Onko kukaan muu kokenut "virheitä matrixissa"/ glitch in the matrix -tyyppisiä tilanteita?

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka uskoo näihin matrixeihin ja vastaaviin ei ole penaalin terävimpiä kyniä.

Joitakin asioita ei voi selittää järjellä kyllä vissi on näin, kun katsoo missä maailmassa me eletään en yhtään ihmettele että tälläisiä matrixeja tapahtuu

Joo, kyllä on. Saan ennakkoaavistuksia (monta kuukautta tai monta vuotta etukäteen) ja ne toteutuvat. Siis hyvin tarkkoja ennakkoaavistuksia. 

"Jos tämä pari menee naimisiin, niin he erovat 3 vuoden kuluessa". Ero tuli kahden ja puolen vuoden kuluttua häistä.

"Jos varaan tämän lentomatkan ensi talveksi niin jotain menee pieleen." Ja niinhän siinä kävi, että lentokenttä oli suljettu koko päivän juuri sinä päivänä kun minun lentoni piti lähteä. Ja hotellissa kävi varas, joka vei minulta lompakosta rahaa sillä välin kun olin alakerran aulassa istumassa. 

HUU-HAA ;)

Vierailija kirjoitti:

Kävelin tutulla lenkki polulla lähellä kulki autotie, yks kaks se tuttu polku jatkui ja jatkui ja jatkui loputtomasti, tiesin että olisi pitänyt näkyä jo tuttu mattolaituri, jossain kohti menin lähes panikkiin, ja puhelin lakkasi yks kaks toimimasta ja luki ei kenttää kun yritin laittaa viestiä niin ei onnistunut, jonkin aikaa lähes hyperventiloin kunnes pistin silmåt kiinni ja laskin kymmeneen ja aloin kävelemään vaan suoraan sit tulinkin tutulle paikalle, puhelimeen pärähti kentåt ja auton äänet alkoi kuulumaan, kenellekään en uskaltanut tai kehdannut kertoa ettei oltais pidetty "hulluna".

Mulle on käynyt samalla tavalla. Harrastan polkujuoksua ja joskus tuttu metsäpolku, jota olen juossut monta kertaa aiemminkin on vaan jatkunut ja jatkunut. On iskenyt melkein paniikki, ethä mitä ihmettä nyt. On tavallaan tullut vastaan samat mutkat ja mäennyppylät useaan kertaan. Siis siten, että tunnistaa kohdan, jonka jälkeen polku pian loppuu eikä se lopukaan.

Minulla oli kerran 4 ämpäriä puolukoita jotka jätin auton viereen ja avasin takaluukun. Kun nostin ämpäreitä niitä olikin vain 3 ja neljäs oli kadonnut, ei löytynyt mistään. En tiedä mitä tapahtui.

Meille oli kerran tulossa perjantaina veljen perhe syömään illalla ja olin päättänyt tarjota uunissa helposti valmistuvaa ruokaa, koska oli työpäivä aikuisilla ja halusin päästä helpolla. Kotona laittelinkin kanapihvit ja juureksia uunivuokiin. Puoliso tuli kotiin myös, siivottiin vähän yhdessä ja mm. pyysin häntä nostamaan padan omalle paikalleen alakaappiin keittiön tasolta.

Myöhemmin vieraat saapui, katettiin pöytä, valmisteltiin perunamuusi ja salaattia. Aloin nostaa ruokaa uunista tarjolle, ja siellä oli vuokien sijasta pata. Padassa oli lihapataa. Puoliso oli näköetäisyydellä ja selvästi yhtä ihmeissään. Tuli kysymään kuiskaten (en tiedä miksi kuiskittiin :D), että eikö tuo pata nostettu kaappiin? Luulin että teit kanapihvejä? Minä oli ihan ihmeissäni, ja sain vain vastattua, että niin minäkin luulin. Tarkistettiin, pata ei ollut kaapissa, jonne se oli aiemmin nostettu. Ei alettu taivastella asiaa enempää, ettei veljen lapset säikähdä tms. Lihapata oli ihan saman makuista kuin mitä aina teen.
Eka aattelin että olin vain unohtanut ja sekoillut, mutta en olisi edes ehtinyt tehdä pataa työpäivän jälkeen, sillä haudutan sitä aina pitkään uunissa. Tästä on pian 30 vuotta aikaa ja edelleen muistetaan puolison kanssa tämä. Kumpikaan ei tajua mitä tapahtui.

Meillä alkoi vuoden alussa oudot tavaroiden liikkumiset. Katoamiset ja oudosta paikasta löytymiset. Ovia avataan, seiniä paukutellaan ja olen tosissani alkanut miettiä, tarvitsisinko jonkun asiantuntijan apua tämän kaiken keskellä. Manaajan vai psykiatrin?  Poikani on ollut todistamassa muutamaa karmivaa tempausta joita ei järjellä voi selittää joten en kaiketi ole sekoamassa?  Vielä.

