Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Suomalaiset kärsivät eniten maailmassa mielenterveysongelmista. Mitä sinä vanhempana aiot tehdä asian eteen?

Vierailija
21.10.2019 |

OECD-maista Suomi on ensimmäisellä sijalla mielenterveysongelmissa http://www.oecd.org/health/health-systems/mental-health.htm

Mitä sinä aiot vanhempana tehdä sen eteen ettei lapsestasi tule mielenterveysongelmainen?

Kommentit (87)

Vierailija
81/87 |
21.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän ehkä isoimpana ongelmana suomalaisessa yhteiskunnassa aivan liiallista individualismia. Perhettä, sukua jne ei arvosteta ja introverttius on jopa tavoiteltavaa. Enkä minä sano, että on huonoa olla introvertti, vaan sitä, että ihminen tarvitsee ihmisiä voidakseen hyvin. Kuuluvuuden tunnetta johonkin yhteisöön, tietoisuutta siitä, että perhe tukee ja toisaalta myös muiden palvelua vastavuoroisesti, ei aina oma mieli ja oma etu edellä.

Samoin siinä yhteisössä tulisi olla kulttuuri, jossa voi ilmaista aidosti tuntemuksiaan ja kestää myös muiden tunneilmaisun. Ei sellaista kulissit edellä kaikki hyvin, mikä on todella raskasta. Tämäkin on vastavuoroista, tulisi osata itse ilmaista itseään, mutta myös kestää muiden tavat, kommentit jne raivostumatta tai ottamatta heti loukkauksena.

Minä olen omassa perheessäni yrittänyt vaalia sukuyhteyksiä. Vaikka se on välillä hankalaakin, haluan lapsille hyvät välit ja luottamuksen muuhunkin sukuun kuin meihin vanhempiin. Lisäksi kannustan ilmaisemaan tunteita, hyväksymään tunteet, mutta myös kestämään muita, eikä loukkaantumaan kaikesta. Yritän opettaa laajaa maailmankatsomusta, perustelemaan mielipiteitään ja ajatuksiaan, sekä keskustelutaitoja. Yritän antaa sen signaalin, että he ovat hienoja omina itseinään.

Minäkin olen miettinyt sitä, miten vaikuttaa ihmiseen se, että perhekäsitys esimerkiksi on aika suppea. On vanhemmat ja lapset. Vanhempien sisarusten perheet ovat jo selkeästi erillisiä, samoin kuin isovanhemmat. Mitä jos siellä kotona on vaikkapa ongelmia, ikävä henkinen ilmapiiri esimerkiksi puhumattakaan tietysti isommista ongelmista kuten väkivalta (henkinen tai fyysinen). Mutta jo lopulta aika pienet asiat kuten vaikkapa perusnegatiivinen luonne vanhemmilla voivat vaikuttaa ihan valtavasti lapsiin, jos läheistä vertailukohdetta ei ole. Myöhemmin elämässä tulevat tottakai opettajat, kavereiden vanhemmat, valmentajat, päiväkodin väki jne joista saa vertailupintaa, mutta aika paljon vahinkoa luulen, että pääsee syntymään ihan vaan sillä, että varhaislapsuudessa ollaan monesti liian perhekeskeisiä. Ajattelumalleja on vaikea kyseenalaistaa saati korjata sitten myöhemmin.

Olen tästä aika lailla eri mieltä. Isovanhemmat eivät ole positiivisia ja mieleltään terveitä sen todennäköisemmin kuin vanhemmatkaan, pikemminkin ehkä päinvastoin. Suomessa 30-50-luvulla syntyneillä on paljon traumoja ja heidän vanhemmuutensa ei ole ollut keskimäärin mitenkään esimerkillistä. Yhteisöllisissä kulttuureissa on myös omat ongelmansa, etenkin nuoremman sukupolven naisille.

Siitä olen samaa mieltä että yhteisöön kuuluminen on suojaava tekijä mt-ongelmilta, mutta yhteisön pitäisi olla terve ja hyvä. Valitettavasti oma suku ei sitä automaattisesti ole.

Niin, en minä sanonutkaan että juuri isovanhemmat olisivat se autuaaksitekevä asia. Vaan ylipäätään se, että näkee erilaisia aikuisia ja saa kokea erilaisia vuorovaikutuksen malleja jo pienestä pitäen.

Rantaruotsalaiset ovat kaikilla terveysmittareilla terveimpiä ja heillä parempaa terveyttä selitetään ydinperheillä, ml. isovanhempien osallistuminen perheen arkeen.

