidanhaastaja. Toisaalta mies on niin rauhallinen ettei edes lähde riitaan mukaan, joten saan yleensä raivota yksinäni kunnes rauhoitun.
Mun mielestä me sovitaan hyvin yhteen, miehestäni en voi varmaksi tietenkään sanoa. Naimisissa kuitenkin ollaan oltu jo 13 vuotta ja yhä väittää rakastavansa.
Luulen, että jos nainen on kiltti, on miehen tunne-elämä liian tasaista. Jos nainen on hankala, jonka oikkuja ja kilahtelua saa pelätä, ja sen jälkeen saa sovintoseksiä, mies kokee erilaisia jänniä tunteita pelosta helpotukseen. He tulkitsevat nämä sitten rakkaudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus on sokea. Sitäpaitsi jokainen ihminen voi olla omalla tavallaan hankala. Se ratkaisee ketkä sopii yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tuollainen oikukas ja mieheni kiltti.
Ehkä hän ihastui juuri siihen, että olen täysin hänen vastakohtansa. Rempseä, puhelias ja hauska, mutta huonoina hetkinä sitten ärsyttävä riidanhaastaja. Toisaalta mies on niin rauhallinen ettei edes lähde riitaan mukaan, joten saan yleensä raivota yksinäni kunnes rauhoitun.
Mun mielestä me sovitaan hyvin yhteen, miehestäni en voi varmaksi tietenkään sanoa. Naimisissa kuitenkin ollaan oltu jo 13 vuotta ja yhä väittää rakastavansa.
Huomenna sä jo huudat, kun tajuat, että mies on mielestäsi rauhallinen siksi, että ei oikeasti välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tuollainen oikukas ja mieheni kiltti.
Ehkä hän ihastui juuri siihen, että olen täysin hänen vastakohtansa. Rempseä, puhelias ja hauska, mutta huonoina hetkinä sitten ärsyttävä riidanhaastaja. Toisaalta mies on niin rauhallinen ettei edes lähde riitaan mukaan, joten saan yleensä raivota yksinäni kunnes rauhoitun.
Mun mielestä me sovitaan hyvin yhteen, miehestäni en voi varmaksi tietenkään sanoa. Naimisissa kuitenkin ollaan oltu jo 13 vuotta ja yhä väittää rakastavansa.
Samaa tyyliä meilläkin. En ole oikukas, mutta päättäväinen ja ärsytettynä vmäinen. Nuorempana myös äkkipikainen ja terävä kielinen. Mies on kiltti ja rauhallinen. Itse olen yrittänyt kehittyä parempaan suuntaan enkä ehdoin tahdoin haasta riitaa ja loukkaa sanoin miestäni. Yhdessä yli 30 v.
Hankala vaimo: Greta Thunberg.
Siis, tiedätte kyllä miten hän pitää puheita ilmastonmuutoksesta. Raivoaa ja sättii. Haukkuu maailman johtajia siitä miten he ovat pilanneet hänen elämänsä. Vaatii ja manaa ja kärsii ja aina vain päästää lisää happamuuksia suustaan ja kiroaa kaikkia jotka ovat pilanneet hänen elämänsä! Kiroaa kiroaa kiroaa! Maailman katkerin ihminen - ilmastonmuutokseen liittyen.
No, kuvitelkaa että miehellä olisi tuollainen vaimo. Vaimo joka kohtelee miestään tuolla tavalla. Ja silti vaimo ei halua eroa, ei ikimaailmassa suostu eroon! PAKKO pysyä yhdessä, PAKKO haukkua miestä vielä lisää, mies on ihan P*SKA!
Tuollaisia vaimoja on. Miksiköhän niiden miehet masentuu ja ryyppää itsensä hautaan?
Kuka uskaltaa naimisiin Gretan kanssa? Onko hän tuollainen vain ilmastonmuutokseen liittyen vai myös ihmissuhteissa? Kyllähän Greta alkuun vaikuttaa ihan suloiselta - kunnes pääsee lempiharrastukseensa eli haukkumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hankala vaimo: Greta Thunberg.
