Onko kukaan muu kokenut "virheitä matrixissa"/ glitch in the matrix -tyyppisiä tilanteita?

Onhan noita ollut. Ei ehkä vuosittain, mutta parikymmentä kertaa ainakin olen universumivirheitä huomannut. En pidä niitä erityisen outoina.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, kuuluuko tuon matriisin alle, mutta olen huomannut ihan lähivuosina, että aurinko ei ole enää keltainen, kuten se oli aiemmin. Tätä kutsutaan joksikin mandela-efektiksi. Jotkut eivät tiedä mistä puhun mutta netistä olen lukenut, etten ole ainoa, joka tätä on ihmetellyt. Monet eivät ole huomanneet mitään eroa.

Toinen tällainen mandela-efekti, mistä ihmiset kirjoittelee, on aikoinaan college-asuissa ollut hedelmä-torvi, monet sen muistaa, mutta sitä ei kuulemma ole koskaan ollut näissä puseroissa. Fruit of the loom on se merkki ja myydään kai vieläkin.  

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Muistan hyvin tuon hedelmätorvilogon, minulla oli ysärillä paljon tuon merkin t-paitoja.

Tuo on dissosiatiivistä depersonalisaatiota minusta enemmän, kuin mitään ns. mystistä, ehkä olen kokenutkin. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo on dissosiatiivistä depersonalisaatiota minusta enemmän, kuin mitään ns. mystistä, ehkä olen kokenutkin. 

En usko, että on mitään dissosiatiivista depersonalisaatiota, sehän olisi just mystistä. Enkä usko, että liittyy mihinkään psykologiseen traumaankaan. Joskus asiat näyttäytyy juuri niin kuin ne ovatkin. Jostain syystä miljoonat ihmiset näkivät sen hedelmäkorin, joten ainoa selitys on, että se on siellä on joskus ollut. Jostain syystä sitä ei haluta nyt enää myöntää. Sama on tuon auringonvalon kanssa. Eräs henkilö selittää sen niin, että totuimme sinisiin valoihin ja silloin aurinko näytti keltaiselta. Liittyy jotenkin esim. television käyttämään kuva- tai valotekniikkaan, telkkaria ollaan lapsena uijotettu ahkerasti. 

Kieltämättä on tyhmä ja harhaanjohtava, mitään varsinaista fyysistä matriisia ei ole. Mutta ihmisten mieliin on pystytty vaikuttamaan ja erityisesti televeision välityksellä. Ei sitä turhaan syytetä hypnotisoimisesta. 

Olin teininä kesällä kielikurssilla Englannissa. Siinä pikkukaupungissa oli kielikurssiryhmiä useista Euroopan maista. Yhtenä iltana jonotin vessaan Mäkkärissä, jonossa oli lisäkseni monta nuorta ruotsalaisesta kurssiporukasta. Yhtäkkiä aloin jutella heidän kanssaan täysin ruotsiksi vaikka mitä, ei ollut mitään ongelmaa puhua tai ymmärtää. Kun suomalainen kaverini tuli jonoon myöhemmin, ruotsalaisille vasta selvisi, että olin suomalainen. He hämmästyivät, että olin puhunut niin hyvää ruotsia, etteivät edes he huomanneet, etten ollut ruotsalainen.

En ymmärrä, mitä tapahtui. En ole suomenruotsalainen enkä hyvä kielissä. En koskaan sitä ennen enkä koskaan sen jälkeen ole osannut puhua sujuvaa ruotsia.

Ruokailuun liittyvä kokemus tulee nyt ensimmäisenä mieleeni. Söin ravintolassa ja vähän matkan päässä oleva pyöreä pöytä oli tyhjä, eikä pöydän yläpuolella olleessa kattokruunussa palaneet valot. Ihan hetken kuluttua nostaessani taas katseeni pöydän ääressä istui isohko perhe, vauvakin syöttötuolin ääressä ja kattokruunussa paloi valot. Siitä taas pieni hetki kun nostin katseeni  oli väki kadonnut eikä kruunussa palaneet valot. 

Voisiko yksi selittävä tekijä olla unet? Ovat niin todentuntuisia, että jälkeenpäin kuvittelee olleen tosi kokemus. Näin kerran unta, missä oli tarina kuin jostain kauniit ja rohkeat sarjasta, näyttelijät oli eri, ja muistan ennen heräämistä ajatelleeni, että katsonko tämän loppuun, vai pitääkö jo herätä. Heräsin siinä unessa ja ajattelin, että ihanaa, ei se ollutkaan unta. Kunnes heräsin. Siinä oli tosi mielenkiintoinen juoni, ja yllättäen se jatkui seuraavana yönä. Mutta vain lyhyen aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajoin tuttua hiekkatietä pitkin pyörällä, kun äkkiä tuntui kun olisin ajanut kaivonkannen yli. Vielä samanlainen kolahduskin kuului. Kyseisellä rantatien pätkällä vaan ei ole mitään kaivon kansia. Vieläkään en tiedä mistä ääni olisi voinut tulla. 

 

Et sinä kuullut mitään ääntä. Aivosi tulkitsivat äänen. On monilla tutkimuksilla todettu, että jos ihminen luulee kuulevansa tietyn äänen, hänen aivonsa tulkitsevat niin, että tuttu ääni kuului. Kun tutkimuksessa näytettiin koehenkilöille luontofilmiä ja sen jälkeen kysyttiin, kuulitko leijonan karjuvan, hyvin isolla todennäköisyydellä filmin nähneet henkilöt vastasivat kuulleensa leijonan karjuvan, jos he näkivät filmissä liikkeen, joka vastasi niitä suun liikkeitä, joita karjunnassa syntyy.