- Eri

Minusta on aika selvää, että yhteisöllisyys ja laajempi perhekäsitys luovat hyvinvointia. Me olemme kuitenkin laumaeläimiä alkuperältämme. Tietysti se edellyttää, että se suku on jokseenkin täysijärkistä.

Vierailija
82/87 |
21.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän ehkä isoimpana ongelmana suomalaisessa yhteiskunnassa aivan liiallista individualismia. Perhettä, sukua jne ei arvosteta ja introverttius on jopa tavoiteltavaa. Enkä minä sano, että on huonoa olla introvertti, vaan sitä, että ihminen tarvitsee ihmisiä voidakseen hyvin. Kuuluvuuden tunnetta johonkin yhteisöön, tietoisuutta siitä, että perhe tukee ja toisaalta myös muiden palvelua vastavuoroisesti, ei aina oma mieli ja oma etu edellä.

Samoin siinä yhteisössä tulisi olla kulttuuri, jossa voi ilmaista aidosti tuntemuksiaan ja kestää myös muiden tunneilmaisun. Ei sellaista kulissit edellä kaikki hyvin, mikä on todella raskasta. Tämäkin on vastavuoroista, tulisi osata itse ilmaista itseään, mutta myös kestää muiden tavat, kommentit jne raivostumatta tai ottamatta heti loukkauksena.

Minä olen omassa perheessäni yrittänyt vaalia sukuyhteyksiä. Vaikka se on välillä hankalaakin, haluan lapsille hyvät välit ja luottamuksen muuhunkin sukuun kuin meihin vanhempiin. Lisäksi kannustan ilmaisemaan tunteita, hyväksymään tunteet, mutta myös kestämään muita, eikä loukkaantumaan kaikesta. Yritän opettaa laajaa maailmankatsomusta, perustelemaan mielipiteitään ja ajatuksiaan, sekä keskustelutaitoja. Yritän antaa sen signaalin, että he ovat hienoja omina itseinään.

Minäkin olen miettinyt sitä, miten vaikuttaa ihmiseen se, että perhekäsitys esimerkiksi on aika suppea. On vanhemmat ja lapset. Vanhempien sisarusten perheet ovat jo selkeästi erillisiä, samoin kuin isovanhemmat. Mitä jos siellä kotona on vaikkapa ongelmia, ikävä henkinen ilmapiiri esimerkiksi puhumattakaan tietysti isommista ongelmista kuten väkivalta (henkinen tai fyysinen). Mutta jo lopulta aika pienet asiat kuten vaikkapa perusnegatiivinen luonne vanhemmilla voivat vaikuttaa ihan valtavasti lapsiin, jos läheistä vertailukohdetta ei ole. Myöhemmin elämässä tulevat tottakai opettajat, kavereiden vanhemmat, valmentajat, päiväkodin väki jne joista saa vertailupintaa, mutta aika paljon vahinkoa luulen, että pääsee syntymään ihan vaan sillä, että varhaislapsuudessa ollaan monesti liian perhekeskeisiä. Ajattelumalleja on vaikea kyseenalaistaa saati korjata sitten myöhemmin.

Olen tästä aika lailla eri mieltä. Isovanhemmat eivät ole positiivisia ja mieleltään terveitä sen todennäköisemmin kuin vanhemmatkaan, pikemminkin ehkä päinvastoin. Suomessa 30-50-luvulla syntyneillä on paljon traumoja ja heidän vanhemmuutensa ei ole ollut keskimäärin mitenkään esimerkillistä. Yhteisöllisissä kulttuureissa on myös omat ongelmansa, etenkin nuoremman sukupolven naisille.

Siitä olen samaa mieltä että yhteisöön kuuluminen on suojaava tekijä mt-ongelmilta, mutta yhteisön pitäisi olla terve ja hyvä. Valitettavasti oma suku ei sitä automaattisesti ole.

Niin, en minä sanonutkaan että juuri isovanhemmat olisivat se autuaaksitekevä asia. Vaan ylipäätään se, että näkee erilaisia aikuisia ja saa kokea erilaisia vuorovaikutuksen malleja jo pienestä pitäen.

Rantaruotsalaiset ovat kaikilla terveysmittareilla terveimpiä ja heillä parempaa terveyttä selitetään ydinperheillä, ml. isovanhempien osallistuminen perheen arkeen.

- Eri

Minusta on aika selvää, että yhteisöllisyys ja laajempi perhekäsitys luovat hyvinvointia. Me olemme kuitenkin laumaeläimiä alkuperältämme. Tietysti se edellyttää, että se suku on jokseenkin täysijärkistä.

