Miksi miehet joskus "valitsevat" vaimokseen hankalan ihmisen?

Vierailija kirjoitti:

Valitettavan usein se hankaluus asuu siinä hankalasta eksästä kertojassa. Kyllä minunkin juoppo eksä haukkui mennen tullen muut eksänsä ja minut. Olen mieluummin ylpeästi hankala kuin läheisriippuvainen.

Isein myös miehet haluavat jonkun, jolla pysyy arjen langat käsissä, kun itse eivät siihen kykene/tai halua. Vaatii se perheen, arjen, kodin ja työn kanssa sumpliminen tiettyä jämptiyttä. Kaikki eivät osaa olla oma-aloitteisia, vaan luottavat siihen, että toinen ohjaa ja pitää huolen, että asiat tulee hoidettua. Usein tällaiset naiset voivat ulospäin vaikuttaa määräileviltä, kun oikeasti kyse on vain siitä, että ainakin toisen on otettava vastuu. Kyllä minäkin olen joutunut mieheltä ihan kieltämään, ettei voi tuona viikonloppuna lähteä Lontooseen työkavereiden kanssa firman maksamalle virkistysmatkalle. Minulla sattui juuri silloin olemaan laskettu aika, oli vain mieheltä päässyt unohtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miniä on tuollainen

Anopin näkökulmasta miniät aina ovat.

Miniästä tulee hyvä, jos hän kuolee.

Myös miniä, jonka poika hylkää, muuttuu hyväksi viimeistään siinä vaiheessa kun poika raahaa näytille seuraavan hirviöminiämen.

Ei päde minun nykyään jo ex-anoppiin. Ollaan aina tultu hyvin toimeen, jopa kun jätin hänen poikansa ja lapsenlasten isän, meidän välit säilyi hyvinä ja ymmärtäväisinä. Ehkä siksi että tässä kuviossa se draamaqueen oli exmieheni, eikä meistä naisista kumpikaan.

En tiedä tarkalleen mitä ap tarkoittaa, tarkoittaako sellaista naista joka vaatii miestä osallistumaan itse yhteistuumin perustetun perheen elinkustannuksiin, kotitöihin ym askareisiin? Jos ja kun nainen vaatii miestä tekemään osuutensa, niin nainen ”mäkättää”, ”kotkottaa”, ”nalkuttaa” tai muuta vastaavaa. Välillä nainen saattaa jopa ”raivota” kun mies ei ole vuoteen tarttunut imuriin edes pyydettäessä. Puhumattakaan että muuten mies kunnioittaisi naista tai pitäisi tasa-arvoisena. Jos mies oikeuttaa itselleen sohvalla istumisen ja tietokoneella olemisen sillä välin kun nainen käytännössä hoitaa kaiken, niin kyse ei ole millään tavalla tasa-arvosta, mutta miestä vaan ärsyttää kun nainen on niin vaativa ja hankala ja ties mitä. Toki kaikille kavereille avaudutaan, kun on kotona niin vaikeaa, eikä seksiäkään saa!! Säälikäämme tätä miestä kaikki yhdessä..

Voi kuule tällaisia miehiä on Suomi pullollaan... Miehiä, jotka pitävät naisia alempiarvoisina kuin itseään. Jostain syystä naiset ovat useimmiten aloitteellinen osapuoli avioeron suhteen. Eikö silloin voisi ajatella että naisella huonompi olla suhteessa, ja miehellä oikeastaan ihan lokoisat oltavat täyshoitolassa? Ja taas mies itkee kavereilleen, kuinka ero tuli täysin yllätyksenä, miten on mahdollista kun oli ihan hyvä suhde? Niin, miehelle!

Kysymys kuuluu ennemminkin: miksi nainen ottaa itselleen tällaisen miehen? Kyllä, sitä olen itsekin pohtinut kovasti. Mies osaa teeskentelyn taidon alussa ja puhumisen taidon suhteen pidemmälle mentäessä. Alistaminen on niin salakavalaa. Sitä jopa erehtyy luulemaan että tuollainen on normaalia ja hyväksyttävää.

