Vanhemmuudesta, töissä jaksamisesta ja parisuhteesta sekä itsestä huolehtimisesta musertavat paineet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koita ap höllentää niitä vaatimuksia. Lapsi ei siitä kärsi vaikka imuroisit puolet harvemmin ja eläisitte välillä valmisruoilla. Ja mitä tulee tuohon "itsestään huolehtimiseen" niin joskus se on sitä että tuijottaa vaan koko päivän leffoja sohvalla tms, anna itsellesi lupa röhnöttää ja nautiskella

En imuroi juuri koskaan (vaan mies) enkä myöskään laita ruokaa. Röhnötän sohvalla joka ilta. Tämä neuvo oli huono minulle koska en ole mikään ylisuorittaja. Alle 19 bmi:n tosin vaadin itseltäni, en oikeastaan muuta. Ap

Tällaista sitten tänään. Instassa ei tule tarpeeksi peukutuksia vai?

Turhamaiset ihmiset voivat ottaa stressia turhamaisista asioista. 

Ap, kyllä ne lapset kasvaa. Tässä 50 v. kun mietin elämää tähän asti, niin kyllä se pikkulapsi aika vaan oli kun perhosen siipien heilautus. Mulla on vielä kolme lasta hankittu neljässä vuodessa.

Voisitko miettiä joogaamista, mindfullness, sen teeveen parissa röhnöttämisen tilalle? Vois antaa sulle sielunrauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Ei minulla lapset aiheuta mitään paineita tai ruuhkaa.

Sinulla eivät stressitasot nouse esimerkiksi siksi, ettet pysty rauhassa itseesi keskittyen valmistautumaan ja lähtemään aamulla hiton aikaisin töihin, vaan ohessa on päiväkotirumba? Ap

Onko teillä ruutineja? Esm. vaatteet valitaan päivä ennen? Sekä lapsen, että mamin. Alat heräämään sen 15 min. aikasempaa, jotta saat itsesi valmiiksi rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä toisinaan ihailen niitä, jotka ulkoiluttavat koiraansa tai ovat kaksin kumppaninsa kanssa kaupassa. Heidän elämänsä on niin omaan napaan tuijottamista ja auvoisaa, etteivät he härdellistä ymmärräkään.

Ei tästä ole pitkä aika, kun elin itsekin vastaavaa elämää. Toki ne ongelmat tuntuivat silloin suurilta, mutta näin lapsellisena jälkikäteen ajatellen ne vain huvittaa. Olen kuitenkin elänyt entistä elämääni, enkä siksi ole katkera nykyisestä elämästä tai katso kadehtien lapsettomia. Olen ymmärtänyt, että lapset ovat tämän elämän tarkoitus. Ei ehkä kaikille, mutta itselleni.

Pitää ymmärtää, että elämämme koostuu eri vaiheista. Jos se pysyisi aina samana, emme kehittyisi.

Mina elan viela (ja ikuisesti) tuota koiran ulkoilutus/kumppanin kanssa kaksin jossain -vaihetta, silla kumpikaan meista ei halua lapsia eika ole koskaan halunnutkaan. 

Silmaan pisti tuo "omaan napaan tuijottaminen" ja "elaman eri vaiheet". Tuli vahan semmoinen olo, etta olet sita mielta etta me vapaaehtoisesti lapsettomat olemme itsekkaita emmeka kehity elamassamme? Tama tuntui pahalta. Korjaa toki, jos tulkitsin vaarin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koita ap höllentää niitä vaatimuksia. Lapsi ei siitä kärsi vaikka imuroisit puolet harvemmin ja eläisitte välillä valmisruoilla. Ja mitä tulee tuohon "itsestään huolehtimiseen" niin joskus se on sitä että tuijottaa vaan koko päivän leffoja sohvalla tms, anna itsellesi lupa röhnöttää ja nautiskella

En imuroi juuri koskaan (vaan mies) enkä myöskään laita ruokaa. Röhnötän sohvalla joka ilta. Tämä neuvo oli huono minulle koska en ole mikään ylisuorittaja. Alle 19 bmi:n tosin vaadin itseltäni, en oikeastaan muuta. Ap

Bmi:n pitäminem alle 19 on sulle siis se ainoa paineiden aiheuttaja.

