Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan muu kokenut "virheitä matrixissa"/ glitch in the matrix -tyyppisiä tilanteita?
Eli onko muut kokeneet selittämättömiä tapahtumia, jotka saavat epäilemään, että on olemassa rinnakkaisuniversumeja, enneaavistuksia, aikahyppelyä tms?
Aloitan kertomalla omat kaksi kokemustani.
Kävimme veljeni kanssa vaateostoksilla, kun näimme vaatekauppaan sisään astuessamme vihaisen, vihreään takkiin sonnustautuneen punahiuksisen naisen, joka huusi myyjälle ja vaati hyvitystä jostain ostamastaan tuotteesta. Menimme toiselle puolelle kauppaa ja hetken päästä näimme naisen rynnistävän ulos kaupasta tuohtuneena. Häneltä putosi lattialle nenäliina, kuitti tai vastaava. Naurahtelimme vähän naisen huonolle käytökselle. Valitsimme veljeni kanssa vaatteet, menimme sovituskoppiin ja päädyin ostamaan yhden paidan. Menimme kassalle. Sydän hyppäsi kurkkuun, sillä kassalla oli käynnissä täysin sama tilanne kuin kauppaan tullessamme. Siinä oli tismalleen sama nainen huutamassa tismalleen samat sanat myyjän vastatessa tismalleen samalla tavalla kuin hetkeä aiemmin. Sitten nainen rynnisti ulos tavalla, jonka olimme jo kerran nähneet. Nenäliina/kuitti putosi jälleen naiselta lattialle. Jokainen yksityiskohta oli identtinen. Veljeni ja minä hätkähdimme tilannetta niin paljon, että puhumme siitä vielä vuosien jälkeenkin.
Ollessani noin 14-vuotias, minulla oli muutaman viikon kausi, jolloin näin edeltävänä yönä unen, joka täsmäsi aina lempisarjani seuraavan jakson kanssa. Osasin aina kertoa perheelleni etukäteen jakson tapahtumat ja jopa repliikit, koska olin ne jo nähnyt unessa. Sarja lopetettiin, joten en tiedä, kauanko tätä olisi jatkunut.
Kommentit (1543)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sohvalla kissan kanssa istuessa yhtäkkiä korkealta katosta kuului sellainen helähtävä selkeä PING!
(korkea huonekorkeus).
Kissakin reagoi, katsoi sinne. Katossa ei siis tuossa kohdassa mitään. Ei lamppua tms.Tästä tuli mieleen, että olen kerran nähnyt katossa valonvälähdyksen pimeällä paikassa, jossa ei ole lamppua, ei mitään, pelkkä puinen katto vaan. Muitakin oli näkemässä, emmekä keksineet selitystä. Yksi vaihtoehto voisi olla pallosalama, mutta oli talvi. Ehkä kyseessä oli jokin liikkuva sähköpurkaus.
Kosmisten säteiden visuaaliset ilmiöt aiheuttavat välähdyksiä näössä. Apollo-matkan aikana astronautit näkivät näitä välähdyksiä paljonkin. Kyseessä on ilmiö jossa kosmiset säteet läpäisevät silmän hermostoja, aiheuttaen välähdyksen.
Nämä samat säteet häiritsevät esimerkiksi tietokoneiden toimintaa ympäri maailmaa jatkuvasti. Video säteistä: https://youtu.be/IBiRuPsT0mY
Mutta, se että myös muut näkivät sen tekee tuosta selityksestä epätodennäköisemmän.