Kyllä myönnän että on erikseen myös näitä oikeasti hankalia naisia, ihan siinä missä miehiäkin. Ovat ehkä pilalle hemmoteltuja lapsesta saakka ja tottuneet saamaan kaiken mitä haluat. Mutta veikkaan että ensimmäinen vaihtoehto on paaaaaljon yleisempi.

Lähipiirissä on tällainen hankala nainen. Hän komentelee, passuuttaa ja ilmaisee kaikki tunteet hyvin voimallisesti eli on hyvin dramaattinen. On laiska ja keskittyy paljon pukeutumiseen ja ulkonäköön. Puhuu kovaäänisesti ja on täynnä itseään eli puhuu vaikka 24h omista asioistaan. Saa joskus raivokohtauksia. Tulee ja menee miten haluaa eikä pidä kiinni aikatauluista jne.

Ja hänen kumppani-miehensä lapanen vaan sietää moista??

Ap tuskin tarkoitti kodinhoitaja-tyyppisiä naisia joiden miehet vain lokoilevat kotona, vaan niitä joiden mielestä räväkkyys, "temperamenttisuus"=riehuminen, draamailu, diivailu ja palvottuna prinsessana oleminen on hienoa.

Oikeasti vahvan ihmisen ei tarvitse itse korostaa muille olevansa vahva.

Exmieheni oli tuollainen draamailijasekopää, ei toki aluksi, mutta vuosien kuluessa. Aikani kestin ja koitin parantaa tilannetta turhaan ja sitten päätin että lapsilleni en tällaista parisuhdemallia opeta.

Nyt sinkkuna niin kauan että aikuinen, tasapainoinen kumppani löytyy, jos löytyy.

Syy on miehissä, sillä pojat/miehet kasvatetaan aivan liian kilteiksi ja pomppimaan naisten komentojen tahdissa.

Minä ainakin lasten myötä muutuin vaikeaksi ja vaativaksi. Mies ei vain tajua sitä, että tilanne on muuttunut ja lapset vaativat meiltä. Minä olen sama tyyppi edelleen, mutta minun pitää jatkuvasta sanottaa kaikki miehelle, siksi minä olen hankala.

Hankala nainen oli seurustelun alkaessa kaunis ja hyvä kroppainen niin sitä kiukuttelua kesti mutta kun ikää tulee lisää on hän enää hankala 😂

Itse en sellaista katselisi päivääkään. Minulla on ollut parikin hankalaa tyttöystävää aikanaan niin annoin lähtöpassit niille. Nykyisen vaimon kanssa elämä on hyvää. Tuskin löytyisi samanlaista kovin helpolla. Suurinosa naisista kuin miehistäkin on hankalia tyyppejä.- 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavan usein se hankaluus asuu siinä hankalasta eksästä kertojassa. Kyllä minunkin juoppo eksä haukkui mennen tullen muut eksänsä ja minut. Olen mieluummin ylpeästi hankala kuin läheisriippuvainen.

Isein myös miehet haluavat jonkun, jolla pysyy arjen langat käsissä, kun itse eivät siihen kykene/tai halua. Vaatii se perheen, arjen, kodin ja työn kanssa sumpliminen tiettyä jämptiyttä. Kaikki eivät osaa olla oma-aloitteisia, vaan luottavat siihen, että toinen ohjaa ja pitää huolen, että asiat tulee hoidettua. Usein tällaiset naiset voivat ulospäin vaikuttaa määräileviltä, kun oikeasti kyse on vain siitä, että ainakin toisen on otettava vastuu. Kyllä minäkin olen joutunut mieheltä ihan kieltämään, ettei voi tuona viikonloppuna lähteä Lontooseen työkavereiden kanssa firman maksamalle virkistysmatkalle. Minulla sattui juuri silloin olemaan laskettu aika, oli vain mieheltä päässyt unohtumaan.

