Ahdistun kerrostalossa asumisessa äänten vuoksi

Hmm itse aina asunut kerrostalossa, ihan pienestä asti. Tottunut kaikenlaisiin ääniin, mua ne rauhottaa jotenkin. Asun tällä hetkellä kaupungin keskustassa päätien varrella, niin kuuluu lisäksi liikenteen melu kokoajan melkein. Muistan kun asuin pari vuotta sitten lähiössä kerrostalossa, niin aina välillä kuului kun rapun ulko-ovi hajotettiin säpäleiksi, nainen kirkui, itki, poliisit paikalla :D Oli unohtunut kännissä vissiin kotiavain :D Yhden kerran joku nainen tappeli rappukäytävällä ja huusi apua pua, ja semmosta yhteenoton ääntä. Ei ollut onneksi mitään niin vakavaa, mutta noi tosiaan oli vähän poikkeus kun lähiössä asuin, varmaan perusmeininkiä siellä :D

Kerrostalossa ikävintä on, ettei ikinä tiedä millaisia  naapureita saa ja äänieristystäkin on vaikea arvioida  pelkästään kiertämällä asunto nopeasti läpi.  Itselläni on sekä hyviä että huonoja kokemuksia:

- Seinän takana asunut  mummo pyyteli anteeksi yöyskäänsä ja pelkäsi valvottavansa mutta eipä se köhiminen juurikaan häirinnyt.

- Yläkerran pari sai vauvan jolla oli vissiin koliikki, sitten kun lähti liikkeelle  työnsi jotain taaperokärrryä ja törmäili  pattereihin. Välillä ärsytti mutta enimmäkseen huvitti,  toinen oli niin innoissaan.

- Seinän takana asui karjahtelija, mies jolla oli vissiin joku vamma sillä karjahteli hississä ja pihallakin eikä ilmeisesti voinut asialle mitään. Alkoi kuitenkin ottaa sydämen päälle, vaikka nuori ja terve olinkin, kun  äkisti paperinohuen ohuen seinän takaa kuului varoittamatta jumalaton karjaisu.

- Keski-ikäinen pari huudatti nupit kaakossa  Kake Randelinia, ryyppäsi ja riiteli . Asuivat alapuolella ja se melu nousi suoraan asuntooni, vaikka varmaan siitä kärsi koko rappu.

- Ja sitten oli vielä herätyskello-tyyppi jolla oli kännykkä lattialla ja hälytys jotenkin kaikui rakenteiden kautta alapuolella olleseen asuntooni niin että heräsin. Joka arkiaamu klo 5.00.

Nyt onneksi asun rivarin päätykämpässä, ihana rauha ! Ainoa seinänaapurini on minua vähän vanhempi rouva jonka puolelta ei kuulu ikinä mitään.

Blokkaako nämä yksilöllisesti tehdyt korvatulpat sitten hyvin ääntä? Tähän asti olen käyttäny silikoonisia tai kitti tulppia mitkä painetaa korvakäytävän päälle. Ongelma niissä on se ettei ne pysy kunnolla paikoillaan vaan irtoavat sen verran että päästävät ääntä läpi ja joutuu usein ainakin toista korvaa painamaan tyynyä vasten. Lisäksi jos niitä usein käyttää niin aamulla korvakäytävä on täynnä juoksevaa vaikkua tai jotain... mutta jotain olisi hyvä keksiä.

Olen meluherkkä ihminen ja nyt kun yläkerrassa asuu ilmeisesti nykyään yh isä kun lapset (2 alle kouluikäistä) on ihan koko ajan siellä niin saan kuunnella päivisin jatkuvaa juoksemista, hyppimistä ja tavaroiden heittämistä. Ja tarkoita tosiaan jatkuvaa sillä täällä ei voi olla viittä minuuttia kauempaa rauhassa kun kuulee kun yläkerrassa lapset juoksee asunnon toisesta päästä toiseen ja takaisin tai hyppivät niin että vaikka pidän radiota ja peltoreita päässä niin se töminä kuuluu vallanmainiosti läpi. Ja sitä meteliä kestää ihan 22:00 asti eli aina kotona ollessa saa pitää peltoreita päässä kun muuten se jatkuva meteli tekisi hulluksi. Varsinkin aamuisin kaipaisin hyviä korvatulppia kun teen iltatöitä ja pääsen nukkumaan 1-2 maissa niin haluaisin tulpat jotka blokkaa tuon metelin kun yläkerran lapset heräävät päiväkotiin. Herään joka päivä 7:oo kolinaan ja töminään mikä noista lähtee ennen kuin pääsevät lähtemään vaikka se meteli kestääkin vain puolituntia niin herkkäunisena on vaikea nukahtaa uudelleen kun on täysin stressaantunut sen metelin jälkeen. Eli jos noi yksilölliset tulpat blokkaavat hyvin meteliä niin voisin hyvin sijoittaa niihin sen päälle 100e mielenterveyden takia. Mitään kuulokkeita en rupee sängyssä pitämään, eihän niissä voi nukkua kuin selällään...