Sen sijaan, epäilisin että huoneessa tapahtui pieni staattisen varauksen purkautuminen. Pimeässä niitä on mahdollista nähdä ja niitä on jopa mahdollista tehdä itse. Tarvitaan vain staattinen lataus ja sitten jokin metallinen esine, kuten vaikkapa naula, johon varaus hyppää. Syntyy välähdys. Useimmiten näitä näkee makuuhuoneessa, kun jalat hinkkaavat petivaatteita, mutta toki toteutustapoja on mahdottoman paljon muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on aika harvinainen nimi (miehen sukujuuret Hollannissa ja siksi myös hollantilainen sukunimi) ja itselläni on yksi täysnimikaima Facebookissa. Aluksi ajattelin, että tämä on huono pila, sillä hän on myös profiilikuvassaan hyvin paljon minua muistuttava. Laitoin hänelle huvikseen kaveripyynnön ja hän hyväksyi minut. Osoittautui, että olemme samana vuonna syntyneitä, melko samannäköisiä, meillä on kummallakin kolme lasta jotka ovat syntyneet samoina vuosina (eri sukupuolia kyllä) ja kumpikin olemme it-alalla ja kumpikin insinöörejä koulutukselta. Ainoa vaan, että hän on saksalainen ja minä tosiaan suomalainen. Ja yhteistä sukua meillä ei ole, hän oli jo aivan varma, että olemme kaksosia joista toinen on vauvana adoptoitu.
Olen tätä monet kerrat miettinyt, että on kyllä monta sattumaa ja onko jollain luomisolennolla loppunut ideat ja tehnyt kaksi hyvin samantapaista olentoa.
Mulla on suomalainen kaksoisolento jonka kanssa jaetaan pelottavan paljon asioita.
Ollaan synnytty samana päivänä, melkein tunnilleen samaan aikaan iltapäivällä, saman läänin sisällä mutta eri sairaaloissa. Meillä on tismalleen sama etunimi (noin 2000 henkilöä, ei mikään yleinen), samalla kirjaimella alkava toinen nimi ja sukunimi joka alkaa samalla kirjaimella ja loppuu samalla tavalla, esimerkkinä vaikka että olisin Kissala ja hän Koirala. Ollaan myös sentilleen lähes yhtä pitkiä ja yhteneväisellä ruumiinrakenteella hiuksia myöten siunattuja - ja meillä on molemmilla vasemmassa jalassa samassa iässä otettu tatuointi köynnöskasvin lehdillä istuvasta kolmesta lehtisammakosta, eri tatuoijilta ja vähän eri tyyleillä tosin. Ollaan myös opiskeltu tismalleen samaa alaa ja oltu samanlaisissa paikoissa töissä, soitetaan harrastuksena jopa samaa instrumenttia.
Tämä "tuplaminä" seurusteli vuosia sitten serkkuni kanssa ja on aiheuttanut paljon sekaannusta koska ihmiset luulivat minua oman serkkuni ex-tyttöystäväksi. Ei ollenkaan kiusallista!
Olen joskus miettinyt että samoihin aikoihin syntyneillä on usein jotain todella omituisia samoja piirteitä, harrastuksia, nimiä, puolisojen nimiä ym.
Miettinyt, että onkohan samoissa saapumiserissä joku perusohjelmointi sama ja se selittää nämä yhtäläisyydet 😉
Samoihin aikoihin syntyneillä on samanlaisia nimiä, koska nimissä on yleensä tietyt trendit. Tuo olisi outoa vasta, jos nimi olisi tosi harvinainen, vaikka Isla 1976 syntyneillä tms.
Myös puolisoilla on samoja nimiä, koska myös toisella sukupuolella on omat nimitrendinsä. Edelleen olisi outoa vain jos olisi harvinainen, vaikka Jesperi 1960 syntyneillä.
Vierailija kirjoitti:
Olimme muuttaneet ja päätin lähteä lenkille kilometrin päässä olevaan kerrostalolähiöön jossa olin viettänyt lapsuuteni. Äkkiä talojen välistä tuli pikkutyttö pyörän kanssa ja voisin vannoa että se olin minä lapsena, tunnistin äitini tekemään villapaidan ja liian ison miestenpyörän jolla olin polkenut vaappuen seisaaltani. Tyttö meni ohitseni hirveää vauhtia. Mietin että huudan jotain, hei pikkutyttö! tai oman nimeni mutten saanut ääntääkään ulos.
