Oletko eronnut ihan hyvästä miehestä ja sitten kauhuksesi huomannut
Oletko eronnut ihan hyvästä miehestä ja sitten kauhuksesi huomannut uuden miehesi olevan kaikella tavalla huonompi kuin eksäsi, mutta et erovihoissasi tai lemmenhuumassasi älynnyt sitä ajoissa?
Kommentit (57)
En. En ole koskaan katunut eroa. Olen eronnut hyvistä ja huonoista miehistä koska suhde ei ole tyydyttänyt minua ja arvostan itseäni niin paljon, etten jäisi sellaiseen.
En myöskään vertaile kumppaneita entisiin vaan jokainen on ihan oma yksilönsä.
En, se että on periaatteessa ihan ok ei vielä tee hyvää parisuhdetta. Oltiin yhdessä 4 v, ja oltiin niin nuorina että vaikka alussa sovimme yhteen, niin neljässä vuodessa olimme kasvaneet täysin erillemme. Ei tarvitse olla huono ihminen ollakseen ihan väärä puoliso jollekin ihmiselle.
Löysin paremman, nyt yhdessä onnellisesti 10v .
Kun teoriassa ok ei riitä suhteeseen. Minkä palstaulikin tietäisi, jos sillä olisi joskus oikea suhde ollut.
Kyllä olen. Ajoittain kaduttaa, mutta rakastan nyksää, enkä haluais enää takas. Mut hän oli semmoinen ”hullu rakkaus”, niin kyllähän siinä jotain ainutlaatuista on...
Vierailija kirjoitti:
En. Olin 4 vuotta eron jälkeen sinkku, koska eron käsitteleminen kesti pitkään. Sitten löysin maailman ihanimman miehen, joka on 100 c parempi kuin ex.
Käsittelit eroa!
Voi kun hieno termi.
Paskasta erotaan otetaan uusi tai ei oteta ja pidetään vaikka kolmea seksisihdetta. Jokainen tavallaan.
Olen huomannut eron jälkeen eksän hyviä puolia, joita jäin kaipaamaan, mutta itse ihmistä en kyllä kaipaa yhtään.
En, jos tilanne olisi tuo, niin eroaisin siitä nykyisestäkin ja etsisin uuden.
Jokin syy siihen eroon on ollut, turha vertailla keskenään.
Ex (nainen) mietti eroa ensin sellaiset puoli vuotta ja lähti löydettyään uuden työn toisesta kaupungista.
Hän tarvitsi "jotain muuta" ja "jotain enemmän".
Se jotain muuta/enemmän ei ollut ilmeisesti se mitä haettiin, sillä takaisin tuo on yrittänyt jo kaksi kertaa.
Kun meillä oli niin hyvä suhde ja emmekö voisi koittaa yhdessä uudestaan ja blah blah blaa.
No kun nyt emme vaan voi.
En mitään erojani ole katunut, toki joskus miettinyt, että mitä jos olisinkin pysynyt suhteessa, millaista elämämme olisi, entä lapsemme. Puhun siis nuoruuden 15-33 v. suhteista, joita oli 4 vakavaa, muutama vähemmän vakava. Nuorempana myös torjuin monia, jälkikäteen ajatellen ihan kunnollisia miehiä. Heitä olen joskus miettinyt, tai mietin silloin kun ajattelin, että jäänkö lopullisesti vanhaksipiiaksi, anteeksi antiikkinen termi. Nyt onneksi hyvä mies kainalossa ja 2 ihanaa lasta!
t. N45
Täytyy sanoa, että kyllä olen.
Olin liian nuori ja naiivi ymmärtämään asiaa silloin. Eksä oli fiksu, ahkera, kohteli minua ja lapsia hyvin ja kävi töissä. Ei mitään suurempia paheita vaikka ei hän tietenkään täydellinen ollut.
Uusi mies jolle olen kaksi lasta tehnyt on edelliseen verrattuna kuumakalle, karjuu lapsille ja antaa näille osin mielivaltaisia ja hyvin ankaria rangaistuksia. Ei käy töissä vaan aikuisopiskelee ja yrittää viritellä jotain työprojekteja, mutta ei niistä ole mikään ottanut tuulta alleen.
Joten jos voisin jotain nuorille ja miksei vanhemmillekin naisille sanoa, niin älkää erotko ellei ole ihan pakko. Todennäköisyys paremman miehen löytämiseen on tosi pieni.
Lähipiirissä ollut eroja vuodenvaihteen molemmin puolin naisten törmätessä kolmen tai neljänkympin kriisiin. Ovat jättäneet ihan hyviä miehiä kuvitellessaan löytävänsä...niin mitä? Uudet puolisot tai -ehdokkaat ovat olleet kaikilla mittareilla mitattuna huonompia kuin se josta erottu.
Kun lukee tämänkin keskustelun viestejä, niin ihmetyttää mikä on se valtava itsepetoksen määrä naisilla jolla saadaan uskoteltua uuden siipan olevan hyvä ja minulle parempi kuin entinen...? No sentään muutama on ollut rehellinen.
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissä ollut eroja vuodenvaihteen molemmin puolin naisten törmätessä kolmen tai neljänkympin kriisiin. Ovat jättäneet ihan hyviä miehiä kuvitellessaan löytävänsä...niin mitä? Uudet puolisot tai -ehdokkaat ovat olleet kaikilla mittareilla mitattuna huonompia kuin se josta erottu.