Muuten täällä ei naapureista onneksi kuulu paljon meteliä. Niinä harvoina kertoina kun nuo yläkerran lapset on poissa pystyykin nauttimaan kohtuullisesta hiljsisuudesta vaikka tietty kolinaa ja muuta tietty kuuluu. Seinänaapurina oli kerran kyllä teinipari jotka ihan v@ttumaisuutta piti bileet 3xviikossa aina kun hiljaisuus alkoi ja huudatti musiikkia että olohuoneessa kuulin jumputuksen tv:n ja radion yli. makkariinkin kuulin sen jumputuksen tietenkin mikä jatkui koko hiljaisuuden ajan. Lisäksi oli hieman ärsyttävää lähteä aikasin aamulla töihin kun tämä tulevat "elämänkoululaiset" kavereineen ramppaa kännisinä ulkona tupakalla. Onneksi muuttivat pois vuodessa...

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, kestin normaalia kerrostaloa hyvin, mutta nyt oon solukämpässä Lontoossa ja täällä on hirveetä, mitään äänieristystä ei ole + ulkona on koko ajan dokaavia opiskelijoita. Mun ratkaisu mielenrauhan säilyttämiseen on vastameluihin investointi, mulla oli aiemmin Bosen QC 25:t ja nyt ne Sonyn uusimmat, näissä on kyllä merkittävästi tehokkaampi vastameluominaisuus. Täällä kuuluu jopa puhe täysin läpi, herätyskello, kävely, ihan kaikki, mut kuulokkeilla on ihana hiljaisuus ja näissä on tosi hyvä äänenlaatu kanssa, en sais ilman mitään aikaiseksi.

Itse oon testannu Bosen q35sia ilman musiikin soittoa vastamelutoiminto päällä ja ei blokannut esim. puheen ääntä juuri yhtään. Käsittääkseni vastamelukuuloke teknologia suodattaa vaan lähinnä tasaista huminaa esim. lentokonematkustamossa. Ei blokkaa puhetta tai kolinoiden ääniä kovinkaan hyvin. Peltorit ja korvatulpat toimii paremmin epäsäännöllisten äänien blokkaamiseen.

Sama homma. Itse olin jo lapsena aistiyliherkkä ja kun lopulta muutin maalta kaupunkiin opiskelemaan, niin itkuhan siinä tuli pariin kertaan, kun seinän takana tömistellään ja kuunnellaan musiikkia keskellä yötä ja käytävällä kaikuu askeleet, pullonkilinä, pulina ja kolina. Sitten kun lopulta päässyt syvän unen vaiheeseen, joku herättää lehtipuhaltimella, katuporalla tai peruuttavan rekan piiputuksella kello 6:30. Haaveilen yksinäisestä erämaamökistä, ihan sama paljonko siellä on karhuja tai hiisiä, kunhan siellä ei ole muita ihmisiä!

Suosittelen, että yrität löytää kämpän uudesta talosta, niissä on yleensä paremmat äänieristykset kuin vanhoissa. Tai sitten yrität löytää jonkin eläkeläisten suosiman raivarin tms. Ne on yleensä hiljaa.

Minä taas nautin juuri noista tavallisen arjen äänistä. Biletyksen äänet, musiikki ja kovaääninen puhe tai nauru tietysti alkavat riepoa kestäessään, mutta pääosin muista asunnoista kuuluvat äänet tuntuvat jotenkin rauhoittavilta ja luovat turvallisuuden tunnetta.

Yksi minun ulkomaalaissyntyinen kaverini joskus totesi, että Suomessa saattaa olla vähän ahdistunut ilmapiiri siksi, että täällä on paljon ihmisiä, jotka aidosti ahdistuvat jos huomaavat jonkun vaikka pissineen rappukäytävään. Totesi tämän ihan pokalla ja ilman mitään sarkasmia. Ja näinhän se on, että kun oikein pienistä asioista saa itsensä suggeroitua stressitilaan, elämä alkaa tuntua tosi vaikealta, vaikka tosiasiassa 'ongelma' on yläkerran miehen pissalorotus tai vastaava.