Olen myös kokenut esineen paluun kotiin. Ostin kirppikseltä pienen maljakon joka ei löytänytkään paikkaa asunnostani ja vein sen roskakatoksen "saa ottaa"-hyllykköön. Sitten lähdin töihin. Kun palasin kotiin, maljakkö nökötti sohvapöydällä! Aloin miettiä että hienoa,nyt olen ostanut jonkn kirotun esineen joka seuraa minua vielä vanhainkotiinkin :D
Tämä ensimmäinen oli varsin mielenkiintoinen. Siirryitkö itse ajassa taaksepäin vai tyttö ajassa eteenpäin... Oliko muu maisema tytön nähdessäsi moderni, esim. autot nykyaikaisia? Näkiköhän se lapsi sinua ollenkaan? Muistatko että lapsena olisit pyöräillessäsi nähnyt jonkun oudon naisen/maisema vaihtunut oudon moderniksi?
Kun esineet häviävät ja löytyvät sieltä mistä etsittiin, olen piloillani ajatellut että keskuudessamme vaikuttaa pienen pieni musta aukko joka nielee tavaroitani ja sylkee ne sitten takaisin.
Kerran mietin ajomatkalla, että olisipa kiva ostaa makkaraa. Samalla sekunnilla tuli tienviitta eteen MYYDÄÄN MAKKARAA eli en kuitenkaan voinut nähdä tuota. Ja samanlaisia jos ajattelee jotain sanaa, kohta joku lausuu sen radiossa rai tvssä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karmeat yölliset aika- ja uniloopit, joita koen vain yhdessä paikassa, mökilläni, nukkuessa.
Esim. sellaiset että herään aamuyöstä, kello on vaikka 3.10. Makaan mielestäni pitkään hereillä, tuskastuttaa oikein ettei uni tule. Jokohan olisi aamu, katson kelloa. 3:10. Jossain vaiheessa saan nukuttua, mutta senkin jälkeen joskus kello on ollut 3:10. On nämä lopulta aina menneet ohi mutta ovat varsin ahdistavia.
Sitten on niin elävät unet, että ei enää mihinkään aikaan vuorokaudesta tiedä, onko vielä unessa vai oikeasti valveilla. Olen mökillä toisinaan herännyt, yksityiskohtaisesti kokenut päivää. Käynyt aamu-uinnilla ja huussissa, kirjoitellut jotain twitteriin, ehkä tänne vauvallekin, juonut kahvit - ja sitten OIKEASTI herännyt sängystäni. Se oli vain unta. Luin sitten todellisuustesteistä joita voi tehdä. Esim. jos on unessa, ei pitäisi pystyä tarkentamaan tarkasti asioihin kuten teksteihin. No, minun nuo unet vaan läpäisee todellisuustestit kirkkaasti. Voin niissä vaikka kirjoiittaa tekstin tänne ja lukea sitten kaikkia muita otsikoita ja vakiotekstejä kuten "Tämä kettä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista" ihan kuin valveilla. Joskus olen 10 kertaakin tuolla tapaa valeherännyt ennen kuin olen -ehkä- oikeasti herännyt. Muualla kuin mökillä en koe näitä.
Vähän epämiellyttävän lisäsävyn asiaan toi kun ystäväni tuli ensi kertaa mökille. Hän jotenkin alkoi puhua että täällä on "jännä tunnelma", ja näytti jotenkin epäluuloiselta. Ei sanonut sen enempää ennen kuin illalla vähän juotuamme. Sanoi ettei hän olle mikään varsinainen meedio mutta herkkä henkisille asioille ja hänen mielestään täällä on kyllä joku henki tai erikoinen energia. Eikä välttämättä kovin mukava sellainen, ei nyt pahakaan mutta "sellainen tricksteri". Halusi nukkua alakerrassa koska siellä ylhäällä (jossa itse nukun) hänelle tulee liian painostava olo että pystyisi nukkumaan.
