Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan muu kokenut "virheitä matrixissa"/ glitch in the matrix -tyyppisiä tilanteita?
Eli onko muut kokeneet selittämättömiä tapahtumia, jotka saavat epäilemään, että on olemassa rinnakkaisuniversumeja, enneaavistuksia, aikahyppelyä tms?
Aloitan kertomalla omat kaksi kokemustani.
Kävimme veljeni kanssa vaateostoksilla, kun näimme vaatekauppaan sisään astuessamme vihaisen, vihreään takkiin sonnustautuneen punahiuksisen naisen, joka huusi myyjälle ja vaati hyvitystä jostain ostamastaan tuotteesta. Menimme toiselle puolelle kauppaa ja hetken päästä näimme naisen rynnistävän ulos kaupasta tuohtuneena. Häneltä putosi lattialle nenäliina, kuitti tai vastaava. Naurahtelimme vähän naisen huonolle käytökselle. Valitsimme veljeni kanssa vaatteet, menimme sovituskoppiin ja päädyin ostamaan yhden paidan. Menimme kassalle. Sydän hyppäsi kurkkuun, sillä kassalla oli käynnissä täysin sama tilanne kuin kauppaan tullessamme. Siinä oli tismalleen sama nainen huutamassa tismalleen samat sanat myyjän vastatessa tismalleen samalla tavalla kuin hetkeä aiemmin. Sitten nainen rynnisti ulos tavalla, jonka olimme jo kerran nähneet. Nenäliina/kuitti putosi jälleen naiselta lattialle. Jokainen yksityiskohta oli identtinen. Veljeni ja minä hätkähdimme tilannetta niin paljon, että puhumme siitä vielä vuosien jälkeenkin.
Ollessani noin 14-vuotias, minulla oli muutaman viikon kausi, jolloin näin edeltävänä yönä unen, joka täsmäsi aina lempisarjani seuraavan jakson kanssa. Osasin aina kertoa perheelleni etukäteen jakson tapahtumat ja jopa repliikit, koska olin ne jo nähnyt unessa. Sarja lopetettiin, joten en tiedä, kauanko tätä olisi jatkunut.
Kommentit (1543)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
asun omakotitalossa keskellä metsään.
Kaksi eri kertaa kävi niin, että aamulla valmistautuessani töihin kuulin ulko-oveen koputettavan. Aivan selkeästi. Menin avaamaan, eikä ketään.Koira ei tosin reagoinut, joten ehkä kuulin omiani.
Olen herännyt muutaman kerran yöllä ovikellon soittoon. Kukaan muu eikä koirakaan reagoinut, että oli vain mulle tarkoitettu herätys.
Toi voi olla ihan normaalia unen ja valveilla olon rajamailla. Minulle käy noin melko usein. Herään lapsuudenkodin ovikelloon, vaikka nykyään on täysin erilainen ääni ovikellossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enneuniakin on ollut. Loput on sellaista, että ette edes uskoisi.
Tästä tuli mieleeni, että kerran kun olin selaillut nettiä puhelimella ja laitoin sen pois, niin siitä vain kuului ikään kuin taustaääniä jostain ravintolasta; astioiden kilahtelua, vaimeaa pianon soittoa ja jotain muuta vaimeaa hälyä. Suljin kaikki avoimet nettisivut, katsoin että mikään sovellus ei pyöri ja ääni vain jatkui. Normaalisti puhelimestani katkeaa aina esim. videoiden äänet kun laittaa näytön pois päältä. Käynnistin puhelimen uudelleen ja onneksi sillä vaimeni pimputus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin Estonian onnettomuusyönä karmeaa unta, jossa ihmisiä hukkui paljon. Katselin sitä kaikkea itsekin ikään kuin sieltä veden alta, mutta minulla ei ollut hätää. Pidin unta kammottavana mutta sitten kun menin keittiöön ja avasin radion, tunne oli hyytävä.
Myöhemmin olen saanut muutaman kerran maantiellä ennakkoaavistuksen tai -tiedon joissakin tilanteissa jarruttaa autolla ja olla varovainen, koska "hirvi tulee".
Näin on sitten ollut, minuutin parin päästä on olluthirvi joko tiellä, sitä ylittämässä tai laidassa. Kyllähän nämä pysäyttäviä hetkiä ovat olleet.