Ei todellakaan ole. Ajattelen että on minulla oikeus pitää itseni sen kokoisena etten ala ällötä itseäni vielä kaiken muun stressin päälle, kuten moni itsensä unohtanut ja luovuttanut äiti sortuu tekemään. Ap

No ei tässä mitään, if it makes you happy.

Mutta tekeekö se sut onnelliseksi? Laiha voi olla myös ilman painetta ja stressiä jos keho on luonnollisesti sellainen ns läpipasko.

Jos ei ole luonnollisesti niin laiha, tulee stressitilan lisäksi energiavaje. Energiavaje aiheuttaa keskittymishäiriötä ja nuo ongelmat että kokee tavallisen arjen ylivoimaisen raskaaksi vaikka vain illalla lepää, kuulostaa enemmän keskittymisvaikeuksista johtuvalta uupumiselta kuin uupumiselta joka johtuisi siitä että on liikaa tekemistä ja liian vähän aikaa ja ihminen fyysistä rasittunut.

Energiavaje vaikuttaa suoraan aivoihin ja omaan jaksamiseen. BMI 19 on niin laiha että jos se ei tule luonnostaan niin varmaan voi mennä hektisessä arjessa pää vähän ylikierroksille tavoitetta ylläpitäessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koita ap höllentää niitä vaatimuksia. Lapsi ei siitä kärsi vaikka imuroisit puolet harvemmin ja eläisitte välillä valmisruoilla. Ja mitä tulee tuohon "itsestään huolehtimiseen" niin joskus se on sitä että tuijottaa vaan koko päivän leffoja sohvalla tms, anna itsellesi lupa röhnöttää ja nautiskella

En imuroi juuri koskaan (vaan mies) enkä myöskään laita ruokaa. Röhnötän sohvalla joka ilta. Tämä neuvo oli huono minulle koska en ole mikään ylisuorittaja. Alle 19 bmi:n tosin vaadin itseltäni, en oikeastaan muuta. Ap

Bmi:n pitäminem alle 19 on sulle siis se ainoa paineiden aiheuttaja.

Ei todellakaan ole. Ajattelen että on minulla oikeus pitää itseni sen kokoisena etten ala ällötä itseäni vielä kaiken muun stressin päälle, kuten moni itsensä unohtanut ja luovuttanut äiti sortuu tekemään. Ap

No ei tässä mitään, if it makes you happy.

Mutta tekeekö se sut onnelliseksi? Laiha voi olla myös ilman painetta ja stressiä jos keho on luonnollisesti sellainen ns läpipasko.

Jos ei ole luonnollisesti niin laiha, tulee stressitilan lisäksi energiavaje. Energiavaje aiheuttaa keskittymishäiriötä ja nuo ongelmat että kokee tavallisen arjen ylivoimaisen raskaaksi vaikka vain illalla lepää, kuulostaa enemmän keskittymisvaikeuksista johtuvalta uupumiselta kuin uupumiselta joka johtuisi siitä että on liikaa tekemistä ja liian vähän aikaa ja ihminen fyysistä rasittunut.

Energiavaje vaikuttaa suoraan aivoihin ja omaan jaksamiseen. BMI 19 on niin laiha että jos se ei tule luonnostaan niin varmaan voi mennä hektisessä arjessa pää vähän ylikierroksille tavoitetta ylläpitäessä.

Niin ja siis BMI alle* 19, mika on AP:n tavoite, on siis jo virallisestikin alipainon puolella...

Ap, mää tiedän täsmälleen mitä sää tarkoitat. Ja ymmärrän hyvin, että sulla on itsellesi joku tietty ulkonäkö/painoraja jota ei halua ylittää. Jotkut asiat tässä sekamelskassa pitää pitää hallinnassa tai pää leviää.