Tuo 3:10 selittyisi sillä, että olet oikeasti unessa, jossa et tajua nukkuvasi.
Mullekin on käynyt joskus noin, olen unessa katsonut kelloa ja kun herään, kello onkin vähemmän.
Näen myös joskus noita unia, jossa luulen olevani jo valveilla. Tosin 10 kertaa on aika outoa, ja se että pystyt lukemaan viestejä kunnolla. Unessa tekstin pitäisi muuttua, kun katsot poispäin ja takaisin.
Joo itsekin uskon että tuo toistuva 3:10 on unta jossa luulen olevani hereillä, koska muutenkin mnulla on noihin unilooppeihin taipumusta. On vaan todella uupunut olo aamulla, jos on ollut niitä öitä joina on olevinaan herännyt samaan aikaan monta kertaa, kokenut pyörineensä unettomana lakanoissa ahdistuneena, taas nukkunut vähän ja herännyt ilman että aika on edennyt.
Tuo on tosiaan vähän pelottavaa, että mulla ne netissä kerrotut todellisuustestit ei toimi tietynlaisiin hyvin selkeisiin uniin joissa luulen olevani hereillä. Ei muutu tekstit poispäin ja takaisin katsoessa, voin nipistää itseäni ja se tuntuu, voin tarkastella asioiden yksityiskohtia. Joskus tästä iskee valveilla ahdistus, että mist oikeastaan tiedän olenko nytkään oikeasti hereillä? Entä jos olen koomassa jossain ja luulen olevani hereiillä.
Oletko kokeillut sitä, että nousetkin ylös klo 3:10, jos se toistuu?
Nouse ylös, laita valot päälle ja lue vaikka jotain kirjaa tms. rauhallista puuhaa.
Mulla auttaa luuppiuniin vain se, että makaan vähän aikaa hereillä ja valot päällä. Jos nukahdan liian pian uudestaan, luuppi jatkuu.
Oma luuppini on vessassa käynti, on hirveä hätä mutta en pääse hereille. Luulen olevani hereillä, kaikki tuntuu todelliselta, menen vessaan mutta heräänkin taas sängystäni. Noissa unissa kaikki on hirveän todentuntuista, vaikka jälkeenpäin voi olla ilmiselvää että se oli unta (esim. vessa on korkealla seinällä jonne pitäisi kiivetä). Kerran ajattelin, että jos kosketan jotain materiaalia ja se tuntuu aidolta, minun täytyy olla hereillä. Kosketin puuta ja lasia ja muovia, kaikki tuntui aidoilta, ja silti heräsin uudestaan sängystäni. Tämä toistuu yleensä 4-6 kertaa. Kun sitten lopulta herään, tiedän että olen oikeasti hereillä, mutta on ne unetkin hirveän todentuntuisia.
Kertaakaan en ole vielä pissannut sänkyyn, kai alitajunta ymmärtää että nyt nukutaan ja patja kastuu jos pissaan.
Se on kyllä hauska, miten ne unet aina yrittää estää sitä pissaamista. Vessassa ei ole ovea, vessa, johon ei mahdu sisälle, vessa, joka on mielettömän saastainen, vessan ovi ei aukea, vessa on vuoren huipulla. Silti olen "onnistunut" pissaamaan unessa, mutta pissahätä ei ole kadonnut mihinkään, koska en kuitenkaan oikeasti pissannut.
Ohis
Kerran tyhjästä ilmestyi joku poika kävelemään tielle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä lasketaanko tällainen, mutta olen tavannut elämässäni muutamia ihmisiä, jotka näyttävät heti tutulta. Joistakin olen jopa luullut muistavani, missä olen nähnyt heidät aiemmin. Yhdestäkin olin varma, että hän oli ollut samassa työpaikassa, kun olin nuori. Uskoin muistavani hänen nimensäkin työpaikan sisäisessä puhelinluettelossa. Mutta kun asia tulee puheeksi, nuo ihmiset eivät ole olleet siellä, missä muistan heidän olleen.