Miehesi kuulostaa vastuuttomalta ja sinä ylivastuulliselta, mikä on hankalan naisen vastakohta. 

Muhamettilaiset ovat oikeassa naisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavan usein se hankaluus asuu siinä hankalasta eksästä kertojassa. Kyllä minunkin juoppo eksä haukkui mennen tullen muut eksänsä ja minut. Olen mieluummin ylpeästi hankala kuin läheisriippuvainen.

Isein myös miehet haluavat jonkun, jolla pysyy arjen langat käsissä, kun itse eivät siihen kykene/tai halua. Vaatii se perheen, arjen, kodin ja työn kanssa sumpliminen tiettyä jämptiyttä. Kaikki eivät osaa olla oma-aloitteisia, vaan luottavat siihen, että toinen ohjaa ja pitää huolen, että asiat tulee hoidettua. Usein tällaiset naiset voivat ulospäin vaikuttaa määräileviltä, kun oikeasti kyse on vain siitä, että ainakin toisen on otettava vastuu. Kyllä minäkin olen joutunut mieheltä ihan kieltämään, ettei voi tuona viikonloppuna lähteä Lontooseen työkavereiden kanssa firman maksamalle virkistysmatkalle. Minulla sattui juuri silloin olemaan laskettu aika, oli vain mieheltä päässyt unohtumaan.

Mieshän tuossa hankala on, etkä sinä. Joudut olemaan tuossa roolissa ja luulet, että sinua arvostetaan jämptiydestä. Ehei, niin ei tule käymään, vaan saat haukut osaksesi kaikesta uhrautumisestasi perheen hyväksi. Ei kannata. Onko mies jopa syyllistänyt sinua, että olet hankala? 

Jos mies on vastuuton, niin vastuun ottaminen ei tee naisesta hankalaa, vaan enemmin tulee mieleen läheisriippuvuus. Ei voida luopua suhteesta, jossa toinen ei arvosta. Ihan tosi pahalta kuulostaa tuo Lontoon matka samaan aikaan kuin synnytys. En voisi kuvitellakaan, että kukaan hyvä mies tekisi jotain noin törkeää lastensa äideille. Älä anna kohdella itseäsi huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen miehenä ihmetellyt itsekin. Itse en tuollaisia vaikeita naisia katso päivääkään (ja siksi olen tyytyväinen sinkku).

30+ naisia jotka huutavat, itkevät, pomppivat tasajalkaa (!) kuin hemmotellut pikkutytöt jotka eivät saa mitä haluavat.

Oma velikin hairahti naimisiin tuollaisen kanssa ja olen monet kerrat nähnyt sitä huutoitkuraivoa aivan mitättömistä asioista. Kohtelee myös omia vanhempiaan törkeästi, haukkuu isää ja äitiä päin näköä.

Tunnustan olleeni myös tuollainen omassa pitkässä parisuhteessani joka on päättynyt omasta aloitteestani jo vuosia sitten.

Hävettää oma käytökseni. Syyni ovat olleet traumalapsuudessa jotka olen nyt saanut kutakuinkin käsiteltyä.

Pidin oikeutenani arvostella kaikkia ja kaikkea. Olin epävakaa. Koskaan ei voinut tietää mistä tuuli puhalsi.

Syytin ympäristöä omasta pahasta olosta. Osin oikeinkin mutta kyllä 33v on jo vastuussa omasta elämästään ja tulevaisuus on ainoa mihin voi vaikuttaa. Sitä on kasvanut sellaiseksi kuin on omien kokemusten kautta. Pitää kuitenkin ymmärtää oma vastuu ja kasvaa aikuiseksi omilla lapsuuden kokemuksilla syyttämättä ympäristöä.