Siis, tiedätte kyllä miten hän pitää puheita ilmastonmuutoksesta. Raivoaa ja sättii. Haukkuu maailman johtajia siitä miten he ovat pilanneet hänen elämänsä. Vaatii ja manaa ja kärsii ja aina vain päästää lisää happamuuksia suustaan ja kiroaa kaikkia jotka ovat pilanneet hänen elämänsä! Kiroaa kiroaa kiroaa! Maailman katkerin ihminen - ilmastonmuutokseen liittyen.
No, kuvitelkaa että miehellä olisi tuollainen vaimo. Vaimo joka kohtelee miestään tuolla tavalla. Ja silti vaimo ei halua eroa, ei ikimaailmassa suostu eroon! PAKKO pysyä yhdessä, PAKKO haukkua miestä vielä lisää, mies on ihan P*SKA!
Tuollaisia vaimoja on. Miksiköhän niiden miehet masentuu ja ryyppää itsensä hautaan?
Kuka uskaltaa naimisiin Gretan kanssa? Onko hän tuollainen vain ilmastonmuutokseen liittyen vai myös ihmissuhteissa? Kyllähän Greta alkuun vaikuttaa ihan suloiselta - kunnes pääsee lempiharrastukseensa eli haukkumiseen.
Mene nyt takaisin sinne 50-luvulle asenteidesi kanssa.
Jonkun tutkimuksen mukaan mies on onnellisimmillaan tossun alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntemani hankala ihminen (veljeni ex-vaimo) oli alussa jopa ylitsepursuavan mukava ja ystävällinen. Imarteli ja kehui kaikkea, mitä näki. Äitimme oli ihastunut: miten mukava miniä! Minusta se kehuskelu oli jotenkin epäilyttävää, samoin sitä ihmetteli toinenkin sisaruksemme. Veli ei rakastuneena tietenkään nähnyt tässä ihmisessä mitään vikaa.
Saimme ajan mittaan huomata, kuinka tämä nainen vttuili päin näköä kuin teini-ikäinen, määräili, kritisoi ja valitti kaikesta. Oli oikukas, mieli muuttui aina viime hetkillä, mikä vaikutti tahalliselta sabotoinnilta ja huomionhaulta. Myös rahankäyttö oli holtitonta, hän tuhlaili, koska vaati vain parasta itselleen. Hän ei koskaan joustanut mistään, vaan vaati itselleen erinäisiä erikois-etuja ja poikkeuksia. Manipuloi muita toimimaan mielensä mukaan valehdellen, itkien ja raivoten. Kiristi jopa itsemurhalla, mikä järkytti vanhaa äitiämme. Aivan uskomattoman vaikea ja omituinen persoona.
Onneksi veli tuli järkiinsä ja erosi. Nyt tämä akka kiristää lapsilla. Harmi, kun siitä ei lopullisesti pääse eroon. Olisi velikin käyttänyt intuitiotaan ennen lastentekoa.
Mitä tulee hänen työuraansa, niin se on repaleinen. Hän saa kyllä helposti töitä, mutta yhtä nopeasti potkuja. Kaiketi ei kykene olemaan työpaikallaankaan ajan mittaan muuta kuin oikeasti on. Kaikkia hyödyllisiä ihmisiä (esimies, isot pomot) osaa mielistellä kyllä. Sanoi itsekin, että se kannattaa. Ihmiset ovat hänelle aina joko rakkaita ystäviä tai verivihollisia. Näitä jälkimmäisiä taitaa olla kohta enemmän ;-)
Mun exä on tuollainen paitsi että vielä pahempi.
Alkuun se oli maailman ihanin ihminen. Tietysti menin sen kanssa yhteen. Kuka muka ei menisi yhteen jos käy niin satumainen onni että löytää täydellisen naisen? Ja sitten se ryhtyi hirviöksi. Luulin että sillä oli vain jokin huono päivä, huono olo, jokin hetkellinen ongelma, jotenkin raskasta väliaikaisesti. Joten aloin kärsivällisesti odottaa että sen vaikeudet loppuisivat ja se voisi olla taas oma itsensä.