Vastaavasti on ihmisiä, joista työkaverini muistavat, että he ovat olleet töissä meidän työpaikalla, mutta minä en muista heitä lainkaan.
Tämä voi tietysti johtua tosi huonosta muistista.
Ei ole uskpon asia vaan elämme tietokonesimulaatiossa. Hyvä merkki siitä on kun valonnopeus kasvaa - laskentateho tietsikoilla paranee. Vaan ei hätää matrix on menossa pois ja alkaa jo rakoilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin autotalliin hakemaan skootteriani , vasen peili piuuttui ja sen paikan kierteet olivat selvästi näkyvissä. Mietin kukahan on peiliä tarvinnut ja kun käännyin katsomaan taaksepäin oli peili paikallaan normaalisti.
jwo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sohvalla kissan kanssa istuessa yhtäkkiä korkealta katosta kuului sellainen helähtävä selkeä PING!
(korkea huonekorkeus).
Kissakin reagoi, katsoi sinne. Katossa ei siis tuossa kohdassa mitään. Ei lamppua tms.Tästä tuli mieleen, että olen kerran nähnyt katossa valonvälähdyksen pimeällä paikassa, jossa ei ole lamppua, ei mitään, pelkkä puinen katto vaan. Muitakin oli näkemässä, emmekä keksineet selitystä. Yksi vaihtoehto voisi olla pallosalama, mutta oli talvi. Ehkä kyseessä oli jokin liikkuva sähköpurkaus.
Kosmisten säteiden visuaaliset ilmiöt aiheuttavat välähdyksiä näössä. Apollo-matkan aikana astronautit näkivät näitä välähdyksiä paljonkin. Kyseessä on ilmiö jossa kosmiset säteet läpäisevät silmän hermostoja, aiheuttaen välähdyksen.
Nämä samat säteet häiritsevät esimerkiksi tietokoneiden toimintaa ympäri maailmaa jatkuvasti. Video säteistä: https://youtu.be/IBiRuPsT0mY
Mutta, se että myös muut näkivät sen tekee tuosta selityksestä epätodennäköisemmän.
Sen sijaan, epäilisin että huoneessa tapahtui pieni staattisen varauksen purkautuminen. Pimeässä niitä on mahdollista nähdä ja niitä on jopa mahdollista tehdä itse. Tarvitaan vain staattinen lataus ja sitten jokin metallinen esine, kuten vaikkapa naula, johon varaus hyppää. Syntyy välähdys. Useimmiten näitä näkee makuuhuoneessa, kun jalat hinkkaavat petivaatteita, mutta toki toteutustapoja on mahdottoman paljon muitakin.
Valonvälähdysten näkeminen voi johtua myös neurologisesta syystä, esim. migreenistä, mutta se ei tietenkään selitä miksi useampi ihminen näkisi välähdyksen samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karmeat yölliset aika- ja uniloopit, joita koen vain yhdessä paikassa, mökilläni, nukkuessa.
Esim. sellaiset että herään aamuyöstä, kello on vaikka 3.10. Makaan mielestäni pitkään hereillä, tuskastuttaa oikein ettei uni tule. Jokohan olisi aamu, katson kelloa. 3:10. Jossain vaiheessa saan nukuttua, mutta senkin jälkeen joskus kello on ollut 3:10. On nämä lopulta aina menneet ohi mutta ovat varsin ahdistavia.