Monesti se epävakaa pelkää kaikkea. Iso ääni ja uhitteleva käytös peittää pelkoa ja samalla karkoittaa hyvää ajattelevat lähipiiristä.

Säälistä. Tai sitten tarvitsevat äidin.

Koska se nainen johon rakastuin kun seurusteltiin oli mitä ihanin nainen. Vasta kun menimme naimisiin, Hän näytti sen todellisen luonteensa. V.ttuili joka asiasta. No, nyt hän onkin ex-vaimo.

Vierailija kirjoitti:

Koska se nainen johon rakastuin kun seurusteltiin oli mitä ihanin nainen. Vasta kun menimme naimisiin, Hän näytti sen todellisen luonteensa. V.ttuili joka asiasta. No, nyt hän onkin ex-vaimo.

Kaikki muut kyllä huomaavat uhkaavat merkit jo hyvissä ajoin, mutta miesparka ei mitään. Alttarilla seisovaa miestä katsotaan hieman säälien, että voivoi mitäs tästäkin tulee, mutta eipä toisen valintoihin voi mitenkään puuttua. 

Itse voin vaikuttaa vaativalta, vaikealta naiselta, ja sitä olenkin. Tiedän mitä haluan, ja sanon asiat hyvin suoraan.

Mutta, olen hyvä kumppani. Huolehdin ja pidän huolta toisista. Perhe menee ensimmäisenä, omat tarpeet toisena. Vaikka monet luulevat minua todella itse keskeiseksi.

Viihdyn myös sängyssä enkä pelkää näyttää tunteita. Siksi mies kai tykkää minusta.

Mieheni ystävän vaimo:

Ulkonäkö:

160cm/100kg, ei meikkaa, pukeutuu kaapuihin, pitkät suorat hiukset

Ikä :49 mut on näyttänyt samalta viimeiset 20vee

Luonne: kyttää..soittaa miehen perään.

Kun miehellä olis kahvitreffit /ekat mun miehen kans viikkoihin) keksii edellisenä iltana perhepicnicin.

Panin välit poikki parikyt vuotta sitten, kun oli juorukello..ja draamakuningatar

Töissä: kodinkoneliike viimeiset 25 vee

Mieheni ystävä

Hoikka miellyttävän näköinenm tumma ja pitkä

Käynyt yliopiston, sijoitusasuntoja.

Ei ryyppää, ei petä

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani hankala ihminen (veljeni ex-vaimo) oli alussa jopa ylitsepursuavan mukava ja ystävällinen. Imarteli ja kehui kaikkea, mitä näki. Äitimme oli ihastunut: miten mukava miniä! Minusta se kehuskelu oli jotenkin epäilyttävää, samoin sitä ihmetteli toinenkin sisaruksemme. Veli ei rakastuneena tietenkään nähnyt tässä ihmisessä mitään vikaa.

Saimme ajan mittaan huomata, kuinka tämä nainen vttuili päin näköä kuin teini-ikäinen, määräili, kritisoi ja valitti kaikesta. Oli oikukas, mieli muuttui aina viime hetkillä, mikä vaikutti tahalliselta sabotoinnilta ja huomionhaulta. Myös rahankäyttö oli holtitonta, hän tuhlaili, koska vaati vain parasta itselleen. Hän ei koskaan joustanut mistään, vaan vaati itselleen erinäisiä erikois-etuja ja poikkeuksia. Manipuloi muita toimimaan mielensä mukaan valehdellen, itkien ja raivoten. Kiristi jopa itsemurhalla, mikä järkytti vanhaa äitiämme. Aivan uskomattoman vaikea ja omituinen persoona.

Onneksi veli tuli järkiinsä ja erosi. Nyt tämä akka kiristää lapsilla. Harmi, kun siitä ei lopullisesti pääse eroon. Olisi velikin käyttänyt intuitiotaan ennen lastentekoa.

