Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehet joskus "valitsevat" vaimokseen hankalan ihmisen?
24.10.2019 |
Hankalalla tarkoitan vaativaa ihmistä, jota täytyy miellyttää ja vähän pelätäkin. Hankalalla on milloin mitäkin tunteenpurkauksia ja kiukunpuuskia.
Kommentit (292)
Kaikki naiset ovat vaikeita viimeistään lapsia hankkiessa jos mies ei osaa alistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä naisia riittää vaan muutamille onnekkaille, joten loppujen on tyytyminen sekundaan.
Itse olen tukevasti naimisissa, mutta ihmettelen aina tätä(kin) näkökulmaa. Tunnen paljon naisia, esim. töistä. 50 prosenttisesti he ovat todella mukavia. Empaattisia, ei-vaativia, fiksuja, täyspäisiä.
40 prosenttisesti ok. Ja vain 10 on kusipäisiä.Miksi tämä prosenttiosuus näyttäytyy miehille toisinpäin?
Kuinka monta noista tiedät töiden ulkopuolelta? Kai tiedät, että ihmiset käyttäytyvät eri tavoilla eri ympäristöissä? Töissä vielä enemmän hillitään käytöstä, jottei saada sitä kusipään mainetta. Sitten kun on työpaikan ovi jäänyt taakse niin voidaan alkaa pirttihirmuksi.
Ainaskin tietämäni nainen on hankaluuksissa myös duunissaan, työsuojeluvaltuutettua tarvittiin. Toisen kohdalla oli alkoholiongelmaa ja työpaikkahäirintää miehiä kohtaan. Ei kunnolla hankala pysty toimimaan toisella tavalla työpaikallakaan ainakaan pitemmän päälle.
En tiedä mikä näitä naisia vaivaa, mutta itse he varmaan pitävät itseään temperamenttisina ja kiinnostavina persoonina. Nyt vanhemmiten ovat kuitenkin ympäriltä kaikki kadonneet, paitsi lapset, jotka eivät pääse pakoon. Jotain heidän taustassaan on pahasti vialla ollut, mutta en tiedä siitä tarkemmin. Mutta muutenhan tuollaisia persoonallisuusvaurioita ei synny.
Tarkoitinkin niitä mukavia, joita on mielestäsi puolet. Töissä on helppo esittää mukavaa, mutta kotona sitten päästetään höyryt pihalle. Ja usein kohteeksi päätyykin mies.
Olen toisinaan pippurinen ulkopuolisille, mutta perheen sisällä ei sellaiselle ole tarvetta. Pippurin vastaanottajan mielestä varmaan olen hu llu ak ka, pirtti hirmu ja ties mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä naisia riittää vaan muutamille onnekkaille, joten loppujen on tyytyminen sekundaan.
Itse olen tukevasti naimisissa, mutta ihmettelen aina tätä(kin) näkökulmaa. Tunnen paljon naisia, esim. töistä. 50 prosenttisesti he ovat todella mukavia. Empaattisia, ei-vaativia, fiksuja, täyspäisiä.
40 prosenttisesti ok. Ja vain 10 on kusipäisiä.Miksi tämä prosenttiosuus näyttäytyy miehille toisinpäin?
Kuinka monta noista tiedät töiden ulkopuolelta? Kai tiedät, että ihmiset käyttäytyvät eri tavoilla eri ympäristöissä? Töissä vielä enemmän hillitään käytöstä, jottei saada sitä kusipään mainetta. Sitten kun on työpaikan ovi jäänyt taakse niin voidaan alkaa pirttihirmuksi.
Ainaskin tietämäni nainen on hankaluuksissa myös duunissaan, työsuojeluvaltuutettua tarvittiin. Toisen kohdalla oli alkoholiongelmaa ja työpaikkahäirintää miehiä kohtaan. Ei kunnolla hankala pysty toimimaan toisella tavalla työpaikallakaan ainakaan pitemmän päälle.
En tiedä mikä näitä naisia vaivaa, mutta itse he varmaan pitävät itseään temperamenttisina ja kiinnostavina persoonina. Nyt vanhemmiten ovat kuitenkin ympäriltä kaikki kadonneet, paitsi lapset, jotka eivät pääse pakoon. Jotain heidän taustassaan on pahasti vialla ollut, mutta en tiedä siitä tarkemmin. Mutta muutenhan tuollaisia persoonallisuusvaurioita ei synny.
Tarkoitinkin niitä mukavia, joita on mielestäsi puolet. Töissä on helppo esittää mukavaa, mutta kotona sitten päästetään höyryt pihalle. Ja usein kohteeksi päätyykin mies.
