Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehet joskus "valitsevat" vaimokseen hankalan ihmisen?
24.10.2019 |
Hankalalla tarkoitan vaativaa ihmistä, jota täytyy miellyttää ja vähän pelätäkin. Hankalalla on milloin mitäkin tunteenpurkauksia ja kiukunpuuskia.
Kommentit (292)
Hyviä naisia riittää vaan muutamille onnekkaille, joten loppujen on tyytyminen sekundaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pidän hankalana ihmistä, joka on aikahtelevainen. Ei koskaan tiedä, mistä tuulee, tai mikä suututtaa.
Toinen hankaluus on kritisoiminen. Teet niin tai näin, aina se on väärin päin.
Miten tällainen ominaisuus voi ilmaantua vasta ”häiden jälkeen”? Kritisoiminenkin on ihmisessä niin syvällä, että kyllä hän on kritisoinut vähintään muita ihmisiä kuin puolisoa. Vai onko teille hankaluus jotain muuta?
Vierailija kirjoitti:
Luonto sen osoittaa. Naaras on aina vahvoilla kun tullaan lisääntymisen äärelle. Uros tekee vaikka mitä jippoja, että pääsee tuikkaamaan. Itsetietoinen naaras ei ole epätoivoinen.
Joopajoo😄
Kuten tuolla edelläkin on todettu ettei ne hanipuppelit ole välttämättä suhteen alussa hankalia vaan maailman söpöimpiä neitoja.
Sitten kun on paikkansa vakiinnuttanut niin todellisen luonteen kestää tulla esiin.
Luonto sen ehkä osoittaa, uros on vahvoilla kun osaa kokemuksen kautta jättää kaikki tuikkaamis jipot tekemättä tälläisen yksilön kohdalla🙂 Itsetietoinen uros ei ole epätoivoinen vaan epätoivoisia ovat ne naaraat jotka joutuvat jippoilemalla hommaamaan itselleen uroksen🤠
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Vierailija kirjoitti:
Hyviä naisia riittää vaan muutamille onnekkaille, joten loppujen on tyytyminen sekundaan.
Itse olen tukevasti naimisissa, mutta ihmettelen aina tätä(kin) näkökulmaa. Tunnen paljon naisia, esim. töistä. 50 prosenttisesti he ovat todella mukavia. Empaattisia, ei-vaativia, fiksuja, täyspäisiä.
40 prosenttisesti ok. Ja vain 10 on kusipäisiä.
Miksi tämä prosenttiosuus näyttäytyy miehille toisinpäin?
Niissä ihmisissä voi olla myös hyviäkin puolia. Itse olen aika vaativa persoona ja vanhemmatkin aina kutsuneet pippuriseksi eli temperamenttia löytyy. Tällä luonteella on kuitenkin pötkitty pitkälle niin uran kuin avioliitonkin kannalta. Oma mies myös vahva luonnoltaan ja tietää mitä haluaa. Välillä otetaan yhteen, mut lopulta ymmärretään toisiamme.
Itse en sellaisten ovimattojen kanssa ole sopinut suhteeseen. He jäävät kirjaimellisesti jalkoihin ja ottavat liian helpolla itseensä pienistä jutuista. Omalle kohdallani osuneet olivat myös tosi laiskoja eivätkä tavoitelleet mitään. Ei intohimoa tai harrastuksia, ei halua kouluttautua tai saada hyvää työuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni eksä oli sellainen. Hän sanoi nuorena luulleensa, että kaikki naiset ovat sellaisia, koska teini-iän tyttöystäväkin oli sellainen.
Onkohan hän kenties minun ex? Hän petti useasti, valehteli ja huijasi. hän oli alkoholin suurkuluttaja. Kaikki oli aina minun syytä. Ja niin hän kaikille puhui. Mä olin hankala ex, jolla kaikenlaisia kiukunpurkauksia.
Ei varmasti ole. Olemme olleet yhdessä liki 10 v, enkä minä löydä syytä kiukutella. No joo, mies tekee pitkää päivää, mutta minua se ei haittaa. Eksää haittasi.
Miten miehesi rentoutuu viikonloppuisin?