Ja niin minä odotin. Ja odotin. Siedin ja kestin ja kärsin läpi kaikki ne hirveydet mitä se mulle teki. Yritin auttaa sitä ja palvella sitä ja olla sille mieliksi. Tein sille kaiken mitä sen päähän pälkähti jotta sen olo paranisi. Joka päivä sen päähän pälkähti entistäkin hullumpia vaatimuksia, joka päivä palvelin häntä lisää. Olin maailman kärsivällisin ihminen. Mutta olin myös maailman sokein ihminen, koska aina vain kuvittelin että kyllä se siitä vielä paranee, uskoin että se alun ihana tila oli sen naisen "normaalitila" ja ne hirveydet oli vain sen jokin "väliaikainen ongelmatila".
Pari piinaavaa vuotta myöhemmin jopa mun oli vihdoin tajuttava, että oikeasti oli päinvastoin: se alun ihanuus oli silkkaa feikkaamista ja se hirviömäisyys oli sen tosiluonto.
Hän ei suostunut eroamaan. Uhkaili puukolla kun mainitsin että pitäisiköhän meidän ottaa etäisyyttä toisistamme. Niin minä en sitten voinut muuta kuin vain yön pimeydessä lähteä livohkaan. Onneksi meillä ei ollut lapsia, en kertakaikkiaan tiedä miten lapset voisi tuollaisessa tilanteessa pelastaa. Paitsi tietysti ne tapaukset mistä lehdissä kerrotaan että vanhempi on "kaapannut" lapsensa mukaan ulkomaille ja kadonnut. Ei mikään ihme että tuollaista tapahtuu - se on ehkä ainoa keino saada lapset piiloon ja turvaan hirviövanhemmalta.
Ihan kun minun ex-vaimo. Melkein luulisi että kyseessä on sama henkilö. Voi itse asiassa ollakin koska minun jälkeen ollut jo 3-4 miestä joilla ollut sama kohtalo. Tosin ex-vaimon kanssa tulen nykyään juttuun kun pidän sen tarpeeksi etäisenä ja olen tehnyt selväksi etten siedä enää yhtään paskaa häneltä.
Katsottiin kerran tyttären kanssa Miklun kanavaa YouTubesta. Siinä Miklu pohti että kumman pelaistaisi palavasta talosta: veljensä Ronin vai tyttöystävänsä Saran. Tyttö oli mietteliäs ja sanoi sitten lakonisesti: "Minä ainakin pelastaisin veljeni ennemmin kuin poikaystäväni koska ero sen kanssa tulee kuitenkin."
Ai että iskän kasvoille tuli ylpeä hymy!
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että jos nainen on kiltti, on miehen tunne-elämä liian tasaista. Jos nainen on hankala, jonka oikkuja ja kilahtelua saa pelätä, ja sen jälkeen saa sovintoseksiä, mies kokee erilaisia jänniä tunteita pelosta helpotukseen. He tulkitsevat nämä sitten rakkaudeksi.
Sovintoseksi on jotain mitä en koskaan ole ymmärtänyt. Harrastaisin seksiä hyvässä suhteessa vaikka lähes päivittäin, riitoja kaihdan ja silloin kun sellainen tulee niin viimeisenä on seksi mielessä.
Mutta en olekaan räväkkä tunteella eläjä.
N
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jonkun tutkimuksen mukaan mies on onnellisimmillaan tossun alla
Siellä vissiin parempi kuin taivasalla. Iso osa miehistä ei osaa elää yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni eksä oli sellainen. Hän sanoi nuorena luulleensa, että kaikki naiset ovat sellaisia, koska teini-iän tyttöystäväkin oli sellainen.
Hyvä pointti. Itsekin roikuin ensimmäisessä huonossa suhteessa ihan liian pitkään kun ajattelin että sellaisia ne naiset nyt vaan on. Kuva varmaan muodostunut osin kotona (äiti oli aika epävakaa tapaus) ja osin mediasta ym - jos vaikka vähän vanhempia elokuvia miettii niin sellainen itkemällä, raivoamalla ja väliin litsareillakin kommunikoiva naistyyppi on aika vakiokuvastoa.
Tää on muuten totta. Olen ihmetellyt tätä monesti, että miksi naiset on viihteessä monesti niin epävakaita. Mutta siksipä juuri, eipä semmosesta tasaisesta, normaalista naisesta saa viihdettä ja draamaa aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miniä on tuollainen
Anopin näkökulmasta miniät aina ovat.
