Oletatko automaattisesti lapsiesi olevan heteroita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se, että lapsi on hetero estää sukupuolineutraalisti puhumisen? 😄

Typerä ap. Lapsi ei muuta sukupuoltaan, vaikka ei olisi hetero 😄

Miten se että lapsi olisi aikuisena homo/lesbo pitäisi vaikuttaa ylipäätään siihen miten lapselle puhutaan?

Biologinen fakta on kuitenkin se että, että ihmislajissakin on luonto tarkoittanut miehen ja naisen yhteen. ” Luonnossa” ei yksikään miesparien tai naispari lisäänny. Tämä on siis se biologinen - normaali, eikä se kieltämällä muuksi muutu. Muut ovat poikkeuksia - ja toki niitä meidän tulee opettaa hyväksymään ja vähintään ”sietämään”.

Mitä ihmeen sietämistä sulla on homoissa ja lesboissa?

Mun ”sietämiseni” ei ole olennainen (mutta jos haluat tietää, niin mun on vaikea hyväksyä näitä ei-biologisia pareja uskonnollisen vakaumukseni takia).

Näin joskus jossain erittäin viisaan aforismin, jossa sanottiin, että jos yksi sukupolvi (=minun, varmaankin ainakin minun kohdallani) teeskentelisi sietävänsä eri värisiä ihmisiä, eikä opettaisi ennakkoluulojaan lapsilleen, rasismi kuolisi sukupuuttoon. Tuohon ”eri värisiä” kohtaan voi Mielestäni täyttää Monta muutakin kuvausta ja maailma olisi parempi paikka. Sen mukaan yritän elää.

Silti se ei muuta uskonnollista vakaumustani TAI biologiaa mihinkään.

Outo kysymys ja oudot vaihtoehdot. Eihän homoudella tai hereroudella ole mitään tekemistä sen kanssa että onko mies, nainen vai muunsukupuolinen.

Noh, vastataan näin. Oletan että lapseni ovat joko heteroita tai jomoja, tämä asia ei kuulu minulle ja se selviää heille aikanaan. Itse ja mieheni olemme heteroita joten meidän arjessa lapset eivät oikeastaan toistaiseksi tiedä homoudesta yhtään mitään. Sitten tuohon sukupuoliasiaan. He ovat poikia molemmat ja näin heidät kasvatetaan, heidän omien mieltymyksiensä mukaan. Molemmat ovat oikein perus poikia, eli tykkäävät autoista ja sinisestä. Ja tämä on heidän valintansa, ei minun. Jos he joskus tuntevat olevansa naisia niin tämä minulle täysin ok. Toki llen surullinen koska silloinhan tarkoittaa että he ovat syntyneet väärään kehoon ja tämä aiheuttaa heille ylimääräistä harmia.

En ole olettanut mitään, enkä tyrkyttänyt mitään. Toinen lapsista käsittääkseni hetero, enkä yllättynyt toisen kohdalla kun ilmoitti olevansa panseksuaali. Minulle tärkeintä on se, että ovat sinut itsensä kanssa ja elävät hyvän elämän sen eri vivahteineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se, että lapsi on hetero estää sukupuolineutraalisti puhumisen? 😄

Typerä ap. Lapsi ei muuta sukupuoltaan, vaikka ei olisi hetero 😄

Miten se että lapsi olisi aikuisena homo/lesbo pitäisi vaikuttaa ylipäätään siihen miten lapselle puhutaan?

Biologinen fakta on kuitenkin se että, että ihmislajissakin on luonto tarkoittanut miehen ja naisen yhteen. ” Luonnossa” ei yksikään miesparien tai naispari lisäänny. Tämä on siis se biologinen - normaali, eikä se kieltämällä muuksi muutu. Muut ovat poikkeuksia - ja toki niitä meidän tulee opettaa hyväksymään ja vähintään ”sietämään”.

Mitä ihmeen sietämistä sulla on homoissa ja lesboissa?