Sittemmin olen miettinyt sitä, että kuolema on aivan kuin jokin ihmeellinen voima tai vaikutuspiiri, koska hyvin usein kuolemaa tulee samaan sukuun tai samojen ihmisten lähipiiriin paljon lyhyen ajan sisään. Ja sitten on tosi pitkiä hyviä aikoja, ettei kukaan kuole.
Teen työtä omaisten kanssa ja olen tehnyt sitä pitkään. Tämä on monen kollegan kokemus. Eikä näissä kuoleman "ruuhkissa" ole kyse itsemurhista, kuoleman ikään kuin tarttumisesta psyykkisesti, eikä vain vanhuksista.
Ikään kuin kuolema olisi jonkin aikaa kylässä tai matkakumppanina aina joillekin. En oikein tiedä mitä näistä ajatella, hyvää tai pahaa, mutta hyväksyn nämä osaksi elämää jota ihmettelen.
paljon samoja kokemuksia. Heräsin estoniayönä ja herätin äitinikin hyvin samantapaiseen kokemukseen koska säikähdon niin paljon, aamuyöllä ja laitoimme päälle Teksti-TV n jota emme koskaan käytä. Outo outo kokemus.
Ehkäpä ihmisillä joku kollektiivinen yhteys ja avunhuudot/hädän tunteet kantautuvat toisella tapaa. Monilla eläimillä aisteja joita ei katsota yliluonnollisiksi. Ehkäpä hiukkaskiihdyttimen kokeet selittävät meille joku päivä enemmän näistä asioista.
Yhdellä tuolloisella kaverilla oli sama kokemus! Hän oli todella järkyttynyt siitä. Samalla tavalla heräsi yöllä painajaiseensa ja nousi ylös selvittämään mitä on tapahtunut.
Olen aika yllättynyt, että noita Estonia-etiäispainajaisia (tai mitä lie) on ollut monillakin. Jännä ilmiö.
Voiko olla että kun tapahtuu jotain todella kauheaa, niin ihmisen tietoisuus lähettää jotain telepaattista hätäsignaalia, joka rikkoo ajankin lainalaisuudet?
Tuskin sentään. Ei sellaiselle ole mitään syytä. Siis luonnon näkökulmasta syntymä ja kuolema on ihan normaaleja "arkisia asioita", jotka jokainen elollinen on kokenut ja kokee. Ei luonnolla ole mitään syytä lähettää "hätäsignaaleja" yhtään kellekään, koska sinä kuitenkin olet asian kanssa aina vain ja ainoastaan yksin. Yksin synnyt ja yksin kuolet. Perhe - ystävät - kaikki sosiaalinen sidonnaisuus on ihmisen itsensä keksintöä, ei suoranaisia luonnonvakioita, eikä mitenkään tarpeellisia edes lajin selviytymiselle (se vain pikkasen auttaa sitä). Linnutkin lentää pesästä hyvin varhain eikä "sukuaan" sen jälkeen enää koskaan näe.
Tuo Estonia-juttu on mielenkiintoinen, mutta mitä merkitystä sillä viestillä oli, kun ei kukaan voinut sitä mitenkään estää, eikä kukaan läheisistä ollut siinä laivassa?
Luulisi, että enneunilla on jotain merkitystä, että voisi sen asian estää tai varoittaa jotakuta.
Ehkä ne vain ovat etiäisiä, joista ei ole mitään hyötyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
asun omakotitalossa keskellä metsään.
Kaksi eri kertaa kävi niin, että aamulla valmistautuessani töihin kuulin ulko-oveen koputettavan. Aivan selkeästi. Menin avaamaan, eikä ketään.Koira ei tosin reagoinut, joten ehkä kuulin omiani.
Olen herännyt muutaman kerran yöllä ovikellon soittoon. Kukaan muu eikä koirakaan reagoinut, että oli vain mulle tarkoitettu herätys.
Ns. exploding head syndrome, eli kuulet korvassa jonkun äänen jota ei ole olemassa. Aivoissa tapahtuu siinä kohtaa joku häiriö.
Itse olen monta kertaa herännyt kun joku mies sanoo ihan vieressä: HEI!
Se on vähän pelottavaa, mutta normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
asun omakotitalossa keskellä metsään.
