***Helmikset viikonloppuun (pe-su) ****

Siskoni soitti eilen illalla, että vuotaa verta ja rvk oli jo 13+0. Vein rakkaan siskon lääkäriin yöllä, ja sitten ensiapuun ja keskenmenohan se oli :( Voi miten kurjalta tuntuu siskon puolesta, ja ehdin jo itsekin riemuita moneen otteeseen tädiksi tulemisesta. Mutta en nyt halua mässäillä tällä kurjuudella enempää, olen jo itkenyt silmät päästäni...siskollehan tämä vaikeinta on.



Yökyläilystä: Meidän esikoinen oli ekan (ja toistaiseksi vikan) kerran yhden yön yökylässä pari viikkoa vauvan syntymän jälkeen eli reilu 2-vuotiaana. Sitä ennen kyllä oli ollut kotona kaksin yötä isänsä kanssa, kun olin risteilyllä tms... Nyt esikoisen kohdalla tuntuu, että hän on valmis yökyläilemään esim. juuri tuon yhden yön kerrallaan mummolassa. Lapsilla on hyvät ja lämpimät suhteet isovanhempiinsa, nähdään ainakin kerran viikossa kummankin meidän vanhempia. Enkä halua rasittaa työelämässä paahtavia mummoja kohtuuttomasti.



Vauvaa ei ole aikomus viedä pitkään aikaan yöksi kyläilemään. Jos hoitajia tarvitaan, niin he saavat tulla meille. Mä olen jotenkin niin sidoksissa lapsiini, että en halua antaa varsinkaan pientä vauvaa muiden hoidettavaksi pitkäksi aikaa. Tietty jos omat voimat loppuu ihan totaalisesti, niin sitten... Tosin tämän kuopuksen kohdalla olen jo vähän rennompi, kun esikon jättäminen muiden hoiviin oli äärettömän vaikeaa....oli kait liian lyhyt napanuora ;o) Itse olin kova kyläluuta lapsena, mutta ei mua vauvana viety minnekään hoitoon, kyllä sitä ehtii vielä!



Nyt menen suihkuun ja nukkumaan, mukavaa viikonloppua kaikille.

Pikku-ukkelit nukkuu, ihana hiljaisuus!



Yökyläilystä: Mun täytyy myöntää, ettei meidän esikoinenkaan (2v2kk:tta) ole vielä ollut yötä pois kotoa. Mitään kummempia menohaluja mulla tai miehelläni ei vieläkään ole, mutta ajateltiin kesän aikana antaa Veeti ainakin kerran yökylään, kun mummit ja kummit sitä kilvan pyytelevät. Olimme mieheni kanssa pörränneet yhdessä jo seitsemän vuotta ennen Veetin syntymää, joten nyt on mukava ottaa ihan rauhallisesti lasten kanssa. Meillä molempien sukulaiset asuvat tässä 20km:n säteellä, joten lastenhoitoapua on kyllä saatavissa lähes aina kun sitä tarvitaan. Joonalle saa vielä kelvata äidin ja isin seura, kun en ole edes kokeillut kelpaako sille tuttipullo.



Kesälomalla ei aiota mitään ihmeempiä puuhailla tai matkustella. Mun vanhempien mökillä tulee varmaankin oltua ja saatamme piipahtaa laivaristeilyllä. Ja Ikeassa on päästävä käymään, mulla on kilometrin pituinen ostoslista laadittuna...



Meillä Joona ei osaa vielä kääntyillä suuntaan eikä toiseen, selällään makoilee kuitenkin sujuvasti. Vahingossa taisi meidän sängyllä yhtenä iltana pyörähtää kyljeltä mahalleen, mutta siinäpä se. Ja aika seurallinen tuo kölvi tuntuu olevan. Ei kovin kauan itsekseen istu sitterissä tai makoile vaunuissa jos joku ei ole jututtamassa. Mutta kun viitsii jututtaa, niin saa kyllä palkinnoksi niin ihanat kikatukset ja hihitykset=)



Birdylle onnittelut Saksaan muuton johdosta ja Fannylle hauskaa matkaa!



Taidan siirtyä sänkyyn lukemaan.

nonnu78 ja Joona 3.5kk

Siis kamalaa narinaa aamusta iltaan pojalla. mikään ei kelpaa :( sylissä joo viihtyy mut kokoajan pitäis olla jotain heiluttelua yms.



Mulla leipoo kohta ihan kokonaan kiinni -poika vaan tirisee ja narisee ja välillä huutaa ku sireeni .

Mä harkitsen vakavasti jo niitä kiinteitä vaikka Oskarihan nukkuu yöllä hyvin. Eka syöttö 4-5 h ja toka 3-4 h. En tiedä mikä v*****tu auttaa -nytkin istuu sylissä ja naRISEE ja kohta muuttuu ihan huudoksi. Yksin ei missään nimessä viihdy missää eikä ulkona eikä kylässä...