Ihan yhtä OK kuin olla homo/lesbo on olla Jehova/islaminuskoinen joka ei hyväksy homoutta. Olen kasvattanut lapseni kaikenlaisen erilaisuuden (uskonnollisuus, ruokafanaattisuus, vammaisuus, poliittinen kanta, maailmankatsomus, kulttuuritausta, väri, sukupuolinen mieltymys = ne ovat ihmisen henkilökohtaisia piirteitä jotka kaikki muodostavat kokonaiskuvan ihmisestä. Kukaan ei ole täydellinen, joten joissain näissä osioissa voi olla parhaiden ystävienkin kohdalla ”hyväksymistä/sietämistä” saati sitten koulu/työkaverien kohdalla)

MUTTA se ei tarkoita sitä, että kaikki pitäisi hyväksyä JOS se sotii omaa vakaumusta vastaan. Niidenkin, joiden valintoja ei ymmärrä/hyväksy, kanssa tulee kuitenkin kyetä elämään/opiskelemaan/työskentelemään/harrastamaan syrjimättä.

Avasiko yhtään? Sukupuolinen preferenssi on mielestäni tarpeetonta nostaa jalustalle ihmisen kaikkien ominaisuuksien paletista.

Vierailija kirjoitti:

Outo kysymys ja oudot vaihtoehdot. Eihän homoudella tai hereroudella ole mitään tekemistä sen kanssa että onko mies, nainen vai muunsukupuolinen.

Noh, vastataan näin. Oletan että lapseni ovat joko heteroita tai jomoja, tämä asia ei kuulu minulle ja se selviää heille aikanaan. Itse ja mieheni olemme heteroita joten meidän arjessa lapset eivät oikeastaan toistaiseksi tiedä homoudesta yhtään mitään. Sitten tuohon sukupuoliasiaan. He ovat poikia molemmat ja näin heidät kasvatetaan, heidän omien mieltymyksiensä mukaan. Molemmat ovat oikein perus poikia, eli tykkäävät autoista ja sinisestä. Ja tämä on heidän valintansa, ei minun. Jos he joskus tuntevat olevansa naisia niin tämä minulle täysin ok. Toki llen surullinen koska silloinhan tarkoittaa että he ovat syntyneet väärään kehoon ja tämä aiheuttaa heille ylimääräistä harmia.

Luitko kysymyksen? Puhutko tulevista puolisoista tyttö- tai poikaystävinä tai miehinä tai vaimoina vai sukupuolineutraalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain muuta: Esikoisen oletan olevan kiinnostunut ainakin pojista (tyttö) koska hänellä on ollut mielikuvituspoikaystävä jo 3-vuotiaasta. Lapset viihtyvät nahoissaan, joten tuskin tulee muusu-kriisejä. Meillä on neljä lasta, joten olisi aika yllättävää jos yksikään ei olisi edes bi.

Mullakin oli mielikuvitusystävänä poika. Kertoo minusta enemmän lesboudesta, koska paras kaveri on siis toista sukupuolta. Minulla ei ole kuitenkaan kokemuksia lesbosuhteesta. Voisin kuvitella rakastuvani naiseenkin. Tosin se ei ole minään tavoitteenani.

Se on siis ihan hänen "poikaystävänsä", seurustelukumppaninsa, ei vain kaveri.

Mitä sä selität? Sen ikäisillä on vain kaverit mielessäkään :) Vai millälailla tämä hänen seurustelunsa (LOL) eroaa ystävyydestä?

Jo pienillä lapsilla voi hyvinkin olla ihastuksia ja romanttiset suhteet mielessä. Se, että sinä typistät seksuaalisuuden tarkoittamaan vain fyysistä kosketusta kertoo vain itsestäsi. Monessa perheessä lapsi näkee rakkautta ja hellyyttä jo varhain eikä silloin käsitys seksuaalisesta mielenkiinnosta jää noin suppeaksi. :)

Homous ei ole valtavirrasta ainoa "poikkeava" seksuaalisuus. Lapsi voi hyvinkin olla myös pedofiili. Miten otat sen vaihtoehdon huomioon puheessa ja käytöksessä?

Vierailija kirjoitti:

Homous ei ole valtavirrasta ainoa "poikkeava" seksuaalisuus. Lapsi voi hyvinkin olla myös pedofiili. Miten otat sen vaihtoehdon huomioon puheessa ja käytöksessä?

