Suomalaiset kärsivät eniten maailmassa mielenterveysongelmista. Mitä sinä vanhempana aiot tehdä asian eteen?

Yksi mielenterveyteen vaikuttava asia on myös kaamos ja valtavan pitkä pimeä vuodenaika. Joillekkin ihmisille se aiheuttaa välitöntä masennusta, ja sitä kautta johtaa pikkuhiljaa mielenkin järkkymiseen.

Ja tähän ei oikein auta muu kuin maisemanvaihto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän lapsilleni kovan kurin vitsaa säästämättä niin kuin muualla maailmassa tehdään ja Suomessakin aina ennen tehtiin. Mielenterveysongelmat ovat Suomessa räjähtäneet käsiin vasta tämän nykyisen ultraliberaalin punavihreän kasvatuskulttuurin myötä.

"Sanoitetuista" lapsista jotka ovat saaneet elää kuin pellossa ja siinä harhakuvassa, että mikään määräys ei ole oikeasti määräys, tulee näitä mielenterveystapauksia. Kuriton lapsuus ei ole millään tasolla turvallinen tai luonnollinen lapsuus.

Tutkimusten mukaan lähes jokainen vankilaan päätyneistä on juuri niitä kovassa kurissa vitsalla kasvatettuja.

Mistä luulet tämän johtuvan?

Miksi ne "pellossa eläneet" sopeutuvat paremmin yhteiskunnan sääntöihin?

Mistä luulet johtuvan, että mielenterveysongelmat ja levottomuus kouluissa ja päiväkodeissa ovat lisääntyneet samaa tahtia kuin ruumiillinen kuritus on vähentynyt?

Mitä vankilaan päätyneisiin tulee, niin heistä suuri osa on perheväkivaltaa kokeneita. Heitä on siis esimerkiksi lyöty turpaan jos heihin on suututtu. Se on täysin eri asia kuin harkittu kurinpito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet väärässä.

En ole http://oecdobserver.org/news/fullstory.php/aid/6164/Finland_92s_mental_…

Suomi on ollut jo pitkään OECD-maiden heikoin. Erityisesti lasten osalta.

Ei ole olemassa mitään faktaa sairauksien esiintymisestä. Tiladtot tulevat hoitoilmoituksista. Erot hyvin pienet ja selittyvät ilmoituksien määrästä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole vielä lapsia, mutta aion opettaa heitä käsittelemään tunteitaan. Minulla on ongelmia sen suhteen ja se on aiheuttanut minulle ongelmia. Pettymysten sietäminen on erityisen vaikeaa ja käyn usein aggressiviseksi itseäni kohtaan, jos tunnen epäonnistuneeni. Pyrin nyt koko ajan kehittämään tunteiden säätelytyökalujani, mutta se on aika vaikeaa.

Pyrin myös olemaan luotettava aikuinen kummitytölleni, koska haluan hänen tietävän, että jos hänelle koskaan tulee jotain ongelmia, minulle voi aina tulla puhumaan siitä.

"Tunteiden käsittelyä" on viime aikoina painotettu ja samaan aikaan mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet voimakkaasti. Eipä tuo anna kovin hyvää kuvaa kyseisen keinon vaikutuksista.

Jotenkin jännä, että aina tarjotaan tuota yhteisöllisyyttä ja yksin olemisen välttämistä ratkaisuksi mt-ongelmiin. Ei kaikki viihdy seurassa. Voi olla yksin olematta yksinäinen.

Tuen häntä kun isän luona on välillä hankalaa. Puhun hänen kanssaan ja kyselen miten menee, yritän opettaa puhumaan vaikeistakin asioista. Olen yleensäkin kiinnostunut hänen tekemisistään, viestittelen joka päivä ainakin että miten päivä meni koulussa (asuu nykyään opiskelupaikkakunnalla).

Kannustan tapailemaan kavereita ja pitämään yhteyttä muualla opiskeleviin entisiin kavereihin. Vingun kyllä käymään kotonakin ettei naama unohdu, toisaalta se kertoo hänelle myös että hän on tärkeä. On kyllä aika mutkaton ja sosiaalinen tyyppi joten ei ainakaan vielä ole ollut vaikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos meillä ei olisi paljon sairasta alkoholinkäyttöä, oltaisiin eri kohdassa taulukkoa. Toki alkoholisti saattaa peitellä juomisellaan jotain muuta ongelmaa eli hän siirtyisi vaikka ahdistuneiden lokeroon.