Sitten on niin elävät unet, että ei enää mihinkään aikaan vuorokaudesta tiedä, onko vielä unessa vai oikeasti valveilla. Olen mökillä toisinaan herännyt, yksityiskohtaisesti kokenut päivää. Käynyt aamu-uinnilla ja huussissa, kirjoitellut jotain twitteriin, ehkä tänne vauvallekin, juonut kahvit - ja sitten OIKEASTI herännyt sängystäni. Se oli vain unta. Luin sitten todellisuustesteistä joita voi tehdä. Esim. jos on unessa, ei pitäisi pystyä tarkentamaan tarkasti asioihin kuten teksteihin. No, minun nuo unet vaan läpäisee todellisuustestit kirkkaasti. Voin niissä vaikka kirjoiittaa tekstin tänne ja lukea sitten kaikkia muita otsikoita ja vakiotekstejä kuten "Tämä kettä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista" ihan kuin valveilla. Joskus olen 10 kertaakin tuolla tapaa valeherännyt ennen kuin olen -ehkä- oikeasti herännyt. Muualla kuin mökillä en koe näitä.
Vähän epämiellyttävän lisäsävyn asiaan toi kun ystäväni tuli ensi kertaa mökille. Hän jotenkin alkoi puhua että täällä on "jännä tunnelma", ja näytti jotenkin epäluuloiselta. Ei sanonut sen enempää ennen kuin illalla vähän juotuamme. Sanoi ettei hän olle mikään varsinainen meedio mutta herkkä henkisille asioille ja hänen mielestään täällä on kyllä joku henki tai erikoinen energia. Eikä välttämättä kovin mukava sellainen, ei nyt pahakaan mutta "sellainen tricksteri". Halusi nukkua alakerrassa koska siellä ylhäällä (jossa itse nukun) hänelle tulee liian painostava olo että pystyisi nukkumaan.
Tuo 3:10 selittyisi sillä, että olet oikeasti unessa, jossa et tajua nukkuvasi.
Mullekin on käynyt joskus noin, olen unessa katsonut kelloa ja kun herään, kello onkin vähemmän.
Näen myös joskus noita unia, jossa luulen olevani jo valveilla. Tosin 10 kertaa on aika outoa, ja se että pystyt lukemaan viestejä kunnolla. Unessa tekstin pitäisi muuttua, kun katsot poispäin ja takaisin.
Joo itsekin uskon että tuo toistuva 3:10 on unta jossa luulen olevani hereillä, koska muutenkin mnulla on noihin unilooppeihin taipumusta. On vaan todella uupunut olo aamulla, jos on ollut niitä öitä joina on olevinaan herännyt samaan aikaan monta kertaa, kokenut pyörineensä unettomana lakanoissa ahdistuneena, taas nukkunut vähän ja herännyt ilman että aika on edennyt.
Tuo on tosiaan vähän pelottavaa, että mulla ne netissä kerrotut todellisuustestit ei toimi tietynlaisiin hyvin selkeisiin uniin joissa luulen olevani hereillä. Ei muutu tekstit poispäin ja takaisin katsoessa, voin nipistää itseäni ja se tuntuu, voin tarkastella asioiden yksityiskohtia. Joskus tästä iskee valveilla ahdistus, että mist oikeastaan tiedän olenko nytkään oikeasti hereillä? Entä jos olen koomassa jossain ja luulen olevani hereiillä.
Oletko kokeillut sitä, että nousetkin ylös klo 3:10, jos se toistuu?
Nouse ylös, laita valot päälle ja lue vaikka jotain kirjaa tms. rauhallista puuhaa.
Mulla auttaa luuppiuniin vain se, että makaan vähän aikaa hereillä ja valot päällä. Jos nukahdan liian pian uudestaan, luuppi jatkuu.
Oma luuppini on vessassa käynti, on hirveä hätä mutta en pääse hereille. Luulen olevani hereillä, kaikki tuntuu todelliselta, menen vessaan mutta heräänkin taas sängystäni. Noissa unissa kaikki on hirveän todentuntuista, vaikka jälkeenpäin voi olla ilmiselvää että se oli unta (esim. vessa on korkealla seinällä jonne pitäisi kiivetä). Kerran ajattelin, että jos kosketan jotain materiaalia ja se tuntuu aidolta, minun täytyy olla hereillä. Kosketin puuta ja lasia ja muovia, kaikki tuntui aidoilta, ja silti heräsin uudestaan sängystäni. Tämä toistuu yleensä 4-6 kertaa. Kun sitten lopulta herään, tiedän että olen oikeasti hereillä, mutta on ne unetkin hirveän todentuntuisia.