Meillä on todella hiljaista. Asiaa auttaa myös, että asun ylimmässä kerroksessa eikä ole seinänaapureita. 

Ei kannata muuttaa niihin kaikkein halvimpiin asuntoihin. Ne on syystäkin halpoja.

Minä tykkään normaaleista elämän äänistä, tulee kotoisa olo. Mitään musiikin huudatusta en siedä.

Mutta tykkään myös hiljaisista, pimeistä syysilloista yksin mökillä.

Molempi parempi.

Vierailija kirjoitti:

Sama homma. Itse olin jo lapsena aistiyliherkkä ja kun lopulta muutin maalta kaupunkiin opiskelemaan, niin itkuhan siinä tuli pariin kertaan, kun seinän takana tömistellään ja kuunnellaan musiikkia keskellä yötä ja käytävällä kaikuu askeleet, pullonkilinä, pulina ja kolina. Sitten kun lopulta päässyt syvän unen vaiheeseen, joku herättää lehtipuhaltimella, katuporalla tai peruuttavan rekan piiputuksella kello 6:30. Haaveilen yksinäisestä erämaamökistä, ihan sama paljonko siellä on karhuja tai hiisiä, kunhan siellä ei ole muita ihmisiä!

Suosittelen, että yrität löytää kämpän uudesta talosta, niissä on yleensä paremmat äänieristykset kuin vanhoissa. Tai sitten yrität löytää jonkin eläkeläisten suosiman raivarin tms. Ne on yleensä hiljaa.

Alkaiskin vasta 6.30! Mutta esimerkiksi jäteyhtiöillä on lupa aloittaa kierroksensa jo klo 6.00, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että aloittavat kumminkin vähän aikaisemmin. Tampereella roska-autot rymistelevät jo ennen kuutta herättämässä koko tienoon. Saa nautinnokseen herätä paitsi peruutuspiippaukseen, myös roska-astioiden paiskintaan, kolinaan ja kippaamiseen.

Tärkeää työtä tekevät, mutta ihmetellä täytyy onko pakko mekkaloida jo ennen aamukuutta?

Vierailija kirjoitti:

Yksi minun ulkomaalaissyntyinen kaverini joskus totesi, että Suomessa saattaa olla vähän ahdistunut ilmapiiri siksi, että täällä on paljon ihmisiä, jotka aidosti ahdistuvat jos huomaavat jonkun vaikka pissineen rappukäytävään. Totesi tämän ihan pokalla ja ilman mitään sarkasmia. Ja näinhän se on, että kun oikein pienistä asioista saa itsensä suggeroitua stressitilaan, elämä alkaa tuntua tosi vaikealta, vaikka tosiasiassa 'ongelma' on yläkerran miehen pissalorotus tai vastaava.

Kyllä se minusta on ihan oikea ongelma, jos joku öisinkin lorottaa kahden tunnin välein niin kovaa, että kuulostaa kuin ihan korvanjuuressa kusisi, kuten joku tuolla kertoi. Jos joka yö joutuu heräämään samaan ääneen parin tunnin välein, niin vähemmästäkin menee stressitilaan.

Lääkkeet! Ottakaa ne lääkkeet! Ja sitten suljetaan tämä pehmeän huoneen ovi, ja nukkumaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi minun ulkomaalaissyntyinen kaverini joskus totesi, että Suomessa saattaa olla vähän ahdistunut ilmapiiri siksi, että täällä on paljon ihmisiä, jotka aidosti ahdistuvat jos huomaavat jonkun vaikka pissineen rappukäytävään. Totesi tämän ihan pokalla ja ilman mitään sarkasmia. Ja näinhän se on, että kun oikein pienistä asioista saa itsensä suggeroitua stressitilaan, elämä alkaa tuntua tosi vaikealta, vaikka tosiasiassa 'ongelma' on yläkerran miehen pissalorotus tai vastaava.

Kyllä se minusta on ihan oikea ongelma, jos joku öisinkin lorottaa kahden tunnin välein niin kovaa, että kuulostaa kuin ihan korvanjuuressa kusisi, kuten joku tuolla kertoi. Jos joka yö joutuu heräämään samaan ääneen parin tunnin välein, niin vähemmästäkin menee stressitilaan.

