Lue keskustelun säännöt.
Naisen tuska, kun ei saa lapsenlapsia. Linkki
17.10.2019 |
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/e9343628-1c83-4d76-a8f5-60aa60fca26c
Tosiaan, kyllä heille pitäisi saada jotain vertaistukiryhmiä. Uskon, että tuo on ihan yhtä suuri kriisi, kuin se, että ei saa lapsia, vaikka haluaisi.
Minusta tuntuu siltä, että kaikki mummelit puhuvat aina lapsenlapsistaan. Se on heidän lähes ainoa elämänsisältönsä.
Kyllä siinä sitten taatusti lapsenlapseton tuntee valtavaa osattomuutta ja tyhjyyttä.
Itse tunnen 2 avioparia, joilla molemmilla pareilla on 2 lasta, jotka eivät saaneet lapsia. (ovat nyt yli lapsentekoiän). Tämä on järkytys heidän vanhemmilleen, vaikka sitä eivät suoraan lapsilleen kaadakaan.
Siinä on niin paljon kaikkea. Esim ei ole lapsenlasta hellittäväksi, ei mitään juteltavaa ja yhteistä lapsenlapsiasiaa ikätovereiden kanssa, suvun vanhoista asioista ei sitten enää jatkossa ole kiinnostunut kukaan. Sukuhautaa ei hoida lasten jälkeen enää kukaan, omat rakkaat perinnöt menevät joskus vieraalle (mökit ja korut ja valokuvat jne)
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis suurin huoli on, että mihin mökit ja muu maallinen omaisuus menee. Voi hohhoijjaa, mitä väliä sillä on kun ette ole näkemässä mitä niille maallisille asioille tapahtuu? Vai onko se taas sitä itsekästä ajattelua, että halutaan vain, että jonkun mökin/talon kautta joku muistelisi jotain isoisoisomummia? Luulisi, että enemmän kiinnostaa henkinen pääoma, mitä lapsilleen ja mahdollisesti lapsenlapsilleen jättää, jotta pärjäävät elämässään, ei tavara ja omistukset. Huvittavaa todella.
Jatkuvasti jamkutatte tätä mökkiasiaa. Tämä on vain yksi pieni asia, joka mainittiin. Kateelliset!
Kyllähän se harmittaa. Mökkiä on kunnostettu rakkaudella jälkipolvia varten. Niitä rakkaita tulevia sukupolvia varten.
Se on aivan varma, että jossain vaiheessa sukupolvien ketjussa tulee eteen tilanne, että mökin perivä on hurvelo, joka ryyppää/rällää omaisuutensa menemään. Tai sitten se perillinen on muuten vaan niin erihenkinen elämäntavoiltaan, ettei häntä mökkeily kiinnosta vaan pistää myyntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikkien etu ole hankkia lapsia. Niistäkin voi tulla mitä vain hulttioita.
Omaisuudella ei ole mitään väliä kuoleman jälkeen.
Jokin jälkeen jäänyt hulttiopoika myy sun perintökorut ja juo myös perintötalorahat.
Ihan samantekevää onko kuoleman jälkeen lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis suurin huoli on, että mihin mökit ja muu maallinen omaisuus menee. Voi hohhoijjaa, mitä väliä sillä on kun ette ole näkemässä mitä niille maallisille asioille tapahtuu? Vai onko se taas sitä itsekästä ajattelua, että halutaan vain, että jonkun mökin/talon kautta joku muistelisi jotain isoisoisomummia? Luulisi, että enemmän kiinnostaa henkinen pääoma, mitä lapsilleen ja mahdollisesti lapsenlapsilleen jättää, jotta pärjäävät elämässään, ei tavara ja omistukset. Huvittavaa todella.
Jatkuvasti jamkutatte tätä mökkiasiaa. Tämä on vain yksi pieni asia, joka mainittiin. Kateelliset!
Kyllähän se harmittaa. Mökkiä on kunnostettu rakkaudella jälkipolvia varten. Niitä rakkaita tulevia sukupolvia varten.
No miksi sitä on kunnostettu jälkipolville? Jälkipolvia ei välttämättä kiinnosta pätkääkään. Suomi on täynnä pystyyn lahoavia mökkejä, jotka ovat lähinnä taakka omistajilleen. Alkakaa elää itseänne varten eikä jälkipolvia, niin ne jälkipolvetkin tekee.
