Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Suomalaiset kärsivät eniten maailmassa mielenterveysongelmista. Mitä sinä vanhempana aiot tehdä asian eteen?
21.10.2019 |
OECD-maista Suomi on ensimmäisellä sijalla mielenterveysongelmissa http://www.oecd.org/health/health-systems/mental-health.htm
Mitä sinä aiot vanhempana tehdä sen eteen ettei lapsestasi tule mielenterveysongelmainen?
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän ehkä isoimpana ongelmana suomalaisessa yhteiskunnassa aivan liiallista individualismia. Perhettä, sukua jne ei arvosteta ja introverttius on jopa tavoiteltavaa. Enkä minä sano, että on huonoa olla introvertti, vaan sitä, että ihminen tarvitsee ihmisiä voidakseen hyvin. Kuuluvuuden tunnetta johonkin yhteisöön, tietoisuutta siitä, että perhe tukee ja toisaalta myös muiden palvelua vastavuoroisesti, ei aina oma mieli ja oma etu edellä.
Samoin siinä yhteisössä tulisi olla kulttuuri, jossa voi ilmaista aidosti tuntemuksiaan ja kestää myös muiden tunneilmaisun. Ei sellaista kulissit edellä kaikki hyvin, mikä on todella raskasta. Tämäkin on vastavuoroista, tulisi osata itse ilmaista itseään, mutta myös kestää muiden tavat, kommentit jne raivostumatta tai ottamatta heti loukkauksena.
Minä olen omassa perheessäni yrittänyt vaalia sukuyhteyksiä. Vaikka se on välillä hankalaakin, haluan lapsille hyvät välit ja luottamuksen muuhunkin sukuun kuin meihin vanhempiin. Lisäksi kannustan ilmaisemaan tunteita, hyväksymään tunteet, mutta myös kestämään muita, eikä loukkaantumaan kaikesta. Yritän opettaa laajaa maailmankatsomusta, perustelemaan mielipiteitään ja ajatuksiaan, sekä keskustelutaitoja. Yritän antaa sen signaalin, että he ovat hienoja omina itseinään.
Minäkin olen miettinyt sitä, miten vaikuttaa ihmiseen se, että perhekäsitys esimerkiksi on aika suppea. On vanhemmat ja lapset. Vanhempien sisarusten perheet ovat jo selkeästi erillisiä, samoin kuin isovanhemmat. Mitä jos siellä kotona on vaikkapa ongelmia, ikävä henkinen ilmapiiri esimerkiksi puhumattakaan tietysti isommista ongelmista kuten väkivalta (henkinen tai fyysinen). Mutta jo lopulta aika pienet asiat kuten vaikkapa perusnegatiivinen luonne vanhemmilla voivat vaikuttaa ihan valtavasti lapsiin, jos läheistä vertailukohdetta ei ole. Myöhemmin elämässä tulevat tottakai opettajat, kavereiden vanhemmat, valmentajat, päiväkodin väki jne joista saa vertailupintaa, mutta aika paljon vahinkoa luulen, että pääsee syntymään ihan vaan sillä, että varhaislapsuudessa ollaan monesti liian perhekeskeisiä. Ajattelumalleja on vaikea kyseenalaistaa saati korjata sitten myöhemmin.
Olen tästä aika lailla eri mieltä. Isovanhemmat eivät ole positiivisia ja mieleltään terveitä sen todennäköisemmin kuin vanhemmatkaan, pikemminkin ehkä päinvastoin. Suomessa 30-50-luvulla syntyneillä on paljon traumoja ja heidän vanhemmuutensa ei ole ollut keskimäärin mitenkään esimerkillistä. Yhteisöllisissä kulttuureissa on myös omat ongelmansa, etenkin nuoremman sukupolven naisille.
Siitä olen samaa mieltä että yhteisöön kuuluminen on suojaava tekijä mt-ongelmilta, mutta yhteisön pitäisi olla terve ja hyvä. Valitettavasti oma suku ei sitä automaattisesti ole.
