Lue keskustelun säännöt.
4v tyttö joka on vähän "liian" tyytyväinen ja onnellinen, ei vaadi mitään eikä kiukuttele
17.10.2019 |
Tuntuu hullulta kirjoittaa tällaisesta, mutta ajattelin nyt kuitenkin purkautua.
Eli tyttö menee nukkumaan silloin kun käsketään, herää päivähoitoon aina innoissaan "tänään näen taas Milan ja Veeran ja Aaidan ja me sovittiin että leikitään kotia/kesämökkiä/huvipuistoa yms"
Kun minä tai mies haemme tytön, niin harmittelee usein että olisi halunnut jäädä leikkimään. Ei kuitenkaan huuda/muuten osoita mieltään.
Kaupassa ei pyydä viikolla mitään, kun tietää että herkkupäivät on lauantai ja sunnuntai. Viikolla joskus teemme lettuja tai korvapuusteja.
Oikeastaan ainoa kerta kun tyttö kiukutteli kunnolla vauvaiän jälkeen oli se, kun paras ystävä sai korvanreiät- ja korut ja tyttömme ei saanut. Mielestäni sen aika on aikaisintaan sitten, kun menee ekaluokalle, jos yhä haluaa korut. Silloin huusi että olen "kakkapää" ja paiskasi huoneensa oven kiinni. Hetken päästä tuli ulos itkien ja pyysi anteeksi.
Minua huolestuttaa se, kun koulu alkaa. Lähetänkö sinne liian "nössön" tytön joka ei osaa pitää puoliaan? Mitä tässä kannattaisi tehdä?
Kommentit (28)
Minulla on myös kiltti tytär, mutta koska valitettavasti muut lapset ovat yleensä vähemmän kilttejä, veimme hänet harrastamaan kamppailulajeja, että oppisi jämäkämmäksi. Niistä on ollutkin hyötyä, on oppinut puolustamaan itseään paremmin, vaikka vieläkin on usein ”liian” kiltti oman mittapuuni mukaan. Olen itsekin näitä liian kilttejä ihmisiä ja kulkenut pitkän tien ennen kuin olen oppinut pitämään puoleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ongelma on jos lapsi joustaa liikaa ystävien kanssa leikeissä, muuten kannattaa vain nauttia lapsen rauhallisuudesta.
Tosin jäin kyllä miettimään, että missä iässä siis lapsi suuttui siltä ettei saanut korvareikiä koska paras kaveri sai? Kun lapsesi on nyt vasta 4. Jos 2-3-vuotiaana, niin jäin kyllä miettimään että melko "pikkuvanhalta" kuulostaa, sillä tuon ikäiset ei kyllä yleensä vielä edes ymmärrä suuttua moisesta. Kiukut ovat enemmän tilannekohtaisia tunteenpurkauksia tuossa iässä, ja se että joku tuossa iässä kiukkuaa sellaisista aiheista mistä normaali 5-6-vuotias kiukkuaisi ei ole välttämättä hyvä merkki lapsen tunne-elämän kehityksen kannalta.
Mutta tämä viimeinen nyt tuli vain mieleeni. Sehän oli vain yksi pieni esimerkki elämästänne. Kaikki sellaiset "tyhmä" ja "kakkapää" haukut on meidän lapsilla ainakin alkaneet vasta yli 4-vuotiaina. Sitä ennen lapsi on enemmänkin ilmaissut sen tunteensa kuin yrittänyt haukkua toista oman pahan olon vuoksi.
No sehän on vain pikku lipsahdus tässä muuten niin mukavassa ap:n keksimässä tarinassa. Eipä takerruta yksityiskohtiin.
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi vaikuttaa kaiken kaikkiaan sopeutuvaiselta miellyttäjältä. Siinä on sekä hyviä että huonoja puolia.
Samaa mieltä. Itse olen tälläinen. Ei minua kiusattu, mutta tuohan on alkua sille "kiltille tytölle", "kympin tytölle", "äidin ja open lellikille". Kun saa paljon vahvistusta hyvästä ja kiltistä käytöksestä, saattaa käydä niin ettei osaa tai uskalla tuoda esille niitä ei-kilttejä tunteita ja ajatuksia. Sitten kasvaa pikkuhiljaa sellaiseksi miellyttäjäksi ja touhu menee helposti täydellisyyden tavoitteluksi. Toki päällisin puolin olen pärjännyt elämässä aina hyvin.
Siksi minä aina vähän hurraan, kun oma 4v tyttö ei ole aina vaan se "kiltti" tyttö.
Yläasteella meidän luokan suosituin tyttö oli tuollainen. Ei ollut kiusaamista meidän luokalla. Jotenkin hienoa miten valoisia jotkut voivat olla.
Vierailija kirjoitti:
Nauti kun olet saanut lapsen, jolla on mahtava luonne💖
"Luonne"? Jotain on pielessä, jos lapsi on aina tyytyväinen ja reipas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin samanlainen lapsi. Aina tyytyväinen, kaikki kävi, esimerkillisen tunnollinen ja aurinkoinen, koskaan en kiukkuillut, minulla ei ollut uhmaikää eikä murrosikää. Olin juuri sellainen kuin vanhempani halusivat. Se oli teatteria, valeminä. Psykoterapiassa olen käynyt 7 vuotta.
Meillä asuu myös tyytyväinen teini. Pienestä asti ollut todella helppo. Jossain vaiheessa vähän pelotti, miten arkana soputuu tähän maailmaan, mutta sekin on tainnut olla turhaa. En usko, että kukaan "kävelee" hänen ylitseen kovinkaan helposti. Koulusta ja harrastuksista tullut sellaista palautetta, että ei voi kuin olla ylpeä. Kerran koulussa joku poika oli yrittänyt jotain naljailla, mutta tyttö oli sanallisesti nujertanut pojan. Opettaja totesi, että periaatteessa hänen olisi pitänyt puuttua siihen sanailuun, mutta todellisuudessa tyttöni sanat olivat juuri ne mitä kyseinen poika ansaitsikin!
AP, sulla on ihana lapsi, anna hänen olla oma itsensä. Itselläni on kolme samanlaista, vanhin jo 17 ja nuorin 13 v. Ovat ystävällisiä ja rauhallisia, kaikki sujuu eikä ongelmia juurikaan ole. Murrosiän kuohunta on ollut vähäistä eikä mitään isoa draamaa ole ollut. Upeita nuoria.