Mitä tulee hänen työuraansa, niin se on repaleinen. Hän saa kyllä helposti töitä, mutta yhtä nopeasti potkuja. Kaiketi ei kykene olemaan työpaikallaankaan ajan mittaan muuta kuin oikeasti on. Kaikkia hyödyllisiä ihmisiä (esimies, isot pomot) osaa mielistellä kyllä. Sanoi itsekin, että se kannattaa. Ihmiset ovat hänelle aina joko rakkaita ystäviä tai verivihollisia. Näitä jälkimmäisiä taitaa olla kohta enemmän ;-)

Mun exä on tuollainen paitsi että vielä pahempi.

Alkuun se oli maailman ihanin ihminen. Tietysti menin sen kanssa yhteen. Kuka muka ei menisi yhteen jos käy niin satumainen onni että löytää täydellisen naisen? Ja sitten se ryhtyi hirviöksi. Luulin että sillä oli vain jokin huono päivä, huono olo, jokin hetkellinen ongelma, jotenkin raskasta väliaikaisesti. Joten aloin kärsivällisesti odottaa että sen vaikeudet loppuisivat ja se voisi olla taas oma itsensä.

Ja niin minä odotin. Ja odotin. Siedin ja kestin ja kärsin läpi kaikki ne hirveydet mitä se mulle teki. Yritin auttaa sitä ja palvella sitä ja olla sille mieliksi. Tein sille kaiken mitä sen päähän pälkähti jotta sen olo paranisi. Joka päivä sen päähän pälkähti entistäkin hullumpia vaatimuksia, joka päivä palvelin häntä lisää. Olin maailman kärsivällisin ihminen. Mutta olin myös maailman sokein ihminen, koska aina vain kuvittelin että kyllä se siitä vielä paranee, uskoin että se alun ihana tila oli sen naisen "normaalitila" ja ne hirveydet oli vain sen jokin "väliaikainen ongelmatila".

Pari piinaavaa vuotta myöhemmin jopa mun oli vihdoin tajuttava, että oikeasti oli päinvastoin: se alun ihanuus oli silkkaa feikkaamista ja se hirviömäisyys oli sen tosiluonto.

Hän ei suostunut eroamaan. Uhkaili puukolla kun mainitsin että pitäisiköhän meidän ottaa etäisyyttä toisistamme. Niin minä en sitten voinut muuta kuin vain yön pimeydessä lähteä livohkaan. Onneksi meillä ei ollut lapsia, en kertakaikkiaan tiedä miten lapset voisi tuollaisessa tilanteessa pelastaa. Paitsi tietysti ne tapaukset mistä lehdissä kerrotaan että vanhempi on "kaapannut" lapsensa mukaan ulkomaille ja kadonnut. Ei mikään ihme että tuollaista tapahtuu - se on ehkä ainoa keino saada lapset piiloon ja turvaan hirviövanhemmalta.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ystävän vaimo:

Ulkonäkö:

160cm/100kg, ei meikkaa, pukeutuu kaapuihin, pitkät suorat hiukset

Ikä :49 mut on näyttänyt samalta viimeiset 20vee

Luonne: kyttää..soittaa miehen perään.

Kun miehellä olis kahvitreffit /ekat mun miehen kans viikkoihin) keksii edellisenä iltana perhepicnicin.

Panin välit poikki parikyt vuotta sitten, kun oli juorukello..ja draamakuningatar

Töissä: kodinkoneliike viimeiset 25 vee

Mieheni ystävä

Hoikka miellyttävän näköinenm tumma ja pitkä

Käynyt yliopiston, sijoitusasuntoja.

Ei ryyppää, ei petä

Itse olen tukevasti naimisissa, mutta ihmettelen aina tätä(kin) näkökulmaa. Tunnen paljon naisia, esim. töistä. 50 prosenttisesti he ovat todella mukavia. Empaattisia, ei-vaativia, fiksuja, täyspäisiä.

40 prosenttisesti ok. Ja vain 10 on kusipäisiä.