Niin, en minä sanonutkaan että juuri isovanhemmat olisivat se autuaaksitekevä asia. Vaan ylipäätään se, että näkee erilaisia aikuisia ja saa kokea erilaisia vuorovaikutuksen malleja jo pienestä pitäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän ehkä isoimpana ongelmana suomalaisessa yhteiskunnassa aivan liiallista individualismia. Perhettä, sukua jne ei arvosteta ja introverttius on jopa tavoiteltavaa. Enkä minä sano, että on huonoa olla introvertti, vaan sitä, että ihminen tarvitsee ihmisiä voidakseen hyvin. Kuuluvuuden tunnetta johonkin yhteisöön, tietoisuutta siitä, että perhe tukee ja toisaalta myös muiden palvelua vastavuoroisesti, ei aina oma mieli ja oma etu edellä.
Samoin siinä yhteisössä tulisi olla kulttuuri, jossa voi ilmaista aidosti tuntemuksiaan ja kestää myös muiden tunneilmaisun. Ei sellaista kulissit edellä kaikki hyvin, mikä on todella raskasta. Tämäkin on vastavuoroista, tulisi osata itse ilmaista itseään, mutta myös kestää muiden tavat, kommentit jne raivostumatta tai ottamatta heti loukkauksena.
Minä olen omassa perheessäni yrittänyt vaalia sukuyhteyksiä. Vaikka se on välillä hankalaakin, haluan lapsille hyvät välit ja luottamuksen muuhunkin sukuun kuin meihin vanhempiin. Lisäksi kannustan ilmaisemaan tunteita, hyväksymään tunteet, mutta myös kestämään muita, eikä loukkaantumaan kaikesta. Yritän opettaa laajaa maailmankatsomusta, perustelemaan mielipiteitään ja ajatuksiaan, sekä keskustelutaitoja. Yritän antaa sen signaalin, että he ovat hienoja omina itseinään.
Minäkin olen miettinyt sitä, miten vaikuttaa ihmiseen se, että perhekäsitys esimerkiksi on aika suppea. On vanhemmat ja lapset. Vanhempien sisarusten perheet ovat jo selkeästi erillisiä, samoin kuin isovanhemmat. Mitä jos siellä kotona on vaikkapa ongelmia, ikävä henkinen ilmapiiri esimerkiksi puhumattakaan tietysti isommista ongelmista kuten väkivalta (henkinen tai fyysinen). Mutta jo lopulta aika pienet asiat kuten vaikkapa perusnegatiivinen luonne vanhemmilla voivat vaikuttaa ihan valtavasti lapsiin, jos läheistä vertailukohdetta ei ole. Myöhemmin elämässä tulevat tottakai opettajat, kavereiden vanhemmat, valmentajat, päiväkodin väki jne joista saa vertailupintaa, mutta aika paljon vahinkoa luulen, että pääsee syntymään ihan vaan sillä, että varhaislapsuudessa ollaan monesti liian perhekeskeisiä. Ajattelumalleja on vaikea kyseenalaistaa saati korjata sitten myöhemmin.
Olen tästä aika lailla eri mieltä. Isovanhemmat eivät ole positiivisia ja mieleltään terveitä sen todennäköisemmin kuin vanhemmatkaan, pikemminkin ehkä päinvastoin. Suomessa 30-50-luvulla syntyneillä on paljon traumoja ja heidän vanhemmuutensa ei ole ollut keskimäärin mitenkään esimerkillistä. Yhteisöllisissä kulttuureissa on myös omat ongelmansa, etenkin nuoremman sukupolven naisille.
Siitä olen samaa mieltä että yhteisöön kuuluminen on suojaava tekijä mt-ongelmilta, mutta yhteisön pitäisi olla terve ja hyvä. Valitettavasti oma suku ei sitä automaattisesti ole.
Niin, en minä sanonutkaan että juuri isovanhemmat olisivat se autuaaksitekevä asia. Vaan ylipäätään se, että näkee erilaisia aikuisia ja saa kokea erilaisia vuorovaikutuksen malleja jo pienestä pitäen.
Rantaruotsalaiset ovat kaikilla terveysmittareilla terveimpiä ja heillä parempaa terveyttä selitetään ydinperheillä, ml. isovanhempien osallistuminen perheen arkeen.
- Eri
Ruokavalioon kiinnitettävä huomiota...
Suomessa juodaan esim. eniten maitoa...