Ja minun perheeni on ihana, lapseni ovat helppoja, mieheni tykkää minusta vaikka olenkin lihonut ja työssä mukavaa. Silti yhdistelmä on kova ja kyllä, se luo minulle lukuisia paineita. Olen ratkaissut sen aika pitkälle syömällä siinä aiemmin mainitulla sohvalla. Tiedän, että nyt kun lapset ovat jo 5 ja 8 niin ois mahdollisuus myös siirtyä ulkoiluttamaan niitä koiria 😀

En rehellisesti ymmärrä, mikä ihmeen 'härdelli' ja 'rumba' ihmisillä on tavallisen arkielämän elämisessä. Kautta historian on ihmisillä ollut lapsia, eikä ne ole tarvinneet mitään terapiaa ja yhteiskunnan tukijoukkoja saadakseen ne kouluun ja ruokittua. Minusta monikin nykyäiti kuulostaa suoraan sanottuna vain hemmotellulta ja itsekkäältä teiniltä, joka ei siedä yhtään epämukavuutta. 

Meillä on kolme lasta, nyt jo aikuisia, enkä ole koskaan kokenut, että tavallinen arki olisi erityisen kuormittavaa tai vaivalloista. Se on sitä normaalia vanhemman elämää. Aamulla herätään, aletaan hoitaa hommia, milloin enemmän ja joskus taas vähemmän, mutta sitähän sitä itse halusi kun perheen perusti. Yhdessä miehen kanssa puuhaillaan ja hoidetaan omat lapsemme ja kotimme. Ja sitten kun ja jos aikaa jää, voi hemmotella itseään.

Tiedän tunteen. Meillä kaksi lasta ja toisella erityisiä tarpeita (ilmenivät vasta isompana kun toinenkin lapsi jo syntynyt). Tuliverkot on aika heikot. Saadaan lapset hoitoon tarvittaessa, mutta ns. henkinen tuki on todella heikkoa vanhemmuuteen. Mä olen oikeasti panostanut lapsiini paljon, en odota siitä keneltäkään kiitosta, mutta masentaa ja suututtaa muutaman sukulaisen arvostelu ja pahan puhuminen.

Vasta yksi sanoi minulle "Meillä on samanlainen tilanne kuin teillä ja vielä yksi lapsi enemmän, miksi te ette pysty samaan kuin me?" Niin, vaikeapa tuohon on mitään sanoa. Molemmat olemme kyllä luoneet uraa ja emme ole kenenkään elätettävänä. Mutta kaiken tämän lisäksi pitäisi ilmeisesti kaikkien perheenjäsenten harrastaa jotain aktiivisesti, olla kori tip top kunnossa jne. Meidän rakas lapsemme, johon mielellämme panostamme, vaatii hurjan paljon enemmän ohjausta ja tukea kuin ns. normaali lapsi. Sinne ne energiat menevät, eikä haittaa.

Uupumus perhe-elämään ja töihin syntyy usein kun lähipiirissä on ikäviä ja rajattomia ihmisiä, jotka arvostelevat ilman hyvää syytä tapaasi elää ja vaikkapa kasvattaa lapsia.

Vahvasti tulee olo että itse elämä on suomalaisille liian rankkaa ja turhaa.

Asumme keskustassa, eli päiväkodit ja harrastukset ovat kävelymatkan päässä. Toisen vanhemman työ on myös keskustassa, toisella parin metropysäkin päässä. Työajat ovat joustavia, koska molemmat ovat johtoasemassa, eli määrittävät aikataulunsa pitkälti itse. Käytämme paljon palveluita, kuten siivoojaa. Vanhemmat on hyvä tiimi, joka hoitaa hommat yhdessä ja tasapuolisesti. Emme stressaile niistä asioista, joilla ei ole merkitystä, kuten äärimmäinen siisteys ja älytön harrastusruletti.

En halua tuputtaa omaa elämäntapaamme, mutta on se mahdollista järjestää perhe-elämämme helpoksikin. Ruuhkista ei tietoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Asumme keskustassa, eli päiväkodit ja harrastukset ovat kävelymatkan päässä. Toisen vanhemman työ on myös keskustassa, toisella parin metropysäkin päässä. Työajat ovat joustavia, koska molemmat ovat johtoasemassa, eli määrittävät aikataulunsa pitkälti itse. Käytämme paljon palveluita, kuten siivoojaa. Vanhemmat on hyvä tiimi, joka hoitaa hommat yhdessä ja tasapuolisesti. Emme stressaile niistä asioista, joilla ei ole merkitystä, kuten äärimmäinen siisteys ja älytön harrastusruletti.