En ole se, joka kirjoitti, että mukavia on puolet. Muuten vain kommentoin. Minusta hänen kommenttinsa pointti oli, että miehissä hankalia on paljon enemmän kuin naisissa ja siitä olen samaa mieltä.
Varmaan töissä ollaan asiallisemmin kuin kotona. Minusta se on sama kuin alkututustumisessakin näihin hankaliin, että he voivat alkuun olla hyvinkin kivan oloisia, mutta ajan myötä ne toimintatavat vaan ovat sen verran poikkeavia, että työpaikallakin tulee harmia. Jos nyt oikein hankalista ja aidoisti hankalista puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki naiset ovat vaikeita viimeistään lapsia hankkiessa jos mies ei osaa alistaa.
Normaalit ihmissuhteet ei perustu alistaamiseen. Noissa hankalissa ihmisissä on sellaisia, joiden käsitys ihmissuhteista voi olla juuri tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu, usein olen nähnyt jonkun casanovan rauhoittuvan lopulta äkäisen muijan kylkeen, vaikka olisi torpannut monta kilttiä naista. 🤔
Heh. No näin kävi minulle.
Ehkä syynä on se, että olen hyvin dominoiva persoona, joka menettä mielenkiintonsa ihmiseen, jota kykee dominoimaan tai kietomaan pikkusormensa ympärille.
Nyt olen ollut naimissa jo yli 10 vuotta ihmisen kanssa, jota voisi kutsua jopa raivokkaaksi. Monet jopa pelkäävät häntä. Vaimoni ei todellakaan siedä minulta mitään sellaista käytöstä, jota kaikki naiseni ennen häntä sietivät välillä silmät kyynelissä.
Nyt jo suhteellisen pitkän avioliiton jälkeen olen ymmärtänyt, että kaipasin rinnalleni vahvan ja sitä kautta "hankalan" ihmisen.
Olenkohan ainoa joka uskaltaa tunnustaa, mutta teen sen silti. Minä olen ollut tuollainen miestäni kohtaan. Olen tehnyt paljon töitä itseni eteen ja voin sanoa rehellisesti muuttuneeni. Taustalla varmasti paljon hylkäämisen pelkoa ja heikkoja tunnetaitoja. Olen läpikäynyt terapian ja jatkuvasti luen ja kehitän itseäni lisää.
Mitä mieheeni tulee, niin heikot tunnetaidot hänelläkin on. On taipuvainen uhriutumaan ja viha näkyy usein passiivis-aggressiivisuutena. Silti häntä rakastan ja näen paljon hyviä puolia hänessä. Yhdessä kasvamme molemmat ja ehkä jonain päivänä pariterapiakin on edessä.
Miehellä on myös äitinsä kanssa ongelmia ja äitinsä on ollut koko hänen elämänsä ajan melko lapsellinen ja epäkypsä vanhemmaksi. Uskon että meillä molemmilla on ainakin lievästi turvattomat kiintymyssuhteet (mikä kyllä sinänsä Suomessa meidän sukupolvella ei ole kovin tavatonta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki naiset on hankalia.
Toi tapailukumppani sanoi suurinpiirtein ensitapaamisella olevansa hankala. Vai oliko se vaikea. No, on kyllä myös empaattisin, mukavin ja lämpimin nainen, mitä muistan koskaan tavanneeni. Silloin kun hän on hyvällä tuulella, on yhdessäolo rentoa ja todella helppoa. Miten vaikeaksi se parisuhteessa voisi mennä, en tiedä, mutta jos täytyisi sekin kortti katsoa, olen valmis.
En kai tietoisesti haluaisi valita hankalaa ihmistä, mutta ikäisiäni sinkkunaisia todennäköisesti yhdistää joku piirre.
Vierailija kirjoitti:
Olenkohan ainoa joka uskaltaa tunnustaa, mutta teen sen silti. Minä olen ollut tuollainen miestäni kohtaan. Olen tehnyt paljon töitä itseni eteen ja voin sanoa rehellisesti muuttuneeni. Taustalla varmasti paljon hylkäämisen pelkoa ja heikkoja tunnetaitoja. Olen läpikäynyt terapian ja jatkuvasti luen ja kehitän itseäni lisää.
Mitä mieheeni tulee, niin heikot tunnetaidot hänelläkin on. On taipuvainen uhriutumaan ja viha näkyy usein passiivis-aggressiivisuutena. Silti häntä rakastan ja näen paljon hyviä puolia hänessä. Yhdessä kasvamme molemmat ja ehkä jonain päivänä pariterapiakin on edessä.
