Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kukaan muu kokenut "virheitä matrixissa"/ glitch in the matrix -tyyppisiä tilanteita?
Eli onko muut kokeneet selittämättömiä tapahtumia, jotka saavat epäilemään, että on olemassa rinnakkaisuniversumeja, enneaavistuksia, aikahyppelyä tms?
Aloitan kertomalla omat kaksi kokemustani.
Kävimme veljeni kanssa vaateostoksilla, kun näimme vaatekauppaan sisään astuessamme vihaisen, vihreään takkiin sonnustautuneen punahiuksisen naisen, joka huusi myyjälle ja vaati hyvitystä jostain ostamastaan tuotteesta. Menimme toiselle puolelle kauppaa ja hetken päästä näimme naisen rynnistävän ulos kaupasta tuohtuneena. Häneltä putosi lattialle nenäliina, kuitti tai vastaava. Naurahtelimme vähän naisen huonolle käytökselle. Valitsimme veljeni kanssa vaatteet, menimme sovituskoppiin ja päädyin ostamaan yhden paidan. Menimme kassalle. Sydän hyppäsi kurkkuun, sillä kassalla oli käynnissä täysin sama tilanne kuin kauppaan tullessamme. Siinä oli tismalleen sama nainen huutamassa tismalleen samat sanat myyjän vastatessa tismalleen samalla tavalla kuin hetkeä aiemmin. Sitten nainen rynnisti ulos tavalla, jonka olimme jo kerran nähneet. Nenäliina/kuitti putosi jälleen naiselta lattialle. Jokainen yksityiskohta oli identtinen. Veljeni ja minä hätkähdimme tilannetta niin paljon, että puhumme siitä vielä vuosien jälkeenkin.
Ollessani noin 14-vuotias, minulla oli muutaman viikon kausi, jolloin näin edeltävänä yönä unen, joka täsmäsi aina lempisarjani seuraavan jakson kanssa. Osasin aina kertoa perheelleni etukäteen jakson tapahtumat ja jopa repliikit, koska olin ne jo nähnyt unessa. Sarja lopetettiin, joten en tiedä, kauanko tätä olisi jatkunut.
Kommentit (1574)
Mulle käy jonkin verran sellaisia synkronisiteetin sattumuksia tai ehkä sittenkin quantum entanglement...? Pyörittelen päässäni paljon jotain ihmissuhdekelaa tai ihmisiä ja sitten törmään siihen liittyviin ihmisiin. Ei toki aina, mutta esim. tänä syksynä pisti miettimään kun olin kelannut kolmisen viikkoa henkilökohtaiseen kasvuun liittyvistä syistä todella paljon ekaa seksikertaa ja sitten yhtä myöhempää lyhytaikaista poikaystävää. Muitakin ohimennen, mutta erityisesti näitä.
Hämmennys oli melkoinen, kun näin ensin tän eksän lounaspaikassa enkä ole nähnyt häntä missään 9 vuoteen vaikka asutaan melko lähellä toisiamme samassa kaupungissa ja elämänpiirit pyörii samoilla kulmilla ja sitten viikon sisään tämän ekan seksikerran ekaa kertaa ikinä muuten vain ja luokkakokouksestakin oli jo se kymmenisen vuotta ja hän asuu sentään 150 kilometrin päässä ja sattui olemaan käymässä vanhemmillaan.
Kummankin kanssa vaihdettiin yhteystietoja, mutta totesin, että universumin opetus kummastakin oli, että nyt kun heidät näki lyhyen ajan sisään kummatkin keski-ikäisinä, niin opetus oli olen itseasiassa elämääni ihan tyytyväinen eikä ollenkaan harmita, ettei elämä jatkunut kummankaan kanssa yhdessä, vaikka joskus luulinkin, että niin olisi pitänyt mennä.
Nyt enää odotan tietoa siitä, että kenes kanssa tämä elämä pitäisi jakaa. Vitsi, mutta tieto kelpaisi kyllä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin vaimon kanssa etelänlomalla, sormukseni tippui snorklatessa veteen koska kädet olivat liukkaat aurinkovoiteesta. Kyllä harmitti, tunnearvo ja melko arvokaskin.
