Perhekerhosta on tullut lasten merkkivaatenäyttely

Minä en tuntenut tältä paikkakunnalta ketään muuttaessani tänne. Ajattelin lapsen syntymän myötä, että kun menemme perhekerhoon, lapsi saa oman ikäisiä ystäviä ja minäkin löydän jonkun kivan kaverin. Tajusin vasta sitten, että kaikki muut tuntevat jo toisensa tosi hyvin. Koska olen hiljainen ja sisäänpäinkääntynyt luonteeltani, en tutustunut siellä kehenkään. Pikkulapsikaan ei vielä sillä lailla ystävysty. Kävimme siellä silti sitkeästi kolme vuotta kerran viikossa, jotta lapsi näkisi muita lapsia ja minäkin pääsisin edes joskus muiden aikuisten seuraan vaikka sitten vain kuuntelemaan ja katselemaan. 

Ennen lapsen syntymää en tuntenut ensimmäistäkään lastenvaatemerkkiä tai tiennyt, mikä on halpa ja mikä kallis. Olen aina ostanut vaatteet Halpa-Hallista tms. ja varsinkin lapselle, jolle täytyy koko ajan olla ostamassa isompia. Perhekahvilassa katselin muiden lasten vaatteita ja mietin, että ihan kivoja lapsekkaita kuvia joissain kankaissa oli mutta toisaalta aika moni kuosi oli karsean ruma. En ole koskaan tykännyt esim. pas*anruskeasta väristä, joka tuntuu olevan aika yleinen merkkilastenvaatteissa. 

Perhekahvilassamme ei puhuttu vaatteista, mutta muutaman kerran vuodessa siellä oli lastenvaatemyyntiä, juuri noita jotain Gugguuta ja Me&I:ta ja muita ja tajusin, että jaa näitä niillä kersoilla oli päällään. En innostunut ostamaan. Meillä mennään edelleen Halpa-Halli- ja Prisma-vaatteilla, vaikka lapsi on jo koululainen. Hän tykkää kissojen ja yksisarvisten kuvista ja pehmeistä kankaista.

Kaikki lapsikerhot oli ihan helvettiä ja ne vanhemmat siellä varsinkin ihan helvettiä.

Olen työskennyt lastensuojelun perhetyössä ja mielelläni olisin ohjannut äitejä leikkipuistoihin, avoimiin päiväkoteihin ja perhekerhoihin. Valitettavasti nuo paikat olivat pelottavia vähän epävarman äidin näkökulmasta. Kutsuin näitä paikkoja hallitsevia naisia alfanaaraiksi ja he porskuttavat siellä kuin omaa uraansa luoden. Eivät alfanaaraat mitään pahaa tietenkään tarkoittaneet, mutta toisesta genrestä olevat he kyllä sotkivat ohimennen jalkoihinsa.

Tämä oli sen jälkeen, kun itse olin hoitovapaalla kotona ja pyörin samoissa ympyröisså asiakkaana. Varmasti olin itsekin samanlainen. Harmittaa näiden äitien ja perheiden puolesta, jotka todella hyötyisivät maksuttomista, ketään leimaamattomista peruspalveluista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kunpa tämä kilpailu jäisikin vaan niihin vaatteisiin, mutta kun lapsien paremmuudella leveillään.

meidän Pekka oppi päivän ikäisenä kääntymään, ai teidän lapsi ei vielä osaa!?

meidän yksi vuotias ajaa jo ilman apurenkaita, ai teidän ei vielä osaa?

Huoh, mä kävin tasan kerran esikoisen kanssa perhekerhossa ja siihen jäi. Onneksi olen puistosta löytänyt omanlaisempia äitejä.

Mä en ymmärrä, miten nämä pitää aina ymmärtää kilpailuna. Kun nyt perhekerhossa on muitakin pienten lasten äitejä, niin sehän on varsin sovelias paikka puhua lasten kehityksestä. Mä asun paikkakunnalla, jossa asuu myös paljon lestadiolaisnaisia (vetäjäkin oli lestadiolainen), ja osalla heistä on sen verran monta lasta, että kaikenlaista yksilöä on tullut kasvatettua. Mä en tuntenut muualta muuttaneena ketään, joten lapset olivat aika luonteva puheenaihe, ja mitä pienempi lapsi, sitä enemmän siinä kehityksessä riittää ihmeteltävää. Musta oli ainakin mielenkiintoista kuulla muiden lasten kehityksestä ja siitä, miten eri iässä lapset alkavat tehdä eri asioita.

