Lue keskustelun säännöt.
HS:n mielipidekirjoitus: Suren sitä, ettei tyttäreni halua lapsia enkä saa kokea isovanhemmuutta
17.10.2019 |
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006275194.html
"Tyttäremme on hyvässä avioliitossa. Hänellä ja hänen puolisollaan on vakituinen työ. He ovat päättäneet valita lapsettomuuden, osittain maailmantilanteen takia mutta paljolti myös omien antoisien harrastustensa vuoksi. En halua kiistää heidän oikeuttaan tehdä valintoja. Haluan kuitenkin tehdä näkyväksi myös meidän varjossa olevien tunteet, kun menetämme isovanhemmuuden.
On luonnollista ikävöidä lapsenlapsia. Kun isovanhemmiksi päässeet tuttavani kertovat suhteista omiin lapsenlapsiinsa, tunnen osattomuutta. Ajatus, ettei lapsenlapsia tulisi olemaan koskaan, on surullinen."
Niin! Eikö tunnekylmät ja itsekkäät velat todellakaan ajattele ollenkaan tuota asiaa?
Kommentit (62)
No ihan aiheellinen tuo kirjoitus on, ei siinä minusta syyllistetä. Ilman muuta voi tuntea surua siitä, että omat lapset eivät lapsia saa tai edes halua. Ja minusta se on asia, mistä on ihan hyvä puhua. Kyllä se sukupolvien ketju ja perhe ja suku ovat merkityksellisiä asioita, vaikka jokainen tottakai itse tekee valinnan haluaako lasta yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomuus on merkittävin ekoteko, mikä näissä ketjuissa pakkaa unohtumaan.
Vierailija kirjoitti:
No ihan aiheellinen tuo kirjoitus on, ei siinä minusta syyllistetä. Ilman muuta voi tuntea surua siitä, että omat lapset eivät lapsia saa tai edes halua. Ja minusta se on asia, mistä on ihan hyvä puhua. Kyllä se sukupolvien ketju ja perhe ja suku ovat merkityksellisiä asioita, vaikka jokainen tottakai itse tekee valinnan haluaako lasta yrittää.
Olen miettinyt ihan samaa. Että mahtaako nuoret aikuiset suuremmissa määrin ymmärtää sitä, että vanhemmalla iällä se oma perhe saa ihan uusia merkityksiä. Eletään niin hetkessä, ja mihinkään väliin lapsi ei tunnu ajatuksena sopivan. Eikä tämäkään ole syyllistämistä, vaan enemmän pohdintaa.
Itse olen 41v, vanhin lapseni kohta täysi-ikäinen, nuorin vielä alakoulussa. Ja kyllä jotenkin mitä enemmän ikää tulee, sitä paremmalta tuntuu olla osana sukupolvien ketjua kuten kirjoitit. On vielä ne omat vanhemmat, ja on ne omat lapset, ja toki toivottavasti jossain vaiheessa lapsenlapsiakin. Se on rikkaus, kuulua johonkin.
Onneksi saadaan pian keinokohdut. Valtio voi alkaa kasvattamaan puuttuvat kansalaiset/veronmaksajat ihan itse, vanhemmat voidaan skipata täysin. Geenimuuntelulla lapsista voidaan myös tehdä juuri sopivia superihmisiä tulevaisuudessa tarvittaviin työtehtäviin.
Jokaisella on oikeus suruun. Sen sijaan tuon tunteen paljastaminen lapselle olisi vain itsekästä ja typerää, siitä tulisi vain kaikille pahempi mieli. Kannattaa mieluummin avautua vaikka ulkopuoliselle psykologille jos ei meinaa oppia elämään lapsenlapsettomuuden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin surisin jos omat lapseni eivät saisi lapsia. Niin valtava rikkaus heidän olemassaolonsa minulle on, että haluaisin heidän saavan kokea samaa. Ja haluaisin nähdä, millaisia heidän lapsistaan tulisi. Lapsissa on minua ja miestäni ja piirteitä kauempaa suvusta, mutta silti he ovat niin ainutlaatuisia ja keskenään erilaisia omina itsenään.