Monissa muissa OECD-maissa ryypätään paljon enemmän kuin meillä. Ehkä alkoholistien julkinen leimaaminen, eli suhtautuminen alkoholiin, sairastuttaa alkoholistin, eikä alkoholi itsessään?

Taulukon mukaan vain Latviassa ryypätään enemmän kuin Suomessa.

 

Taulukossa ei sanota siitä mitään.

http://oecdobserver.org/files/316/Health_in_Europe_large.JPG

Luetun ymmärtämisessä vikaa? Vain Latvialla tuo alcohol related issues palkki isompi.

 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin jännä, että aina tarjotaan tuota yhteisöllisyyttä ja yksin olemisen välttämistä ratkaisuksi mt-ongelmiin. Ei kaikki viihdy seurassa. Voi olla yksin olematta yksinäinen.

Tämä onkin eri asia. Minä puhuin tuolla aiemmassa kommentissa yhteisöllisyyden puutteesta. En tarkoita sitä, että ihmisten olisi pakko olla yhdessä jos he eivät sitä halua. Monet ovat introverttejä ja paras aika on yksin vietetty aika. Yhteisöllisyyden puute tarkoittaa sitä, että ei ole verkostoja, lapsilla ei ole suhdetta isovanhempiin tai serkkuihin, ihmisillä jotka kaipaavat ystäviä ei niitä ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin jännä, että aina tarjotaan tuota yhteisöllisyyttä ja yksin olemisen välttämistä ratkaisuksi mt-ongelmiin. Ei kaikki viihdy seurassa. Voi olla yksin olematta yksinäinen.

Tämä onkin eri asia. Minä puhuin tuolla aiemmassa kommentissa yhteisöllisyyden puutteesta. En tarkoita sitä, että ihmisten olisi pakko olla yhdessä jos he eivät sitä halua. Monet ovat introverttejä ja paras aika on yksin vietetty aika. Yhteisöllisyyden puute tarkoittaa sitä, että ei ole verkostoja, lapsilla ei ole suhdetta isovanhempiin tai serkkuihin, ihmisillä jotka kaipaavat ystäviä ei niitä ole. 

Ei se verkosto pelasta automaattisesti. Monella se on myös lähinnä kosmeettinen, eli olemassa mutta ei sieltä mitään tukea saa.

Suomessa mitään mielenterveysongelmia ole. Laiskat ja hemmotellut ihmiset pääsevät liian helpolla, ja sitten kuvittelevat itselleen ongelmia kun on liikaa aikaa. Obs! En provosoi, olen tosissani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin jännä, että aina tarjotaan tuota yhteisöllisyyttä ja yksin olemisen välttämistä ratkaisuksi mt-ongelmiin. Ei kaikki viihdy seurassa. Voi olla yksin olematta yksinäinen.

Tämä onkin eri asia. Minä puhuin tuolla aiemmassa kommentissa yhteisöllisyyden puutteesta. En tarkoita sitä, että ihmisten olisi pakko olla yhdessä jos he eivät sitä halua. Monet ovat introverttejä ja paras aika on yksin vietetty aika. Yhteisöllisyyden puute tarkoittaa sitä, että ei ole verkostoja, lapsilla ei ole suhdetta isovanhempiin tai serkkuihin, ihmisillä jotka kaipaavat ystäviä ei niitä ole. 

Ei se verkosto pelasta automaattisesti. Monella se on myös lähinnä kosmeettinen, eli olemassa mutta ei sieltä mitään tukea saa.

Juuri näin. Monesti sanottu oman "tukiverkon" toimesta että aina apua saa kun tarvitsee ja taputeltu selkään. No, sitten kun sitä oikeasti tarvitsi, mitään apua ei annettu, yhtäkkiä puheluihin lakattiin vastaamasta ja jouduin myös mm. kodittomaksi. Edes oma isovanhempi ei suostunut lainaamaan vuokraa varten 430e vaikka minulla oli pieni tytär huollettavana.