Kaksi eri kertaa kävi niin, että aamulla valmistautuessani töihin kuulin ulko-oveen koputettavan. Aivan selkeästi. Menin avaamaan, eikä ketään.Koira ei tosin reagoinut, joten ehkä kuulin omiani.
Olen herännyt muutaman kerran yöllä ovikellon soittoon. Kukaan muu eikä koirakaan reagoinut, että oli vain mulle tarkoitettu herätys.
Mulle on kans käynyt pari kertaa viime aikoina noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enneuniakin on ollut. Loput on sellaista, että ette edes uskoisi.
No kerro jotain, niin katsotaan uskommeko.
Vierailija kirjoitti:
Äiti näki unta kuolleesta isästään joka ilmestyi makuuhuoneen oven suulle ja sanoi äitille : taitaa tulla poikavauva,äiti oli raskaana ja odotti veljeäni, sukupuolta ei siis tiedetty.
Vauva voi olla vain tyttö tai poika, joten äitisi olisi yhtä hyvin voinut nähdä unen, jossa isä sanoo että vauva on tyttö. Se uni olisi unohdettu, koska se ei toteutunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outoja tapauksia sattunut itsellekin. Kuulin kerran yöllä kun ovi kävi, mies tuli kotiin kilautti avaimet pöydälle ja kolisteli eteisessä.
Häntä ei kuulunut sänkyyn, menin katsomaan eikä hän ollut tullut kotiin.Menin sänkyyn takaisin ja 5min myöhemmin täsmälleen samat äänet ja nyt hän tuli oikeasti.
Äitini kuoli, kun odotin toista lastani. Kun toin vauvan kotiin 2v isosisko osoitti häntä ja sanoi tuo on sinun äiti.
Luin joskus vanhaa yläluokkien koulukirjaa. Siinä eräs 1800-luvulla syntynyt, ensimmäisten polvien naisasianainen kertoi lapsuudestaan ja isän kotiintuloa edeltävistä etiäisistä.
Kesti juurikin tuon 5 minuuttia, että isä tuli oikeasti eteiseen ja heitti nahkarukkasensa lipaston päälle.
En muista kertojan nimeä, mutta minulle hän oli täysin uusi tuttavuus. Tietenkin luin hänestä lehtijutun jo seuraavalla viikolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on aika harvinainen nimi (miehen sukujuuret Hollannissa ja siksi myös hollantilainen sukunimi) ja itselläni on yksi täysnimikaima Facebookissa. Aluksi ajattelin, että tämä on huono pila, sillä hän on myös profiilikuvassaan hyvin paljon minua muistuttava. Laitoin hänelle huvikseen kaveripyynnön ja hän hyväksyi minut. Osoittautui, että olemme samana vuonna syntyneitä, melko samannäköisiä, meillä on kummallakin kolme lasta jotka ovat syntyneet samoina vuosina (eri sukupuolia kyllä) ja kumpikin olemme it-alalla ja kumpikin insinöörejä koulutukselta. Ainoa vaan, että hän on saksalainen ja minä tosiaan suomalainen. Ja yhteistä sukua meillä ei ole, hän oli jo aivan varma, että olemme kaksosia joista toinen on vauvana adoptoitu.
Olen tätä monet kerrat miettinyt, että on kyllä monta sattumaa ja onko jollain luomisolennolla loppunut ideat ja tehnyt kaksi hyvin samantapaista olentoa.
Mulla on suomalainen kaksoisolento jonka kanssa jaetaan pelottavan paljon asioita.
Ollaan synnytty samana päivänä, melkein tunnilleen samaan aikaan iltapäivällä, saman läänin sisällä mutta eri sairaaloissa. Meillä on tismalleen sama etunimi (noin 2000 henkilöä, ei mikään yleinen), samalla kirjaimella alkava toinen nimi ja sukunimi joka alkaa samalla kirjaimella ja loppuu samalla tavalla, esimerkkinä vaikka että olisin Kissala ja hän Koirala. Ollaan myös sentilleen lähes yhtä pitkiä ja yhteneväisellä ruumiinrakenteella hiuksia myöten siunattuja - ja meillä on molemmilla vasemmassa jalassa samassa iässä otettu tatuointi köynnöskasvin lehdillä istuvasta kolmesta lehtisammakosta, eri tatuoijilta ja vähän eri tyyleillä tosin. Ollaan myös opiskeltu tismalleen samaa alaa ja oltu samanlaisissa paikoissa töissä, soitetaan harrastuksena jopa samaa instrumenttia.
