Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yllätyin, olenkin ihan hyvän näköinen
18.10.2019 |
Oltiin lasten kanssa trampoliinipuistossa. Mietin, mitä laittaa päälle. Tungin vanhat juoksutrikoot päälle ja ajattelin näyttäväni nololta. Olen siis nelikymppinen, ei-urheileva nainen. Katselin pomppimisen jälkeen lasten minusta ottamia videoita ja kuvia. Mähän näytin ihan hyvältä niissä trikoissa. Jalat olivat solakat ja peppu pyöreä. Joskus aiemmin kotona myös totesin, että mullahan on ihan kivat, keskikokoiset rinnat.
Tämä on hassua, koska nuorena mielestäni minulla oli paksut jalat ja olemattomat rinnat. Eli omasta mielestäni olin silloin rumempi kuin nyt. Vaikka siis oikeasti olin kauniimpi ja timmimpi. Hauskasti se itsetunto saa ulkonäön (omasta mielestä) paremmaksi.
Minusta on todella vähän kokovartalokuvia, koska olen yleensä se meidän perheen valokuvaaja. Siksi yllätyin ulkonäöstäni. Aika hauska yllätys. Suosittelen mullekin itsen katsomista uusin, hyväksyvämmin, silmin.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onko tämä sitä kehopositiivisuutta? Jokainen vaan päättää olevansa missiainesta ja se on siinä.
Niin mikä on missä?
Enkä minä ainakaan ole missiainesta, todellakaan. Vaan ihan hyvän näköinen yli nelikymppinen tavisäiti.Ap
Ja olet sitä kun päätit niin eikö? Miksi jättää siihen kun voit päättää paljon enemmänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkähän mä onnistuisin näkemään itteni ihan kivan näkösenä. En anna kuvata itseäni koska aina masennun kuvia kattoessani, ruma, mitätön ja pulska. Vaikka painoindeksi on normaali, mutta fläsät retajaa ja vatta roikkuu. Ei mitään nättiä eikä sievää enää. Masentaa.
Kiitos, sain purkaa tänne itsesäälipläjäyksen. Ei vaiskaan, itsesääliä tämä ei oo, vaan totuus. Kiva kun ap hoksasi olevansa ihan kivan näkönen ja kokonen, hienoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onko tämä sitä kehopositiivisuutta? Jokainen vaan päättää olevansa missiainesta ja se on siinä.
Niin mikä on missä?
Enkä minä ainakaan ole missiainesta, todellakaan. Vaan ihan hyvän näköinen yli nelikymppinen tavisäiti.Ap
Ja olet sitä kun päätit niin eikö? Miksi jättää siihen kun voit päättää paljon enemmänkin.
No ok, kuvitellaan, että uskoisin olevani missiainesta. Menisin tavallisesti töihin, kävisin kaupassa, veisin lapsia harrastuksiin, tekisin kotitöitä ja koko ajan uskoisin olevani todella kaunis.
Mitä sitten?
Itse asiassa kuulostaa ihan hyvältä minusta. Ei siitä ainakaan mitään haittaa olisi.
Sp
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onko tämä sitä kehopositiivisuutta? Jokainen vaan päättää olevansa missiainesta ja se on siinä.
Niin mikä on missä?
Enkä minä ainakaan ole missiainesta, todellakaan. Vaan ihan hyvän näköinen yli nelikymppinen tavisäiti.Ap
Ja olet sitä kun päätit niin eikö? Miksi jättää siihen kun voit päättää paljon enemmänkin.
No ok, kuvitellaan, että uskoisin olevani missiainesta. Menisin tavallisesti töihin, kävisin kaupassa, veisin lapsia harrastuksiin, tekisin kotitöitä ja koko ajan uskoisin olevani todella kaunis.
Mitä sitten?
Itse asiassa kuulostaa ihan hyvältä minusta. Ei siitä ainakaan mitään haittaa olisi.Sp
Siis Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onko tämä sitä kehopositiivisuutta? Jokainen vaan päättää olevansa missiainesta ja se on siinä.
Niin mikä on missä?