Se siitä turvaverkosta. Pelkkää puhetta, sitten kun oikeasti tarvitsee apua niin totaalinen ghostaus ja välit poikki.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole vielä lapsia, mutta aion opettaa heitä käsittelemään tunteitaan. Minulla on ongelmia sen suhteen ja se on aiheuttanut minulle ongelmia. Pettymysten sietäminen on erityisen vaikeaa ja käyn usein aggressiviseksi itseäni kohtaan, jos tunnen epäonnistuneeni. Pyrin nyt koko ajan kehittämään tunteiden säätelytyökalujani, mutta se on aika vaikeaa.

Pyrin myös olemaan luotettava aikuinen kummitytölleni, koska haluan hänen tietävän, että jos hänelle koskaan tulee jotain ongelmia, minulle voi aina tulla puhumaan siitä.

"Tunteiden käsittelyä" on viime aikoina painotettu ja samaan aikaan mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet voimakkaasti. Eipä tuo anna kovin hyvää kuvaa kyseisen keinon vaikutuksista.

Lapset, joita kasvatetaan tunteiden käsittelyyn ovat vielä niin nuoria, etteivät he mielenterveystilastoissa. Ne nykyiset mielenterveysosgelmaiset ovat paljon vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen kulttuuri on isoin vaikuttaja. Yhteisöllisyyden puute, yksin pärjäämisen arvostus, työkeskeisyys (tarkoitan tällä sitä, että perhettä tai perheen kanssa vietettyä aikaa ei arvosteta yhtä paljon kuin työtä), pelko erottautua eli homogeenisuus, kateuden ja negatiivisuuden korostuneet tunteet. Nämä varmaan niitä suurimpia mielenterveyden ongelmia aiheuttavia kulttuurisia piirteitä. Omat lapseni kasvavat monikulttuurisessa perheessä, joten oppivat muitakin tapoja ja ajatusmalleja kuin suomalaiset tavat ja saavat tervettä perspektiiviä asioihin. 

Juuri näin ja Suomen ilmastoa on turha syyttää. Ruotsissakin on myös kylmä, pimeä, loskapaska talvi ja siellä kaikki ovat iloisia. 

Itse sairastuin masennukseen ja ahdistuneisuushäiriöön koulukiusaamisen takia. Nuorisopsykiatrian polilla kummasteltiin, miten vanhempani ovat niin hyvissä väleissä kanssani eivätkä myöskään koskaan riidelleet keskenään minun kuullen. Se ei kuulemma ollut normaalia ja vaaransi kehitykseni ("Mistä lapsenne oppii riitelyn taidot" "Ei teinin kuulu puhua vanhemmilleen"). Ei ihme jos Suomessa mt-ongelmien hoito on retuperällä: jopa alan ammattilaiset ovat sitä mieltä, että vakaat perheolot ovat vaaraksi lapselle, ja kärsimys kodin ulkopuolella on ok. 

Vierailija kirjoitti:

Pidän lapsilleni kovan kurin vitsaa säästämättä niin kuin muualla maailmassa tehdään ja Suomessakin aina ennen tehtiin. Mielenterveysongelmat ovat Suomessa räjähtäneet käsiin vasta tämän nykyisen ultraliberaalin punavihreän kasvatuskulttuurin myötä.

"Sanoitetuista" lapsista jotka ovat saaneet elää kuin pellossa ja siinä harhakuvassa, että mikään määräys ei ole oikeasti määräys, tulee näitä mielenterveystapauksia. Kuriton lapsuus ei ole millään tasolla turvallinen tai luonnollinen lapsuus.

Mulla oli lapsena kova kuri ja helposti tuli vyöstä ja tukkapöllyä. Aina niin kovaa, että aloin itkemään. Jos yritin olla "kova" ja kestää niin sain vain kovemmin. Olin hyvin pelokas lapsi- ja nuori, pelkäsin virheitä ja mokia. Itsetunto todella heikko ja jouduin myös rankan koulukiusaamisen kohteeksi, koska olin se hiljainen ja arka tyyppi. Nyt olen masennuksesta ja paniikkihäiriöstä kärsivä elämässään täysin epäonnistunut yksilö. Työelämässä en ole. Ei se lapsenpahoinpitely ole mikään ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin jännä, että aina tarjotaan tuota yhteisöllisyyttä ja yksin olemisen välttämistä ratkaisuksi mt-ongelmiin. Ei kaikki viihdy seurassa. Voi olla yksin olematta yksinäinen.

