Lue keskustelun säännöt.
Naisen tuska, kun ei saa lapsenlapsia. Linkki
17.10.2019 |
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/e9343628-1c83-4d76-a8f5-60aa60fca26c
Tosiaan, kyllä heille pitäisi saada jotain vertaistukiryhmiä. Uskon, että tuo on ihan yhtä suuri kriisi, kuin se, että ei saa lapsia, vaikka haluaisi.
Minusta tuntuu siltä, että kaikki mummelit puhuvat aina lapsenlapsistaan. Se on heidän lähes ainoa elämänsisältönsä.
Kyllä siinä sitten taatusti lapsenlapseton tuntee valtavaa osattomuutta ja tyhjyyttä.
Itse tunnen 2 avioparia, joilla molemmilla pareilla on 2 lasta, jotka eivät saaneet lapsia. (ovat nyt yli lapsentekoiän). Tämä on järkytys heidän vanhemmilleen, vaikka sitä eivät suoraan lapsilleen kaadakaan.
Siinä on niin paljon kaikkea. Esim ei ole lapsenlasta hellittäväksi, ei mitään juteltavaa ja yhteistä lapsenlapsiasiaa ikätovereiden kanssa, suvun vanhoista asioista ei sitten enää jatkossa ole kiinnostunut kukaan. Sukuhautaa ei hoida lasten jälkeen enää kukaan, omat rakkaat perinnöt menevät joskus vieraalle (mökit ja korut ja valokuvat jne)
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt on pakko saada niitä lapsenlapsia, niin se pitää itse sitten hoitaa niin, että aloittaa oman lastenteon jo parikymppisenä ja tekee noin 10 lasta. Koska silloin suurella todennäköisyydellä edes yksi niistä kymmenestä lapsesta saa joskus lapsia. Turha ulista ettei tule lapsenlapsia, jos ei ole itse asiaan kunnolla panostanut.
Mun isomummo teki juurikin 10 lasta. 8 eli aikuisiksi.
Hän eli kasikymppiseksi ja hänellä oli eläessään vain 1 lapsenlapsi. Toinen syntyi vielä hänen jo kuoltua.
Sitähän minä sanoin. Saa erittäin todennäköisesti ainakin sen yhden. Eikö se yksi nyt sitten riitäkään?
. No, aika tipalla oli, että hän edes sen yhden ehti nähdä, vaikka 10 lasta oli itse synnyttänyt.
Kerron kaikista kahdeksasta:
-1 kuoli sodassa
- 2 ei saanut puolisoa
- 2 ei saanut yrityksestä huolimatta jälkeläisiä.
- 1 kuoli nuorena syöpään
- 2 sai kumpikin yhden lapsen. (toinen vasta Isomummoni kuoltua)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mökit ja korut menee vieraille."
Ei liene ihmisen ongelmat kovin suuria jos noissa mökeissä ja koruissa on se suurin huoli.
Ymmärrän kyllä muuten hyvin surun, joka voi tulla lasten/lastenlasten puuttumisesta omassa elämässä.
Meillä ei ole isovanhempia lähellä ja mielelläni ottaisin lapsille jonkun varamummon tai papan. En hoitoavuksi, mutta siihen että olisi kontaktia eri ikäisiin ihmisiin. On vain niin etten oikein uskalla tällaista lähteä mistään kuuluttelemaan. Hirveän monet vanhemmat ihmiset on pirun vaikeita luonteeltaan. Sellaista "minä tiedän asiat paremmin ja saan sanoa suoraan koska olen tämän ikäinen" -asennetta. En sitten uskalla oikein kysellä tällaista mistään. Haluaisin lapsille positiivista ja iloista seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Siis teistä osan mielestä vanhus ei saisi surra lapsenlapsettomuuttaan.
Olette kohtuuttomia!
Aivan varmasti se on yhtä suuri suru kuin lapsettomuus.
Miksi ei sitä saisi surra? Ei tunteitaan voi tukahduttaa.
Ja tämä on aivan eri asia kuin se, että pakottaa tai painostaa lapsensa tekemään lapsenlapsia.