En halua tuputtaa omaa elämäntapaamme, mutta on se mahdollista järjestää perhe-elämämme helpoksikin. Ruuhkista ei tietoakaan.

On varmasti helpompaa jos on rahaa ja nain pystyy ulkoistamaan tietyt palvelut (siivous, ostosten kotiinkuljetus, ehka ruokaboxit, take-out ja mahdollisuus kayda usein ulkona syomassa, au pair/lastenhoitaja jne). Mutta jos on "koyha" niin rumbasta tulee heti paljon vaikeampi, uskoisin. Kaikilla ei ole myoskaan mahdollisuutta joustaviin tyoaikoihin. 

Luulen etta monikin ruuhkavuosien parissa kamppaileva perhe olisi valmiita jarjestamaan perhe-elamansa kuten tekin, valitettavasti tama ei ole aina taloudellisesti mahdollista. 

Ja valitettavasti jos rahat on tiukalla niin se luo myos extra-stressia ja ylimaaraisia riitoja. Kokemusta on siitakin. 

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asumme keskustassa, eli päiväkodit ja harrastukset ovat kävelymatkan päässä. Toisen vanhemman työ on myös keskustassa, toisella parin metropysäkin päässä. Työajat ovat joustavia, koska molemmat ovat johtoasemassa, eli määrittävät aikataulunsa pitkälti itse. Käytämme paljon palveluita, kuten siivoojaa. Vanhemmat on hyvä tiimi, joka hoitaa hommat yhdessä ja tasapuolisesti. Emme stressaile niistä asioista, joilla ei ole merkitystä, kuten äärimmäinen siisteys ja älytön harrastusruletti.

En halua tuputtaa omaa elämäntapaamme, mutta on se mahdollista järjestää perhe-elämämme helpoksikin. Ruuhkista ei tietoakaan.

On varmasti helpompaa jos on rahaa ja nain pystyy ulkoistamaan tietyt palvelut (siivous, ostosten kotiinkuljetus, ehka ruokaboxit, take-out ja mahdollisuus kayda usein ulkona syomassa, au pair/lastenhoitaja jne). Mutta jos on "koyha" niin rumbasta tulee heti paljon vaikeampi, uskoisin. Kaikilla ei ole myoskaan mahdollisuutta joustaviin tyoaikoihin. 

Luulen etta monikin ruuhkavuosien parissa kamppaileva perhe olisi valmiita jarjestamaan perhe-elamansa kuten tekin, valitettavasti tama ei ole aina taloudellisesti mahdollista. 

Ja valitettavasti jos rahat on tiukalla niin se luo myos extra-stressia ja ylimaaraisia riitoja. Kokemusta on siitakin. 

Jos köyhyys ja matalapalkka-alan vuorotyö tekee elämästä vaikeaa ja epämiellyttävää, miksi syytetään lapsia?

Tiedän monia esim kaupoissa tai vastaavissa työtä tekeviä, jotka valittavat kuinka lapsiperhe-elämä on niiiin rankkaa. Ovat vain unohtaneet, että ennen lapsia (samassa työssä ollessa) olivat ihan yhtä kateellisia meille virka-aikaan ”siistiä sisätyötä” tekeville ja oma elämä oli rankkaa verrattuna siihen.

No minulla lapset jo koululaisia joten helpottanut paljon. Samoin töissä joustavat työajat, ja puoliso joka osallistuu tasavertaisena arjen askareisiin.

Tykkään työstäni ja työkavereista, joten työ tuntuu mielekkäältä, vaikka siellä on stressiä ja kiirettä.

Kotityöt jakaantuu miehen kanssa tasaisesti joten se helpottaa työmäärää kotona.

Lapset jo koululaisia (2. Ja 9. Luokkalaisia) joten ei enää raskasta pikkuvauva aikaa yöheräämisine.