Ei ole kyse mielenterveysongelmista, koska suomalaiset naiset ovat vaan vahvoja ja itsenäisiä, eivätkä tarvitse miestä mihinkään. Se että puolet alle 35- vuotiaista naisista käyttäää/on käyttänyt psyykenlääkkeitä mielenvikoihinsa ei kertro mitään, koska ne on oikeasti ostettu näiden naisten miehille, nämä naiset ovat vaan menneet ostamaan ne itselleen koska miehet eivät ole uskaltaneet! ;) Että näin!
Vierailija kirjoitti:
Ruokavalioon kiinnitettävä huomiota...
Suomessa juodaan esim. eniten maitoa...
En niinkään syyttäisi maitoa. Täällä puputetaan hirveät määrät leipää, pullaa jne. Maidosta huonoa tekee liiallinen prosessointi. Joku homogenoimaton luomu täysmaito on lähinnä sitä mitä sen alunperin pitikin olla, mutta sitten taas se rasvaton, laktoositon, proteiinivakioitu, homogenoitu maitojuoma ei ole enää mitään maitoa.
Elintarvike- ja lääketeollisuus kulkevat käsi kädessä.
Olisiko niin, että insuliiniresistenssi on yksi merkittävä tekijä myös mt ongelmien takana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vanhempi, mutta varhaiskasvatuksen opettaja. Opetan lapsille tunnetaitoja, avointa keskustelua ja hyvää itsetuntoa. Noilla pötkii jo pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
En ole vanhempi, mutta varhaiskasvatuksen opettaja. Opetan lapsille tunnetaitoja, avointa keskustelua ja hyvää itsetuntoa. Noilla pötkii jo pitkälle.
Onko jokin esimerkki siitä miten tunnetaitoja voi opettaa? Miten esimerkiksi psykologinen kontrolli on huomioitu opetustyylissäsi? Mikäli tulokset ovat hyviä, miksi ne eivät jalkaudu muille pedagogeille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole vanhempi, mutta varhaiskasvatuksen opettaja. Opetan lapsille tunnetaitoja, avointa keskustelua ja hyvää itsetuntoa. Noilla pötkii jo pitkälle.
Minä taas olen tarhassa lastenhoitaja ja teen työtäni maalaisjärjellä. En nielaise ruotoineen jokaista uusinta kasvatusideologiaa kuten tunnekasvatusta, pyrkimystä ratkaista kaikki ongelmatilanteet pelkällä keskustelulla tai itsetunnon ylikorostamista kurinpidon kustannuksella. Erilaisten ideologioiden irrallisuus tosimaailmasta on niin nähty ennenkin. Kaikenkarvaiset vallankumoukset aiheuttavat paljon enemmän ongelmia kuin mitä ne ratkaisevat.
Suomalaisten mielenterveyden ongelmissa kolme perussyytä: Geenit, kulttuuri ja ilmasto.
Itse olen vela, enkä kärsi sen pahemmista mielenterveyden ongelmista mutta molemmilla puolilla sukua vaikeita mielensairauksia ja addiktioita sen verran, että näillä geeneillä jätin lapsenteon väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten mielenterveyden ongelmissa kolme perussyytä: Geenit, kulttuuri ja ilmasto.
Itse olen vela, enkä kärsi sen pahemmista mielenterveyden ongelmista mutta molemmilla puolilla sukua vaikeita mielensairauksia ja addiktioita sen verran, että näillä geeneillä jätin lapsenteon väliin.
Entä medikalisaatio? Maissa joissa panostetaan mielenterveysongelmien hoitoon ja diagnostiikkaan mielenterveyden häiriöitä luonnollisesti diagnosoidaan enemmän. Masennus on esimerkiksi mielentilana niin yleinen, että masennuslääkkeiden markkinoita on helppo kasvattaa. Opetat vain ihmisiä tunnistamaan masennuksensa ja hakemana siihen lääkkeet. Ero esimerkiksi sellaisiin sairauksiin kuin virtsatietulehdus tai AIDS on merkittävä. Et saa noista sairauksista kovinkaan paljoa tuottoa tavallisen markkinoinnin keinoin, koska asiakaskuntasi ei sen ansiosta kovinkaan paljon kasva. Suomessa tunnetusti ihmiset ovat tunnollista sakkia ja ihmiset luottavat instituutioihin ja auktoriteetteihin. Heidät on helppo aivopestä sairastamaan mitä tahansa sairautta. Suomen kaltaisissa maissa on myös kansainvälisten tutkimusten mukaan enemmän itsemurhia jostain mielenkiintoisesta syystä. Esimerkiksi Rajkumar et al (2013) tekemän kansainvälisen, 191 maata käsittelevän vertailevan tutkimuksen mukaan itsemurhien määrä oli positiivisesti yhteydessä psykiatristen palveluiden tarjontaan. Toisin sanoen: mitä enemmän panostettiin mielenterveyden hoitoon, sitä enemmän oli itsemurhia. Toki voi olla geeneillä, kulttuureilla ja ilmastollakin oma roolinsa.