Nyt täytyy sanoa, että aika moni tottuu nukkumaan esim. lasten huudon, kellontikityksen, erilaisten sähkölaitteiden äänten ja ovien kolahtelujen läpi. Tiedän sellaisenkin tyypin, joka nukkuu televisio auki. Varmasti lorotus alkuun ärsyttää, mutta kyllä siihen parissa viikossa varmasti tottuu niin paljon, ettei enää sen takia heräile.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi minun ulkomaalaissyntyinen kaverini joskus totesi, että Suomessa saattaa olla vähän ahdistunut ilmapiiri siksi, että täällä on paljon ihmisiä, jotka aidosti ahdistuvat jos huomaavat jonkun vaikka pissineen rappukäytävään. Totesi tämän ihan pokalla ja ilman mitään sarkasmia. Ja näinhän se on, että kun oikein pienistä asioista saa itsensä suggeroitua stressitilaan, elämä alkaa tuntua tosi vaikealta, vaikka tosiasiassa 'ongelma' on yläkerran miehen pissalorotus tai vastaava.

Kyllä se minusta on ihan oikea ongelma, jos joku öisinkin lorottaa kahden tunnin välein niin kovaa, että kuulostaa kuin ihan korvanjuuressa kusisi, kuten joku tuolla kertoi. Jos joka yö joutuu heräämään samaan ääneen parin tunnin välein, niin vähemmästäkin menee stressitilaan.

Repesin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi minun ulkomaalaissyntyinen kaverini joskus totesi, että Suomessa saattaa olla vähän ahdistunut ilmapiiri siksi, että täällä on paljon ihmisiä, jotka aidosti ahdistuvat jos huomaavat jonkun vaikka pissineen rappukäytävään. Totesi tämän ihan pokalla ja ilman mitään sarkasmia. Ja näinhän se on, että kun oikein pienistä asioista saa itsensä suggeroitua stressitilaan, elämä alkaa tuntua tosi vaikealta, vaikka tosiasiassa 'ongelma' on yläkerran miehen pissalorotus tai vastaava.

Kyllä se minusta on ihan oikea ongelma, jos joku öisinkin lorottaa kahden tunnin välein niin kovaa, että kuulostaa kuin ihan korvanjuuressa kusisi, kuten joku tuolla kertoi. Jos joka yö joutuu heräämään samaan ääneen parin tunnin välein, niin vähemmästäkin menee stressitilaan.

Nyt täytyy sanoa, että aika moni tottuu nukkumaan esim. lasten huudon, kellontikityksen, erilaisten sähkölaitteiden äänten ja ovien kolahtelujen läpi. Tiedän sellaisenkin tyypin, joka nukkuu televisio auki. Varmasti lorotus alkuun ärsyttää, mutta kyllä siihen parissa viikossa varmasti tottuu niin paljon, ettei enää sen takia heräile.

Minä asuin kuusi vuotta käsittämättömän megalorottajan alapuolella enkä tottunut. Hankin aina vain tehokkaampia korvatulppia, mutta en onnistunut tuona aikana löytämään sellaisia, jotka korvissa en heräisi kusemiseen. Lopulta muutin pois. Jotkut varmasti tottuvatkin vaikka mihin meluun, mutta monille käy päinvastoin: mitä useammin jokin ääni säikäyttää yhtäkkiä hereille, sitä herkemmäksi sille tulee. Kyllä minäkin sitä paitsi pystyn TV auki tai musiikki päällä nukkumaan, kun sitä ääntä tulee koko ajan, mutta jos muuten on hiljaista ja sitten yhtäkkiä esim. juuri parin tunnin välein tulee jokin kova ääni, niin aika vaikea sellaiseen on tottua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi minun ulkomaalaissyntyinen kaverini joskus totesi, että Suomessa saattaa olla vähän ahdistunut ilmapiiri siksi, että täällä on paljon ihmisiä, jotka aidosti ahdistuvat jos huomaavat jonkun vaikka pissineen rappukäytävään. Totesi tämän ihan pokalla ja ilman mitään sarkasmia. Ja näinhän se on, että kun oikein pienistä asioista saa itsensä suggeroitua stressitilaan, elämä alkaa tuntua tosi vaikealta, vaikka tosiasiassa 'ongelma' on yläkerran miehen pissalorotus tai vastaava.

Kyllä se minusta on ihan oikea ongelma, jos joku öisinkin lorottaa kahden tunnin välein niin kovaa, että kuulostaa kuin ihan korvanjuuressa kusisi, kuten joku tuolla kertoi. Jos joka yö joutuu heräämään samaan ääneen parin tunnin välein, niin vähemmästäkin menee stressitilaan.

Nyt täytyy sanoa, että aika moni tottuu nukkumaan esim. lasten huudon, kellontikityksen, erilaisten sähkölaitteiden äänten ja ovien kolahtelujen läpi. Tiedän sellaisenkin tyypin, joka nukkuu televisio auki. Varmasti lorotus alkuun ärsyttää, mutta kyllä siihen parissa viikossa varmasti tottuu niin paljon, ettei enää sen takia heräile.