Ymmärrän, että ihmiselle voi tulla jotain harha-aistimuksia, tai tapahtua epätodennäköisiä asioita. Ainakin lyhyellä aikavälillä. Kuitenkin kerran olin menemässä nukkumaan ja pedatun sängyn päiväpeiton päällä oli avain. En ollut makoillut siinä.  Näytti vanhan polkupyöräni avaimelta. Polkupyörä oli jo vaihtunut, lukko murrettu ja hävitetty, asunto vaihtunut ja vaatteenikin. Sänky pedattu lukuisia kertoja. Yli viisi vuotta myöhemmin samanlainen avain oli tiskipöydälläni, eri asunnossa taas. En tiedä oliko sama, mutta en laita ikinä mitään sellaista keittiöön. Mitään lukkoa, johon olisi sopinut, ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävelin tutulla lenkki polulla lähellä kulki autotie, yks kaks se tuttu polku jatkui ja jatkui ja jatkui loputtomasti, tiesin että olisi pitänyt näkyä jo tuttu mattolaituri, jossain kohti menin lähes panikkiin, ja puhelin lakkasi yks kaks toimimasta ja luki ei kenttää kun yritin laittaa viestiä niin ei onnistunut, jonkin aikaa lähes hyperventiloin kunnes pistin silmåt kiinni ja laskin kymmeneen ja aloin kävelemään vaan suoraan sit tulinkin tutulle paikalle, puhelimeen pärähti kentåt ja auton äänet alkoi kuulumaan, kenellekään en uskaltanut tai kehdannut kertoa ettei oltais pidetty "hulluna".

Mulle on käynyt samalla tavalla. Harrastan polkujuoksua ja joskus tuttu metsäpolku, jota olen juossut monta kertaa aiemminkin on vaan jatkunut ja jatkunut. On iskenyt melkein paniikki, ethä mitä ihmettä nyt. On tavallaan tullut vastaan samat mutkat ja mäennyppylät useaan kertaan. Siis siten, että tunnistaa kohdan, jonka jälkeen polku pian loppuu eikä se lopukaan.

Oon alkanut uskomaan tarinoita metsänpeitoista, koska tuohon tapahtumaan mennessä mitäån yliluonnollisia asioita ei koskaan sattunut mulle, en käytä lääkkeitä, ei ole mt ongelmia yms, ihan tavallista tylsää arkea tuohon juttuun mennessä oli kyl eka ja varmaan viimeinen kerta eikä sen jälkeen tapahtunut mitään. 

Joo, muistan yhden! Tästä on muutama vuosi aikaa jo. Kävin hammaslääkärissä eka tarkistuksella, sitten paikkauttamassa yhden reiän ja vielä hammaskiven poistossa. Kaikki kolme kertaa oli parin viikon sisään. Joka kerta kun menin, niin tapahtui samat asiat aulassa, täysin samojen ihmisten toimesta. Vanhempi mies oli poistumassa ja maksoi käyntiään. Laittoi pipon päähän ja pudotti samalla lompakkonsa, nosti sen ja maksoi. Hoitaja tulosti kuitin ja aikoi niitata siihen maksupäätekuitin kiinni, mutta nitoja hajosi ja niitit sinkoilivat ympäriinsä. Hoitaja ja mies nauroivat hämmästyneenä ja kävivät jonkun lyhyen sananvaihdon. Samalla minut kutsuttiin sisään ja hammaslääkäri tokaisi ovelta hoitajalle, jotain tyyliin "mitä se sirpa täällä riehuu" ja kaikki nauroivat taas. Täsmälleen samat tapahtumat, ihmiset ja sanat. Kolme kertaa. Hammaslääkärin huoneessa sitten tapahtumat eivät toistuneet, eikä lähtiessä kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävelin tutulla lenkki polulla lähellä kulki autotie, yks kaks se tuttu polku jatkui ja jatkui ja jatkui loputtomasti, tiesin että olisi pitänyt näkyä jo tuttu mattolaituri, jossain kohti menin lähes panikkiin, ja puhelin lakkasi yks kaks toimimasta ja luki ei kenttää kun yritin laittaa viestiä niin ei onnistunut, jonkin aikaa lähes hyperventiloin kunnes pistin silmåt kiinni ja laskin kymmeneen ja aloin kävelemään vaan suoraan sit tulinkin tutulle paikalle, puhelimeen pärähti kentåt ja auton äänet alkoi kuulumaan, kenellekään en uskaltanut tai kehdannut kertoa ettei oltais pidetty "hulluna".

Mulle on käynyt samalla tavalla. Harrastan polkujuoksua ja joskus tuttu metsäpolku, jota olen juossut monta kertaa aiemminkin on vaan jatkunut ja jatkunut. On iskenyt melkein paniikki, ethä mitä ihmettä nyt. On tavallaan tullut vastaan samat mutkat ja mäennyppylät useaan kertaan. Siis siten, että tunnistaa kohdan, jonka jälkeen polku pian loppuu eikä se lopukaan.