Kun ajoit hiekkatiellä ja oli epätasaista, tuntui kuin olisit ajanut kaivon kannen yli. Koska aivosi olettivat, että oli kaivonkansi, kuulit äänen.

On melko eri asia olettaa kuulevansa jonkin äänen, jos siihen on visuaalinen vihje, kuten tuo leijonan karjunta tai vaikka putoava lasi.

En odottanut kuulevani muuta kuin hiekan rahinaa ja mitä epätasaisuuteen tulee, niin hiekkatiet ovat käytännössä aina epätasaisia ja myös kuoppaisia, joten silmät on siksikin pidettävä tiessä, ettei aja isompaan monttuun.

Yllätyin äänestä juuri siksi, ettei sen olisi minkään järjen tai odotusten mukaan pitänyt kuulua siinä.

Oltiin pitkällä ajomatkalla mökille, noin 450 kilsaa, reilut viitisen tuntia, käytiin siellä parin kuukauden välein. Koska oli tylsää (kauan ennen dvd-/kännykkä-/tablettiaikaa), päätin jekuttaa veljiäni ja sanoin: katsokaa, seuraavan mutkan takana on sininen auto ojassa. Ja siellä se oli, seuraavan mutkan takana. Muistan, kuinka äitini kääntyi taaksepäin ja kysyi, että mistä tiesin sen. Kohautin vain olkiani.

Olen ajatellut usein, että ns de'javu- ilmiö liittyy tähän jotenkin. Mulla on ihan  hulluja juttuja sattunut.

Olen jollekin kertonut jostain tapauksesta ja sitten vasta esim vuotta myöhemmin tämä tapaus oikeasti tapahuu. Kyseinen kaveri on vielä ollut sitten mukanan siinä tapahtumassa ja ihmettelee, että sinähän kerroit silloin mulle tämän tapauksen🤯

Nostellaan.

Matriisissa väpäjää.

Kaukaa haettuja nuo tietyt 'glitchit'.

Olisi hauakaa, jos todella niitä olisi, mutta kovin laihaa on anti myös muunmaalaisten jutuissa.

Kyllä olen kokenut ja nyt todella usein. 

Jotain on nyt muuttumassa/tapahtumassa. 

Varsinkin tuntuu siltä, että olen kokenut tämän elämän aiemmin. Se mitä minusta riippumatonta ajattelen tapahtuvan, myös tapahtuu usein.  Jotain tässä nyt on muuttumassa, tunnen sen vahvasti. 

Lähestyin viime kesänä maantien varressa olevaa bussipysäkkiä takaapäin tulevaa polkua pitkin. Katsoin että siellä seisoi sama nainen kuin eilenkin, ja että hän piteli samalla tavalla nytkin vihreää sateenvarjoa. Pidin sitä outona, koska nyt ei satanut, toisin kuin edellisenä päivänä, päinvastoin, oli pilvetön taivas. Hän piti silti sateenvarjoa ylhäällä. Laskin katseeni etsiessäni bussikorttia, ja kun katsoin taas pysäkille, nainen oli kadonnut. Hän ei olisi siinä ajassa ehtiä mihinkään mistä en olisi häntä nähnyt. Tuli olo kuin pysäkille oli vahingossa ohjelmoitu edellinen päivä, joka yritettiin vaivihkaa korjata kun katsoin muualle.

Ihmiset jotka uskoo näihin matrixeihin ja vastaaviin ei ole penaalin terävimpiä kyniä.

Glitch in the Matrix | Selittämättömiä häiriöitä simulaatiossa

Joskus 1985 olin tiedemiesystäväni luona kopioimassa softaa Apple II-konettani varten. Hän sai pelejä ja hyötyohjelmia suoraan jenkeistä. Pakkasin lerppuja boksiin, joka ei ole ihan pieni. Laskin sen kaverin  työpöydälle.  Rupesin sitten tekemään lähtöä junalle, enkä löytänyt boksia mistään. Kaverikin sanoi että hän oli nähnyt kun laskin sen pöydälle. Etsimme sitä hiki hatussa aika sotkuisesta työhuoneesta. Myöhästyin junasta. Otimme viiniä kun odotin seuraavaa. Sitten kaveri jäykistyi patsaaksi ja osoitti boksia, joka oli pöydällä siinä kohdassa mihin sen oli laskenut. Tunsin tyypin hyvin enkä mitenkään usko että hän olisi tehnyt jekkua.

Kävelin tutulla lenkki polulla lähellä kulki autotie, yks kaks se tuttu polku jatkui ja jatkui ja jatkui loputtomasti, tiesin että olisi pitänyt näkyä jo tuttu mattolaituri, jossain kohti menin lähes panikkiin, ja puhelin lakkasi yks kaks toimimasta ja luki ei kenttää kun yritin laittaa viestiä niin ei onnistunut, jonkin aikaa lähes hyperventiloin kunnes pistin silmåt kiinni ja laskin kymmeneen ja aloin kävelemään vaan suoraan sit tulinkin tutulle paikalle, puhelimeen pärähti kentåt ja auton äänet alkoi kuulumaan, kenellekään en uskaltanut tai kehdannut kertoa ettei oltais pidetty "hulluna".