Hänellä on vain yksi vapaapäivä viikossa. Ihan normaalia elämää, olemme siis yhdessä. Aika usein näin; nukumme pitkään ja illalla leffa ja viiniä. Päivällä tehdään, mitä pitää, eli kauppaa, siivoamista, kuntosalia tms. Tai ei haittaa, vaikka katsottaisi koko päivä netflixiä.
Mies on kertonut, että exän kanssa hän ei ollut näin paljoa yhdessä kuin minun kanssani. Mitä enemmän naimen huusi, sitä enemmän hän oli poissa kotona. Ja nainen tietty huusi entistä enemmän.
Nuorempana tehdään valintoja,joita myöhemmin saatetaan katua.Mä olin se hankala vaimo joskus.En hyväksyny mieheni joka viikkosta juomista,enkä hänen juovia vanhempiaan,enkä jaksanu palvella ukkoani.Kaikkein eniten mua vit.......i sillon kaikki.Se näkyi ja kuului.Olihan mulla jo 3 lasta.Minä olin exän mielestä hankala.Samoin hänen vanhempien.Erosimme.Exän kanssa on hyvät välit.Hänen vanhemmat inhoo mua edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä naisia riittää vaan muutamille onnekkaille, joten loppujen on tyytyminen sekundaan.
Itse olen tukevasti naimisissa, mutta ihmettelen aina tätä(kin) näkökulmaa. Tunnen paljon naisia, esim. töistä. 50 prosenttisesti he ovat todella mukavia. Empaattisia, ei-vaativia, fiksuja, täyspäisiä.
40 prosenttisesti ok. Ja vain 10 on kusipäisiä.Miksi tämä prosenttiosuus näyttäytyy miehille toisinpäin?
Sama henkilö voi toimia eri yhteyksissä erilaisin tavoin. Töissä ei kannata hankkia yhteistyökyvyttömän mainetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä naisia riittää vaan muutamille onnekkaille, joten loppujen on tyytyminen sekundaan.
Itse olen tukevasti naimisissa, mutta ihmettelen aina tätä(kin) näkökulmaa. Tunnen paljon naisia, esim. töistä. 50 prosenttisesti he ovat todella mukavia. Empaattisia, ei-vaativia, fiksuja, täyspäisiä.
40 prosenttisesti ok. Ja vain 10 on kusipäisiä.Miksi tämä prosenttiosuus näyttäytyy miehille toisinpäin?
Tietty hieman kärjistin, mutta eipä noita itsellekään mieleisiä liiaksi ole. Jotkut ovat kusipäitä, joita ei tule edes harkittua. Iso osa taas ihan mukavia, mutta jotenkin aivan liian pliisuja sekä mukavuus-hankaluus-laskelmissa lievästi negatiivisia. Pikkuruinen joukkio sitten mukavia ja pidemmänkin päälle mielenkiintoisia, ja vain pienissä määrin hankalia aivoituksillaan.
Kai ne on nämä kovasti kiistämään pyrityt erot sielunelämissä, mitkä tätä eroa näkökulmissa aiheuttaa. Tosin jos olisin nainen, niin miesten tarjonta se apeaksi vasta vetäisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun täti luuli elämänsä loppuun asti, että olin nainut hirmun. Hän sääli minua kovasti. Tosiasia oli, että täti itse oli nuija, eikä ymmärtänyt fiksua vaimoani. Minä pidän itseäni onnen poikana: vaimo on älykäs ja hellä. Neuvottelemme tärkeät päätökset yhdessä. Usein hänellä on fiksumpi idea ja parempi maku. Miksi en suostuisi silloin hänen ajatukseensa?
Naisella ulkonäkö on tärkein paitsi työkaverinaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni eksä oli sellainen. Hän sanoi nuorena luulleensa, että kaikki naiset ovat sellaisia, koska teini-iän tyttöystäväkin oli sellainen.