P edofilia on jonkin verran perinnöllistä, joten parhaat mahdollisuudet lapsellesi olla olematta p edofiili tarjoat valitsemalla lapsellesi isän, joka ei ole. Ja olematta myös itse. Myöskään s adistipuolison kanssa ei kannata tehdä lapsia. Riskiä p edofiliaan vähennät varjelemalla lastasi seksuaaliselta hyväksikäytöltä, 9/10 p edofiiliä on hyväksikäytetty lapsena. Kyseessä on sairaus ja p erversio, joka ei ole verrattavissa ns. normaaliin/terveeseen seksuaaliseen suuntautumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina sanonut heille, että minulle asia on yhdentekevä. Pääasia että tulevat onnellisiksi. Ap, hoidata pakkomielteesi. Muiden seksuaalisuus ei sulle kuulu, edes lastesi.

Lasten seksuaalinen suuntautuminen kuuluu vanhemmille. Vai ajattelitko esim. antaa seksuaalikasvatusta ja samalla kertoa, että "oikeastaan minä en tässä puhu, se on joku muu."

Ei se kuulu. Seksuaalikasvatuksen voi myös antaa sukupuolineutraalisti. 

Vierailija kirjoitti:

Suvussa kyllä aina kaikki olleet heteroita.

Olemme onnekkaita! Niin meidänkin suvussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Homous ei ole valtavirrasta ainoa "poikkeava" seksuaalisuus. Lapsi voi hyvinkin olla myös pedofiili. Miten otat sen vaihtoehdon huomioon puheessa ja käytöksessä?

P edofilia on jonkin verran perinnöllistä, joten parhaat mahdollisuudet lapsellesi olla olematta p edofiili tarjoat valitsemalla lapsellesi isän, joka ei ole. Ja olematta myös itse. Myöskään s adistipuolison kanssa ei kannata tehdä lapsia. Riskiä p edofiliaan vähennät varjelemalla lastasi seksuaaliselta hyväksikäytöltä, 9/10 p edofiiliä on hyväksikäytetty lapsena. Kyseessä on sairaus ja p erversio, joka ei ole verrattavissa ns. normaaliin/terveeseen seksuaaliseen suuntautumiseen.

Hienoa tuubaa. Vähän kuten siivotessa lakaisisi roskat maton alle ettei tarvitse nähdä yhtään vaivaa kunhan on poissa mielestä.

Tilastollisesti todennäköistä, että kumpikin on hetero, mutta asia ei minulle kuulu tai kiinnosta. Katsotaan sitten jos tuovat näytille tyttö- tai poikaystäviä, että miten menee,.

Tottakai poikani ainakin on homoja kun isäkin on. Tyttärestäkään ei tule mitään.

Vierailija kirjoitti:

Tilastollisesti todennäköistä, että kumpikin on hetero, mutta asia ei minulle kuulu tai kiinnosta. Katsotaan sitten jos tuovat näytille tyttö- tai poikaystäviä, että miten menee,.

Mitä sanoisit, jos lapsesi sanoisi olevan homo tai hetero? "Ei kuulu mulle!"

Me järjestettiin meidän lasten sukupuolen paljastusbileet! Kunkin naperon kohdalla vedettiin housut nilkkoihin ja hurrattiin että pimppihän se siellä!!

Oikeasti: sukupuolielin on vain sosiaalinen konstruktio. Aikamme hyblomaaninen rakenne on metaboloinut ajatusessentian kontraktiivisesti. (olen opiskellut tietoa)

Me ei opeteta lapsille sukuelinten nimiä. Saavat sitten itse päättää miksi niitä kutsuvat. 

Vierailija kirjoitti:

Me ei opeteta lapsille sukuelinten nimiä. Saavat sitten itse päättää miksi niitä kutsuvat. 

Miten tämä liittyi asiaan?

Tällä hetkellä kyselyn perusteella 32 % väestä puhuu lapsiensa tulevista puolisoista tms. sukupuolineutraalisti. Melko iso luku. Uskoisin, että 10 v sitten tuo olisi ollut suunnillen nolla. Mikäköhän on 10 v päästä?

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä kyselyn perusteella 32 % väestä puhuu lapsiensa tulevista puolisoista tms. sukupuolineutraalisti. Melko iso luku. Uskoisin, että 10 v sitten tuo olisi ollut suunnillen nolla. Mikäköhän on 10 v päästä?

Yllättävä tulos. En tunne ketään, joka luulisi lapsiaan homoiksi jo pieninä.