Tämä "tuplaminä" seurusteli vuosia sitten serkkuni kanssa ja on aiheuttanut paljon sekaannusta koska ihmiset luulivat minua oman serkkuni ex-tyttöystäväksi. Ei ollenkaan kiusallista!
Olen joskus miettinyt että samoihin aikoihin syntyneillä on usein jotain todella omituisia samoja piirteitä, harrastuksia, nimiä, puolisojen nimiä ym.
Miettinyt, että onkohan samoissa saapumiserissä joku perusohjelmointi sama ja se selittää nämä yhtäläisyydet 😉Monella samaan aikaan syntyneellä on sen aikakauden nimet, Sarit ja Jarit on olleet yleisiä. Samassa kaupungissa on samoja harrastusvaihtoehtoja.
Sen lisäksi voi olla kasvonpiirteet, hiusten väri, pituus jne samanlaiset ja muutenkin tyyli. Eli ihan fyysistä samankaltaisuuttakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ottanut akryyliset rakennekynnet kauneushoitolassa. Ehdin olla niiden kanssa pari päivää kun yhtenä aamuna löysin yhden sormen kynnen irronneena sängystäni. Siinä sitten aloin kattelemaan että mistä sormesta kynsi oli lähtenyt ja tajusin että mitä hemmettiä kaikissa kymmenessä sormessa rakenteet paikallaan. En tiedä mistä se yksi ylimääräinen kynsi oli tullut tai tipahtanut sänkyyn.
Laittoi sinulle vahingossa kaksi kynttä päällekkäin.
Minkäänlaisia rakennekynsiä ei voi laittaa niin että niitä olisi kaksi päällekkäin. Tai jos vaikka laittaisi kaksi tippiä, sen huomaisi viimeistään viilaus aiheessa. Jos ei jollain ihmeellä siinä huomaisi (ne kynnet pitäisi liimata yhteen eikä sitäkään voi tietämättään tehdä) niin jos päällimmäinen kerros tippuisi, ei alla olisi muuta kuin tippi. Ja alkuperäinen sanoi että rakenteet oli paikallaan. Eli ei mitenkään mahdollista että olis ”laittanut kaksi kynttä päällekkäin”.
Sinulla tuli vaatteiden mukana sieltä yksi lisäkynsi.
Mistä sieltä? Ne kynnet nimensä mukaisesti rakennetaan jokaiselle asiakkaalle, ei ne valmiit kynnet ole jotain mitä siellä pyöris ympäriinsä vaatteisiin tarttumassa.
Ja miten niin minulla? Lue uudestaan mun viesti niin huomaat että mä en ole se joka on kynnen löytänyt sängystä.
Esineille ilmestyy joskus vara-ja kaksoiskappale. Meillä jokainen sai kerran joulupuurosta mantelin, vaikka niitä oli 2 ja meitä 3 ( lapsi halusi oman, toisen piti päätyä jommallekummalle aikuiselle). Olivat ihan kokonaisia.
Oltiin menossa nykymiehen kanssa avioon, joten mikäs sen osuvampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin Estonian onnettomuusyönä karmeaa unta, jossa ihmisiä hukkui paljon. Katselin sitä kaikkea itsekin ikään kuin sieltä veden alta, mutta minulla ei ollut hätää. Pidin unta kammottavana mutta sitten kun menin keittiöön ja avasin radion, tunne oli hyytävä.
Myöhemmin olen saanut muutaman kerran maantiellä ennakkoaavistuksen tai -tiedon joissakin tilanteissa jarruttaa autolla ja olla varovainen, koska "hirvi tulee".
Näin on sitten ollut, minuutin parin päästä on olluthirvi joko tiellä, sitä ylittämässä tai laidassa. Kyllähän nämä pysäyttäviä hetkiä ovat olleet.
Sittemmin olen miettinyt sitä, että kuolema on aivan kuin jokin ihmeellinen voima tai vaikutuspiiri, koska hyvin usein kuolemaa tulee samaan sukuun tai samojen ihmisten lähipiiriin paljon lyhyen ajan sisään. Ja sitten on tosi pitkiä hyviä aikoja, ettei kukaan kuole.