Surra saa mutta syyllistää ei! Elämässä voi olla lapsia, jotka eivät ole omia lapsenlapsia mutta ovat silti läheisiä. Omasta mutsistani ei ehkä koskaan tule mummoa siten, että saisi biologisia lapsenlapsia. Onneksi hän ei syyllistä, vaan on aina sanonut, että vaikka hän mielellään olisi mummo, ei lapsia pidä hankkia kenenkään muun takia. Ja onneksi hänen elämässään on sukulaisten lapsia ja hän on harrastuksen kautta tavannut perheen, jossa isovanhemmat asuvat muualla, joten hän on "varamummona" kyseisen perheen lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vai että ihan "elämän osattomuus". Naurettavaa kitinää, tainnut päästä helpolla ja kaikki mennyt kuten itse suunnitellut tähän asti.
Kyllä, vaikka vanhemmat polvet jaksavat paasata miten on kestetty ja raadettu, on täytynyt oppia selviytymään asioista, joista nykypullamössöllä ei ole tietoakaan, silti, missä on pettymystensietokyky? Luulisi näiden parkkiintuneiden pystyvän hyväksymään elämä sellaisenaan ja olisi varmaan jo taitoja käsitellä näitä osattomuuden tunteita. Vai onko sittenkin kyse uhriutumisesta, vastoinkäymisten liioittelusta alusta loppuun...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis suurin huoli on, että mihin mökit ja muu maallinen omaisuus menee. Voi hohhoijjaa, mitä väliä sillä on kun ette ole näkemässä mitä niille maallisille asioille tapahtuu? Vai onko se taas sitä itsekästä ajattelua, että halutaan vain, että jonkun mökin/talon kautta joku muistelisi jotain isoisoisomummia? Luulisi, että enemmän kiinnostaa henkinen pääoma, mitä lapsilleen ja mahdollisesti lapsenlapsilleen jättää, jotta pärjäävät elämässään, ei tavara ja omistukset. Huvittavaa todella.
Jatkuvasti jamkutatte tätä mökkiasiaa. Tämä on vain yksi pieni asia, joka mainittiin. Kateelliset!
Kyllähän se harmittaa. Mökkiä on kunnostettu rakkaudella jälkipolvia varten. Niitä rakkaita tulevia sukupolvia varten.
Se on aivan varma, että jossain vaiheessa sukupolvien ketjussa tulee eteen tilanne, että mökin perivä on hurvelo, joka ryyppää/rällää omaisuutensa menemään. Tai sitten se perillinen on muuten vaan niin erihenkinen elämäntavoiltaan, ettei häntä mökkeily kiinnosta vaan pistää myyntiin.
Tällöin kannattaa testamentata lapsenlapsille :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis suurin huoli on, että mihin mökit ja muu maallinen omaisuus menee. Voi hohhoijjaa, mitä väliä sillä on kun ette ole näkemässä mitä niille maallisille asioille tapahtuu? Vai onko se taas sitä itsekästä ajattelua, että halutaan vain, että jonkun mökin/talon kautta joku muistelisi jotain isoisoisomummia? Luulisi, että enemmän kiinnostaa henkinen pääoma, mitä lapsilleen ja mahdollisesti lapsenlapsilleen jättää, jotta pärjäävät elämässään, ei tavara ja omistukset. Huvittavaa todella.
Jatkuvasti jamkutatte tätä mökkiasiaa. Tämä on vain yksi pieni asia, joka mainittiin. Kateelliset!
Kyllähän se harmittaa. Mökkiä on kunnostettu rakkaudella jälkipolvia varten. Niitä rakkaita tulevia sukupolvia varten.
No miksi sitä on kunnostettu jälkipolville? Jälkipolvia ei välttämättä kiinnosta pätkääkään. Suomi on täynnä pystyyn lahoavia mökkejä, jotka ovat lähinnä taakka omistajilleen. Alkakaa elää itseänne varten eikä jälkipolvia, niin ne jälkipolvetkin tekee.
Edeltävät polvet ovat säästäneet jälkipolville.
Ei ole oikein käyttää itse vaan reilua antaa mennä suvussa jälkipolville
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis suurin huoli on, että mihin mökit ja muu maallinen omaisuus menee. Voi hohhoijjaa, mitä väliä sillä on kun ette ole näkemässä mitä niille maallisille asioille tapahtuu? Vai onko se taas sitä itsekästä ajattelua, että halutaan vain, että jonkun mökin/talon kautta joku muistelisi jotain isoisoisomummia? Luulisi, että enemmän kiinnostaa henkinen pääoma, mitä lapsilleen ja mahdollisesti lapsenlapsilleen jättää, jotta pärjäävät elämässään, ei tavara ja omistukset. Huvittavaa todella.
Jatkuvasti jamkutatte tätä mökkiasiaa. Tämä on vain yksi pieni asia, joka mainittiin. Kateelliset!