Kun lukee tämänkin keskustelun viestejä, niin ihmetyttää mikä on se valtava itsepetoksen määrä naisilla jolla saadaan uskoteltua uuden siipan olevan hyvä ja minulle parempi kuin entinen...? No sentään muutama on ollut rehellinen.
Mä luulen että harva nainen eroaa siksi että kuvittelee löytävänsä paremman. Useimmat naiset eroavat koska suhteessa on jotain pielessä. Uusi suhde voi olla kannuste lopulliseen eropäätökseen, mutta harvemmin mikään alkuperäinen syy lähteä hyvästä suhteesta. Harva katuu eroa vaikka uusi suhde olisi vielä huonompi. Sitten he eroavat uudestakin suhteesta, koska ovat mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissä ollut eroja vuodenvaihteen molemmin puolin naisten törmätessä kolmen tai neljänkympin kriisiin. Ovat jättäneet ihan hyviä miehiä kuvitellessaan löytävänsä...niin mitä? Uudet puolisot tai -ehdokkaat ovat olleet kaikilla mittareilla mitattuna huonompia kuin se josta erottu.
Kun lukee tämänkin keskustelun viestejä, niin ihmetyttää mikä on se valtava itsepetoksen määrä naisilla jolla saadaan uskoteltua uuden siipan olevan hyvä ja minulle parempi kuin entinen...? No sentään muutama on ollut rehellinen.
Mä luulen että harva nainen eroaa siksi että kuvittelee löytävänsä paremman. Useimmat naiset eroavat koska suhteessa on jotain pielessä. Uusi suhde voi olla kannuste lopulliseen eropäätökseen, mutta harvemmin mikään alkuperäinen syy lähteä hyvästä suhteesta. Harva katuu eroa vaikka uusi suhde olisi vielä huonompi. Sitten he eroavat uudestakin suh
Tuolla logiikalla meillä on kohta yhteiskunta jossa vanhemmissa ikäluokissa on vain yksin asuvia katkeria naisia (ja siten tietysti myös sinkkumiehiä). Ei tarvitse ennustaa pitkää ikää tuollaiselle yhteiskunnalle. Kuka haluaisi puolustaa maata ja sen naisia, jos ei kelpaa heille puolisoksi?
Olen, mutta enpä nyt tiedä oliko kyseinen mies "ihan hyvä", kun se(kin) petti minua.
Olin 24v yhdessä exän kanssa ja nyt ajateltuna erosin ihan liian myöhään, suhde oli ihan ok pitkään ja ekat 10v jopa hyvä ja turvallinen, intohimoinenkin.
Nykyinen mies kuitenkin 100x parempi ja kaikilla tavoilla minulle sopivampi.
En ole kuullut kenenkään eronneen ystäväni katuvan erotaan, kyllä siitä yleensä juuri todetaan että olis aikaisemmin pitänyt..
Vierailija kirjoitti:
Olin 24v yhdessä exän kanssa ja nyt ajateltuna erosin ihan liian myöhään, suhde oli ihan ok pitkään ja ekat 10v jopa hyvä ja turvallinen, intohimoinenkin.
Nykyinen mies kuitenkin 100x parempi ja kaikilla tavoilla minulle sopivampi.
En ole kuullut kenenkään eronneen ystäväni katuvan erotaan, kyllä siitä yleensä juuri todetaan että olis aikaisemmin pitänyt..
Ei kai kukaan ystävilleen kehtaa tunnustaa tehneensä virhettä. Kyllä se vaan yleensä hampaat irvessä kärsitään hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissä ollut eroja vuodenvaihteen molemmin puolin naisten törmätessä kolmen tai neljänkympin kriisiin. Ovat jättäneet ihan hyviä miehiä kuvitellessaan löytävänsä...niin mitä? Uudet puolisot tai -ehdokkaat ovat olleet kaikilla mittareilla mitattuna huonompia kuin se josta erottu.
Kun lukee tämänkin keskustelun viestejä, niin ihmetyttää mikä on se valtava itsepetoksen määrä naisilla jolla saadaan uskoteltua uuden siipan olevan hyvä ja minulle parempi kuin entinen...? No sentään muutama on ollut rehellinen.
Sinulleko kelpaa puolisoksi ihan kuka vaan vaikka teillä ei olisi mitään yhteistä? Siinä sitten pysyt ja olet onneton vuodesta toiseen.
Aika mennä eteenpäin, ap.
Ei se sinua ala kaipaamaan, ja vaikka alkaisikin, joka on todella epätodennäköistä, niin sinun kannattaisi silti vain mennä eteenpäin. Kostamiset sun muut turhuudet kannattaa jättää.
Toivottavasti löydät onnen!
Ot, mutta kommentoin.
Minä erosin, kun sinänsä ihanalla miehelläni oli täysin erilaiset suunnitelmat ja haaveet kuin minulla. Minä tein jatkuvasti kompromisseja eli luovuin omista jutuistani, kun taas mies eteni omissaan.
Mies kyllä rakasti minua eikä halunnut erota, mutta minä olin hänelle kumminkin vain hyödyke, joka teki hänen elämästään täydellisen. Eli minun täytyi pysyä miehen antamassa roolissa, mutta en sopinut siihen, joten erosin. Tietysti kaipasin ja kaipaan häntä jälkeenpäin, mutta olin ajautunut liitossa pattitilanteeseen, jossa turhauduin.