Miniästä tulee hyvä, jos hän kuolee.
Myös miniä, jonka poika hylkää, muuttuu hyväksi viimeistään siinä vaiheessa kun poika raahaa näytille seuraavan hirviöminiämen.
Mulla on ainakin ihana anoppi, joka hoitaa paljon meidän lapsia ja kohtelee aina ystävällisesti. Tarvittaessa myös pyyteettömästi autamme anoppia.
Olen kyllä kuullut hulluista anopeista, mutta myös niistä ilkeistä miniöistä. Molempia riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntemani hankala ihminen (veljeni ex-vaimo) oli alussa jopa ylitsepursuavan mukava ja ystävällinen. Imarteli ja kehui kaikkea, mitä näki. Äitimme oli ihastunut: miten mukava miniä! Minusta se kehuskelu oli jotenkin epäilyttävää, samoin sitä ihmetteli toinenkin sisaruksemme. Veli ei rakastuneena tietenkään nähnyt tässä ihmisessä mitään vikaa.
Saimme ajan mittaan huomata, kuinka tämä nainen vttuili päin näköä kuin teini-ikäinen, määräili, kritisoi ja valitti kaikesta. Oli oikukas, mieli muuttui aina viime hetkillä, mikä vaikutti tahalliselta sabotoinnilta ja huomionhaulta. Myös rahankäyttö oli holtitonta, hän tuhlaili, koska vaati vain parasta itselleen. Hän ei koskaan joustanut mistään, vaan vaati itselleen erinäisiä erikois-etuja ja poikkeuksia. Manipuloi muita toimimaan mielensä mukaan valehdellen, itkien ja raivoten. Kiristi jopa itsemurhalla, mikä järkytti vanhaa äitiämme. Aivan uskomattoman vaikea ja omituinen persoona.
Onneksi veli tuli järkiinsä ja erosi. Nyt tämä akka kiristää lapsilla. Harmi, kun siitä ei lopullisesti pääse eroon. Olisi velikin käyttänyt intuitiotaan ennen lastentekoa.
Mitä tulee hänen työuraansa, niin se on repaleinen. Hän saa kyllä helposti töitä, mutta yhtä nopeasti potkuja. Kaiketi ei kykene olemaan työpaikallaankaan ajan mittaan muuta kuin oikeasti on. Kaikkia hyödyllisiä ihmisiä (esimies, isot pomot) osaa mielistellä kyllä. Sanoi itsekin, että se kannattaa. Ihmiset ovat hänelle aina joko rakkaita ystäviä tai verivihollisia. Näitä jälkimmäisiä taitaa olla kohta enemmän ;-)
Mun exä on tuollainen paitsi että vielä pahempi.
Alkuun se oli maailman ihanin ihminen. Tietysti menin sen kanssa yhteen. Kuka muka ei menisi yhteen jos käy niin satumainen onni että löytää täydellisen naisen? Ja sitten se ryhtyi hirviöksi. Luulin että sillä oli vain jokin huono päivä, huono olo, jokin hetkellinen ongelma, jotenkin raskasta väliaikaisesti. Joten aloin kärsivällisesti odottaa että sen vaikeudet loppuisivat ja se voisi olla taas oma itsensä.
Ja niin minä odotin. Ja odotin. Siedin ja kestin ja kärsin läpi kaikki ne hirveydet mitä se mulle teki. Yritin auttaa sitä ja palvella sitä ja olla sille mieliksi. Tein sille kaiken mitä sen päähän pälkähti jotta sen olo paranisi. Joka päivä sen päähän pälkähti entistäkin hullumpia vaatimuksia, joka päivä palvelin häntä lisää. Olin maailman kärsivällisin ihminen. Mutta olin myös maailman sokein ihminen, koska aina vain kuvittelin että kyllä se siitä vielä paranee, uskoin että se alun ihana tila oli sen naisen "normaalitila" ja ne hirveydet oli vain sen jokin "väliaikainen ongelmatila".