No ei kyllä taatusti ole yhtä suuri suru kuin lapsettomuus! On saanut hoitaa vauvaa, taaperoa, kasvattaa, tehdä kaikkea hauskaa lapsen kanssa, nähdä lapsen kasvavan aikuiseksi...kaikki eivät saa tuota ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt on pakko saada niitä lapsenlapsia, niin se pitää itse sitten hoitaa niin, että aloittaa oman lastenteon jo parikymppisenä ja tekee noin 10 lasta. Koska silloin suurella todennäköisyydellä edes yksi niistä kymmenestä lapsesta saa joskus lapsia. Turha ulista ettei tule lapsenlapsia, jos ei ole itse asiaan kunnolla panostanut.
Meillä molempien vanhemmat kitisi ja mankui lapsenlapsia. Kun viimein saivat lapsenlapsen vuosien kitinän jälkeen, mitään mielenkiintoa lasta kotaan ei ollut. Myöhemmin syntyi vielä toinen ja tämäkään ei kiinnosta.
Eivät halua kyläillä, eivät ole kertakaan hoitaneet, eivät mitenkään auttaneet hätätilanteissa ja lapset ei kiinnosta tippakaan.
Mutta SE kiinnostaa, että mummokavereille kehutaan ja keksitään tarinaa miten paljon hoidetaan lapsenlapsia ja miten ne on tärkeitä (paitsi ettei ole) ja niistä postataan kuvia someen ja lässytetään, ihan että MUUT näkisi miten he on niin aktiivisia ja osallistuvia.Viimeksi nähtty mun vanhempia 3v sitten ja appiksia 2v sitten. Somen perustella ”hoitavat jatkuvasti” ja ovat tiiviisti mukaba. Yeah right.
Vatuttaa, ja paljon, mutta minkäs teet, tää on nykyajan leikki-isovanhemmuutta.
Ai jaa. Minä taas olen jo nyt luvannut yeineilleni, että jos olen kunnossa, hoidan kyllä heidän lapsiaan, minkä jaksan, että vanhemmat saa levätä.
Näin teki äitini ja näin teki isoäitini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en kehtaa tunnustaa kenellekään, että en kaipaa lapsenlapsia. Tykkään ja rakastan lapsia ja tiedän, että varmaan sekoan onnesta, jos joskus lapsenlapsen saan, mutta siltikään en niitä kaipaa. Olen ihan tyytyväinen, vaikka kukaan lapsistani ei lisäänny. En oikeastaan jaksaisi enää hoitaa ja huolehtia, vaikka kyse olisi omasta lapsenlapsesta.
Juu, tiedän, tiedän, että vanhempien kuuluu hoitaa jälkikasvunsa, mutta mukavahan se olisi mummonkin osallistua jotenkin lapsenlapsen elämään. Tuntuu vain, ettei jaksa.
Onneksi ei ole minun asia päättää, tuleeko minusta joskus mummi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis teistä osan mielestä vanhus ei saisi surra lapsenlapsettomuuttaan.
Olette kohtuuttomia!
Aivan varmasti se on yhtä suuri suru kuin lapsettomuus.
Miksi ei sitä saisi surra? Ei tunteitaan voi tukahduttaa.
Ja tämä on aivan eri asia kuin se, että pakottaa tai painostaa lapsensa tekemään lapsenlapsia.
No ei kyllä taatusti ole yhtä suuri suru kuin lapsettomuus! On saanut hoitaa vauvaa, taaperoa, kasvattaa, tehdä kaikkea hauskaa lapsen kanssa, nähdä lapsen kasvavan aikuiseksi...kaikki eivät saa tuota ollenkaan.