Tätä tukee myös se, että onnellisimpia ihmisiä monissa mittauksissa ovat ne, jotka tekevät paljon esimerkiksi vapaaehtoistyötä. He tuntevat kuuluvansa yhteisöön ja haluavat antaa hyvää yhteisölle ja saavat sitä kautta merkityksellisyyttä elämään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
83/87 |
21.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten mielenterveyden ongelmissa kolme perussyytä: Geenit, kulttuuri ja ilmasto.

Itse olen vela, enkä kärsi sen pahemmista mielenterveyden ongelmista mutta molemmilla puolilla sukua vaikeita mielensairauksia ja addiktioita sen verran, että näillä geeneillä jätin lapsenteon väliin.

Entä medikalisaatio? Maissa joissa panostetaan mielenterveysongelmien hoitoon ja diagnostiikkaan mielenterveyden häiriöitä luonnollisesti diagnosoidaan enemmän. Masennus on esimerkiksi mielentilana niin yleinen, että masennuslääkkeiden markkinoita on helppo kasvattaa. Opetat vain ihmisiä tunnistamaan masennuksensa ja hakemana siihen lääkkeet.  Ero esimerkiksi sellaisiin sairauksiin kuin virtsatietulehdus tai AIDS on merkittävä. Et saa noista sairauksista kovinkaan paljoa tuottoa tavallisen markkinoinnin keinoin, koska asiakaskuntasi ei sen ansiosta kovinkaan paljon kasva. Suomessa tunnetusti ihmiset ovat tunnollista sakkia ja ihmiset luottavat instituutioihin ja auktoriteetteihin. Heidät on helppo aivopestä sairastamaan mitä tahansa sairautta. Suomen kaltaisissa maissa on myös kansainvälisten tutkimusten mukaan enemmän itsemurhia jostain mielenkiintoisesta syystä. Esimerkiksi Rajkumar et al (2013) tekemän kansainvälisen, 191 maata käsittelevän vertailevan tutkimuksen mukaan itsemurhien määrä oli positiivisesti yhteydessä psykiatristen palveluiden tarjontaan. Toisin sanoen: mitä enemmän panostettiin mielenterveyden hoitoon, sitä enemmän oli itsemurhia. Toki voi olla geeneillä, kulttuureilla ja ilmastollakin oma roolinsa. 

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23870280

Tässä pitää myös muistaa se, että koska masennus yms-diagnooseista saa rahallista etuisuutta, osa oppii käyttämään systeemiä hyväkseen. Toisaalta on myös rajuja ylidiagnosointeja, kuten Kurvisen tapaus https://blogbook.fi/juhakurvinen/tositarinoita-hullujenhuoneelta/ osoittaa.

Preventiossa (sairauksien torjunnassa) meillä pitäisi olla tiedossa millaiset kasvatustyylit tuottavat mt-ongelmia. Persoona, kuten introvertti, on yksi tekijä ja yhteiskunnassa keskeisimpänä kilpailu, jossa nähdään vain luusereita ja voittajia. Heikko itsetunto voi olla myös tavoitetila, koska se lisää palveluiden ja tuotteiden myyntiä. Kodeissa ja kouluissa psykologinen kontrolli on pahin mt-ongelmia tuottava tapa kasvattaa. Geenivertailun voisi tehdä karjalaisilla geeneillä, eli vertailisi rajan taakse jääneiden, samaa genetiikkaa omaavien, mielenterveystilaa meidän karjalaisiin.

Mitähän rahallista hyötyä masennuksesta voisi saada? Itse en ainakaan saanut mitään. Olisinko ollut oikeutettu johonkin "masennuslisään"?

Olet varmaan kuullut sairauslomasta? Eläkettäkin voi masennuksesta saada. Sekä kuntoutusta. Diagnoosin ongelma on myös se, että osa ihmisistä alkaa elää kuten diagnoosin mukaan oletetaan elettävän.

Vierailija
84/87 |
21.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten mielenterveyden ongelmissa kolme perussyytä: Geenit, kulttuuri ja ilmasto.

Itse olen vela, enkä kärsi sen pahemmista mielenterveyden ongelmista mutta molemmilla puolilla sukua vaikeita mielensairauksia ja addiktioita sen verran, että näillä geeneillä jätin lapsenteon väliin.