Teen työtä omaisten kanssa ja olen tehnyt sitä pitkään. Tämä on monen kollegan kokemus. Eikä näissä kuoleman "ruuhkissa" ole kyse itsemurhista, kuoleman ikään kuin tarttumisesta psyykkisesti, eikä vain vanhuksista.
Ikään kuin kuolema olisi jonkin aikaa kylässä tai matkakumppanina aina joillekin. En oikein tiedä mitä näistä ajatella, hyvää tai pahaa, mutta hyväksyn nämä osaksi elämää jota ihmettelen.
paljon samoja kokemuksia. Heräsin estoniayönä ja herätin äitinikin hyvin samantapaiseen kokemukseen koska säikähdon niin paljon, aamuyöllä ja laitoimme päälle Teksti-TV n jota emme koskaan käytä. Outo outo kokemus.
Ehkäpä ihmisillä joku kollektiivinen yhteys ja avunhuudot/hädän tunteet kantautuvat toisella tapaa. Monilla eläimillä aisteja joita ei katsota yliluonnollisiksi. Ehkäpä hiukkaskiihdyttimen kokeet selittävät meille joku päivä enemmän näistä asioista.
Yhdellä tuolloisella kaverilla oli sama kokemus! Hän oli todella järkyttynyt siitä. Samalla tavalla heräsi yöllä painajaiseensa ja nousi ylös selvittämään mitä on tapahtunut.
Olen aika yllättynyt, että noita Estonia-etiäispainajaisia (tai mitä lie) on ollut monillakin. Jännä ilmiö.
Voiko olla että kun tapahtuu jotain todella kauheaa, niin ihmisen tietoisuus lähettää jotain telepaattista hätäsignaalia, joka rikkoo ajankin lainalaisuudet?
Tuskin sentään. Ei sellaiselle ole mitään syytä. Siis luonnon näkökulmasta syntymä ja kuolema on ihan normaaleja "arkisia asioita", jotka jokainen elollinen on kokenut ja kokee. Ei luonnolla ole mitään syytä lähettää "hätäsignaaleja" yhtään kellekään, koska sinä kuitenkin olet asian kanssa aina vain ja ainoastaan yksin. Yksin synnyt ja yksin kuolet. Perhe - ystävät - kaikki sosiaalinen sidonnaisuus on ihmisen itsensä keksintöä, ei suoranaisia luonnonvakioita, eikä mitenkään tarpeellisia edes lajin selviytymiselle (se vain pikkasen auttaa sitä). Linnutkin lentää pesästä hyvin varhain eikä "sukuaan" sen jälkeen enää koskaan näe.
Ihminen on niin monimutkainen sosiaalis-psykologinen kokonaisuus, että on täysin mahdollista että yksi ihminen lähettäisi telepaattisen viestin toiselle. Ei sitä voi mitenkään todistaa oikeaksi tai vääräksi, niin vain tapahtuu tai sitten ei.
Myös esim. apinoilla ja elefanteilla on hyvinkin monimutkaiset laumat, joissa eletään yhdessä ja välitetään toisistaan. Lintu nyt on esimerkki lajista, jossa näin ei ole, mutta se ei koske kaikkia eläimiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sohvalla kissan kanssa istuessa yhtäkkiä korkealta katosta kuului sellainen helähtävä selkeä PING!
(korkea huonekorkeus).
Kissakin reagoi, katsoi sinne. Katossa ei siis tuossa kohdassa mitään. Ei lamppua tms.Tästä tuli mieleen, että olen kerran nähnyt katossa valonvälähdyksen pimeällä paikassa, jossa ei ole lamppua, ei mitään, pelkkä puinen katto vaan. Muitakin oli näkemässä, emmekä keksineet selitystä. Yksi vaihtoehto voisi olla pallosalama, mutta oli talvi. Ehkä kyseessä oli jokin liikkuva sähköpurkaus.
Myös talvella voi salamoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on aika harvinainen nimi (miehen sukujuuret Hollannissa ja siksi myös hollantilainen sukunimi) ja itselläni on yksi täysnimikaima Facebookissa. Aluksi ajattelin, että tämä on huono pila, sillä hän on myös profiilikuvassaan hyvin paljon minua muistuttava. Laitoin hänelle huvikseen kaveripyynnön ja hän hyväksyi minut. Osoittautui, että olemme samana vuonna syntyneitä, melko samannäköisiä, meillä on kummallakin kolme lasta jotka ovat syntyneet samoina vuosina (eri sukupuolia kyllä) ja kumpikin olemme it-alalla ja kumpikin insinöörejä koulutukselta. Ainoa vaan, että hän on saksalainen ja minä tosiaan suomalainen. Ja yhteistä sukua meillä ei ole, hän oli jo aivan varma, että olemme kaksosia joista toinen on vauvana adoptoitu.