Kertaakaan en ole vielä pissannut sänkyyn, kai alitajunta ymmärtää että nyt nukutaan ja patja kastuu jos pissaan.
Se on kyllä hauska, miten ne unet aina yrittää estää sitä pissaamista. Vessassa ei ole ovea, vessa, johon ei mahdu sisälle, vessa, joka on mielettömän saastainen, vessan ovi ei aukea, vessa on vuoren huipulla. Silti olen "onnistunut" pissaamaan unessa, mutta pissahätä ei ole kadonnut mihinkään, koska en kuitenkaan oikeasti pissannut.
Ohis
Hölmöintä mulla on se, että vaikka se hätä on unessa niin hirveä, en joskus herättyä jaksakaan nousta ja mennä vessaan, kun se hätä ei enää tunnu niin ahdistavalta.
Tää menee hieman ehkä aiheen ohi, mutta kiva tietää että näitä luuppeja on muillakin.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä lasketaanko tällainen, mutta olen tavannut elämässäni muutamia ihmisiä, jotka näyttävät heti tutulta. Joistakin olen jopa luullut muistavani, missä olen nähnyt heidät aiemmin. Yhdestäkin olin varma, että hän oli ollut samassa työpaikassa, kun olin nuori. Uskoin muistavani hänen nimensäkin työpaikan sisäisessä puhelinluettelossa. Mutta kun asia tulee puheeksi, nuo ihmiset eivät ole olleet siellä, missä muistan heidän olleen.
Vastaavasti on ihmisiä, joista työkaverini muistavat, että he ovat olleet töissä meidän työpaikalla, mutta minä en muista heitä lainkaan.
Tämä voi tietysti johtua tosi huonosta muistista.
Jotkuthan väittävät, että ihminen muistaa edellisessä elämässä tapaamiaan tyyppejä. Tuossa voisi olla, että olet ollut heidän työkaverinsa edellisessä elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä olen joskus lukenut redditistä, siellä oli varmaan tuhansia tosi creepyjä tapauksia. Mä tiedeuskovaisena olen alkanut vähän uskoa, että jotain mätää tässä maailmankaikkeus-systeemissä on :D
Ei siinä mitään mätää ole. Maailmankaikkeus on sataprosenttisesti matemaattinen.
Isäni kuoli ollessani 1-vuotias, joten minulla ei ole hänestä mitään muistikuvia, olen nähnyt hänet vain valokuvissa. Olin lukioikäinen ja tulossa koulusta bussilla, kun näin täsmälleen isäni näköisen miehen bussissa. Hänen hiuksensa, viikset, kasvot, kaikki oli täsmälleen mitä olin kuvissa nähnyt. Hän kuoli jo 1970-luvun lopussa, ja hänen vaatetuksensakin oli kuin kuvissa. Olisin varmasti uskonut vain kuvittelevani kaiken, mutta sitten hän painoi bussin stop-nappia ja jäi bussista pois pari pysäkkiä ennen minua. Tuijotin häntä täysin lamaantuneena ja hän katsoi minua pitkään, levollisen ja jotenkin tietäväisen näköisenä, nyökkäsi minulle ja poistui bussista. En tiedä mikä glitch siinä tapahtui, mutta koskaan en unohda sitä kohtaamista. Enkä koskaan enää nähnyt tätä isäni valokuvan kopiota 70-luvulta, vaikka samalla bussilla kuljin kolme vuotta joka päivä.