Lapseton ei tiedä oikeasti, minkä menettää mutta lapsenlapseton tietää, minkä menettää, kun ei oo lapsenlapsia. (siis ihminen ei tiedä, miten ihania oikeasti ovat omat lapset ja lapsenlapset. Sitä rakkautta ei voi etukäteen tietää)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä ymmärrän lapsenlapsetonta. Seuraan esim. sisartani, jolla on jo lastenlapsia ja kyllä hänen ja miehensä elämässä lastenlapset ovat todella tärkeällä sijalla. On heillä muutakin elämänsisältöä, harrastavat monenlaista, on ystäviä ja muuta sukua, mutta kyllä lastenlapset menevät kaiken edelle. Äitini on jo kohta ysikymppinen ja huonokuntoinen, muuta elämänsisältöä ei enää juuri olekaan kuin lasten ja lastenlasten vierailut ja puhelut, mutta ne pitävät hänet virkeänä. Aina on joku, joka käy mummolla kahvilla, vie hänet ajelulle tai vähän ulkoilemaan, näyttää uusia valokuvia, muistelee menneitä. Kaikkein onnellisin mummo on kun suvun pienimmät käyvät, nytkin syntyi juuri sukuun vauva ja isomummo odottaa milloin pääsee näkemään tulokkaan. Kuva on jo kirjahyllyssä kymmenien muiden kuvien joukossa ja hän esittelee sitä kaikille.
Ei ketään voi tietenkään velvoittaa hankkimaan lapsia, ellei niitä halua. Mutta ymmärrystä voi silti osoittaa niille, jotka jäävät isovanhemmuudesta paitsi. Toivon todella, että saan itse joskus lastenlapsia. Onneksi on tullut tehtyä useampi lapsi, on paremmat mahdollisuudet päästä mummoksi. Ainakin yksi on ilmoittanut, että haluaa ehdottomasti lapsia ja mieluummin alle kuin yli 30-v. Toivottavasti hän niitä saa.
Vierailija kirjoitti:
"Mökit ja korut menee vieraille."
Ei liene ihmisen ongelmat kovin suuria jos noissa mökeissä ja koruissa on se suurin huoli.
Ymmärrän kyllä muuten hyvin surun, joka voi tulla lasten/lastenlasten puuttumisesta omassa elämässä.
Onhan se Surullista, jos kauan suvussa kulkeneet rakkaat esineet menee muualle vieraalle.
Mutta tuo oli vain pieni esimerkki. Tärkeintä on rakkaus lapsenlapsiin tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt on pakko saada niitä lapsenlapsia, niin se pitää itse sitten hoitaa niin, että aloittaa oman lastenteon jo parikymppisenä ja tekee noin 10 lasta. Koska silloin suurella todennäköisyydellä edes yksi niistä kymmenestä lapsesta saa joskus lapsia. Turha ulista ettei tule lapsenlapsia, jos ei ole itse asiaan kunnolla panostanut.
Mun isomummo teki juurikin 10 lasta. 8 eli aikuisiksi.
Hän eli kasikymppiseksi ja hänellä oli eläessään vain 1 lapsenlapsi. Toinen syntyi vielä hänen jo kuoltua.
Sitähän minä sanoin. Saa erittäin todennäköisesti ainakin sen yhden. Eikö se yksi nyt sitten riitäkään?
. No, aika tipalla oli, että hän edes sen yhden ehti nähdä, vaikka 10 lasta oli itse synnyttänyt.
Kerron kaikista kahdeksasta:
-1 kuoli sodassa
- 2 ei saanut puolisoa
- 2 ei saanut yrityksestä huolimatta jälkeläisiä.
- 1 kuoli nuorena syöpään
- 2 sai kumpikin yhden lapsen. (toinen vasta Isomummoni kuoltua)
Surullisia kohtaloita tuossakin joukossa, varmasti kärsimystä riittänyt. Myöskin tämän takia lisääntyminen lastenlapset mielessä on järjetöntä. Toki ennen lapsia on tullut sen verran kun on sattunut tulemaan, maailma siinä mielessä muuttunut. Nykyään onneksi harkitaan enemmän ja pohditaan jopa niiden tulevien lapsien mahdollisuuksia selvitä elämässä ja sitä, onko edes mahdollisuuksia onnelliseen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Minä en kehtaa tunnustaa kenellekään, että en kaipaa lapsenlapsia. Tykkään ja rakastan lapsia ja tiedän, että varmaan sekoan onnesta, jos joskus lapsenlapsen saan, mutta siltikään en niitä kaipaa. Olen ihan tyytyväinen, vaikka kukaan lapsistani ei lisäänny. En oikeastaan jaksaisi enää hoitaa ja huolehtia, vaikka kyse olisi omasta lapsenlapsesta.