Niin eikä liinassakaan enää. tänä aamuna taisteltiin sitten sitäkin ja ei herralle kelpaa...

eilenkin naristiin ja ... nyt yltyyy taas huudoksi heippa

minkki kera tirisijän 3,5kk

Ensin mies oli 3 päivää työmatkalla ja mä lasten kanssa keskenäni. Todella rankkaa kyllä, kun koko ajan jompi kumpi tarvitsee jotain ja illalla, kun ovat menneet nukkumaan ja olisi muuten hetki aikaa hengähtää, niin sitten pitääkin tehdä kaikki rästiin jääneet kotityöt. Esikoinen täytti perjantaina 3 vuotta ja hiki hatussa olen vääntänyt täällä kakkuja yms. Synttäreitä juhlitaan 3 päivänä ja haluan tehdä tarjottavat itse, koska mun sisällä asuu pieni leipuri. Eilen oli ekat juhlat ja sen jälkeen sitte tein vielä täksi päiväksi kakkua klo 24 aikaan... Onneksi huomenna pidetään vain rääppiäiset. Mutta kyllä olen poikki, kun ei ollenkaan ehdi huilaamaan. Ensi viikolla en aio tehdä muuta kuin maata sohvalla (niin varmaan). Tänään kävin kuitenkin ekan kerran viime kesän jälkeen punttiksella ja olipa ihanaa! Nyt pitäis kyllä venytellä, etten ole huomenna ihan kankea. Ja tukkaa pitäis mennä föönaamaan yms. ennen kuin vieraat tulee.



YÖKYLÄILYSTÄ: Meillä esikoinen oli ekan kerran meistä vanhemmistaan yön erossa ollessaan reilun vuoden ikäinen, kun anoppi tuli häntä meille hoitamaan meidän ollessa omissa hääjuhlissamme =) En enää muista, koska oli ekan kerran yökylässä, mutta viime kesänä reilu 2-v ikäisenä oli ekan kerran 2 yötä isovanhemmillaan, kun oltiin miehen kanssa Tallinnassa. Päivisin ja iltaisin hänellä on kyllä käynyt hoitajia (mun ja miehen äidit, siskot ja mun kavereita) ja nykyään on yökylässä mun äidin luona ehkä joka toinen kuukausi yhden yön. Nyt kun mun äiti muutti kauemmas, saa poika olla siellä sitten kerralla 2 yötä, jos haluaa. Vaikka poika on jo 3-v, tulee mulle vieläkin heti häntä ikävä, kun erotaan. Napanuora on meilläkin vissiin aika lyhyt.



Helmi oli sen sijaan ekan kerran yökylässä 2 kk ikäisenä, kun oli mun siskolla yhden yön, että sain nukuttua vähän univelkaa pois. Just ja just raaskin olla tytöstä erossa, kun imetin hänet ennen unia siskollani ja siskoni toi Helmin sitten meille jo aamulla klo 9 aikaan. Ton kauemmin en halua olla Helmistä erossa. Mutta se ero on nyt tässä toisen lapsen kohdalla, että esikoista en olisi pystynyt antamaan alle 1-v iässä mihinkään yökylään. Ehkä napanuora Helmiin on hieman pidempi kuin esikoisen kanssa.



Meillä on esikoisella todella läheiset välit molempien isovanhempiensa kanssa, vaikka oli ekan kerran vanhemmistaan erossa vasta yli vuoden ikäisenä, joten mä olen kyllä henk. koht. sitä mieltä, ettei vauvana aloitetut yökyläilyt ole mikään ainoa keino siihen, että lapsella tulee olemaan hyvät välit isovanhempiin... Kyllä sitä vanhempanakin kerkeää yökyläillä. Mä aion lähteä nyt kesällä ekan kerran Helmin syntymän jälkeen viihteelle, mutta menen vain kavereiden kanssa ja mies jää kotiin hoitamaan lapsia. Varmaan kuitenkin viimeistään pikkujouluaikaan mennään miehen kanssa molemmat johonkin bileisiin ja silloin voitais viedä lapset yökylään, ettei tarvitse sitten aamulla herätä niin aikaisin. Kun se huono puoli on siinä, että kotiin tulee joku heitä hoitamaan, että jos tulee itse yöllä myöhään kotiin, niin aamulla saattaa väsyttää, jos esikoinen päättää herätä klo 7. Tietenkin hoitaja voisi jäädä meidän sohvalle yöksi ja hoitaa aamulla lapset. Se ois ehkä kätevintä.



Miten mä sain noin pitkän tekstin aikaiseksi aiheesta yökyläily. En tajua... Piti kaikkea muutakin kommentoida, mutta nyt on pakko lopettaa ja lähteä hommiin. Huomiseen!



T:Fassiloora ja Helmi