"Vanhemmalla" iällä yliopistoon?

Itse pääsin yliopistoon ja lähdin vakituisesta työsuhteesta toiselle alalle pari vuotta sitten. Olin ensin opintovapaalla, jonka aikana saa ansiosidonnaista aikuiskoulutustukea ja sen ansiosta uskalsin tähän ryhtyäkin. Olin reilu kolmekymppinen päästessäni kouluun ja suurin osa koulukavereista on kakskymppisiä. Eli siihen saa kyllä varautua :) Mutta yliopistossa ja ainakin omalla alallani porukka on ollut niin fiksua ja kypsää, että hyvin olen sopeutunut joukkoon. Bileisiinkin voi lähteä kolmekymppinen mukaan, jos sellainen kiinnostaa ja hyvin otetaan porukkaan. Se on itsestä ja omasta asenteesta kiinni. Ja minua vanhempiankin opiskelijoita meidän vuosikurssilta löytyy. Näin vanhempana se opiskelumotivaatiokin on ihan toistaluokkaa kuin nuorempana, joten opintoja voi suorittaa nopeaankin tahtiin. Plussaa nykyään on myös se, että luentoja videoidaan paljon ja niitä voi osalla kursseista katsella omalta kotisohvalta. Tämä tosin vaihtelee eri aloilla paljon! Itse kuitenkin suosittelen, että lähtee opiskelemaan, jos siltä tuntuu. Me kuitenkin eletään täällä vain kerran.

Suosittelen, että kokeilet!

Opinnot voi aloittaa vaikka avoimessa yliopistossa. Itse valitsin tällaisen lähestymistavan. Ensi keväänä haen nyt opiskelemani aineen tutkinto-opiskelijaksi sekä avoimen väylän että yleisen haun kautta. Mielestäni tämä on hyvä tapa testata, onko oppilaitos ja -aine sulle sopivia.

Mä olen nyt 38 ja yritän toista kertaa opiskella yliopistossa. Huomaan, että keskityn paremmin ja tajuan asiat laajemmin kuin nuorempana. Henkilökohtainen elämäkin on niin paljon rauhallisempaa kuin nuorena, että ikä tuntuu tässä vain plussalta.

Aloitin psykologian opinnot päälle 40-vuotiaana. Aluksi vaati vähän totuttelua sekä oma ikä muihin verrattuna että ylipäätään muutokset opinnoissa ekaan tutkintoon verrattuna, mutta ainakin tällä alalla elämänkokemuksesta on vain ja ainoastaan hyötyä ja kun pian valmistun, uskon että iästä ja elämänkokemuksesta on hyötyä myös työpaikkaa hakiessa.

Up