Etäisänä yritän oikeusteitse lisätä lasten aikaa kanssani. Lasten äidillä on hyvin pitkäaikainen mielialalääkitys. Syy siihen ei kylläkään masennus tms. vaan persoonallisuushäiriö. Viimeisimmät tutkimukset puoltavat lasten oikeutta tasapuolisesti molempiin vanhempiinsa. Enää kysymysmerkkinä kykeneekö oikeuslaitos tuottamaan lasten henkistä terveyttä tukevan päätöksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten mielenterveyden ongelmissa kolme perussyytä: Geenit, kulttuuri ja ilmasto.
Itse olen vela, enkä kärsi sen pahemmista mielenterveyden ongelmista mutta molemmilla puolilla sukua vaikeita mielensairauksia ja addiktioita sen verran, että näillä geeneillä jätin lapsenteon väliin.
Entä medikalisaatio? Maissa joissa panostetaan mielenterveysongelmien hoitoon ja diagnostiikkaan mielenterveyden häiriöitä luonnollisesti diagnosoidaan enemmän. Masennus on esimerkiksi mielentilana niin yleinen, että masennuslääkkeiden markkinoita on helppo kasvattaa. Opetat vain ihmisiä tunnistamaan masennuksensa ja hakemana siihen lääkkeet. Ero esimerkiksi sellaisiin sairauksiin kuin virtsatietulehdus tai AIDS on merkittävä. Et saa noista sairauksista kovinkaan paljoa tuottoa tavallisen markkinoinnin keinoin, koska asiakaskuntasi ei sen ansiosta kovinkaan paljon kasva. Suomessa tunnetusti ihmiset ovat tunnollista sakkia ja ihmiset luottavat instituutioihin ja auktoriteetteihin. Heidät on helppo aivopestä sairastamaan mitä tahansa sairautta. Suomen kaltaisissa maissa on myös kansainvälisten tutkimusten mukaan enemmän itsemurhia jostain mielenkiintoisesta syystä. Esimerkiksi Rajkumar et al (2013) tekemän kansainvälisen, 191 maata käsittelevän vertailevan tutkimuksen mukaan itsemurhien määrä oli positiivisesti yhteydessä psykiatristen palveluiden tarjontaan. Toisin sanoen: mitä enemmän panostettiin mielenterveyden hoitoon, sitä enemmän oli itsemurhia. Toki voi olla geeneillä, kulttuureilla ja ilmastollakin oma roolinsa.
Tässä pitää myös muistaa se, että koska masennus yms-diagnooseista saa rahallista etuisuutta, osa oppii käyttämään systeemiä hyväkseen. Toisaalta on myös rajuja ylidiagnosointeja, kuten Kurvisen tapaus https://blogbook.fi/juhakurvinen/tositarinoita-hullujenhuoneelta/ osoittaa.
Preventiossa (sairauksien torjunnassa) meillä pitäisi olla tiedossa millaiset kasvatustyylit tuottavat mt-ongelmia. Persoona, kuten introvertti, on yksi tekijä ja yhteiskunnassa keskeisimpänä kilpailu, jossa nähdään vain luusereita ja voittajia. Heikko itsetunto voi olla myös tavoitetila, koska se lisää palveluiden ja tuotteiden myyntiä. Kodeissa ja kouluissa psykologinen kontrolli on pahin mt-ongelmia tuottava tapa kasvattaa. Geenivertailun voisi tehdä karjalaisilla geeneillä, eli vertailisi rajan taakse jääneiden, samaa genetiikkaa omaavien, mielenterveystilaa meidän karjalaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opetan relaamaan. Pakolliset hommat tehdään mutta sitten saa olla kuin ellun kanat.
