Oletatko automaattisesti lapsiesi olevan heteroita?
Kun lapsesi olivat vauvoja, oletitko heidän olevan heteroita aikuisina? Entä myöhemmin, alakouluiässä tai yläkoulussa? Minkä perusteella olet tehnyt päätelmäsi?
Oletko puhunut lapsillesi sukupuolineutraalisti (eli et maininnut mitä sukupuolta esim. tuleva seurustelukumppani tulee olemaan) vai olettaen heidän olevan heteroita tai homoja.
Onko oma tapasi toimia mielestäsi se yleisin, vai koetko olevasi harvinainen tyylisi kanssa? Minkä ikäinen olet?
Kommentit (59)
Itseasiassa kyllä, oletan lasteni olevan heteroita ja sitä sukupuolta, mikä synnärillä muutama vuosi sitten elinten mukaan merkattiin. Puhun heille myös niin. En kuitenkaan kasvata tyttö(-oletettua) tarkoituksenmukaisesti mihinkään tytön tai naisen rooliin, enkä poika(-oletettua) niin ikään pojan ja miehen rooliin. Kumpikin saa leikkiä ja harrastaa mitä haluaa ja pukeutua miten haluaa.
Minun puolestani saavat olla vaikka yksisarvisia ja mennä kitaran kanssa naimisiin, yhtä rakkaita ovat minulle niinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se, että lapsi on hetero estää sukupuolineutraalisti puhumisen? 😄
Typerä ap. Lapsi ei muuta sukupuoltaan, vaikka ei olisi hetero 😄Miten se että lapsi olisi aikuisena homo/lesbo pitäisi vaikuttaa ylipäätään siihen miten lapselle puhutaan?
Biologinen fakta on kuitenkin se että, että ihmislajissakin on luonto tarkoittanut miehen ja naisen yhteen. ” Luonnossa” ei yksikään miesparien tai naispari lisäänny. Tämä on siis se biologinen - normaali, eikä se kieltämällä muuksi muutu. Muut ovat poikkeuksia - ja toki niitä meidän tulee opettaa hyväksymään ja vähintään ”sietämään”.
Mitä ihmeen sietämistä sulla on homoissa ja lesboissa?
Vierailija kirjoitti:
Jotain muuta: Esikoisen oletan olevan kiinnostunut ainakin pojista (tyttö) koska hänellä on ollut mielikuvituspoikaystävä jo 3-vuotiaasta. Lapset viihtyvät nahoissaan, joten tuskin tulee muusu-kriisejä. Meillä on neljä lasta, joten olisi aika yllättävää jos yksikään ei olisi edes bi.
Mullakin oli mielikuvitusystävänä poika. Kertoo minusta enemmän lesboudesta, koska paras kaveri on siis toista sukupuolta. Minulla ei ole kuitenkaan kokemuksia lesbosuhteesta. Voisin kuvitella rakastuvani naiseenkin. Tosin se ei ole minään tavoitteenani.
En ole ajatellut asiaa yhtään, mutta mielestäni jotkut "tyttöystävä/poikaystävä"jutut päiväkoti-ikäisille on niin hölmöjä, etten sellaisia ole puhunutkaan. Lähisukulaisissa on yksi naispari, niin varmaan automaattisesti tulee melko neutraali malli.
Vierailija kirjoitti:
Jotain muuta: Esikoisen oletan olevan kiinnostunut ainakin pojista (tyttö) koska hänellä on ollut mielikuvituspoikaystävä jo 3-vuotiaasta. Lapset viihtyvät nahoissaan, joten tuskin tulee muusu-kriisejä. Meillä on neljä lasta, joten olisi aika yllättävää jos yksikään ei olisi edes bi.