Olen tätä monet kerrat miettinyt, että on kyllä monta sattumaa ja onko jollain luomisolennolla loppunut ideat ja tehnyt kaksi hyvin samantapaista olentoa.
Mulla on suomalainen kaksoisolento jonka kanssa jaetaan pelottavan paljon asioita.
Ollaan synnytty samana päivänä, melkein tunnilleen samaan aikaan iltapäivällä, saman läänin sisällä mutta eri sairaaloissa. Meillä on tismalleen sama etunimi (noin 2000 henkilöä, ei mikään yleinen), samalla kirjaimella alkava toinen nimi ja sukunimi joka alkaa samalla kirjaimella ja loppuu samalla tavalla, esimerkkinä vaikka että olisin Kissala ja hän Koirala. Ollaan myös sentilleen lähes yhtä pitkiä ja yhteneväisellä ruumiinrakenteella hiuksia myöten siunattuja - ja meillä on molemmilla vasemmassa jalassa samassa iässä otettu tatuointi köynnöskasvin lehdillä istuvasta kolmesta lehtisammakosta, eri tatuoijilta ja vähän eri tyyleillä tosin. Ollaan myös opiskeltu tismalleen samaa alaa ja oltu samanlaisissa paikoissa töissä, soitetaan harrastuksena jopa samaa instrumenttia.
Tämä "tuplaminä" seurusteli vuosia sitten serkkuni kanssa ja on aiheuttanut paljon sekaannusta koska ihmiset luulivat minua oman serkkuni ex-tyttöystäväksi. Ei ollenkaan kiusallista!
Olen joskus miettinyt että samoihin aikoihin syntyneillä on usein jotain todella omituisia samoja piirteitä, harrastuksia, nimiä, puolisojen nimiä ym.
Miettinyt, että onkohan samoissa saapumiserissä joku perusohjelmointi sama ja se selittää nämä yhtäläisyydet 😉Monella samaan aikaan syntyneellä on sen aikakauden nimet, Sarit ja Jarit on olleet yleisiä. Samassa kaupungissa on samoja harrastusvaihtoehtoja.
Sen lisäksi voi olla kasvonpiirteet, hiusten väri, pituus jne samanlaiset ja muutenkin tyyli. Eli ihan fyysistä samankaltaisuuttakin.
Maailmassa on niin paljon ihmisiä, että useimmille löytyy joku "doppelgängeri". Ja on erittäin todennäköistä, että se löytyy nimenomaan omasta maasta, koska suomalaisilla on perinteisesti paljon sisäsiittoisuutta.
Minulla on yhdessä valokuvassa kuusi sormea. Mielestäni minulla on viisi sormea kummassakin kädessä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yhdessä valokuvassa kuusi sormea. Mielestäni minulla on viisi sormea kummassakin kädessä.
Oletko sinä se jolta löytyi ylimääräinen tekokynsi sängystä?
😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yhdessä valokuvassa kuusi sormea. Mielestäni minulla on viisi sormea kummassakin kädessä.
Oletko sinä se jolta löytyi ylimääräinen tekokynsi sängystä?
😄
Minulla on kyllä siinä kuvassa tekokynnet. Mutta kokonainen sormi ,kynnen lisäksi olisi kai pitänyt löytyä, jos kyse olisi minusta.
Joka kerta, kun suomalainen päättäjä kertoo kuinka kansalaista pyritään ohjailemaan. Silloin sitä ajattelee, että eihän tämä voi olla tottakaan. Pakko niiden on elää toisessa todellisuussa kuin missä kansa elää. Sieltä ne erikoiset ideat tulevat.
Aika monta kertaa olen nähnyt enneunia. Arkipäiväisistä asioista. Olen melko varma että tulevaisuus on jollain tasolla ennalta määritetty. Se myös selittäisi sen miksi niin monessa virassa tai työtehtävässä on sinne sopimattomia henkilöitä töissä.