Seuraavana talvena lumia kolatessa katsoin että mikä tuossa terassin laudoituksen välissä kiiltää. Se oli se sormus. Laudoitus oli 40cm korkeudella, melkoisen loikan sormus tehnyt että on päässyt sinne väliin.
Tälle olisi kyllä kiinnostavaa kuulla jonkun "tiedeihmisen" selitys.
Yksinkertaista. Sormus putosi ja tarttui johonkin päällä olleeseen, et vaan huomannut sitä. Myöhemmin se putosi terassin rakoon kun tuuletit/pesit reissukamppeita.
Joskus moottoriteillä ruuhka-aikaan kun onnistuu näkemään hieman horisonttiin niin huomaakin ettei sitä jonoa hidasta yhtään mikään.
aika useinkin.
Asun kauniisti sanottuna monimuotoisella alueella ja joskus sattuu yksittäisiä päiviä kun ei näe eikä kuule rikkautta.
Kerran lähdin bussilla kaupungille iltaa viettämään. Olin melkoisessa soseessa astuessani bussiin ja se jäikin viimeiseksi muistikuvaksi. Aamulla heräsin omasta sängystä. Ei mitään muistikuvaa illasta tai yöstä tai siitä miten olin takaisin kotiin päässyt. Epäilen vahvasti humanoidien kaapanneet minut bussista. Mitä lie testejä tehneet, ainakin pää oli kipeä ja olo huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, mutta kai aloittaja tajuaa, että nämä "virheet" ovat ihmisen tulkinta-/kokemuskyvyssä, eikä maailman muussa rakenteessa. "Hyppy/virhe" ei ole ympäristössä, vaan kokijan jossain aistissa, taikka aistin tulkinnassa lähinnä.
Itsekin näen valosalamointia. Mutta kun muut eivät näe, tiedän, että se on täällä vastaanottimessa se virhe, eikä oikeasti kipunoi missään ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Joskus moottoriteillä ruuhka-aikaan kun onnistuu näkemään hieman horisonttiin niin huomaakin ettei sitä jonoa hidasta yhtään mikään.
aika useinkin.
Paitsi se ekana ajava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asun kauniisti sanottuna monimuotoisella alueella ja joskus sattuu yksittäisiä päiviä kun ei näe eikä kuule rikkautta.
Eikö teillä ole edes teeveetä? Tällä laitteella, millä kirjoittelet tänne voi usein katsella nettiä. Siellä sisustusohjelmat, kokkijisat, leivontakilpailut jne. näyttävät rikkaita.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mistään mitään. Mut mun ja kumppanin tarina on erittäin outo. Ihan kuin käsikirjoitus.
Ollaan lapsesta asti törmäilty toisiimme. Suomessa ja ulkomailla. Ei olla ikinä tutustuttu tai edes sanottu sanaakaan toisillemme silloin..
Lopulta törmätään sattumusten summan seurauksena ja tuntuu että ollaan tunnettu toisemme ikuisesti. Suhde etenee ja aletaan puhua historiasta ja kokoajan törmätään outouksiin. Me oltiin perheen kanssa Kanarialla 95, niin mekin. Mihin aikaan vuodesta tammikuun 4-11.. alan kaivaa omia valokuvia kanaria tammikuu 4-11pv. Ja vaikka kukaan ei usko niin tota osastoa on paljon. Ollaan oltu kesät tyyliin mökki naapureita. Ollaan oltu samas rakennuksessa töissä. Muistan jopa nähneeni hänet eräällä uimarannalla kun ollaan oltu 12v. Ja hän on kerran käynyt siellä vanhempiensa kanssa ohi ajaessa.
Mulle on käynyt vähän vastaava. Tutustuin joitakin vuosia sitten ihmiseen, jonka kanssa tämä kokonaisuus lähti syntymään jo 90-luvulla. Siis silloin alkoi tapahtua kummankin elämässä sellaisia asioita, joiden myötä alettiin myöhemmin päätyä samoihin paikkoihin, joissa olisimme voineet tutustua jo monta kertaa ennen kuin lopulta tutustuimme. Monta kertaa katsoimmekin toisiimme etäältä ja uteliaasti. Tajusin tämän kokonaisuuden vasta vähän aikaa sitten emmekä ole vielä puhuneet siitä.