Entä medikalisaatio? Maissa joissa panostetaan mielenterveysongelmien hoitoon ja diagnostiikkaan mielenterveyden häiriöitä luonnollisesti diagnosoidaan enemmän. Masennus on esimerkiksi mielentilana niin yleinen, että masennuslääkkeiden markkinoita on helppo kasvattaa. Opetat vain ihmisiä tunnistamaan masennuksensa ja hakemana siihen lääkkeet.  Ero esimerkiksi sellaisiin sairauksiin kuin virtsatietulehdus tai AIDS on merkittävä. Et saa noista sairauksista kovinkaan paljoa tuottoa tavallisen markkinoinnin keinoin, koska asiakaskuntasi ei sen ansiosta kovinkaan paljon kasva. Suomessa tunnetusti ihmiset ovat tunnollista sakkia ja ihmiset luottavat instituutioihin ja auktoriteetteihin. Heidät on helppo aivopestä sairastamaan mitä tahansa sairautta. Suomen kaltaisissa maissa on myös kansainvälisten tutkimusten mukaan enemmän itsemurhia jostain mielenkiintoisesta syystä. Esimerkiksi Rajkumar et al (2013) tekemän kansainvälisen, 191 maata käsittelevän vertailevan tutkimuksen mukaan itsemurhien määrä oli positiivisesti yhteydessä psykiatristen palveluiden tarjontaan. Toisin sanoen: mitä enemmän panostettiin mielenterveyden hoitoon, sitä enemmän oli itsemurhia. Toki voi olla geeneillä, kulttuureilla ja ilmastollakin oma roolinsa. 

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23870280

Tässä pitää myös muistaa se, että koska masennus yms-diagnooseista saa rahallista etuisuutta, osa oppii käyttämään systeemiä hyväkseen. Toisaalta on myös rajuja ylidiagnosointeja, kuten Kurvisen tapaus https://blogbook.fi/juhakurvinen/tositarinoita-hullujenhuoneelta/ osoittaa.

Preventiossa (sairauksien torjunnassa) meillä pitäisi olla tiedossa millaiset kasvatustyylit tuottavat mt-ongelmia. Persoona, kuten introvertti, on yksi tekijä ja yhteiskunnassa keskeisimpänä kilpailu, jossa nähdään vain luusereita ja voittajia. Heikko itsetunto voi olla myös tavoitetila, koska se lisää palveluiden ja tuotteiden myyntiä. Kodeissa ja kouluissa psykologinen kontrolli on pahin mt-ongelmia tuottava tapa kasvattaa. Geenivertailun voisi tehdä karjalaisilla geeneillä, eli vertailisi rajan taakse jääneiden, samaa genetiikkaa omaavien, mielenterveystilaa meidän karjalaisiin.

Mitähän rahallista hyötyä masennuksesta voisi saada? Itse en ainakaan saanut mitään. Olisinko ollut oikeutettu johonkin "masennuslisään"?

Olet varmaan kuullut sairauslomasta? Eläkettäkin voi masennuksesta saada. Sekä kuntoutusta. Diagnoosin ongelma on myös se, että osa ihmisistä alkaa elää kuten diagnoosin mukaan oletetaan elettävän.

Siis missäpäin maksetaan sairauslomalla olosta enemmän kuin töissäolosta? Ja onko kuntoutustukikin enemmän kuin yleisesti palkka? Ja itse oon luullu, että eläkkeellä tulot tippuu, mutta niin ei ilmeisesti ole?

Ps. Itse en saanut masennuksesta päivääkään saikkua.

Vierailija
85/87 |
21.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten mielenterveyden ongelmissa kolme perussyytä: Geenit, kulttuuri ja ilmasto.

Itse olen vela, enkä kärsi sen pahemmista mielenterveyden ongelmista mutta molemmilla puolilla sukua vaikeita mielensairauksia ja addiktioita sen verran, että näillä geeneillä jätin lapsenteon väliin.

Entä medikalisaatio? Maissa joissa panostetaan mielenterveysongelmien hoitoon ja diagnostiikkaan mielenterveyden häiriöitä luonnollisesti diagnosoidaan enemmän. Masennus on esimerkiksi mielentilana niin yleinen, että masennuslääkkeiden markkinoita on helppo kasvattaa. Opetat vain ihmisiä tunnistamaan masennuksensa ja hakemana siihen lääkkeet.  Ero esimerkiksi sellaisiin sairauksiin kuin virtsatietulehdus tai AIDS on merkittävä. Et saa noista sairauksista kovinkaan paljoa tuottoa tavallisen markkinoinnin keinoin, koska asiakaskuntasi ei sen ansiosta kovinkaan paljon kasva. Suomessa tunnetusti ihmiset ovat tunnollista sakkia ja ihmiset luottavat instituutioihin ja auktoriteetteihin. Heidät on helppo aivopestä sairastamaan mitä tahansa sairautta. Suomen kaltaisissa maissa on myös kansainvälisten tutkimusten mukaan enemmän itsemurhia jostain mielenkiintoisesta syystä. Esimerkiksi Rajkumar et al (2013) tekemän kansainvälisen, 191 maata käsittelevän vertailevan tutkimuksen mukaan itsemurhien määrä oli positiivisesti yhteydessä psykiatristen palveluiden tarjontaan. Toisin sanoen: mitä enemmän panostettiin mielenterveyden hoitoon, sitä enemmän oli itsemurhia. Toki voi olla geeneillä, kulttuureilla ja ilmastollakin oma roolinsa. 