Miehellä on myös äitinsä kanssa ongelmia ja äitinsä on ollut koko hänen elämänsä ajan melko lapsellinen ja epäkypsä vanhemmaksi. Uskon että meillä molemmilla on ainakin lievästi turvattomat kiintymyssuhteet (mikä kyllä sinänsä Suomessa meidän sukupolvella ei ole kovin tavatonta).
Jostain tuollaisesta hankaluus varmaan kehittyy, mutta oikein kunnolla hankala pitää hankaluuttaan hienona. Hän on erityinen ja parempi kuin muut, jotka pyrkii eri tavoin syyllistämään ja häpäisemään, jos nämä kyseenalaistavat. Itseään voimakkaampia ja tasapainoisempia hankala taas mielistelee, kunnes pääsee puukottamaan, mutta ei hän tuota varmaan tahallaan aina tee, vaan elää oman kuplansa sisällä. Ei tuollainen hankala tajua, millaisena muut hänet näkevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinno, mikä on hankala, ja mitä on sellainen hankaluus, mitä muiden hyvien ominaisuuksien vuoksi jaksaa kestää? Jokainen on jollain tapaa hankala, vaikka osalla se ehkä näkyy selvemmin. Myös sellainen superkiltti ja myötäilevä voi olla hyvin hankala, koska hänestä ei saa kunnollista otetta ihmisenä - kuka tuo on, ja mitä hän todella ajattelee.
Prinsessakäytös ulospäin voi olla ihan viehättävääkin, kunhan se ei jatku arjessa koko ajan. Itsevarmuus on viehättävää, mutta ilmenee myös siten, että omista mielipiteistä on valmis pitämään kiinni - ja tavallaanhan se on hankalaa sekin. Temperamentin osoittaminen voi olla viehättävämpää kuin se, ettei tuo itseään esiin, tai sitten toisinpäin. Moni piirre on viehättävä ominaisuus, mutta liiallisena tai väärän ihmisen kanssa kääntyy itseään vastaan.
Kun valitsee itselleen elämänkumppanin, se on aina kompromissi.
Miksikö? Eräs lapsuudentuttuni (nainen) osaa olla erittäin ihana ja karismaattinen lyhyen tuttavuuden perusteella. Mutta annas olla, kun on saanut miehen ja se "oikea" karva paljastuu. Oikutteleva pirttihirmu sieltä paljastuu. Selväähän on, että miehet rinnalla ovat vaihtuneet usein, mutta aina vaan uusi tyyppi haksahtaa. Osaa tietenkin selittää asiat itselleen parhain päin, mutta hänet paremmin tuntevat tietävät kyllä mistä on kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska miehet hullaantuu naisen ulkonäöstä eli hoikkuudesta ja ohittaa kaiken muun. Siksi.
Pohdin tätä kovasti nuorempana, koska jostain syystä ystävystyin helposti miesten kanssa, ja monesti ystävyys johti siihen, että he puhuivat "vaikeista" parisuhteistaan, joissa nainen kontrolloi miehen menoja, vaati tietynlaista kohtelua, mikään ei riittänyt jne. Kuitenkin ne samat miehet halusivat olla naisystäviensä/vaimojensa kanssa.
Kun sama kaava toistui riittävän monen miehen kanssa, aina suunnilleen samat ongelmat ja samankaltainen kuvio, päädyin siihen tulemaan, että miehet loppujen lopuksi pitävät tuollaisesta pohjimmiltaan. Joo, on kiva valittaa ja hakea sympatiapisteitä, mutta loppujen lopuksi itsehän he valitsevat, ja valitsevat joka päivä olla siinä suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti ns hankala ei ole oikeasti hankala vaan hänellä on oma tahto jota toinen ei hyväksy.
Minut tunnetaan aivan yleisesti mukavana ystävällisenå ja hyväntyylisenä ihmisenä mutta mieheni siskojen mielestä olen hankala ja tåmä siitå syystä ettå ulkopuolelta tulevana en voinut hyväksyå heillä normina olevaa mieheni kiusaamista ja mieheni sai voimaa sanoa asiasta ja lopettaa kiusaamisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, usein olen nähnyt jonkun casanovan rauhoittuvan lopulta äkäisen muijan kylkeen, vaikka olisi torpannut monta kilttiä naista. 🤔
Heh. No näin kävi minulle.
Ehkä syynä on se, että olen hyvin dominoiva persoona, joka menettä mielenkiintonsa ihmiseen, jota kykee dominoimaan tai kietomaan pikkusormensa ympärille.
Nyt olen ollut naimissa jo yli 10 vuotta ihmisen kanssa, jota voisi kutsua jopa raivokkaaksi. Monet jopa pelkäävät häntä. Vaimoni ei todellakaan siedä minulta mitään sellaista käytöstä, jota kaikki naiseni ennen häntä sietivät välillä silmät kyynelissä.