Kyllähän se harmittaa. Mökkiä on kunnostettu rakkaudella jälkipolvia varten. Niitä rakkaita tulevia sukupolvia varten.
Se on aivan varma, että jossain vaiheessa sukupolvien ketjussa tulee eteen tilanne, että mökin perivä on hurvelo, joka ryyppää/rällää omaisuutensa menemään. Tai sitten se perillinen on muuten vaan niin erihenkinen elämäntavoiltaan, ettei häntä mökkeily kiinnosta vaan pistää myyntiin.
Voi hyvin olla.
Jotkin maatilat ovat kyllä olleet samassa suvussa vuosisatoja.
En tajua miksei niitä kiinteistöjä, mökkejä ja koruja voi myydä jo itse pois, jos näyttää ettei lapsenlapsia ole tulossa. Tai jos oma lapsi sen mökin haluaa, niin ei kai sillä oikeasti oman kuoleman jälkeen ole mitään väliä kuka siellä mökissä sitten asustaa? Saako lapsi, jolla ei ole omia lapsia, koskaan hankkiutua eroon tästä "suvun tärkeästä omaisuudesta", vai pitääkö sitä säilyttää vain sen takia että joku muori joskus on päättänyt sellaisen hankkia? Pirun ruma kahvikuppisettikin siellä aikuisen lapsen kaapissa pölyttymässä seuraavat 50 vuotta, koska Irma-mamma sen ostanut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin ruinattiin lastenlasta, ja kun niitä saivat, kiinnostus lopahti siihen. Hankalan työtilanteen vuoksi lapset olivat viime kesänä yhden(!) yön mummolassa, ja mummo kertoi miten oli heti soittanut mummokaverilleen ja jutelleet miten raskasta tämä lastenhoito onkaan. Jatkoivat myöhemmin viestittelyä whatsappilla, mummo oikein hehkui kertoessaan tästä. Muuten ei kiinnosta. Nyt he rentoutuvat mökillä, meillä oli syysloma ja pienet koululaiset keskenään kotona. Kovat järjestelyt milloin voi soittaa isälle ja milloin äidille, milloin ei pystytä vastaamaan puhelimeen, jonkun pitää varmistaa että ovat syöneet ym. Ei mummoa eikä ukkia kiinnosta esimerkiksi tulla hoitamaan heitä, ei yhtenäkään päivänä. Mökillähän täytyy haravoida ja katsella rauhassa syksyistä luontoa.
Voi toivottavasti saan lastenlapsia. Kamalan ikävä ajatus, että ei olisi tulossa niitä ihania jouluja, jotka voi kokea vain lasten kanssa, ei tulisi koskaan lastenlapsia yökylään mummolaan, ei saisi lukea heille iltasatuja, leipoa yhdessä, käydä retkillä, uimassa, hiihtämässä, katsoa elokuvia, seurata heidän kasvuaan. Kyllä minun elämääni niin vahvasti kuuluu perhe, että ahdistaa ajatuskin, että jäisi ilman lastenlapsia. Onneksi aikuistuvat lapseni ovat itse kertoneet, että kyllä suunnitelmissa perhe on. Eihän sitä tiedä saako lapsia varmasti, mutta toivotaan. Kyllä adoptiolapsenlapset kelpaa yhtä hyvin, en tekisi mitään eroa.
En todellakaan ikinä painostaisi lapsiani hankkimaan lapsia, vaikkas sitä hartaasti toivonkin. En ole sanonut koskaan mitään siihen viittaavaakaan, mutta tottakai kun asiasta on ollut puhetta, olen sanonut, että onnellinen olen, jos saan yhdennkin lapsenlapsen ja autan niin paljon kuin pystyn. Mieheni joskus leikillään vihjailee nuorille, että älkäähän kovin pitkään lykätkö lastenhankintaa, että jaksaa pappakin vielä touhuta lasten kanssa. Uskon, että se on kriisinpaikka, jos ei toivomiaan lastenlapsia saakaan. Ei elämä tietenään siihen lopu, onhan toki paljon muutakin kivaa elämässä, mutta iso aukko siihen jää. Kaikkeen tottuu kuitenkin, mutta ehkä siitä tosiaan olisi hyvä saada puhua muiden samassa tilanteessa olevien kanssa.
Eikö tuo ole äidiltäsi aivan inhimillistä. Alkoholisti kärsii siitä, että ei pääse eroon alkoholista.
Onneksi suvussani ei ole alkoholisteja kuin isoisovanhemmissa, jotka kuolleet jo 30-luvulla. Jälkipolvet ottivat opikseen eikä koskeneet alkoholiin.