Vielä asia ei ole ajankohtainen. Varamummoksi voisin hyvin myös ryhtyä, mutta käytännön toteutus olisi paljon hankalampaa, koska mieheni tuskin haluaisi vieraan perheen lapsia elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan aiheellinen tuo kirjoitus on, ei siinä minusta syyllistetä. Ilman muuta voi tuntea surua siitä, että omat lapset eivät lapsia saa tai edes halua. Ja minusta se on asia, mistä on ihan hyvä puhua. Kyllä se sukupolvien ketju ja perhe ja suku ovat merkityksellisiä asioita, vaikka jokainen tottakai itse tekee valinnan haluaako lasta yrittää.
Olen miettinyt ihan samaa. Että mahtaako nuoret aikuiset suuremmissa määrin ymmärtää sitä, että vanhemmalla iällä se oma perhe saa ihan uusia merkityksiä. Eletään niin hetkessä, ja mihinkään väliin lapsi ei tunnu ajatuksena sopivan. Eikä tämäkään ole syyllistämistä, vaan enemmän pohdintaa.
Itse olen 41v, vanhin lapseni kohta täysi-ikäinen, nuorin vielä alakoulussa. Ja kyllä jotenkin mitä enemmän ikää tulee, sitä paremmalta tuntuu olla osana sukupolvien ketjua kuten kirjoitit. On vielä ne omat vanhemmat, ja on ne omat lapset, ja toki toivottavasti jossain vaiheessa lapsenlapsiakin. Se on rikkaus, kuulua johonkin.
Kyllä suurin osa tajuaa ajatella tuota asiaa, useimmiten vapaaehtoisesti lapsettomat ovat ihan älykkäitä ihmisiä kuitenkin. Silti pelkästään elämän loppupään vuosien takia ei kannata uhrata niitä vuosia, joita elää nyt. Etenkin kun mikään ei takaa sitä, että saisi nauttia hyvistä väleistä ja kaikkien terveydestä sinne vanhuuteen asti.
Minulle vauvan saaminen ja lapsiperhe-elämä aiheuttaisivat itsetuhoisia ajatuksia ja koen, että elämäni olisi pilalla. Katkeroituisin, kun en voisi toteuttaa intohimojani kuten lapsettomana voin. En usko, että näistä lähtökohdista kykenisin tarjoamaan lapselle tarpeeksi hyvää elämää ja rakkautta niin, että olisimme erinomaisissa väleissä vuosikymmenten päästäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on niin ahnetta uhripaskaa ettei mitään rajaa. Pitäisi saada valita ei vain omasta puolestaan vaan muidenkin.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vain helpottunut, että omat lapseni eivät halua lapsia. Mulla on kaksi siskoa ja meillä kaikilla lapsia. Vanhempani olivat aikoinaan hyviä isovanhempia. Auttoivat paljon lastenhoidossa ja muussakin. Ja kuten palstalla monet ovat sanoneet, silloin tietenkin aikanaan lapset huolehtivat vanhoista vanhemmistaan. Vaan kuinkas kävikään? Molemmilla siskoillani on lapsenlapsia ja he haluavat vuorostaan olla hyviä isovanhempia kiireisten ja väsyneiden lastensa apuna. Ei heillä ole aikaa eikä voimia huolehtia vielä vanhemmistammekin. Lapsenlapsettomana minä ja lapsettomina lapseni huolehdimme.
Kaverini on sisarussarjastaan ainoa lapseton. Ei vapaaehtoisesti vaan siksi, ettei hedelmöityshoidotkaan auttaneet saamaan lasta. Myös hänen kohdallaan ikääntyvistä vanhemmista huolehtiminen on jäänyt sisaruksista ainoan lapsettoman harteille. Niillä, joilla on lapsia, ei ole aikaa eikä voimia.
Minulla on yksi sisko ja meillä molemmilla on lapsia. Ja lapsillamme erinomaiset isovanhemmat. Vaikka minulla ei olekaan lapsenlapsia ja siskollani on, pidän itsestäänselvänä, että sisko jakaa vanhemmistamme huolehtimisen kanssani puoliksi. Hän sai aikoinaan yhtä paljon apua vanhemmilta kuin minäkin ja on sen vuoksi velvollinen osallistumaan vanhemmista huolehtimiseen samalla panoksella kuin minäkin. En suostu ottamaan suurempaa roolia vain siksi, että minulla ei ole lapsenlapsia. On siskoni oma asiansa, miten hoitaa vanhuksista huolehtimisen lisäksi myös oman isovanhemmuutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sitten ainakin käyttää omaisuus viimeistä lanttia myöten, jos kerta suku siihen päättyy.