Minä asuin kuusi vuotta käsittämättömän megalorottajan alapuolella enkä tottunut. Hankin aina vain tehokkaampia korvatulppia, mutta en onnistunut tuona aikana löytämään sellaisia, jotka korvissa en heräisi kusemiseen. Lopulta muutin pois. Jotkut varmasti tottuvatkin vaikka mihin meluun, mutta monille käy päinvastoin: mitä useammin jokin ääni säikäyttää yhtäkkiä hereille, sitä herkemmäksi sille tulee. Kyllä minäkin sitä paitsi pystyn TV auki tai musiikki päällä nukkumaan, kun sitä ääntä tulee koko ajan, mutta jos muuten on hiljaista ja sitten yhtäkkiä esim. juuri parin tunnin välein tulee jokin kova ääni, niin aika vaikea sellaiseen on tottua.

Kuulostaa hirveältä. Suomalaisen asumisen salatut piinat: parveketupakoitsija ja megalorottaja, usein vieläpä sama mies. Jonka vaimo on kerrostalokyylä ja öisin asunnossaan kävelijä.

Olen asunut kummassakin, mutta pakko sanoa että kerrostalon perusäänet ovat omaan korvaan aika rauhoittavia kun tietää että lähellä on muitakin. Tietty nää aamuporaajat ja pianonsoittajat ja riitelijät nyppii välillä, mutta omakotitalo oli taas liian hiljainen ja ahdistava. Pahinta on kun mies on esimerkiksi työreissulla niin olla yksin omakotitalossa, koko ajan tunne että joku on talossa ja pieni pelko on selkärangassa koko ajan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi minun ulkomaalaissyntyinen kaverini joskus totesi, että Suomessa saattaa olla vähän ahdistunut ilmapiiri siksi, että täällä on paljon ihmisiä, jotka aidosti ahdistuvat jos huomaavat jonkun vaikka pissineen rappukäytävään. Totesi tämän ihan pokalla ja ilman mitään sarkasmia. Ja näinhän se on, että kun oikein pienistä asioista saa itsensä suggeroitua stressitilaan, elämä alkaa tuntua tosi vaikealta, vaikka tosiasiassa 'ongelma' on yläkerran miehen pissalorotus tai vastaava.

Kyllä se minusta on ihan oikea ongelma, jos joku öisinkin lorottaa kahden tunnin välein niin kovaa, että kuulostaa kuin ihan korvanjuuressa kusisi, kuten joku tuolla kertoi. Jos joka yö joutuu heräämään samaan ääneen parin tunnin välein, niin vähemmästäkin menee stressitilaan.

Nyt täytyy sanoa, että aika moni tottuu nukkumaan esim. lasten huudon, kellontikityksen, erilaisten sähkölaitteiden äänten ja ovien kolahtelujen läpi. Tiedän sellaisenkin tyypin, joka nukkuu televisio auki. Varmasti lorotus alkuun ärsyttää, mutta kyllä siihen parissa viikossa varmasti tottuu niin paljon, ettei enää sen takia heräile.

Minä asuin kuusi vuotta käsittämättömän megalorottajan alapuolella enkä tottunut. Hankin aina vain tehokkaampia korvatulppia, mutta en onnistunut tuona aikana löytämään sellaisia, jotka korvissa en heräisi kusemiseen. Lopulta muutin pois. Jotkut varmasti tottuvatkin vaikka mihin meluun, mutta monille käy päinvastoin: mitä useammin jokin ääni säikäyttää yhtäkkiä hereille, sitä herkemmäksi sille tulee. Kyllä minäkin sitä paitsi pystyn TV auki tai musiikki päällä nukkumaan, kun sitä ääntä tulee koko ajan, mutta jos muuten on hiljaista ja sitten yhtäkkiä esim. juuri parin tunnin välein tulee jokin kova ääni, niin aika vaikea sellaiseen on tottua.

Kuulostaa hirveältä. Suomalaisen asumisen salatut piinat: parveketupakoitsija ja megalorottaja, usein vieläpä sama mies. Jonka vaimo on kerrostalokyylä ja öisin asunnossaan kävelijä.

:-) 

Täällä kun tuntuu olevan kerrostaloasumisen ekspertit paikalla, kysyisin saako kerrostalossa käydä öisin vessassa? Siis saako se lorottaja myös vetää vessan, vai pitääkö odottaa aamuun asti ennen kuin vessan voi vetää? Kun jotenkin tuntuisi, että vessan vetäminen pitää kuitenkin isomman äänen kuin kuin pelkkä lorotus.