Se ei niinkään ole glitch in the matrix, vaan ajattelen, että elämään on käsikirjoitettu tiettyjä mahdollisuuksia, jotka voi halutessaan käyttää. Jos jokin asia on tarkoitettu tapahtuvaksi, niin näitä mahdollisuuksia tulee eteen niin kauan, että asia tapahtuu. Meidän kohdalla en vielä tiedä miksi oli näin tärkeää tavata, mutta ehkä se selviää joskus. Olemme kavereita. Tästä ei varmaan käy ilmi tapahtumien "mahdottomuus", mutta jätän anonymiteetin vuoksi kertomatta tarkemmin.
Muutama muu ensikohtaaminen on tuntunut myös kohtalonomaiselta, vaikka on tapahtunut eri tavoin. Näissä ollaan tavallaan tunnistettu toisemme vieraiden ihmisten joukosta, vaikkei oikeasti tunnettu sitä ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin raskaana ja oltiin road tripillä lapissa, keskellä ei mitään. Join kokista ja vauva painoi rakkoa,joten piti pissata usein.
Pysähdyttiin taas ja siellä tien vieressä oli nätisti kuin aseltu kirkkaanpunainen avokas. Naurahdin näylle, hohtavan punainen kenkä yksin aavan maiseman keskellä ja pissasin. Matka jatkui. Meni noin 40 min ja taas luonto kutsui. Nousin autosta,kävelin tien viereen ja ihokarvat nousi pystyyn sillä siinä oli taas punanen avokas. Näytti ihan samalta kuin edellinen. Seisoi nätisti kuin olisi aseteltu maahan. Päätin että nyt ei kyllä enää pysähdytä ennen hotellia kun punaiset kengät vainoaa minua!
Missä tämä tarkalleen tapahtui ja minä vuonna?
Hyvällä tuurilla joku on vain kyllästynyt tympeisiin kenkiinsä, mutta tulee mieleen vaihtoehto, että entä jos kengät kuului jollekin kadonneelle.
Jos vaate- tai esinelöytö on jotenkin erikoinen, niin siitä kannattaa ilmoittaa poliisille vihje. Lapin poliisin sijaan ehkä krp:lle. Itse en ainakaan saanut Lapin poliisilta edes vastausta vihjeeseeni, niin en tiedä kiinnostaako heitä vihjeet ylipäätään. Ehkä resurssipula.
Tämä nykymaailman tilanne on yksi virhe
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin Tukholmassa hetken vaihto-opiskelemassa ja minua alkoi seurata musta mies läpi puiston. Livahti toiseen suuntaan kun otin kännykän taskusta, lähti vasemmalle. Tästä on 10 vuotta.
Palasin Helsingin keskustaan, ja asuttuani täällä 5 vuotta, eli 5 vuotta sitten, minua alkoi seurata musta mies läpi puiston. Vuodenajat samat. Aivan saman näköinen mies kuin Tukholmassa, samalla tavalla pukeutunut, sama kampaus, samat ilmeet ja samalla tavalla pälyilevä. Livahti toiseen suuntaan kun otin kännykän laukusta, lähti vasemmalle! Täsmälleen sama kuvio, liikehdintä. Aivan kuin olisi kelannut vanhaa nauhaa Tukholmasta, elänyt menneisyyden rinnakkaistodellisuudessa! Ainoa vaan että minä olin vanhentunut, tuo mies ei!
Ajaessani omalla autollani, tuli vastaan saman merkkinen, mallinen ja värinen auto, jonka rekkarissa oli samat kirjaimet. Numeroita en ehtinyt katsoa enkä kuskia, mutta hämmennyin. Hyvä etten ajanut ojaan.
Alue: Aihe vapaa
Nosto pimenevän syksyn ratoksi.