Enkä minä ainakaan ole missiainesta, todellakaan. Vaan ihan hyvän näköinen yli nelikymppinen tavisäiti.Ap
Ja olet sitä kun päätit niin eikö? Miksi jättää siihen kun voit päättää paljon enemmänkin.
No ok, kuvitellaan, että uskoisin olevani missiainesta. Menisin tavallisesti töihin, kävisin kaupassa, veisin lapsia harrastuksiin, tekisin kotitöitä ja koko ajan uskoisin olevani todella kaunis.
Mitä sitten?
Itse asiassa kuulostaa ihan hyvältä minusta. Ei siitä ainakaan mitään haittaa olisi.Sp
Mitä sitten? No ei niin yhtään mitään, voit kuvitella ihan mitä haluat, voit kuvitella olevasi vaikka yksisarvinen jos se sinua jotenkin auttaa arjessa jaksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onko tämä sitä kehopositiivisuutta? Jokainen vaan päättää olevansa missiainesta ja se on siinä.
Niin mikä on missä?
Enkä minä ainakaan ole missiainesta, todellakaan. Vaan ihan hyvän näköinen yli nelikymppinen tavisäiti.Ap
Ja olet sitä kun päätit niin eikö? Miksi jättää siihen kun voit päättää paljon enemmänkin.
No ok, kuvitellaan, että uskoisin olevani missiainesta. Menisin tavallisesti töihin, kävisin kaupassa, veisin lapsia harrastuksiin, tekisin kotitöitä ja koko ajan uskoisin olevani todella kaunis.
Mitä sitten?
Itse asiassa kuulostaa ihan hyvältä minusta. Ei siitä ainakaan mitään haittaa olisi.Sp
Mitä sitten? No ei niin yhtään mitään, voit kuvitella ihan mitä haluat, voit kuvitella olevasi vaikka yksisarvinen jos se sinua jotenkin auttaa arjessa jaksamaan.
Kyllä se itsensä ok näköiseksi itse asiassa helpottaa arkea. Olen aiemminkin ajatellut, että olen kunnolliset vaatteet päällä ihan tyylikkään näköinen. (Eli tuo trikoiden sopiminen oli vaan se tämänpäiväinen yllätys.) Näin ollen uskallan rohkeasti olla töissä esillä. Ei tarvitse miettiä ulkonäköään ja mitäköhän muut siitä ajattelevat.
Minusta on myös hyvä näyttää teini-ikäisille lapsilleni, että itseensä voi olla tyytyväinen. Tyttäreni on selvästi tulossa ulkonäöltään minuun. Oma äitini hoki meidän olevan töppöjalkaisia. Niin olemmekin verrattuna misseihin, mutta tavissuomalaisiksi ihan ok.
Poika taas on perinyt isänsä ihanan siron ruumiinrakenteen. Kaunis, muodikas, nuorimies, soittajan sormet, kuten isällään. Pienuusvitsailut on jo niin vanha juttu. Ei jaksa niistä välittää, keskittyy muuhun tai sivaltaa takaisin sanansäilällään.
Ap
Ps. Yksisarvinen en kuitenkaan halua kuvitella olevani. Mutta jos tuo kirjoittaja haluaa kulkea arjessaan sarvi otsassa, niin siitä vaan.
Vierailija kirjoitti:
ymmärrän, minä olen omasta mielestäni nero kun sain sudokun ratkaistua
Kokeile vaikeustasoltaan vaativan sudokun laatimista ja palataan sitten asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ymmärrän, minä olen omasta mielestäni nero kun sain sudokun ratkaistua
Kokeile vaikeustasoltaan vaativan sudokun laatimista ja palataan sitten asiaan.
Itsevarmaa ihmistä ei yksi vaativa sudoku lannista. Tiedän olevani fiksu, vaikka joku sudoku ei heti aukeaisikaan. Enkä toisaalta ole sen fiksumpi vaikka aukeaisi. Ei ole minulle merkityksellinen.