Juu, tiedän, tiedän, että vanhempien kuuluu hoitaa jälkikasvunsa, mutta mukavahan se olisi mummonkin osallistua jotenkin lapsenlapsen elämään. Tuntuu vain, ettei jaksa.
Onneksi ei ole minun asia päättää, tuleeko minusta joskus mummi.
Eihän kaikkien mummien tarvitse niin innokkaasti osallistua lastenlasten elämään. Meillä miehen äiti ei ole koskaan hoitanut lapsenlapsiaan, mutta on kyllä käynyt vierailulla meillä, tuonut tuliaisia, lukenut lapsille. Hän ei ole yhtä läheinen meidän lapsille kuin oma äitini, joka on paljon hoitanut heitä, mutta silti rakas ja haluavat nyt aikuisenakin pitää yhteyttä mummiin. Soittavat viikottain ja aina kun tulevat opiskelupaikkakunnaltaan käymään, on tärkeää, että käyvät mummia moikkaamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että tätä asiaa ei mitenkään korvaa vieraalle lapselle varamummona oleminen tms.
On se vaan niin jännää, kun itsekseen lapsen hankkivat naiset puolustelevat, että niitä miehen malleja on ympärillä: naisen veli eli eno, naapurin Aleksi ym. Jos isoäidillekään ei kelpaa lapsenlapsen "malli" niin miksi lapselle riittäisi joku ulkopuoilinen isän "malliksi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle voi hyvinkin käydä samoin. Aikaa ei ole hirveästi enää lastenlasten saamiseksi.
On se surullista ja laittaa miettimään monenlaista, ei vähiten omaa vanhuutta ja perinnön siirtymistä.Mikä siinä vanhuudessa pelottaa? Yksinäisyyskö vai se ettei ole hoitajaa? Mietitkö myös sitä, että myös sinun lapsistasi tulee niitä vanhuksia ja heillä on samankaltainen loppu edessä? Mihin sen perinnön pitäisi siirtyä? Käytä itse, vietä mukavaa elämää, huolehdi oman vanhuutesi hoidosta. Loput niille omille lapsillesi, heillä varmasti vielä elinvuosia edessä senkin jälkeen kun kasvat heinää.
Nykyään monia pelottaa ainakin yksinäisyys ja se, että kukaan ei pidä puolia, kun itse on hoitolaitoksissa eikä ymmärrä enää mistään mitään.
Se että on lapsenlapsia, ei mitenkään takaa että ne pitävät huolta kun olet vanha.
Kirjoittajalta ihan käsittämättömän itsekästä narinaa. On paljon perheitä, joihin kelpaisi varamummo. Jos haluaa voi osallistua monenlaiseen hyväntekeväisyystoimintaan joka kohdistuu lapsiperheisiin.
Lapsenlapset eivät ole mikään ihmisoikeus. Tää mummo ei kuitenkaan niitä hoitaisi kuin satunnaisesti.
Sepä se, kun ei näille mummoille kelpaa muut kuin omaa verta olevat lapset. Muista ei voi tykätä, eikä vieraiden lasten läsnöololle anneta mitään arvoa vaikka tapaisikin säännöllisesti. Joidenkin mielestä siinä omassa veressä piilee jotain suurta magiaa, mikä tekee ihmisestä helpommin rakastettavan ja hoidettavan. Ehkä he rakastavat vain itseään ja omien geenien jatkumoa. Moiset ihmiset saisivat jäädä kokonaan ilman jälkeläisiä, liian alkukantaista.
Mietipä, miksei päiväkodin tädit hoida ilmakseksi lapsia.
Ei Kukan nauti läheskään yhtä paljon vieraan lapsista kuin omista jälkeläisistään. Jälkeläisissä on jatkumo. He pysyvät matkassa mukana. Vieraan lapset muuttavat muualle ja siihen loppuu yhteys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi aloitus saa alanuolia. Pitäisikö mielestänne lapsenlapsetromalta kieltää suru?
