Oletko eronnut ihan hyvästä miehestä ja sitten kauhuksesi huomannut

Jos jossakin on huonompi mies kuin exäni, niin häntä pitää kyllä sitten etsiä itäeuroopan vankiloista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissä ollut eroja vuodenvaihteen molemmin puolin naisten törmätessä kolmen tai neljänkympin kriisiin. Ovat jättäneet ihan hyviä miehiä kuvitellessaan löytävänsä...niin mitä? Uudet puolisot tai -ehdokkaat ovat olleet kaikilla mittareilla mitattuna huonompia kuin se josta erottu.

Kun lukee tämänkin keskustelun viestejä, niin ihmetyttää mikä on se valtava itsepetoksen määrä naisilla jolla saadaan uskoteltua uuden siipan olevan hyvä ja minulle parempi kuin entinen...? No sentään muutama on ollut rehellinen.

Mä luulen että harva nainen eroaa siksi että kuvittelee löytävänsä paremman. Useimmat naiset eroavat koska suhteessa on jotain pielessä. Uusi suhde voi olla kannuste lopulliseen eropäätökseen, mutta harvemmin mikään alkuperäinen syy lähteä hyvästä suhteesta. Harva katuu eroa vaikka uusi suhde oli

Tuolla logiikalla meillä on kohta yhteiskunta jossa vanhemmissa ikäluokissa on vain yksin asuvia katkeria naisia (ja siten tietysti myös sinkkumiehiä). Ei tarvitse ennustaa pitkää ikää tuollaiselle yhteiskunnalle. Kuka haluaisi puolustaa maata ja sen naisia, jos ei kelpaa heille puolisoksi?

Kuulostaa että mielestäsi ei ole olemassa kuin huonoja miehiä, kun kerran naisten kohtalo on päätyä näiden huonojen miesten katkeroittamana elämään yksin, koskaan hyvää miestä löytämättä. 

 

Jos näin on, sittenhän ongelman ratkaisun avaimet ovat miesten omissa käsissä.

Olen nyt kolmannella kierroksella kaikilla mittareilla aivan ylivoimaisesti parhaan miehen kanssa joka mulla on ollut. 

Erosin paperilla erittäin hyvästä miehestä. Meillä oli niin erilaiset haaveet tulevaisuudesta, että ei siinä muuta vaihtoehtoa ole. Kieltämättä mietin eropäätöstä tehdessä, että olenkohan sitten loppuelämäni yksin. Noh, sekin oli kuitenkin parempi vaihtoehto kuin elää elämää jollaista en halunnut katkeroituen tai vaihtoehtoisesti katsoa toisen katkeroitumista siitä että en voi tarjota hänelle hänen haluamaansa elämää. 

Löysin sitten kuitenkin nykyiseni jonka kanssa kaikki kohtasi ja nyt elän unelmaelämääni hänen kanssaan. Olen niin onnellinen siitä, että uskalsin erota "hyvästä" suhteesta joka ei kuitenkaan olisi tehnyt minua onnelliseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissä ollut eroja vuodenvaihteen molemmin puolin naisten törmätessä kolmen tai neljänkympin kriisiin. Ovat jättäneet ihan hyviä miehiä kuvitellessaan löytävänsä...niin mitä? Uudet puolisot tai -ehdokkaat ovat olleet kaikilla mittareilla mitattuna huonompia kuin se josta erottu.

Kun lukee tämänkin keskustelun viestejä, niin ihmetyttää mikä on se valtava itsepetoksen määrä naisilla jolla saadaan uskoteltua uuden siipan olevan hyvä ja minulle parempi kuin entinen...? No sentään muutama on ollut rehellinen.