Pari piinaavaa vuotta myöhemmin jopa mun oli vihdoin tajuttava, että oikeasti oli päinvastoin: se alun ihanuus oli silkkaa feikkaamista ja se hirviömäisyys oli sen tosiluonto.
Hän ei suostunut eroamaan. Uhkaili puukolla kun mainitsin että pitäisiköhän meidän ottaa etäisyyttä toisistamme. Niin minä en sitten voinut muuta kuin vain yön pimeydessä lähteä livohkaan. Onneksi meillä ei ollut lapsia, en kertakaikkiaan tiedä miten lapset voisi tuollaisessa tilanteessa pelastaa. Paitsi tietysti ne tapaukset mistä lehdissä kerrotaan että vanhempi on "kaapannut" lapsensa mukaan ulkomaille ja kadonnut. Ei mikään ihme että tuollaista tapahtuu - se on ehkä ainoa keino saada lapset piiloon ja turvaan hirviövanhemmalta.
Ihan kun minun ex-vaimo. Melkein luulisi että kyseessä on sama henkilö. Voi itse asiassa ollakin koska minun jälkeen ollut jo 3-4 miestä joilla ollut sama kohtalo. Tosin ex-vaimon kanssa tulen nykyään juttuun kun pidän sen tarpeeksi etäisenä ja olen tehnyt selväksi etten siedä enää yhtään paskaa häneltä.
Katsottiin kerran tyttären kanssa Miklun kanavaa YouTubesta. Siinä Miklu pohti että kumman pelaistaisi palavasta talosta: veljensä Ronin vai tyttöystävänsä Saran. Tyttö oli mietteliäs ja sanoi sitten lakonisesti: "Minä ainakin pelastaisin veljeni ennemmin kuin poikaystäväni koska ero sen kanssa tulee kuitenkin."
Ai että iskän kasvoille tuli ylpeä hymy!
No heh heh. Mutta tuo kuvaus sopii ihan täsmälleen myös mun tuntemaan epävakaaseen naiseen, tuskin on kuitenkaan sama. Pullolla päähän ja nyrkillä mahaan ja tuossa on vain ne, jotka itse näin. Kotona varmaan yhtä helvettiä, mitä lapset joutuivat katsomaan. Ei paljon naurata heidän lapsuutensa.
Tuollaiset tyypit ovat aika samanlaisia loppujen lopuksi. Kun yhden on oppinut tuntemaan, niin osaa varoa seuraavia.
Miksikö? Miehellä ei ole välttämättä valinnanvaraa valita. Tai sitten vakka valitsee kantensa; suomalainen mies on aikamoinen nöösipoika nykyään, täytyy suhteessa toisella osapuolella olla vahvuuttakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ystävän vaimo:
Ulkonäkö:
160cm/100kg, ei meikkaa, pukeutuu kaapuihin, pitkät suorat hiuksetIkä :49 mut on näyttänyt samalta viimeiset 20vee
Luonne: kyttää..soittaa miehen perään.
Kun miehellä olis kahvitreffit /ekat mun miehen kans viikkoihin) keksii edellisenä iltana perhepicnicin.
Panin välit poikki parikyt vuotta sitten, kun oli juorukello..ja draamakuningatar
Töissä: kodinkoneliike viimeiset 25 veeMieheni ystävä
Hoikka miellyttävän näköinenm tumma ja pitkä
Käynyt yliopiston, sijoitusasuntoja.
Ei ryyppää, ei petäItse olen tukevasti naimisissa, mutta ihmettelen aina tätä(kin) näkökulmaa. Tunnen paljon naisia, esim. töistä. 50 prosenttisesti he ovat todella mukavia. Empaattisia, ei-vaativia, fiksuja, täyspäisiä.
40 prosenttisesti ok. Ja vain 10 on kusipäisiä.TUKEVASTI NAIMISISSA?????
huutonaurua
Tää saattaa naurattaa, mutta jos katsot vaikkapa kuusikymppisiä pariskuntia, niin kyllä he aika tukevasti yleensä naimisissa ovat.
Minä ja mieheni olemme 53 vuotiaita (naimisissa nyt 30 vuotta)
Olemme hoikkia ja kauniita
Lihavuus on valinta
TUKEVASTI NAIMISISSA?????
huutonaurua