Hänhän ei mitenkään syyllistänyt lapsiaan. Hän vain suree lapsenlapsettomuuttaan. Ja toivoo vertaistukiryhmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt on pakko saada niitä lapsenlapsia, niin se pitää itse sitten hoitaa niin, että aloittaa oman lastenteon jo parikymppisenä ja tekee noin 10 lasta. Koska silloin suurella todennäköisyydellä edes yksi niistä kymmenestä lapsesta saa joskus lapsia. Turha ulista ettei tule lapsenlapsia, jos ei ole itse asiaan kunnolla panostanut.
Meillä molempien vanhemmat kitisi ja mankui lapsenlapsia. Kun viimein saivat lapsenlapsen vuosien kitinän jälkeen, mitään mielenkiintoa lasta kotaan ei ollut. Myöhemmin syntyi vielä toinen ja tämäkään ei kiinnosta.
Eivät halua kyläillä, eivät ole kertakaan hoitaneet, eivät mitenkään auttaneet hätätilanteissa ja lapset ei kiinnosta tippakaan.
Mutta SE kiinnostaa, että mummokavereille kehutaan ja keksitään tarinaa miten paljon hoidetaan lapsenlapsia ja miten ne on tärkeitä (paitsi ettei ole) ja niistä postataan kuvia someen ja lässytetään, ihan että MUUT näkisi miten he on niin aktiivisia ja osallistuvia.Viimeksi nähtty mun vanhempia 3v sitten ja appiksia 2v sitten. Somen perustella ”hoitavat jatkuvasti” ja ovat tiiviisti mukaba. Yeah right.
Vatuttaa, ja paljon, mutta minkäs teet, tää on nykyajan leikki-isovanhemmuutta.
Ai jaa. Minä taas olen jo nyt luvannut yeineilleni, että jos olen kunnossa, hoidan kyllä heidän lapsiaan, minkä jaksan, että vanhemmat saa levätä.
Näin teki äitini ja näin teki isoäitini.
Joo mua isovanhemmat hoisivat paljon ja sanoin miestä. Mutta ne meidän vanhemmat kivasti katkaisi istsekkyyksissään sukupolvien auttamisketjun.
Onko lapsenlapset pelkkä egon jatke joillekin? Kuin uusi siisti auto tai muu lesoiltava asia?
Kannattaisi ehkä herätä nykypäivään ja yrittää hankkia tilannetajua jostain.
Minä ja siskoni ollaan vapaaehtoislapsettomia, ja meidän vanhemmat ovat sanoneet meille että ihan hyvä asia että olemme tehneet tämän päätöksen, ja että maailmassa on liikaa ihmisiä ja että säästetään syntymättömät lapset tulevaisuuden ympäristökatastrofeilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle voi hyvinkin käydä samoin. Aikaa ei ole hirveästi enää lastenlasten saamiseksi.
On se surullista ja laittaa miettimään monenlaista, ei vähiten omaa vanhuutta ja perinnön siirtymistä.Mikä siinä vanhuudessa pelottaa? Yksinäisyyskö vai se ettei ole hoitajaa? Mietitkö myös sitä, että myös sinun lapsistasi tulee niitä vanhuksia ja heillä on samankaltainen loppu edessä? Mihin sen perinnön pitäisi siirtyä? Käytä itse, vietä mukavaa elämää, huolehdi oman vanhuutesi hoidosta. Loput niille omille lapsillesi, heillä varmasti vielä elinvuosia edessä senkin jälkeen kun kasvat heinää.
Nykyään monia pelottaa ainakin yksinäisyys ja se, että kukaan ei pidä puolia, kun itse on hoitolaitoksissa eikä ymmärrä enää mistään mitään.
Se että on lapsenlapsia, ei mitenkään takaa että ne pitävät huolta kun olet vanha.