En ole koskaan hiostanut lapsiani liiallisella suorittamisella. Kävivät lukiot ja pääsivät ammattikorkeakouluun, se riittää. Jos heitä itseään huvittaa opiskella enemmän, niin tuen siinä mutta en odota enkä vaadi. Vähemmällä koulutuksella saa nykyään paremmin työpaikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten mielenterveyden ongelmissa kolme perussyytä: Geenit, kulttuuri ja ilmasto.
Itse olen vela, enkä kärsi sen pahemmista mielenterveyden ongelmista mutta molemmilla puolilla sukua vaikeita mielensairauksia ja addiktioita sen verran, että näillä geeneillä jätin lapsenteon väliin.
Entä medikalisaatio? Maissa joissa panostetaan mielenterveysongelmien hoitoon ja diagnostiikkaan mielenterveyden häiriöitä luonnollisesti diagnosoidaan enemmän. Masennus on esimerkiksi mielentilana niin yleinen, että masennuslääkkeiden markkinoita on helppo kasvattaa. Opetat vain ihmisiä tunnistamaan masennuksensa ja hakemana siihen lääkkeet. Ero esimerkiksi sellaisiin sairauksiin kuin virtsatietulehdus tai AIDS on merkittävä. Et saa noista sairauksista kovinkaan paljoa tuottoa tavallisen markkinoinnin keinoin, koska asiakaskuntasi ei sen ansiosta kovinkaan paljon kasva. Suomessa tunnetusti ihmiset ovat tunnollista sakkia ja ihmiset luottavat instituutioihin ja auktoriteetteihin. Heidät on helppo aivopestä sairastamaan mitä tahansa sairautta. Suomen kaltaisissa maissa on myös kansainvälisten tutkimusten mukaan enemmän itsemurhia jostain mielenkiintoisesta syystä. Esimerkiksi Rajkumar et al (2013) tekemän kansainvälisen, 191 maata käsittelevän vertailevan tutkimuksen mukaan itsemurhien määrä oli positiivisesti yhteydessä psykiatristen palveluiden tarjontaan. Toisin sanoen: mitä enemmän panostettiin mielenterveyden hoitoon, sitä enemmän oli itsemurhia. Toki voi olla geeneillä, kulttuureilla ja ilmastollakin oma roolinsa.
Tässä pitää myös muistaa se, että koska masennus yms-diagnooseista saa rahallista etuisuutta, osa oppii käyttämään systeemiä hyväkseen. Toisaalta on myös rajuja ylidiagnosointeja, kuten Kurvisen tapaus https://blogbook.fi/juhakurvinen/tositarinoita-hullujenhuoneelta/ osoittaa.
Preventiossa (sairauksien torjunnassa) meillä pitäisi olla tiedossa millaiset kasvatustyylit tuottavat mt-ongelmia. Persoona, kuten introvertti, on yksi tekijä ja yhteiskunnassa keskeisimpänä kilpailu, jossa nähdään vain luusereita ja voittajia. Heikko itsetunto voi olla myös tavoitetila, koska se lisää palveluiden ja tuotteiden myyntiä. Kodeissa ja kouluissa psykologinen kontrolli on pahin mt-ongelmia tuottava tapa kasvattaa. Geenivertailun voisi tehdä karjalaisilla geeneillä, eli vertailisi rajan taakse jääneiden, samaa genetiikkaa omaavien, mielenterveystilaa meidän karjalaisiin.
Mitähän rahallista hyötyä masennuksesta voisi saada? Itse en ainakaan saanut mitään. Olisinko ollut oikeutettu johonkin "masennuslisään"?
Haluan julistautua geeniuskovaiseksi ja ilmaista käsitykseni että useat sairaudet ja alttiudet sairauksiin ovat geneettisesti periytyviä - voivat olla myös sosiaalisesti periytyviä, tästä en tiedä yhtä varmasti. Ehkä joku täydentää. On lähikokemus omasta perheestä: perheen toinen vanhempi ja kaikki kolme jälkeläista jokainen omalla tavallaan riippuvuussairas. Lisäksi ahdistushäiriöitä, neurooseja, OCD, bipolaarisuus...(erinäisiä tapauksia saman vanhemman suvun puolella).