Kuvitellaan, että olisin tehnyt sen sudokun ja en olisi saanut sitä ratkottua siinä ajassa, jonka haluan siihen käyttää. Olisin toki voinut kysyä apua perheeltäni (sudoku on kuin pasianssi, ylensä joku tulee neuvoman, vaikka ei pyytäisi). Olisin voinut myös hieman huijata kännykän sudokusovelluksen avulla (ratkoo sudokut sekunnissa) ja lisännyt näin ruudukkoon pari oikeaa numeroa.
Nyt voit palata asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ymmärrän, minä olen omasta mielestäni nero kun sain sudokun ratkaistua
Kokeile vaikeustasoltaan vaativan sudokun laatimista ja palataan sitten asiaan.
Itsevarmaa ihmistä ei yksi vaativa sudoku lannista. Tiedän olevani fiksu, vaikka joku sudoku ei heti aukeaisikaan. Enkä toisaalta ole sen fiksumpi vaikka aukeaisi. Ei ole minulle merkityksellinen.
Kuvitellaan, että olisin tehnyt sen sudokun ja en olisi saanut sitä ratkottua siinä ajassa, jonka haluan siihen käyttää. Olisin toki voinut kysyä apua perheeltäni (sudoku on kuin pasianssi, ylensä joku tulee neuvoman, vaikka ei pyytäisi). Olisin voinut myös hieman huijata kännykän sudokusovelluksen avulla (ratkoo sudokut sekunnissa) ja lisännyt näin ruudukkoon pari oikeaa numeroa.
Nyt voit palata asiaan.
Kysymys koski sudokun laatimista, ei sen ratkaisemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaikka uskotkin itseesi voit silti olla ihan paska
No, uskon että jos olisin nuorena ajatellut, että tissini ovat oikein hyvän näköiset ja itsevarmasti esitellyt niitä ikäisilleni pojille, niin kyllä he todennäköisesti olisivat olleet ihan tyytyväiset tilanteeseen. Tai ainakin suuri osa. Harva varmaan olisi sanonut, että hyi, laita piiloon nuo rusinat (kuitenkin c-kuppi).
Nyt kuvittelin nuorena rintojeni olevan olemattomat ja rumat. En todellakaan halunnut näyttää niitä kenellekään edes bikineissä. Ryhti kumarassa piilotin rintavarustukseni paita päällä. En edes uskonut kun mieheni sanoi niiden olevan ihanat.
Ap
Minä taas olin ihan tyytyväinen rintoihini ennen kuin ryhdyin tapailemaan miehiä. Heidän palautteen perusteella tajusin että miehet ei pidä rinnoistani vaikka minä pitäisikin.
Kiva juttu, hienoa, että on myös ihmisiä, jotka pitävät itsestään sellaisina kuin ovat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsopa niitä kuvia tarkemmin. IHmisen psyyke on mielenkiintoinen, se saa vaikka paskaläjänkin näyttämään ja maistumaan valkosuklaalta. Olet psykoosissa, herää!
Keski-ikäinen nainen vartaloa myötäilevissä trikoissa - hyi helvetti.
Vierailija kirjoitti:
Katsopa niitä kuvia tarkemmin. IHmisen psyyke on mielenkiintoinen, se saa vaikka paskaläjänkin näyttämään ja maistumaan valkosuklaalta. Olet psykoosissa, herää!
Keski-ikäinen nainen vartaloa myötäilevissä trikoissa - hyi helvetti.
Sunkin kuva olis kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsopa niitä kuvia tarkemmin. IHmisen psyyke on mielenkiintoinen, se saa vaikka paskaläjänkin näyttämään ja maistumaan valkosuklaalta. Olet psykoosissa, herää!
Keski-ikäinen nainen vartaloa myötäilevissä trikoissa - hyi helvetti.
Sunkin kuva olis kiva.
Sisäinen kuvahan me jo nähtiinkin.
-eri
Vierailija kirjoitti:
onko tämä sitä kehopositiivisuutta? Jokainen vaan päättää olevansa missiainesta ja se on siinä.
Nainen voi päättää olevansa missi ja saada sille vahvistusta miehiltä. Trikoot jalkaan ja katseita tulee. Seksiäkin, jos haluaa.