Kirjoittajalta ihan käsittämättömän itsekästä narinaa. On paljon perheitä, joihin kelpaisi varamummo. Jos haluaa voi osallistua monenlaiseen hyväntekeväisyystoimintaan joka kohdistuu lapsiperheisiin.
Lapsenlapset eivät ole mikään ihmisoikeus. Tää mummo ei kuitenkaan niitä hoitaisi kuin satunnaisesti.
Sepä se, kun ei näille mummoille kelpaa muut kuin omaa verta olevat lapset. Muista ei voi tykätä, eikä vieraiden lasten läsnöololle anneta mitään arvoa vaikka tapaisikin säännöllisesti. Joidenkin mielestä siinä omassa veressä piilee jotain suurta magiaa, mikä tekee ihmisestä helpommin rakastettavan ja hoidettavan. Ehkä he rakastavat vain itseään ja omien geenien jatkumoa. Moiset ihmiset saisivat jäädä kokonaan ilman jälkeläisiä, liian alkukantaista.
Mietipä, miksei päiväkodin tädit hoida ilmakseksi lapsia.
Ei Kukan nauti läheskään yhtä paljon vieraan lapsista kuin omista jälkeläisistään. Jälkeläisissä on jatkumo. He pysyvät matkassa mukana. Vieraan lapset muuttavat muualle ja siihen loppuu yhteys.
Turha verrata päiväkodin täteihin, se on heidän työnsä ja rahanlähteensä. Eivät hekään voi rahatta elää.
En ole samaa mieltä tuosta jatkumosta myöskään. Toki jonkinlainen geenien jatkumo, mutta mielestäni se on täysin merkityksetön asia. Moni ei ole tekemisissä esimerkiksi isovanhempiensa kanssa. Onko muka mahdotonta luoda läheisiä ihmissuhteita olematta jonkun kanssa sukua? Minulle ei.
Varamummona olo ei korvaa mitenkään Lapsenlapsen puutetta.
Lapsenlapsen elämää saa seurata vuosikaudet. Yleensä niin kauan kuin itse elää.
Siihen varalapseen yhteys yleensä katkeaa jossain vaiheessa.
Harva kaipaa lapsenlapsesta pelkästään sitä lapsitouhuamista, vaan myös suhteen varmaa jatkumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että tätä asiaa ei mitenkään korvaa vieraalle lapselle varamummona oleminen tms.
On se vaan niin jännää, kun itsekseen lapsen hankkivat naiset puolustelevat, että niitä miehen malleja on ympärillä: naisen veli eli eno, naapurin Aleksi ym. Jos isoäidillekään ei kelpaa lapsenlapsen "malli" niin miksi lapselle riittäisi joku ulkopuoilinen isän "malliksi".
Hyvä huomio! Aina isien suhteen painotetaan tätä sosiaalisen/psykologisen isän roolia ja väheksytään biologista isyyttä. Ehkäpä joskus aiheestakin. Mutta mummolle pitää olla 100% biologinen lapsenlapsi - mikään muu ei ole 'oikea juttu'.
Meillä molempien vanhemmat kitisi ja mankui lapsenlapsia. Kun viimein saivat lapsenlapsen vuosien kitinän jälkeen, mitään mielenkiintoa lasta kotaan ei ollut. Myöhemmin syntyi vielä toinen ja tämäkään ei kiinnosta.
Eivät halua kyläillä, eivät ole kertakaan hoitaneet, eivät mitenkään auttaneet hätätilanteissa ja lapset ei kiinnosta tippakaan.
Mutta SE kiinnostaa, että mummokavereille kehutaan ja keksitään tarinaa miten paljon hoidetaan lapsenlapsia ja miten ne on tärkeitä (paitsi ettei ole) ja niistä postataan kuvia someen ja lässytetään, ihan että MUUT näkisi miten he on niin aktiivisia ja osallistuvia.
Viimeksi nähtty mun vanhempia 3v sitten ja appiksia 2v sitten. Somen perustella ”hoitavat jatkuvasti” ja ovat tiiviisti mukaba. Yeah right.
Vatuttaa, ja paljon, mutta minkäs teet, tää on nykyajan leikki-isovanhemmuutta.