Täsmennän taas lukutaidottimille alapaukuttajille, että oletan esikoisen olevan kiinnostunut AINAKIN pojista, voi olla kiinnostunut myös tytöistä. Mutta pojista ainakin kun on poikiin ihastunut ja hänellä on myös "poikakaveri" ollut useamman vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain muuta: Esikoisen oletan olevan kiinnostunut ainakin pojista (tyttö) koska hänellä on ollut mielikuvituspoikaystävä jo 3-vuotiaasta. Lapset viihtyvät nahoissaan, joten tuskin tulee muusu-kriisejä. Meillä on neljä lasta, joten olisi aika yllättävää jos yksikään ei olisi edes bi.
Mullakin oli mielikuvitusystävänä poika. Kertoo minusta enemmän lesboudesta, koska paras kaveri on siis toista sukupuolta. Minulla ei ole kuitenkaan kokemuksia lesbosuhteesta. Voisin kuvitella rakastuvani naiseenkin. Tosin se ei ole minään tavoitteenani.
Se on siis ihan hänen "poikaystävänsä", seurustelukumppaninsa, ei vain kaveri.
En oikeastaan oletellut mitään, mutta kun tytär kertoi olevansa lesbo, en hämmästynyt.
Kaikki lapseni ovat jo aikuisia - osa on jo kasvattanut omat lapsensa aikuisiksi. Olen puhunut varsin avoimesti kaikesta mitä eteen on tullut ja kaivanut tietoa "kiven alta" kun maailma on taas kerran keikahtanut saranoiltaan.
Aina ei ole ollut nettiä ja lääkärikirjatkin olivat aikoinaan kirjaston tiskin alla. Minäkin ostin 60-luvulla kirjakaupasta em. opuksen että olisin jotain tietoa saanut raskauden ja synnytyksen kulusta.
Tyttö on varmaankin hetsku, mutta kyllä 10v poikani on luultavimmin homo. Ollut päivänselvää jo useamman vuoden ajan.
En mieti lastani heterona tai homona tai minään muunakaan. Puhutaan tytöstä, joskus hän itse esittää poikaa tai miestä tai prinsessaa tai kuorma-autoa. Ei tässä vaiheessa ole mitään veikkauksia mihinkään suuntaan, enkä tulevaisuudessakaan veikkaile, kertoo itse, jos on jotain kerrottavaa. Tosin tiedän, että isän kanssa tulee tulevaisuudessa vääntöä, koska hän tietenkin olettaa lapsesta tulevan tavallinen hetero, joka saa potkia rumempia poikia pois tieltään.
Suvussa on heteroita ja GLBT-porukkaa. Veikkaan, että oma isäni olisi ollut enemmän bi, mutta yhteiskunnan painostus ja oma pelko esti tulemasta esille tämän ominaisuuden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain muuta: Esikoisen oletan olevan kiinnostunut ainakin pojista (tyttö) koska hänellä on ollut mielikuvituspoikaystävä jo 3-vuotiaasta. Lapset viihtyvät nahoissaan, joten tuskin tulee muusu-kriisejä. Meillä on neljä lasta, joten olisi aika yllättävää jos yksikään ei olisi edes bi.
Mullakin oli mielikuvitusystävänä poika. Kertoo minusta enemmän lesboudesta, koska paras kaveri on siis toista sukupuolta. Minulla ei ole kuitenkaan kokemuksia lesbosuhteesta. Voisin kuvitella rakastuvani naiseenkin. Tosin se ei ole minään tavoitteenani.
Se on siis ihan hänen "poikaystävänsä", seurustelukumppaninsa, ei vain kaveri.
Mitä sä selität? Sen ikäisillä on vain kaverit mielessäkään :) Vai millälailla tämä hänen seurustelunsa (LOL) eroaa ystävyydestä?
Oletan heidän olevan nykymääritelmien mukaisesti tietenkin oletettuja.