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23870280

Tässä pitää myös muistaa se, että koska masennus yms-diagnooseista saa rahallista etuisuutta, osa oppii käyttämään systeemiä hyväkseen. Toisaalta on myös rajuja ylidiagnosointeja, kuten Kurvisen tapaus https://blogbook.fi/juhakurvinen/tositarinoita-hullujenhuoneelta/ osoittaa.

Preventiossa (sairauksien torjunnassa) meillä pitäisi olla tiedossa millaiset kasvatustyylit tuottavat mt-ongelmia. Persoona, kuten introvertti, on yksi tekijä ja yhteiskunnassa keskeisimpänä kilpailu, jossa nähdään vain luusereita ja voittajia. Heikko itsetunto voi olla myös tavoitetila, koska se lisää palveluiden ja tuotteiden myyntiä. Kodeissa ja kouluissa psykologinen kontrolli on pahin mt-ongelmia tuottava tapa kasvattaa. Geenivertailun voisi tehdä karjalaisilla geeneillä, eli vertailisi rajan taakse jääneiden, samaa genetiikkaa omaavien, mielenterveystilaa meidän karjalaisiin.

Mitähän rahallista hyötyä masennuksesta voisi saada? Itse en ainakaan saanut mitään. Olisinko ollut oikeutettu johonkin "masennuslisään"?

Olet varmaan kuullut sairauslomasta? Eläkettäkin voi masennuksesta saada. Sekä kuntoutusta. Diagnoosin ongelma on myös se, että osa ihmisistä alkaa elää kuten diagnoosin mukaan oletetaan elettävän.

Siis missäpäin maksetaan sairauslomalla olosta enemmän kuin töissäolosta? Ja onko kuntoutustukikin enemmän kuin yleisesti palkka? Ja itse oon luullu, että eläkkeellä tulot tippuu, mutta niin ei ilmeisesti ole?

Ps. Itse en saanut masennuksesta päivääkään saikkua.

Rautalangasta: jos on väsy, työ vituttaa ja muutenkin on paska olo, haetaan masennusdiagnoosi, joka oikeuttaa olemaan kotosalla sairauslomalla ja palaamaan töihin jos siltä tuntuu. Toinen vaihtoehto olisi ottaa lopputili ja jäärä työttömyyskorvauksen varaan.

Vierailija
86/87 |
21.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hankin apua lapsen keskittymishäiriöön ym. niin päihderiippuvuuden vaara vähenee ja sitä myötä mt-ongelmien puhkeaminen. Pyrin luomaan mahdollisimman terveen ympäristön lapselle ja otan vastaan järjestetyn tuen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
87/87 |
21.10.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihmeitä en pysty tekemään, mutta pyrin luomaan lapselleni perusturvallisen ympäristön, annan paljon aikaani hänelle ja lähtökohtaisesti laitan perheeni etusijalle ennen työpaikan omia tarpeita (toisin sanoen en enää lähde työnarkomaaniksi, vaikka se tulee olemaan henkisesti vaikeaa). Opetan filosofista pohdintaa ja sitä, että hyvyydellä saa hyvyyttä aikaan. Jos kuitenkin kaikista pyrkimyksistä huolimatta lapselleni tulee mielenterveysongelmia, niin silloin ensisijainen tehtäväni on saada hänelle apua sen sijaan, että vähättelisin hänen tunteitaan ja kokemuksiaan. Ja ennenkaikkea opetan eteenpäin arvokkaimman neuvon, mitä sain isältäni joskus: empatia on hyvästä, mutta samalla pitää muistaa omat voimavarat, sillä en voi pelastaa kaikkia. On hyvä olla ihminen toiselle ihmiselle, mutta se ei saa muuttua hyväksikäytöksi tai kadottaa identiteettiään muiden murheiden alle.