Pienenä miehenä voin päättää mitä tahansa, mutta naisten katseita saati yhtään enempää ei ole luvassa.
Parasta on alfa-miehen elämä. Toiseksi parasta on kaikkien naisten elämä. Ikävintä on tavis- tai sitä huonomman miehen elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
172cm hoikkana ja melkeinpä sirona miehenä ajatus tuntuu lähinnä huvittavalta. Olen ihan hyväkuntoinen kyllä eikä vatsaa ole, mutta näillä mitoilla siitä ei iloa ole.
En muista koska viimeksi olisin katsonut vartaloani peilistä. En toki inhoa itseäni, mutta sitä en usko että vartalossa olisi mitään naisten silmissä hyvältä näyttävää.
Kun menin naimisiin mieheni kanssa 20 vuotta sitten, mies oli 170 cm ja n. 60 kg. Siro, kaunis, karvaton ja jumalaisen seksikäs. Nyt sitten on 170 cm, 80 kg, karvainen ja seksikäs.
Ap
Nuorelta mieheltä tuollainen hyväksytään.
Tuo on vähän kuin sanoisi että kun tapasin miesystäväni, hän oli köyhä kuin kirkonrotta (opiskeli lääkiksessä).
Entäpä jos mies olisi nelikymppisenä 170cm, 60kg, siro ja karvaton?
-eri
Kelpaisi mulle, olen nelikymppinen ja 170 itsekin. En tykkää kovin karvaisista miehistä. Jos siis miestä ei haittaisi, että painan pari kiloa enemmän kuin hän :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onko tämä sitä kehopositiivisuutta? Jokainen vaan päättää olevansa missiainesta ja se on siinä.
Niin mikä on missä?
Enkä minä ainakaan ole missiainesta, todellakaan. Vaan ihan hyvän näköinen yli nelikymppinen tavisäiti.Ap
Ja olet sitä kun päätit niin eikö? Miksi jättää siihen kun voit päättää paljon enemmänkin.
No ok, kuvitellaan, että uskoisin olevani missiainesta. Menisin tavallisesti töihin, kävisin kaupassa, veisin lapsia harrastuksiin, tekisin kotitöitä ja koko ajan uskoisin olevani todella kaunis.
Mitä sitten?
Itse asiassa kuulostaa ihan hyvältä minusta. Ei siitä ainakaan mitään haittaa olisi.Sp
Tuntuu se kovasti harmittavan joitakin kommentoijia, että joku toinen voi tuntea itsensä hyvännäköiseksi. En ymmärrä, miten se on keneltäkään pois. Hyvä, ap!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
172cm hoikkana ja melkeinpä sirona miehenä ajatus tuntuu lähinnä huvittavalta. Olen ihan hyväkuntoinen kyllä eikä vatsaa ole, mutta näillä mitoilla siitä ei iloa ole.
En muista koska viimeksi olisin katsonut vartaloani peilistä. En toki inhoa itseäni, mutta sitä en usko että vartalossa olisi mitään naisten silmissä hyvältä näyttävää.
Kun menin naimisiin mieheni kanssa 20 vuotta sitten, mies oli 170 cm ja n. 60 kg. Siro, kaunis, karvaton ja jumalaisen seksikäs. Nyt sitten on 170 cm, 80 kg, karvainen ja seksikäs.
Ap
Nuorelta mieheltä tuollainen hyväksytään.
Tuo on vähän kuin sanoisi että kun tapasin miesystäväni, hän oli köyhä kuin kirkonrotta (opiskeli lääkiksessä).
Entäpä jos mies olisi nelikymppisenä 170cm, 60kg, siro ja karvaton?
-eri
Mun mies on vähän päälle 40, 173 cm, 66 kg, no karvoja kyllä on. Silti maailman ihanin ja seksikkäin mies, jota en vaihtais pois.
Alue: Aihe vapaa
Niin mikä on missä?
Enkä minä ainakaan ole missiainesta, todellakaan. Vaan ihan hyvän näköinen yli nelikymppinen tavisäiti.
Ap