Hyvä pointti. Itsekin roikuin ensimmäisessä huonossa suhteessa ihan liian pitkään kun ajattelin että sellaisia ne naiset nyt vaan on. Kuva varmaan muodostunut osin kotona (äiti oli aika epävakaa tapaus) ja osin mediasta ym - jos vaikka vähän vanhempia elokuvia miettii niin sellainen itkemällä, raivoamalla ja väliin litsareillakin kommunikoiva naistyyppi on aika vakiokuvastoa.
Olet siis tottunut huonoon ja epäoikeudenmukaiseen kohteluun, eikä ole ollut mallia hyvästä parisuhteesta. Sellaista on varmasti paljon, että tappelua sisältävää parisuhdetta pidetään normina, kun taas toisenlaisen mallin saaneet eivät edes rupea seurustelemaan minkään riidanhaluisen kanssa ja panevat poikki, jos liikaa draamaa mukana.
Tuntemissani tapauksissa vuosien varrella askarruttikin se, että heidän perheensä ei ollut tällainen. Äiti oli persoonaltaan hyvin rauhallinen ja tasaisen kiltti. Ehkä sitten kyse oli manipuloinnista, hankalalle naiselle tyypillinen tapa toimia. Ensin kuumaa ja sitten kylmää, mutta kyllä nämä molemmat miehet olivat lopen väsyneitä vaimoonsa jo 10 vuoden liiton jälkeen. Siis itse sanoivat näin. Kaikki ystävätkin heidän vaimoihinsa olivat väsyneet myös erinäisten draamojen jälkeen. Jokainen illanvietto sisälsi tämän pariskunnan ilkeilyä toisilleen tai sitten alkoholinhuuruista draamaa niin, että heidät alettiin sitten jättää kutsumatta. Siinä yhteydessä sitten kävi ilmi, että nämä naiset eivät päästä irti. He eivät suostu uskomaan, ettei heihin haluta olla yhteydessä. Sen takia varmaan avioliitotkin kestivät aika kauan.
Tuollaisia miehiä on kuitenkin enemmän kuin naisia. Oikein klassisia tapauksia tapaa harvoin.
Eksän kanssa meni suhde poikki kun oltiin 15 vuotta oltu yhdessä. 15-vuotiaista lähtien siis. Äitinsä oli sitten jotakin vitsaillut niin eksä oli sanonut hänelle että kertaakaan ei nalkuttanut koko yhdessäolon aikana. Ero johtui siitä että kasvettiin edelleen mutta melko suuri osa luuli että siksi että minä olin hankala. Vähänpä ihmiset tajuaa. Meni pari kuukautta ja löysin nykyiseni, nyt yli 20v naimisissa. Muut ihmiset luulevat että olen suhteessa se hankala osapuoli. Mun mies on välillä tosi pahoillaan siitä. Meillä on omat roolit suhteessa ja mun mies vaatii suoranaista käskyttämistä, muuten ei toimerru tekemään mitään. Me kummatkin tiedetään se mutta muut eivät tajua. Olen joskus yrittänyt ihan normipuhetta mutta ei tuo herää aamulla edes töihin ja herätyskelloonsa ennenkuin sanon että "nyt perse ulos sängystä" Mies reagoi vaan agressiiviseen käskyttämiseen. Sanoisin että minulla on pitkät hermot enkä tykkää riidellä yhtään. Annan periksi nopeasti mutta sovituissa jutuissa ja toimea vaativissa jutuissa on ikävästi oltava melkoinen syöjätär. Joskus olis kiva kun asiat tapahtuisivat ihan normipuheella. Myös jos joku pyytää häntä kaljalle ( me ollaan lopetettu viis vuotta sitten alkoholin juonti terveyssyistä) Niin hänelle ottaa luonteen päälle sanoa ettei halua ja mun on sanottava että on muuta menoa ettei mies menetä kasvojaan absolutistina. Moni mies sitten sanoo että olen ilkeä ja hankala miestäni kohtaan:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä naisia riittää vaan muutamille onnekkaille, joten loppujen on tyytyminen sekundaan.
Itse olen tukevasti naimisissa, mutta ihmettelen aina tätä(kin) näkökulmaa. Tunnen paljon naisia, esim. töistä. 50 prosenttisesti he ovat todella mukavia. Empaattisia, ei-vaativia, fiksuja, täyspäisiä.