On eriasia keskustella asioista kun kuunnella litanjaa mitä toisen lapsi osasi milloinkin tehdä. Keskustelussa on ihan erisävy silloin kun se on itsensä kehumista kuin vilpitöntä kiinnostusta.

Minulla on hitaasti liikkeelle lähtenyt lapsonen ja silloin tuoreen äitinä "Joko teillä sitä ja tätä" tyyppiset kysymykset tuntuivat vaivaannuttavilta.

Mutta se vaivautuneisuus oli kuitenkin vain sinun omassa päässäsi? Meillä oli perhekerhossa esikoislapsen äiti, joka omin sanoinsa toi lapsen inspiroitumaan ja ottamaan mallia muista, kun oli niin "laiska" liikkumaan. Tuo lapsi alkoi puhua todella varhain, jota hämmästeltiin ja ihasteltiin porukalla, mutta edelleen tykkäsi vain möllötellä paikallaan, jolle hyväntahtoisesti naurettiin. Meidän muiden elohiiret taas mölisivät kuka mitäkin, mistä kukaan ei ottanut mitään tolkkua, mutta vauhtia oli senkin edestä.

Itse olen ollut perhekerhoissa 2000-luvun lopulla ja toisen kerran pari vuotta sitten, eri paikkakunnilla vielä ja en törmännyt mihinkään jatkuvaan negatiivisuuteen. Joku nyt saattoi olla mielestään vähän muita parempi, mutta ei tuo ollut mikään yleinen ilmiö. Olen itsekin hitaasti lämpiävä ja kontaktit muihin äiteihin jäi aika pinnallisiksi enkä saanut yhtään pitkäaikaista ystävää, jonka kanssa olisi pidetty yhteyttä vielä töihin palatessa, mutta lähes joka kerta siellä oli joku, jonka kanssa jotain keskustelua syntyi. Usein itsekin vain seurailin sivusta.

Välillä ihmettelen, että oikeastiko joissakin perhekerhoissa on niin karmivaa kuin tälläkin palstalla on annettu ymmärtää, mutta ehkä sitten... Toisaalta monet kertovat käyneensä vain kerran ja siitä vetäneet johtopäätöksensä. Kyllä mulla ainakin meni useampi kerta että tulin mitenkään huomatuksi.

Tämä materialismi on lähtenyt ihan lapasesta. Tulikin mieleen että näillä Gugguu ym. ei ole vielä vähän aikaa sitten tullut jatkuvasti uutta mallistoa kuten nyt. Mitä ihmeen eettistä ja ekologista heidän toiminnassaan enää on kun meininki on menossa samaan tyyliin kun halpavaatenarkkinoilla? Kun seuraa heidän ja muutaman muun suomalaisen vastaavan vaatebrändin instaa, käy nopeasti selville että mihin suuntaan ollaan menossa. Ihan hullua ja ihmiset sekoaa näistä rytkyistä, tappelee niistä kynsin ja hampain.

Vierailija kirjoitti:

Olen työskennyt lastensuojelun perhetyössä ja mielelläni olisin ohjannut äitejä leikkipuistoihin, avoimiin päiväkoteihin ja perhekerhoihin. Valitettavasti nuo paikat olivat pelottavia vähän epävarman äidin näkökulmasta. Kutsuin näitä paikkoja hallitsevia naisia alfanaaraiksi ja he porskuttavat siellä kuin omaa uraansa luoden. Eivät alfanaaraat mitään pahaa tietenkään tarkoittaneet, mutta toisesta genrestä olevat he kyllä sotkivat ohimennen jalkoihinsa.

Tämä oli sen jälkeen, kun itse olin hoitovapaalla kotona ja pyörin samoissa ympyröisså asiakkaana. Varmasti olin itsekin samanlainen. Harmittaa näiden äitien ja perheiden puolesta, jotka todella hyötyisivät maksuttomista, ketään leimaamattomista peruspalveluista.

Älä sure, kunhan kirkollisverotulot tippuvat tarpeeksi, monen monta kuntaa jää ilman koko perhekahvilaa. Sitten ei tarvitse enää äitien ahdistua päsmäreistä.