Nyt jo suhteellisen pitkän avioliiton jälkeen olen ymmärtänyt, että kaipasin rinnalleni vahvan ja sitä kautta "hankalan" ihmisen.
Veljeni meni naimisiin dominoivan, raivokkaan naisen kanssa ja jatkoi mallia, joka on lapsuuden kotoa tuttu. Eli avioliitto on valtataistelua, tappelua, juomista ja uhkailua ja myös fyysistä väkivaltaa molemmin puolin. Karttelin tätä naista koko avioliiton keston ajan, mutta veli ei ole ikinä ollut minua ja lapsiaan kohtaan väkivaltainen.
Tuntemani hankala ihminen (veljeni ex-vaimo) oli alussa jopa ylitsepursuavan mukava ja ystävällinen. Imarteli ja kehui kaikkea, mitä näki. Äitimme oli ihastunut: miten mukava miniä! Minusta se kehuskelu oli jotenkin epäilyttävää, samoin sitä ihmetteli toinenkin sisaruksemme. Veli ei rakastuneena tietenkään nähnyt tässä ihmisessä mitään vikaa.
Saimme ajan mittaan huomata, kuinka tämä nainen vttuili päin näköä kuin teini-ikäinen, määräili, kritisoi ja valitti kaikesta. Oli oikukas, mieli muuttui aina viime hetkillä, mikä vaikutti tahalliselta sabotoinnilta ja huomionhaulta. Myös rahankäyttö oli holtitonta, hän tuhlaili, koska vaati vain parasta itselleen. Hän ei koskaan joustanut mistään, vaan vaati itselleen erinäisiä erikois-etuja ja poikkeuksia. Manipuloi muita toimimaan mielensä mukaan valehdellen, itkien ja raivoten. Kiristi jopa itsemurhalla, mikä järkytti vanhaa äitiämme. Aivan uskomattoman vaikea ja omituinen persoona.
Onneksi veli tuli järkiinsä ja erosi. Nyt tämä akka kiristää lapsilla. Harmi, kun siitä ei lopullisesti pääse eroon. Olisi velikin käyttänyt intuitiotaan ennen lastentekoa.
Mitä tulee hänen työuraansa, niin se on repaleinen. Hän saa kyllä helposti töitä, mutta yhtä nopeasti potkuja. Kaiketi ei kykene olemaan työpaikallaankaan ajan mittaan muuta kuin oikeasti on. Kaikkia hyödyllisiä ihmisiä (esimies, isot pomot) osaa mielistellä kyllä. Sanoi itsekin, että se kannattaa. Ihmiset ovat hänelle aina joko rakkaita ystäviä tai verivihollisia. Näitä jälkimmäisiä taitaa olla kohta enemmän ;-)
Tämä on ikuinen ihmetyksen aihe.
Itse en jaksa draamailua vähääkään, olen yleisesti hillitty mutta suhteessa intohimoinen. Rauhaa rakastava mutta seksuaalinen.
En ole räväkkä, enkä hankala prinsessa. Ehkä siksi olen jo kolmatta vuotta sinkku :D
N37
Mulle kävi aikanaan juuri noin. Jatkoin vain jääräpäisesti kunnes alkoi hyppäämään baareissa ja pettämään. Vasta eron jälkeen silmäni aukesivat. Ei kai tässä voi kuin syyttää itseään, merkit oli kyllä nähtävissä alusta asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, usein olen nähnyt jonkun casanovan rauhoittuvan lopulta äkäisen muijan kylkeen, vaikka olisi torpannut monta kilttiä naista. 🤔
Heh. No näin kävi minulle.
Ehkä syynä on se, että olen hyvin dominoiva persoona, joka menettä mielenkiintonsa ihmiseen, jota kykee dominoimaan tai kietomaan pikkusormensa ympärille.
Nyt olen ollut naimissa jo yli 10 vuotta ihmisen kanssa, jota voisi kutsua jopa raivokkaaksi. Monet jopa pelkäävät häntä. Vaimoni ei todellakaan siedä minulta mitään sellaista käytöstä, jota kaikki naiseni ennen häntä sietivät välillä silmät kyynelissä.
Nyt jo suhteellisen pitkän avioliiton jälkeen olen ymmärtänyt, että kaipasin rinnalleni vahvan ja sitä kautta "hankalan" ihmisen.
Vahva voi olla myös tyylillä. Vahva ja raivokas eivät ole synonyymejä.
Mutta hyvä että olette toisenne löytäneet jos tuo on teille molemmille ok.
Minä en käyttäydy sanottavasti eri tavalla eri ympäristöissä. Toki töissä olen asiakeskeisempi enkä puhu itsestäni, mutta ei muuten.