Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu olla kaunis?
16.10.2019 |
Olen aikuisiällä saanut kuulla tätä ja se on hullua, koska lapsuuden sekä nuoruuden olin vähän sellainen nörtin näköinen ja pyöreä, tyyli oli mitä sattuu(vaatteita ostin pari kertaa vuodessa). Aikuistuessani hoikistuin ja löysin oman tyylini, monta kertaa olen kuullut olevani kaunis. En oikein tiedä, mitä pitäisi ajatella. Tykkään vaatteista ja laittautumista ylipäänsä, mutta mitä sitten jos on kaunis. Se on vain kuorta. Enkä tiedä, hyödynkö ulkonäöstäni mitenkään. Oikeastaan olen aika yksinäinen ja voihan se olla, että ulkonäköni pelottaa ihmisiä. Oon myös hieman sosiaalisesti kömpelö ja mietityttää se, pidetäänkö minua ylpeänä.
Muistan nuorempana ajatelleeni, voi kun olisin nätti, maailma olisi auki ja saisi kavereita, poikaystävän jne.
Tämmönen pieni pohdinta.. Mitä te olette mieltä ja onko jakaa kokemuksia? Maailma on aika ulkonäkökeskeinen paikka, vaikka onni oikeasti muodostuu ihan muista jutuista.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Kauneudesta on paljon haittaa naisympyröissä, varsinkin jos ei ole luonteeltaan todella mukava ja sosiaalinen. Hiemankin ujo on heti koppava ja täynnä itseään. Kauniit naiset ovat uhkia sekä ärsyttäviä täydellisyyden tavoittelijoita.
Olen "rumentanut" itseäni tarkoituksella moniin tilanteisiin. Kun esimerkiksi aloitin amk-opinnot, muistan valinneeni kaapista rumimman sinapinkeltaisen villapaidan ja meikkasin vain kevyesti ripset. Naisvaltainen ala nimittäin. Täytyy olla keskiverto, esittää vähän niitä huonompiakin puoliaan ettet vain ole täydellinen ja muita parempi. Niin pärjää parhaiten sosiaalisesti.
Minä en ole ikinä ”rumentanut” itseäni, päinvastoin tyylinikin on keskivertoa näyttävämpi ja olen vieläpä itsevarman oloinen, ryhdikäs ja kaikinpuolin näyttävä näky.
En tosin useinkaan meikkaa, koska iho on hyvä ja piirteet päässä muutenkin, ja silloinkin jos meikkaan niin harjaan vaan kulmat, laitan ripsiväriä ja rajaan huulet, en muuta.
Ja tästä huolimatta ei ole ollut ongelmia toisten naisten kanssa, tutustun tosi helposti ihmisiin ja minuun suhtaudutaan ennemminkin ihailevasti kuin uhkana.
Siis ihan ääneen sanotaan, että olet niin upea ja tyylikäs ja varmaan kaunein nainen ketä olen nähnyt ym.
Tuollaisissa uusissa ympäristöissä muut naiset nimenomaan hakeutuvat usein seuraani ja haluavat tehdä tuttavuutta.
Onkohan nämä sitten kuitenkin jotain persoona/itsevarmuus/olemus/energia-eroja, eikä vain siitä fyysisestä kauniiksi mielletystä olomuodosta riippuvaisia asioita?
Minä nyt kuitenkin olen muiden silmissä ilmeisen kaunis ja upea näky, ja silti ei ole mitään kokemusta tuollaisesta muiden naisten puolelta tulevasta syrjimisestä tai ikävästä käytöksestä - päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ilmeisesti ihan nätti 14-35-vuotiaana. Miehet eivät jättäneet rauhaan missään. Lopetin sittemmin meikkaamisen, lihotin itseäni 10-15kg ja aloin pukeutua mahdollisimman tylsästi. Ikäkin varmaan tekee jo tehtävänsä. Ah, mikä vapaus! N37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauneudesta on paljon haittaa naisympyröissä, varsinkin jos ei ole luonteeltaan todella mukava ja sosiaalinen. Hiemankin ujo on heti koppava ja täynnä itseään. Kauniit naiset ovat uhkia sekä ärsyttäviä täydellisyyden tavoittelijoita.
Olen "rumentanut" itseäni tarkoituksella moniin tilanteisiin. Kun esimerkiksi aloitin amk-opinnot, muistan valinneeni kaapista rumimman sinapinkeltaisen villapaidan ja meikkasin vain kevyesti ripset. Naisvaltainen ala nimittäin. Täytyy olla keskiverto, esittää vähän niitä huonompiakin puoliaan ettet vain ole täydellinen ja muita parempi. Niin pärjää parhaiten sosiaalisesti.
Minä en ole ikinä ”rumentanut” itseäni, päinvastoin tyylinikin on keskivertoa näyttävämpi ja olen vieläpä itsevarman oloinen, ryhdikäs ja kaikinpuolin näyttävä näky.
En tosin useinkaan meikkaa, koska iho on hyvä ja piirteet päässä muutenkin, ja silloinkin jos meikkaan niin harjaan vaan kulmat, laitan ripsiväriä ja rajaan huulet, en muuta.Ja tästä huolimatta ei ole ollut ongelmia toisten naisten kanssa, tutustun tosi helposti ihmisiin ja minuun suhtaudutaan ennemminkin ihailevasti kuin uhkana.
Siis ihan ääneen sanotaan, että olet niin upea ja tyylikäs ja varmaan kaunein nainen ketä olen nähnyt ym.