Tämä onkin eri asia. Minä puhuin tuolla aiemmassa kommentissa yhteisöllisyyden puutteesta. En tarkoita sitä, että ihmisten olisi pakko olla yhdessä jos he eivät sitä halua. Monet ovat introverttejä ja paras aika on yksin vietetty aika. Yhteisöllisyyden puute tarkoittaa sitä, että ei ole verkostoja, lapsilla ei ole suhdetta isovanhempiin tai serkkuihin, ihmisillä jotka kaipaavat ystäviä ei niitä ole. 

Ei se verkosto pelasta automaattisesti. Monella se on myös lähinnä kosmeettinen, eli olemassa mutta ei sieltä mitään tukea saa.

Juuri näin. Monesti sanottu oman "tukiverkon" toimesta että aina apua saa kun tarvitsee ja taputeltu selkään. No, sitten kun sitä oikeasti tarvitsi, mitään apua ei annettu, yhtäkkiä puheluihin lakattiin vastaamasta ja jouduin myös mm. kodittomaksi. Edes oma isovanhempi ei suostunut lainaamaan vuokraa varten 430e vaikka minulla oli pieni tytär huollettavana.

Se siitä turvaverkosta. Pelkkää puhetta, sitten kun oikeasti tarvitsee apua niin totaalinen ghostaus ja välit poikki.

 

Eikö  tämä nyt tue tuota itse argumenttia, eli tukiverkot ovat näennäisiä tai olemattomia? Aidot tukiverkot varmasti vähentävät mielenterveysongelmia. 

Hoidin oman pääni kuntoon ennen lasten tekoa.

Pyrin kasvattamaan poikiani itsenäisiksi ajattelijoiksi kuitenkin niin, että osaavat pyytää ja ottaa vastaan apua.

Kaikki mielenterveysongelmat ovat aina infektioperäisiä, ja sen infektion alkuperä on usein suolistossa, josta kulkeutuu mikrobimassaa aivoihin. Mielenterveysongelmaiset reagoivat myös lähes aina pahasti mikrobilääkkeisiin, koska ne osuvat mikrobeihin ja hermokudokseen jossa mikrobeja. Talvi ja vuodenajat ovat ongelma vain ja ainoastaan siinä mielessä että valo vaikuttaa immuunipuolustukseen, UV-säteily on aina immunosuppressiivista, pimeys taas ei ole sitä. Lienee tämä 10-20 vuotta vanhaa tietoa jo, tutkimusten perusteella.

Mutta muuten Suomi on hankala, täällä on vuoden ympäri paljon kosteutta, ja dementiaa/alzheimeria aiheuttavia sienimikrobeja runsaasti ilmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos meillä ei olisi paljon sairasta alkoholinkäyttöä, oltaisiin eri kohdassa taulukkoa. Toki alkoholisti saattaa peitellä juomisellaan jotain muuta ongelmaa eli hän siirtyisi vaikka ahdistuneiden lokeroon.

Monissa muissa OECD-maissa ryypätään paljon enemmän kuin meillä. Ehkä alkoholistien julkinen leimaaminen, eli suhtautuminen alkoholiin, sairastuttaa alkoholistin, eikä alkoholi itsessään?

Kyllä alkoholi itsessään siihen pystyy. Monelle masentuneelle, ahdistuneelle ja unettomuudesta kärsivälle voisi sanoa " että lopeta vttu se ryyppääminen". Niin parannut. Mutta ei juopot siitä halua luopua. Sinäkään et pysty syyttämään rakasta alkoholiasi vaan haet muita syitä.

Se auttaa jo pitkälle, että keskustellaan, osoitetaan hellyyttä, ollaan läsnä ja asetetaan rajat.

Vierailija kirjoitti:

Pidän lapsilleni kovan kurin vitsaa säästämättä niin kuin muualla maailmassa tehdään ja Suomessakin aina ennen tehtiin. Mielenterveysongelmat ovat Suomessa räjähtäneet käsiin vasta tämän nykyisen ultraliberaalin punavihreän kasvatuskulttuurin myötä.

Ei auta, sun pitäisi piiskata ne muiden lapset jotka tulevat lastasi kiusaamaan. Nyt sun lasta rääkätään kotona sekä koulussa.