Ei sellainen ihminen tarvitse mitään ja hassaisi perinnön vai itseensä.
Muutenkin on ihan hyvä olla pitämättä enää yhteyttä suvun lopettajaan.
Toki jokaisella ihmisellä on oikeus elää kuten tahtoo, muttei sitä tukea tarvitse.
Eikö se rakkaus omaan lapseen pitäisi olla aika ehdotonta? Tässä rakkaudessa kuulostaa olevan paljon ehtoja. "En rakasta sinua enää, jos et tee minulle lapsenlapsia, etkä ansaitse minulta mitään hyvää." Tällainen ajatteluko on sitä vanhemmuuden tuomaa henkistä kasvua ja epäitsekkyyttä?
”Ohiksena kommentti: kyllä tulee, ja ihan vaan siksi, että kun huoltosuhde heikkenee eli yhä pienempi joukko työssäkäyviä elättää yhä suurempaa joukkoa eläkeläisiä, on veroprosenttia pakko kasvattaa roimasti, että saadaan rahaa yhteiskunnan palveluihin ja sosiaali- ja eläkemenoihin.”
Avainsana tässä on työllisen.
On aivan sama vaikka Suomeen tulisi huomenna miljoona uutta lasta, jos heistä ei tule työllisiä. Ja ei tule, koska automaatio ja robotisaatio tulevat viemään työpaikat.
Ja vielä Wikipediasta käsite ”taloudellinen huoltosuhde”:
”Taloudellinen huoltosuhde ilmaisee työttömien ja muiden työvoiman ulkopuolella olevien määrän suhteessa työllisten määrään. Edelliseen lasketaan mukaan 0–14-vuotiaat, opiskelijat, ase- tai siviilipalvelusta suorittavat, eläkeläiset sekä muut työvoiman ulkopuolella olevat, esimerkiksi omaa kotitalouttaan hoitavat. Työllisiksi luetaan kaikki 15–64-vuotiaat henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat ansiotyössä eivätkä olleet työnhakijoina.”
Eli työvoima ulkopuolisiin luetaan lapset, opiskelijat jne..kaikki elätettävät, ei vain eläkeläiset.
Ja niitä elätettäviä meillä tulee riittämään, koska muualta niitä otamme ja ihmiset eivät halua käydä töissä. Tämä ei ole ikäkohtainen ongelma vaan työhaluttomuus ongelma. Ja fakta on, että työpaikat vähenevät koko ajan.
Lapsia ei itse asiassa tarvitsisi tehdä lisää, vaan yhteiskunta voisi sopeutua vähenevään kasvuun ja supistukseen. Silloin myös luonnonvarat riittäisivät paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
”Ohiksena kommentti: kyllä tulee, ja ihan vaan siksi, että kun huoltosuhde heikkenee eli yhä pienempi joukko työssäkäyviä elättää yhä suurempaa joukkoa eläkeläisiä, on veroprosenttia pakko kasvattaa roimasti, että saadaan rahaa yhteiskunnan palveluihin ja sosiaali- ja eläkemenoihin.”
Avainsana tässä on työllisen.
On aivan sama vaikka Suomeen tulisi huomenna miljoona uutta lasta, jos heistä ei tule työllisiä. Ja ei tule, koska automaatio ja robotisaatio tulevat viemään työpaikat.
Ja vielä Wikipediasta käsite ”taloudellinen huoltosuhde”:
”Taloudellinen huoltosuhde ilmaisee työttömien ja muiden työvoiman ulkopuolella olevien määrän suhteessa työllisten määrään. Edelliseen lasketaan mukaan 0–14-vuotiaat, opiskelijat, ase- tai siviilipalvelusta suorittavat, eläkeläiset sekä muut työvoiman ulkopuolella olevat, esimerkiksi omaa kotitalouttaan hoitavat. Työllisiksi luetaan kaikki 15–64-vuotiaat henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat ansiotyössä eivätkä olleet työnhakijoina.”
Eli työvoima ulkopuolisiin luetaan lapset, opiskelijat jne..kaikki elätettävät, ei vain eläkeläiset.
