Lue keskustelun säännöt.
Lapsen voitontahtoinen, leuhkiva kaveri
23.10.2019 |
Miksi lapsen alakouluikäinen kaveri mahtaa olla sellainen kuin on? Kaikessa hän haluaa olla paras, kehuu itseään silmittömästi, kehuu perheensä taloa, mökkiä, mitä vain sumeilematta ja hieman alentuvasti aina vertaillen muiden vastaavia. "Meillä on niin ihana piha. Harmi ettei teillä oo." -tyylisesti.
Lisäksi hän vääristelee totuutta, esim. pokkana väitti lapselleni voittaneensa erään kilpailun. Oikeasti tuli kolmanneksi ja minun lapseni voitti. Tämä vain esimerkkinä, olen kuullut monesta vastaavanlaisesta väitteestä.
Lapseni on hieman kyllästynyt kaverin leuhkimiseen, mutta ei pidä sitä oikein minään. On niin tottunut tähän.
Oma lapseni ja hänen muut kaverinsa eivät tee numeroa itsestään, vaikka aihetta olisikin. On upeita kotitaloja, taitoja ja hyviä yksilöllisiä ominaisuuksia, mutta kukaan muu ei "lesoile". Mutta mistä tämän yhden pään paisuminen kumpuaa? Eikö tällainen lapsi saa tarpeeksi huomiota vanhemmiltaan, vai mistä on kyse?
Jos haluaa, että lapsella on kavereita, kannattaa muistuttaa, että leuhkiminen ja omakehu eivät ole kovin arvostettuja piirteitä.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Huonoa seuraa lapsellesi, yritän päästä hänestä eroon, anna porttikielto teille kotiin.
6 vuotta tehnee tehtävänsä?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoo epävarmuudesta todennäköisesti useammassa polvessa. Saanut vanhemmilta mallin, että on olemassa parempia ja huonompia ihmisiä, ja ne pystyy erottamaan toisistaan kuvatunlaisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Lapsi luulee siis pystyvänsä vakuuttamaan toiset omasta erinomaisuudestaan korostamalla tuollaisia asioita. Taustalla on kuitenkin suuri epävarmuus joka kumpuaa siitä, ettei lapsella ole todellista ymmärrystä omista vahvuuksistaan ja heikkouksistaan, tai siitä miten muihin saa yhteyden ihan vaan omana itsenään. Näitä välillä tapaa, ja aina tulee vähän surullinen olo, sillä jäävät usein porukan ulkokehälle katselemaan, kun muilla lapsilla on keskenään luontevasti hauskaa ja rentoa, ilman esittämistä. Eivät itse epävarmuutensa vuoksi pysty sellaiseen välittömään ja aitoon kaveruuteen, jossa ei laiteta ihmisiä paremmuusjärjestykseen, vaan jaetaan asioita ja iloitaan yhdessäolosta.
Ap:lle vinkiksi, että käytökseen voi koittaa vaikuttaa kiinnittämällä huomiota hetkiin, jolloin lapset osoittavat luovuutta, empatiaa, huumoria tai muuta heistä itsestään kumpuavaa positiivista piirrettä, ja antamalla siitä positiivista palautetta. Se koskettaa lapsen sisintä, ja herättää erilaisia tunteita kuin se, että joku kehuu asioita joita lapsi omistaa. Sitä tunnetta alkaa kaipaamaan, ja saa tuntuman siihen, miltä tuntuu tulla nähdyksi ihan vaan omana itsenään.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle vinkiksi, että käytökseen voi koittaa vaikuttaa kiinnittämällä huomiota hetkiin, jolloin lapset osoittavat luovuutta, empatiaa, huumoria tai muuta heistä itsestään kumpuavaa positiivista piirrettä, ja antamalla siitä positiivista palautetta. Se koskettaa lapsen sisintä, ja herättää erilaisia tunteita kuin se, että joku kehuu asioita joita lapsi omistaa. Sitä tunnetta alkaa kaipaamaan, ja saa tuntuman siihen, miltä tuntuu tulla nähdyksi ihan vaan omana itsenään.
2019
Mä olen taipuvainen myös uskomaan vanhemmilta perittyyn malliin.
Naapurissa oli aikoinaan poika, joka kehui ja valehteli sujuvasti. Mun poika uskoi ja suuttui mulle kun sanoin et älä usko sen puheita.
Tää poika oli komeana siitä, että Pohjanmaalla on heillä kuulemma metsää. Itse asuivat pk-seudulla, äiti päiväkodin työntekijä, isä oli ollut konduktööri, mutta ei enää töissä.
Poika oli kateellinen mun pojalle. Lähdettiin Egyptiin. Poika ei nähnytkään mun poikaa viikkoon. Meidän matkustelu oli paha paikka. Kerran oltiin tultu Kreikasta, poika käveli kadulla vastaan ja huusi ettei halua kuulla mitään. Sanoin omalleni et kyl se tasaantuu, kunhan potkii nyt et yritä vaan ohittaa. Mun poika ei leveillyt.
Kaikkea tuollaista. Sitten kehui että olivat lentäneet Seinäjoelle mummolaan. Kenttä oli just lakkautettu. Tällä oli ihme lentohinku. Muutaman vuoden kuluttua muka lensivät Jenkkeihin ja siellä Virginiaan. Pariksi päiväksi. Poika ei ole kai vieläkään päässyt lentokoneeseen. Rakasti autoja, mutta isänsä ei antanut pojan ajaa omallaan. Oli jo täysi-ikäinen silloin ja säästi itselleen ajokortin. Mun poika sai lainata mun autoa, mutta vieras poika ei saanut lupaa tulla kyytiin. Mun poika osti oman autonsa pian.
Sanoin useasti omalleni et tää leveilee ja valehtelee ihan tyhjästä. Nyt alkanut sentään uskoa.
Mua inhotti. Tää poika pääsi joskus meille tietskaamaan. En tykännyt kun lähti jollekin pornosivulle heti. Sanoin et nyt seis. Kotonaan oli tietsikks mut poija ei saanut käyttää sitä.
Leveili myöhemmin jollain naisella. Mä olin kiitollinen ku näiden tiet erkani opiskeluiässä.
Lapset puhuu aina vieraille ihmisille, niinkuin vanhemmat puhuvat. Todennäköisesti vanhemmat leuhkivat tutuilleen tuolla tavalla ja lapsi ajattelee että hän tekee samoin. Varmasti kotona myös opetetaan, että me olemme varakkaita ja vähän hienompia ihmisiä kuin muut.