Mä luulen että harva nainen eroaa siksi että kuvittelee löytävänsä paremman. Useimmat naiset eroavat koska suhteessa on jotain pielessä. Uusi suhde voi olla kannuste lopulliseen eropäätökseen, mutta harvemmin mikään alkuperäinen syy lähteä hyväst

Miksihän miehet aina maalaavat kuvaa katkerasta sinkkunaisesta, vaikka todellisuudessa sinkkunaiset ovat yleensä varsin tyytyväisiä elämäänsä. Nekin tuntemani jotka periaatteessa kyllä kaipaavat kumppania, eivät ole katkeraa nähneetkään. He eivät vain välttämättä aktiivisesti etsi saati epätoivoisesti tarraudu ensimmäiseen epäsopivaan miehentynkään. Kukaan heistä ei vingu miten heitä "ei huolita puolisoiksi" vaan lähinnä ajattelevat että jos onni suo, niin sopiva mies tulee vastaan jos tulee. Jokainen tuntemani sinkkunainen on ihan positiivisella elämänasenteella liikenteessä. Miehet taas tuntuvat olevan niitä katkeria. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se exä olisi ihan täys paska, kannattaisi miettiä miksi valitsi olla sen kanssa alunperinkään.

Tottakai exissä on täytynyt olla jotain hyvää, ja toisaalta siitä exästä on erottu jostain syystä (tai se on halunnut eroon sinusta, kummin vain.)

 

Ot, mutta kommentoin.

Minä erosin, kun sinänsä ihanalla miehelläni oli täysin erilaiset suunnitelmat ja haaveet kuin minulla. Minä tein jatkuvasti kompromisseja eli luovuin omista jutuistani, kun taas mies eteni omissaan.

Mies kyllä rakasti minua eikä halunnut erota, mutta minä olin hänelle kumminkin vain hyödyke, joka teki hänen elämästään täydellisen. Eli minun täytyi pysyä miehen antamassa roolissa, mutta en sopinut siihen, joten erosin. Tietysti kaipasin ja kaipaan häntä jälkeenpäin, mutta olin ajautunut liitossa pattitilanteeseen, jossa turhauduin.

Itse kokenut saman. Olin miehelle kokoajan hydyke hänen unelmillensa. Minä luovuin kokoajan omista unelmistani niin,  että en sitä edes huomannut. Aluksi olin jopa immarreltu, kun mies halusi tukeani kaikessa. Lopulta se imi minusta kaiken elämänilon ja itsetunnon. Siinä vaiheessa kun mies alkoi puhumaan muutosta jonnekkin kauas ihmisasutuksesta ja, että luopuisin omasta työstäni  (minkä etenemistä hän oli jarrutellut kaikin keinoin)  hänen älyttömän matkailubisnes unelmansa takia, sanoin että ei kiitos ja lähdin. 

Kyllä. Jätin mukavan ja kiltin miehen, koska koin hänet niin tylsäksi. Sitten rakastuin korviani myöten jännään mieheen, joka pieksee minua nykyään joka päivä. Entistä kilttiä kova ikävä 🥺

Se että miehellä on pulssi ei riitä. Moni aattelee olevansa hyvässä suhteessa, eikä siinä jos itse oot onnellinen. Miksi useimmat jäävät kaipaamaan? Yleensä huonokin suhde tuo turvaa. Paha vaan että "turva" on lähinnä kosmeettinen. Useimpien tulisi työstää itseään olivat sitten sinkkuina tai varattuina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se exä olisi ihan täys paska, kannattaisi miettiä miksi valitsi olla sen kanssa alunperinkään.

Tottakai exissä on täytynyt olla jotain hyvää, ja toisaalta siitä exästä on erottu jostain syystä (tai se on halunnut eroon sinusta, kummin vain.)

 

Ot, mutta kommentoin.

Minä erosin, kun sinänsä ihanalla miehelläni oli täysin erilaiset suunnitelmat ja haaveet kuin minulla. Minä tein jatkuvasti kompromisseja eli luovuin omista jutuistani, kun taas mies eteni omissaan.