Ja niitä elätettäviä meillä tulee riittämään, koska muualta niitä otamme ja ihmiset eivät halua käydä töissä. Tämä ei ole ikäkohtainen ongelma vaan työhaluttomuus ongelma. Ja fakta on, että työpaikat vähenevät koko ajan.
Lapsia ei itse asiassa tarvitsisi tehdä lisää, vaan yhteiskunta voisi sopeutua vähenevään kasvuun ja supistukseen. Silloin myös luonnonvarat riittäisivät paremmin.
No siis matikkahan pitää lopusta huolen. Jos sitä rahaa ei ole ylenpalttiseen ei-töitätekevien ylöspitoon, sitä ei siis jatketa.
Jos ei jotain vallan ihmeellistä tässä maassa tapahdu, oikeasti palkkansa arvoisten ihmisten kannattaa muuttaa johonkin muuhun maahan ja antaa tämän Suomen paskan kaatua lopullisesti.
Miksi suunnitella tulevaisuutta, josta ei voi koskaan varma kuten niistä lapsenlapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä läpi sukupolvien on perustunut jatkuvuuteen. Olen saanut ensimmäisen lapsen täyttäessäni 20 v ja nuorin syntyi ollessani 40 v. Nuorimmaisesta ajattelin, hän voisi jo olla lapsenlapseni. Suurta rakkautta olen tuntenut jokaista lastani kohtaan. Rakkaus muuttuu erilaiseksi heidän kasvaessaan. Toivon lapsenlapsia. Uskon jatkuvuuteen. Ainakin minulle on tärkeää saada tuntea jo eläessäni, että olen saanut jotain hyvää aikaiseksi. Työ ei ole koskaan antanut mitään sellaista, kuin aika oman lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ansiotuloverotus 50:een prosenttiin, jokaisesta lapsesta vaikkapa 10 % alennus. Katotaan, rupeeko tulemaan lapsia. Tällä tavalla velatkin kantaisivat paremmin kortensa kekoon yhteiskunnan puolesta.
Voit toki fantasioida tuollaisista asioista, mutta ei niitä tule tapahtumaan. Minua ihmetyttää, mistä on noussut tämä käsittämätön tarve painostaa muita ihmisiä hankkimaan lapsia. Tehköön jokainen itse niin monta kuin haluaa, mutta yhteiskunnan ei tule painostaa yhdenkään lapsen hankkimiseen.
Kenenkään ei tule painostaa ketään, totta, yhteiskunta voisi kyllä kannustaa paremmin, mutta tuon kirjoittajan todellisuustaju on täysin poissa käytöstä, säälittävää.
Ohiksena pakko sanoa, että sinulla tässä on säälittävä käsitys yhteiskuntamme taloudesta.
Millä ihmeellä luulet, että sosiaaliturva, eläkkeet ja palvelut maksetaan, kun aina vaan pienempi osuus vanhenevasta väestöstä käy töissä? Niin, se on pakko nostaa veroja. Ei siihen mitään sen kummempaa lapsiperheiden suosimista tai lapsettomien painostusta tarvita, ihaan vaan halu sälyttää koulutus, terveydenhoito ja sosiaaliturva...
Tässä yksioikoisessa lastentekoon patistelussa on monta ongelmaa. Yksi, jota monikaan ei tunnu ajattelevan on seuraava:
ennen muinoin ei ollut oikeastaan mitään väliä sillä, tekivätkö lapsia älykkäät vai tyhmät. Eikä sillä, olivatko heille syntyvät lapset puolestaan älykkäitä vai tyhmiä. Kaikenlaisilla älynlahjoilla varustetuille löytyi hommaa ja työtä sekä paikka elämässä.
Nyt on kaikki tämän(kin) suhteen aivan toisin. Tollukoille soveltuvia lapiohommia on tarjolla yhä vähemmän ja jo ihan päivittäinen selviäminen yhä monimutkaisemmaksi käyvässä yhteiskunnassa on oma urakkansa sekin.