Kyse onkin siitä, että kun olemme geeniperimällisesti altistuneita näiden sairauksien puhkeamiselle, niin mitä voimme tehdä estääksemme sairastumasta? Onko se edes aina mahdollista?
En kirjoita nyt tämän enempää. Sanon vain että maailma olisi helpompi paikka elää, jos ihmiset tajuaisivat mielisairauksien syistä ja luonteesta edes hitusen verran enemmän kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Pidän lapsilleni kovan kurin vitsaa säästämättä niin kuin muualla maailmassa tehdään ja Suomessakin aina ennen tehtiin. Mielenterveysongelmat ovat Suomessa räjähtäneet käsiin vasta tämän nykyisen ultraliberaalin punavihreän kasvatuskulttuurin myötä.
"Sanoitetuista" lapsista jotka ovat saaneet elää kuin pellossa ja siinä harhakuvassa, että mikään määräys ei ole oikeasti määräys, tulee näitä mielenterveystapauksia. Kuriton lapsuus ei ole millään tasolla turvallinen tai luonnollinen lapsuus.
Punainen tai vihreä ei voi olla liberaalia ihan käytännön syistä. Punainen ja vihreä tarkoittaa kovaa kontrolloitua ja säännösteltyä politiikkaa.
Otahan vähän selvää asioista ennen kuin levität omia harhaisia käsityksiä punaisista ja vihreistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin jännä, että aina tarjotaan tuota yhteisöllisyyttä ja yksin olemisen välttämistä ratkaisuksi mt-ongelmiin. Ei kaikki viihdy seurassa. Voi olla yksin olematta yksinäinen.
Tämä onkin eri asia. Minä puhuin tuolla aiemmassa kommentissa yhteisöllisyyden puutteesta. En tarkoita sitä, että ihmisten olisi pakko olla yhdessä jos he eivät sitä halua. Monet ovat introverttejä ja paras aika on yksin vietetty aika. Yhteisöllisyyden puute tarkoittaa sitä, että ei ole verkostoja, lapsilla ei ole suhdetta isovanhempiin tai serkkuihin, ihmisillä jotka kaipaavat ystäviä ei niitä ole.
Ei se verkosto pelasta automaattisesti. Monella se on myös lähinnä kosmeettinen, eli olemassa mutta ei sieltä mitään tukea saa.
Juuri näin. Monesti sanottu oman "tukiverkon" toimesta että aina apua saa kun tarvitsee ja taputeltu selkään. No, sitten kun sitä oikeasti tarvitsi, mitään apua ei annettu, yhtäkkiä puheluihin lakattiin vastaamasta ja jouduin myös mm. kodittomaksi. Edes oma isovanhempi ei suostunut lainaamaan vuokraa varten 430e vaikka minulla oli pieni tytär huollettavana.
Se siitä turvaverkosta. Pelkkää puhetta, sitten kun oikeasti tarvitsee apua niin totaalinen ghostaus ja välit poikki.
Oletko vastavuoroinen? Tukeminen tulee kuitenkin olla molempiin suuntiin siinä vaiheessa, kun aikuisia ihmisiä ollaan.
Tämä! Ei tukiverkosto tarkoita sitä, että aina voi pyytää apua mutta itse ei anna mitään. Tai edes sitä, että autetaan puolin ja toisin, mutta muuten ollaan vain vähän tekemisissä. Tukiverkolla ja yhteisöllä voi olla huonotkin puolensa, toiset saattavat puuttua omaan elämään ja omiin tapoihin, mutta olennaista on jonkinlainen tiiviys kuitenkin, mikä nykyään on aika vierasta monelle. Mutta tosiaan, viimeistään siinä kohdassa kun täysi-ikäiseksi tulee, pitää olla valmis myös tekemään osuutensa siinä verkostossa, ei vain olla se kannateltava.
Ja tällainen tiiviys perheyhteisöissä istuu huonosti suomalaiseen kulttuuriin ja uskon sen olevan yksi iso syy sille, että koemme yksinäisyyttä, joukkoon kuulumattomuutta ja sitä kautta meillä on paljon masennusta. Ainoa syy se ei tietenkään ole.
Alue: Aihe vapaa
Oletko vastavuoroinen? Tukeminen tulee kuitenkin olla molempiin suuntiin siinä vaiheessa, kun aikuisia ihmisiä ollaan.