Olen melko varma, et poika ja keskimmäinen ovat heteroita. Poika on vasta 12v, joten voi toki tulla muutakin esiin. Keskimmäinen taas liikkuu taidepiireissä ja hänellä on monta pojista tykkäävää poikaa, tytöstä tykkäävää tyttöä sekä muunsukupuolista kaverina, et olis jo "tullut kaapista", jos näin olisi. Esikoinen on 19v eikä ole tuonut ikinä puolisoehdokkaita kotiin. En hämmästyisi, jos tykkäisi samasta sukupuolesta. Ja koko kööri on tottakai yhtä rakas, olivat sitten miten hyvänsä suuntautuneita.
Sicce jatkaa:
Ja juu, kävin säntillisesti kaikki neuvolakäynnit. Viisi lasta synnytin. Kolme tyttöä ja kaksi poikaa. Nyt minulla on neljä tytärtä ja yksi poika. Tyttäristä kaksi on hetroita, joista toinen on polyamorinen, yksi on lesbo ja yksi lesbotransnainen - polyamorinen hänkin; toisesta pojasta tuli hetero. Näillä mennään tällä hetkellä. Lapseni tulevat hyvin toimeen niin toistensa kuin kumppaneidensakin kanssa. 🙂
Vierailija kirjoitti:
Oletan heidän olevan nykymääritelmien mukaisesti tietenkin oletettuja.
Lukutaito?
Vierailija kirjoitti:
On 6-vuotias tyttö ja ilmoittanut tykkäävänsä pojista. Mutta mistäpä tuota tietää. Oon sanonut että saa tytöistäkin tykätä ja kaikki ei edes ole varsinaisesti mitään sukupuolta. Mutta hän saa olla tyttö, sanoa itseään tytöksi, pukea itsensä tytöksi, jos haluaa. Ja näin hän on aina halunnut.
Tuttavapariskunta on naispari, joilla myös lapsi. Ensin tyttöni ihmetteli, sitten oli ihan, että ok, näillä on kaksi äitiä ja sitten asia oli hänelle ihan normaali asia.
Ei näistä kannata liian monimutkaista tehdä. Kukin on mitä on. Mitään ei tarvitse hävetä, mutta ei turhaan korostaakaan.
Meillä samanlainen kaveriperhe ja 9v tytölle oli mahdotonta ymmärtää, että sillä lapsella on jossain biologinen isä, 2 naista ei saa yhdessä lasta aikaan, vaikka yhdessä olisivat vanhempia. Tytön mielestä on kamalaa, että lapsi ei koskaan näe isäänsä, koska lapsen äiti halusi lapselleen toisen äidin. (ja tuo viimeksimainittu lause on tuon äidin itse sanoma).
Silloin kun omat lapseni (3) olivat lapsia ja nuoria, ei puhuttu homp peleista, les poista eikä muun sukupuolisista. Joten ajattelin varmaan että ihan tämmösiä tavallisia heistäkin tulee. Niinkuin sitten tulikin. Kaikki avioituivat suht. nuorina ja saivat lapsia.
Katraastani olen tosi kiitollinen.
Näinä "ihmeiden aikoina" voi tapahtua sitten ihan mitä vaan, kun lastenlapsille kerrotaan heidän voivan olla mitä sukupuolta tahansa.😝
Vierailija kirjoitti:
Olen aina sanonut heille, että minulle asia on yhdentekevä. Pääasia että tulevat onnellisiksi. Ap, hoidata pakkomielteesi. Muiden seksuaalisuus ei sulle kuulu, edes lastesi.
Lasten seksuaalinen suuntautuminen kuuluu vanhemmille. Vai ajattelitko esim. antaa seksuaalikasvatusta ja samalla kertoa, että "oikeastaan minä en tässä puhu, se on joku muu."
Jotain muuta: Esikoisen oletan olevan kiinnostunut ainakin pojista (tyttö) koska hänellä on ollut mielikuvituspoikaystävä jo 3-vuotiaasta. Lapset viihtyvät nahoissaan, joten tuskin tulee muusu-kriisejä. Meillä on neljä lasta, joten olisi aika yllättävää jos yksikään ei olisi edes bi.