On siis aivan joutavaa ja suorastaan vahingollista patistaa vaan lapsitehtailuun, miettimättä yhtään sitä, millaiset edellytykset syntyvillä lapsilla on edes tulla tuottavaksi kansalaiseksi ja veronmaksajaksi. Jokainen syntyvä tollukka, jolle ei löydy soveltuvaa työtä on yhteiskunnalle aina vain paheneva taakka. Ei pidä panostaa lapsissa(kaan) yksioikoisesti määrään vaan myös laatu tulee ottaa huomioon.
Onhan se varmasti surullista ja se on kirjoittajalle tärkeä asia, mutta kyllähän tuossa se vastuu ja päätös on vain ja ainoastaan sillä lapsella, joka on päättänyt jättää jälkikasvun tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan aiheellinen tuo kirjoitus on, ei siinä minusta syyllistetä. Ilman muuta voi tuntea surua siitä, että omat lapset eivät lapsia saa tai edes halua. Ja minusta se on asia, mistä on ihan hyvä puhua. Kyllä se sukupolvien ketju ja perhe ja suku ovat merkityksellisiä asioita, vaikka jokainen tottakai itse tekee valinnan haluaako lasta yrittää.
Olen miettinyt ihan samaa. Että mahtaako nuoret aikuiset suuremmissa määrin ymmärtää sitä, että vanhemmalla iällä se oma perhe saa ihan uusia merkityksiä. Eletään niin hetkessä, ja mihinkään väliin lapsi ei tunnu ajatuksena sopivan. Eikä tämäkään ole syyllistämistä, vaan enemmän pohdintaa.
Itse olen 41v, vanhin lapseni kohta täysi-ikäinen, nuorin vielä alakoulussa. Ja kyllä jotenkin mitä enemmän ikää tulee, sitä paremmalta tuntuu olla osana sukupolvien ketjua kuten kirjoitit. On vielä ne omat vanhemmat, ja on ne omat lapset, ja toki toivottavasti jossain vaiheessa lapsenlapsiakin. Se on rikkaus, kuulua johonkin.
Kyllä suurin osa tajuaa ajatella tuota asiaa, useimmiten vapaaehtoisesti lapsettomat ovat ihan älykkäitä ihmisiä kuitenkin. Silti pelkästään elämän loppupään vuosien takia ei kannata uhrata niitä vuosia, joita elää nyt. Etenkin kun mikään ei takaa sitä, että saisi nauttia hyvistä väleistä ja kaikkien terveydestä sinne vanhuuteen asti.
Minulle vauvan saaminen ja lapsiperhe-elämä aiheuttaisivat itsetuhoisia ajatuksia ja koen, että elämäni olisi pilalla. Katkeroituisin, kun en voisi toteuttaa intohimojani kuten lapsettomana voin. En usko, että näistä lähtökohdista kykenisin tarjoamaan lapselle tarpeeksi hyvää elämää ja rakkautta niin, että olisimme erinomaisissa väleissä vuosikymmenten päästäkin.
Meinaat että 41v on elämän loppupään vuosia elävä?
En ole tuo sama, mutta kyllä itselläkin se homman mielekkyys konkretisoitui siinä, kun lapset olivat kaikki koululaisia jo. Kun suhde muuttuu enemmän hoitamisesta jatkuvasti enemmän ja enemmän tasavertaiseksi.
Tällainen pakkomielle kertoo lähinnä siitä ettei itse osaa luoda merkityksellisiä ihmissuhteita. Jonkun pitää ne lapset synnyttää ja sitten vauvasta asti kasvattaa näille seuraksi. Maailma on kuitenkin lapsia täynnä. Jos pistäisi vähän itseään peliin niitä merkityksellisiä ihmissuhteita kaiken ikäisiin tulisi muutenkin kuin pakosta, silloin kun joku syntyy sukuun.
Vierailija kirjoitti:
Ansiotuloverotus 50:een prosenttiin, jokaisesta lapsesta vaikkapa 10 % alennus. Katotaan, rupeeko tulemaan lapsia. Tällä tavalla velatkin kantaisivat paremmin kortensa kekoon yhteiskunnan puolesta.
Lähtisivät Suomesta.
Hyvä, pohdiskeleva ja ratkaisua hakeva kirjoitus. Ap on koodannut siitä vain osan. Nimettömänä julkaistu varmaan juuri siksi, ettei lapsi tunnista. Ei vaikuta ihmiseltä, joka syyllistäisi lastaan. Tärkeä aihe tämäkin.