Oon alkanut uskomaan tarinoita metsänpeitoista, koska tuohon tapahtumaan mennessä mitäån yliluonnollisia asioita ei koskaan sattunut mulle, en käytä lääkkeitä, ei ole mt ongelmia yms, ihan tavallista tylsää arkea tuohon juttuun mennessä oli kyl eka ja varmaan viimeinen kerta eikä sen jälkeen tapahtunut mitään. 

Täällä kolmas jolle tapahtunut samaa tuttu metsä, tuttu lenkkipolku eräänä päivänä tavallisella sunnuntai kävelyllä äänet vaan hävis ja polku jatkui jatkui ja jatkui ja mulle tuli ihan kylmät väreet ja paha tunne että nyt ei kaikki kunnossa, mun kohdalla muistin tarinoita metsänpeitoista ja yksi asia jäi mieleen miten "pääsee pois" kävelin takaperin ja katsoin jalkojeni välistä kuulosti silloin absurdilta mut se toimi äänet palas ja sitten näkyikin tuttu lenkkipolun loppu josta pääsi takaisin asutukselle. 

Vierailija kirjoitti:

Matriisissa väpäjää.

Asiaa.

Keloapinat istui Mannerheimintiellä, siinä oli vihreitä matriisissa.

Joskus 1990-luvulla ajoin maantiepyörällä yli 30 km/h nopeudella jossain Arolan kylän lähellä, Uudenkylän ja Kausalan välisellä vanhalla maantiellä. Jokin sai katsomaan taakseni, niin näin takana, noin 200 metrin päässä, tulevan sellaisen vanhan naisen vaaleissa vaatteissa hirveetä vauhtia sellaisella vanhalla mummopyörällä. Mietin, että miten v...ssa joku 8-kymppinen mummo voi polkea noin kovaa jollain vanhalla vaihteettomalla fillarilla? Hetken päästä katsoin taakseni uudelleen, niin tämä teräs mummo oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen, ei näkynyt missään ja mikä parasta, tuolla tiepätkällä ei ollut mitään kohtaa, jossa olisi voinut kääntyä talon pihaan tai koukata jollekin sivupolulle. 

Liekö kukaan täällä pyöräillyt tai kulkenut jollain muulla noihin aikoihin sillä tiellä ja kohdannut saman teräsmummon vanhalla naisten pyörällä? Tämä oli joskus 1995 tienoilla.

Ilman matrix-leffoja, oliskohan aiheesta puoliksikaan näin paljon kommentteja?

Vierailija kirjoitti:

Ilman matrix-leffoja, oliskohan aiheesta puoliksikaan näin paljon kommentteja?

No mikä se otsikko edes silloin olisi? 

Vierailija kirjoitti:

Joskus 1990-luvulla ajoin maantiepyörällä yli 30 km/h nopeudella jossain Arolan kylän lähellä, Uudenkylän ja Kausalan välisellä vanhalla maantiellä. Jokin sai katsomaan taakseni, niin näin takana, noin 200 metrin päässä, tulevan sellaisen vanhan naisen vaaleissa vaatteissa hirveetä vauhtia sellaisella vanhalla mummopyörällä. Mietin, että miten v...ssa joku 8-kymppinen mummo voi polkea noin kovaa jollain vanhalla vaihteettomalla fillarilla? Hetken päästä katsoin taakseni uudelleen, niin tämä teräs mummo oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen, ei näkynyt missään ja mikä parasta, tuolla tiepätkällä ei ollut mitään kohtaa, jossa olisi voinut kääntyä talon pihaan tai koukata jollekin sivupolulle. 

Liekö kukaan täällä pyöräillyt tai kulkenut jollain muulla noihin aikoihin sillä tiellä ja kohdannut saman teräsmummon vanhalla naisten pyörällä? Tämä oli joskus 1995 tienoilla.

Mikronukahdit? Aivan todellinen ilmiö ja selittäisi kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman matrix-leffoja, oliskohan aiheesta puoliksikaan näin paljon kommentteja?

No mikä se otsikko edes silloin olisi? 

Enpä tiä enkä piittaakaan, mutta että keskustelua itse aiheesta nimellä millä hyvänsä, uskon että olis paljon vähemmän kun aihe ei olisi elokuvasarjan muodikkaaksi tekemä.

Kannattaa lukea, tuolla myös yhteydenottokanava:

https://www.yliluonnollisestaluonnolliseen.fi/eroon-pimeista-olennoista…

Jos ei vika ole omassa päässä, niin sitten on henkimaailman vaikutusta kaikki tällaiset dejavu-ilmiöt yms.

Raamatun mukaan saatana loihti jopa Jumalan Pojan eteen aikamoisen näyn, näyttämällä Jeesukselle yhdessä tuokiossa kaikki maailman valtakunnat. Voi siis uskoa, että se osaa saman tempun ihmistenkin kohdalla ja osaa antaa mitä vaan mielikuvia, näkyjä tai ilmiöitä. Sielunvihollinen on illusioitten ja kaikenlaisen valehtelun mestari Raamatun mukaan.