Syön terveellisesti ja olen normaalipainoinen, joten voin fyysisesti hyvin. Ei sairauksia vaikeuttamassa elämää. Veriarvot on hyvät, syön esim vitamiinilisää talvisin. Syön paljon kasviksia, enkä käytä prosessoituja ruokia, vaan syön ”puhtaasti”

Liikun 4-5 krt viikossa. Käyn kuntosalilla jne. Tällöin jaksaa ja voi paremmin kun fysiikka on kunnossa. Mieli on pirteämpi ja liikunta poistaa stressiä tehokkaasti! Unen laatu on myös parempi kun liikkuu ja ulkoilee päivittäin.

Nukun riittävästi, menen ajoissa nukkumaan, jo klo 21 niin saan riittävästi unta! Kun nukkuu oman tarpeen mukaan jaksaa niin töissä kuin vapaa-ajalla.

Kun lepään, niin silloin vain todellakin lepään ja rentoudun! Liikunnan lisäksi tarvitaan myös rentoa oleilua ja lepoa. Kehon ja mielen pitää päästä palautua.

Näillä vinkeillä itse jaksan hyvin ja olen energinen.

Jaksan tehdä kotityöt ja minulla on nopeat ja helpot rutiinit, lauantai on siivouspäivä, silloin koko perhe siivoaa. Joka päivä pidetään yllä pientä ylläpitosiivousta. Lapset on opetettu siivoamaan jälkensä ja omat huoneensa ja viemään roskat.

Sunnuntaisin käyn kaupassa ja teen seuraavan viikon ruoat valmiiksi, näin arkena ehtii liikkua, ja ruoka on aina valmis pöytään tarjoiltavaksi.

Hyvin ehtii kun organisoi kaikki hyvin.

No minä en ainakaan tuohon pystynyt. Parisuhde kaatui, eli tuli ero. En myöskään kykene tekemään kokopäivätyötä ilman loppuunpalamista, joten teen osa-aikaista.

Tässä maassa ei saa sanoa että vaatimuksia on nykyään liikaa, koska kaikilla on nykyään varaa iPhoneen ja tuvassa on juokseva vesi. 

t. kahden lapsen yh

Ei kannata kadehtia minua, lapsetonta sinkkua. Stressaannun myös helposti. Kun ei ole lapsia, koen taas elämässä helposti tarkoituksettomuutta ja tyhjyyttä. Voin viettää yhden päivän köllötellen kotona, mutta ketään ei kiinnosta, mitä olen tehnyt. Kun tulen töistä kotiin, siellä ei odota minua mitään. En usko, että oikeasti haluaisit vaihtaa tähän.

Isommat lapset eivät stressaa muutoin kuin koulun taholta. Kotona heidän kanssaan on mukavaa ja koen, että lapsista vain saa voimaa ja iloa. Koulu on nykyään tarkka laitos ja aiheuttaa paineita ja stressiä, varsinkin jos oma lapsi ei ole mikään huolellisuuden perikuva. 

Oma stressinsä on parisuhde, ja oma väsyneisyys esim. jatkuvan unettomuuden takia. Myös hoikkana pysyminen keski-iän lähestyessä on haastavampaa. Kaikkeen ei jaksaisi taipua. Olen panostanut jo yli kymmenen vuotta enimmäkseen lapsiin. Joku osa-alue on pakko valita.

Mä ymmärrän sua ap. Mua huvitti tuo imurointikommentti kun en itsekään oikein voi imurointia vähentää kun imuroin niin harvoin muutenkin. Meidän koti on usein ihan räjähtänyt kun en vain jaksa sitä että elämä on pelkkää siivoamista, mä tarvitsen paljon aikaa että voin vaan ajatella asioita rauhassa. Lisäksi mulla on lapsen kasvatukselle aika kovat vaatimukset, joten mulle ei riitä mikään lapsi tarhaan—>kotiin—>ruuan ja iltapesun jälkeen nukkumaan malli joka mun omalla äidillä esimerkiksi oli. Itseäni ei tämä pieni sotku haittaa edes mutta sitten on näitä joiden mielestä pitäisi lasu tehdä ellei kaikki lelut ja kirjat ole jatkuvasti siististä käyttämättömänä kaapissa.