Mies kyllä rakasti minua eikä halunnut erota, mutta minä olin hänelle kumminkin vain hyödyke, joka teki hänen elämästään täydellisen. Eli minun täytyi pysyä miehen antamassa roolissa, mutta en sopinut siihen, joten erosin. Tietysti kaipasin ja kaipaan häntä jälkeenpäin, mutta olin ajautunut liitossa pattitilanteeseen, jos

Minä olen eronnut kahdesta muuten hyvästä miehestä, mutta kummallakin oli just tuonkaltaista itsekkyyttä. Harmi. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Jätin mukavan ja kiltin miehen, koska koin hänet niin tylsäksi. Sitten rakastuin korviani myöten jännään mieheen, joka pieksee minua nykyään joka päivä. Entistä kilttiä kova ikävä 🥺

Joo me tiedetään että haaveilet naisten hakkaamisesta, mutta tarviiko sitä joka ketjussa jankuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Se että miehellä on pulssi ei riitä. Moni aattelee olevansa hyvässä suhteessa, eikä siinä jos itse oot onnellinen. Miksi useimmat jäävät kaipaamaan? Yleensä huonokin suhde tuo turvaa. Paha vaan että "turva" on lähinnä kosmeettinen. Useimpien tulisi työstää itseään olivat sitten sinkkuina tai varattuina. 

Ihminen on sosiaalinen olento. Yksin oleminen on luonnotonta. Siinä mielessä ymmärrän, että moni jämähtää helposti sellaiseen suhteeseen, johon ei ole ihan tyytyväinen.

Olen eri mieltä, nämä pari ystävää jotka nyt samoihin aikoihin eronneet kaikki samassa elämäntilanteessa ja hyvin läheltä olen päässyt ja joutunut seuraamaan sitä tuskaa mitä ihan kuollut suhde elämään tuo. Kun on kokeiltu terapiat ja vuosia jollain lailla yritetty.. sitten kun näet että ystävä on kun eri ihminen kun päätös tehty. 

 

Parhaassa tapauksessa vielä uusi hyvä suhde niin nämä omat lähipiirin esimerkit kyllä puhuu sen puolesta että ero oli oikea päätös 

Vierailija kirjoitti:

En, mutta nykyinen sai minut huomaamaan hyviä puolia eksässä jotka olin unohtanut. Pidin kaveria ihan täyskakkana kun erottiin vaikka eihän se totta ollut. Nykyisessä on paljon parempaa, mutta myös paljon huonompaa. Vertailu sinänsä on turhaa kun rakastan nykyistä mutta en entistä. 

Onko nyksällä niin iso kulli, että se peittoaa kaikki hänen huonot puolensa ja exän hyvät puolet?

En ole kauhukseni tajunnut. Alkupään mieheni olivat fiksuja, järkeviä ja älykkäitä. Heillä oli elämänhallinta kunnossa ja heidän kanssaan oli myös eniten yhteistä juteltavaa. Mutta siihen on syynsä että olen eronnut heistä. Sellaista miehen ja naisen vetovoimaa ei vain ollut. Ihan kivoja tyyppejä, kaverillista välittämistä. 

Naiset aina kuvittelee löytyvänsä jonkun ikuisen rakkaustarinan, mutta suomi-naiset on niin rumiakin, ettei heitä kunnon mies voi aidosti rakastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissä ollut eroja vuodenvaihteen molemmin puolin naisten törmätessä kolmen tai neljänkympin kriisiin. Ovat jättäneet ihan hyviä miehiä kuvitellessaan löytävänsä...niin mitä? Uudet puolisot tai -ehdokkaat ovat olleet kaikilla mittareilla mitattuna huonompia kuin se josta erottu.

Kun lukee tämänkin keskustelun viestejä, niin ihmetyttää mikä on se valtava itsepetoksen määrä naisilla jolla saadaan uskoteltua uuden siipan olevan hyvä ja minulle parempi kuin entinen...? No sentään muutama on ollut rehellinen.

Mä luulen että harva nainen eroaa siksi että kuvittelee löytävänsä paremman. Useimmat naiset eroavat koska suhteessa on jotain pielessä. Uusi suhde voi olla kannuste lopulliseen eropäätökseen, mutta harvemmin mikään alkuperäinen syy lähteä hyvästä suhteesta. Harva katuu eroa vaikka uusi suhde oli

No kuule, ette te naisia "puolusta". Kolmasosa naisista joutuu mieskumppanin pahoinpitelemäksi. Miehet käyvät sotaa naisia vastaan parasta aikaa. Absurdia että mies puhuu naisten "puolustamisesta".

En. Olen lähtenyt suhteesta vain kerran ja hyvistä syistä.