40 prosenttisesti ok. Ja vain 10 on kusipäisiä.Miksi tämä prosenttiosuus näyttäytyy miehille toisinpäin?
Kuinka monta noista tiedät töiden ulkopuolelta? Kai tiedät, että ihmiset käyttäytyvät eri tavoilla eri ympäristöissä? Töissä vielä enemmän hillitään käytöstä, jottei saada sitä kusipään mainetta. Sitten kun on työpaikan ovi jäänyt taakse niin voidaan alkaa pirttihirmuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä naisia riittää vaan muutamille onnekkaille, joten loppujen on tyytyminen sekundaan.
Itse olen tukevasti naimisissa, mutta ihmettelen aina tätä(kin) näkökulmaa. Tunnen paljon naisia, esim. töistä. 50 prosenttisesti he ovat todella mukavia. Empaattisia, ei-vaativia, fiksuja, täyspäisiä.
40 prosenttisesti ok. Ja vain 10 on kusipäisiä.Miksi tämä prosenttiosuus näyttäytyy miehille toisinpäin?
Kuinka monta noista tiedät töiden ulkopuolelta? Kai tiedät, että ihmiset käyttäytyvät eri tavoilla eri ympäristöissä? Töissä vielä enemmän hillitään käytöstä, jottei saada sitä kusipään mainetta. Sitten kun on työpaikan ovi jäänyt taakse niin voidaan alkaa pirttihirmuksi.
Ainaskin tietämäni nainen on hankaluuksissa myös duunissaan, työsuojeluvaltuutettua tarvittiin. Toisen kohdalla oli alkoholiongelmaa ja työpaikkahäirintää miehiä kohtaan. Ei kunnolla hankala pysty toimimaan toisella tavalla työpaikallakaan ainakaan pitemmän päälle.
En tiedä mikä näitä naisia vaivaa, mutta itse he varmaan pitävät itseään temperamenttisina ja kiinnostavina persoonina. Nyt vanhemmiten ovat kuitenkin ympäriltä kaikki kadonneet, paitsi lapset, jotka eivät pääse pakoon. Jotain heidän taustassaan on pahasti vialla ollut, mutta en tiedä siitä tarkemmin. Mutta muutenhan tuollaisia persoonallisuusvaurioita ei synny.
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän hankalana ihmistä, joka on aikahtelevainen. Ei koskaan tiedä, mistä tuulee, tai mikä suututtaa.
Toinen hankaluus on kritisoiminen. Teet niin tai näin, aina se on väärin päin.Miten tällainen ominaisuus voi ilmaantua vasta ”häiden jälkeen”? Kritisoiminenkin on ihmisessä niin syvällä, että kyllä hän on kritisoinut vähintään muita ihmisiä kuin puolisoa. Vai onko teille hankaluus jotain muuta?
Tuotahan se juuri on se hankaluus. Ehkä rakastuminen tekee sokeaksi, koska näkyihän se hankaluus varmasti alun perinkin. Tuo on hyvä merkki, että koko ajan ilkeästi puhuu muista ja pyrkii saamaan heidät naurunalaiseksi. Parhaiden ystävien asiat kertoillaan eteenpäin yms. Holtiton alkoholinkäyttö voi olla yksi merkki epävakaudesta, tosin hankala voi olla myös lähes absolutisti.
Mitä varten sana valita on otsikossa lainausmerkeissä?
Tätä olen miehenä ihmetellyt itsekin. Itse en tuollaisia vaikeita naisia katso päivääkään (ja siksi olen tyytyväinen sinkku).
30+ naisia jotka huutavat, itkevät, pomppivat tasajalkaa (!) kuin hemmotellut pikkutytöt jotka eivät saa mitä haluavat.
Oma velikin hairahti naimisiin tuollaisen kanssa ja olen monet kerrat nähnyt sitä huutoitkuraivoa aivan mitättömistä asioista. Kohtelee myös omia vanhempiaan törkeästi, haukkuu isää ja äitiä päin näköä.
Miten miehesi rentoutuu viikonloppuisin?