Tämän ketjun asiat ovat mielenkiintoisia juttuja, itse koen usein deja-vu ilmiöitä ja varsinkin väsyneenä, ja silloin tulee sellainen olo, että aika ja tapahtumat ovat jotenkin rinnakkaisia, ikäänkuin olisi useampia aikajanoja ja sitten ajaudut väärälle janalle ja koet että kaikki on tapahtunut jo aiemmin ja tiedät mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja sitten muutaman sekunnin kuluttua palaat oikealle janalle takaisin.
treffit kirjoitti:
Kaverit lahettivat Australian-lomaltaan kuvan minusta istumassa heidan takanaan olevassa poydassa. Nain ko. kuvan ja se oli jopa omasta mielestani mina.
Nukuitko Suomessa silloin kun tuo kuva otettiin?
Nukuin yöllä huonosti, katsoin kelloa ja se oli 7:45. Jostain syystä mietin vielä englanniksi että seven forty-five.
Kun katsoin kelloa seuraavan kerran, se oli 7:10.
No, ehkä näin sitten unessa sen 7:45, kun luulin olevani hereillä. Puoliksi odotin, tuleeko kello uudestaan 7:10, mutta kyllä aika kulki sen jälkeen ihan normaalisti eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä lasketaanko tällainen, mutta olen tavannut elämässäni muutamia ihmisiä, jotka näyttävät heti tutulta. Joistakin olen jopa luullut muistavani, missä olen nähnyt heidät aiemmin. Yhdestäkin olin varma, että hän oli ollut samassa työpaikassa, kun olin nuori. Uskoin muistavani hänen nimensäkin työpaikan sisäisessä puhelinluettelossa. Mutta kun asia tulee puheeksi, nuo ihmiset eivät ole olleet siellä, missä muistan heidän olleen.
Vastaavasti on ihmisiä, joista työkaverini muistavat, että he ovat olleet töissä meidän työpaikalla, mutta minä en muista heitä lainkaan.
Tämä voi tietysti johtua tosi huonosta muistista.
Tein keikkatöitä keittiöissä. Kerran törmäsin tuttuun ihmiseen. Tiedän nähneeni hänet jo nuorena. Kyselin hänen työhistoriaansa, mutta hän ei ollut työskennellyt esim. ammattikouluni keittiössä (oma työkokemukseni oli tuossa vaiheessa melko suppea, ihmiset jäivät mieleen. Kävin ammatillisen koulutuksen muualla kuin kotikunnassa. Hän ei ollut lähtöisin sieltäkään).
Kun seuraavan kerran tavattiin hän jo muisti minut. Tietäisinpä mistä tunnen hänet.
Kun näin Tukholman sataman ensi kertaa Skansenin kohdalta, se oli ihan tuttu. En ollut koskaan käynyt siellä, mutta kaikki oli kuten olla piti. Jopa veneestä kurkottelevat kalastajat.
Nyt tiedän enemmän suvustani, jolla on sinne juuret aikojen takaa.
On sattunut kaikenlaista. Pienintä on,jos ajattelen vaikka sanaa : somus,silloin joko tv:stä tai radiosta tulee jokin lause,missä sama sana sanotaan heti ajatukseni tultua mieleen,aivan samaan aikaan.
Samoin jos olen esim.lenkillä ja päätänkin kääntyä kävelytieltä yhtäkkiä metsäpolulle,ihan jonkin "voiman" vetämänä löydän joka kerta sieltä jonkin poikkeavan,esim.eläimen pulassa jota autan tai vaikka jonkun unohtuneen sieniämpärin. Aivan kuin jokin hallitsisi itseä ja veisi auttamaan pulassa olevaa.
Näitä tapauksia on niin monta,kymmeniä tapahtunut elämäni aikana,ettei voi olla sattumaa.
Voin myös joutua jo tapahtuneeseen tilanteeseen pari ketaa,identtiset tilanteet ja aavistankin,että taasko tämä toistuu. Olen jo tottunut tähän oman elämän matrixiin,joten siitä tullut akipäivää. Parasta tässä on toisten pelastaminen,jos en poikkeaisi kävelytieltä jäisi pelastamiset vähiin. Tiedän aina kun se ihme voima on oikeassa. Outoa mutta totta.