Tuollaisissa uusissa ympäristöissä muut naiset nimenomaan hakeutuvat usein seuraani ja haluavat tehdä tuttavuutta.Onkohan nämä sitten kuitenkin jotain persoona/itsevarmuus/olemus/energia-eroja, eikä vain siitä fyysisestä kauniiksi mielletystä olomuodosta riippuvaisia asioita?
Minä nyt kuitenkin olen muiden silmissä ilmeisen kaunis ja upea näky, ja silti ei ole mitään kokemusta tuollaisesta muiden naisten puolelta tulevasta syrjimisestä tai ikävästä käytöksestä - päinvastoin.
Olen samaa mieltä, kyllä sen on pakko johtua jostain muusta. Olen huomannut muiden naisten puolelta jopa mielistelevää käytöstä kaunista kohtaan.
Olihan se pääosin hienoa olla kaunis. Miehet jopa tappeli minusta esim. ravintolassa ja se ei kyllä ollut hienoa, mutta kauneus katoaa iän myötä väkisinkin ja silloin huomaa onko elämässä muitakin tärkeämpiä arvoja. Sanoisin, että vanheminen kauniille ihmiselle on paljon vaikeampi prosessi kun tavallisen näköiselle.
N55
Lapsena ja nuorena sain päivittäin kehuja kauneudestani; en tiedä mitä se silloin merkitsi, kun en muusta kuin kauneudesta tiennyt... Voi olla, että aikuistuessani pidin ulkonäköä vähän liiankin itsestään selvänä - enkä nähnyt sen eteen vaivaa, jolloin viehättävyyteni laski.
Aikuisena olen saanut huomata, että ulkonäkö on todella tärkeä tekijä vaikuttamaan siihen, kuinka naiselliseksi itsensä kokee ja kuinka hyvää kohtelua saa: huolitellun näköistä kohdellaan arvokkaammin. On mukavaa, jos miesten päät kääntyy. Työelämässä naisen hyvä ulkonäkö on erittäin suuri etu, monesti jopa ehto. Kauniilla on enemmän vaihtoehtoja elämässä; tietysti kaikkia vaihtoehtoja ei tarvitse... Mutta iso plussa kaiken kaikkiaan.
Iän myötä kauneus on ehkä yhä enemmän sitä, että osaa tuoda esille omia hyviä puoliaan. Ei tarvitse olla oikeasti kaunis... ainakin miehille naisen viehättävyys tuntuu olevan tärkeämpää, kuin todellinen kauneus. Tavallaan vähän sama asia kai, kauneus ja viehättävyys. Se on lohduttavaa, että itse voi vaikuttaa olemuksellaan.
Tämä ei nyt vastanut kysymykseen. Mutta olettaisin, että kauniina ympäristöstä saisi enemmän nautintoa irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olihan se pääosin hienoa olla kaunis. Miehet jopa tappeli minusta esim. ravintolassa ja se ei kyllä ollut hienoa, mutta kauneus katoaa iän myötä väkisinkin ja silloin huomaa onko elämässä muitakin tärkeämpiä arvoja. Sanoisin, että vanheminen kauniille ihmiselle on paljon vaikeampi prosessi kun tavallisen näköiselle.
N55
Minä en ihan ymmärrä tätäkään, että iän myötä se kauneus jotenkin häviäisi. Olen kyllä nähnyt todella monia, oikeasti hyvin kauniita keski-ikäisiä ja vanhojakin ihmisiä. Ne kasvonpiirteet on kuitenkin samat, mutta toki muuttuvat iän myötä. Jotkut jopa kaunistuvat vanhettuaan. Kyllä nuorissa on toki enemmän niitä "nättejä" ja vanheneminen näkyy eri tavalla eri ihmisillä, mutta ei se ikä automaattisesti kadota kauneutta.
- viestin 60 kirjoittaja
Mistähän johtuu kun olen (nuorena ollut) kaunis, mutta miehet ei kyllä erityisemmin ole piirittäneet ainakaan häiriöksi asti. On kyllä torvia soiteltu etäämmältä ja semmosta. Yhden kerran muistan, kun niitä oikeasti pörräsi ympärillä ja baarimikko toi juoman nokan eteen sekä häneltä itseltään että joltain tyypiltä, tunsihan siinä olevansa keskipiste. Tai joku median edustaja oli kerran tuttuni seurassa laskenut kameran alas nähtyään minut. Vaikea uskoa tällaista itse. Usein kuitenkin on miesten taholta vältelty.
Täytyy sanoa, että on ollut kyllä taakkakin. Se kun ihmiset huomioi lapsena ja nuorena kauniiksi. Muistan eräänkin kerran joskus 17-vuotiaana, kun olin vieläpä tuolloin sairastunut anoreksiaan, mutta paino vielä keikkui siinä hoikka mutta ei luuranko akselilla, niin jopa ihan ääneen tultiin ihastelemaan ja pällistelemään. Ihan kuin se olisi se ainoa mitä minussa on. Tuli jossain vaiheessa kovastikin paineita ja tuntui että en ole ihmisenä mitään muuta kuin se ulkonäkö. Se kun odotetaan aina olevan täydellisen kaunis, on raskasta. Enkä edes ole itse itseäni pitänyt koskaan erityisen ihmeellisenä.
Myös miehet, ne kenen kanssa olen ollut suhteessa, ei ehkä ole ollut kanssani itseni vuoksi vaan ulkonäköni vuoksi. Kukaan ei ole ollut kiinnostunut aidosti tutustumaan persoonaani. Mulla on ihan älyttömän huono itsetunto tänä päivänä. Ja olen varmaan lopun ikää ilman parisuhdetta.
No mutta, nyt kohta nelikymppisenä saan olla kai jo ihan keskiverto näköinen. Kuitenkin jos tapaan jonkun vanhan tutun pitkästä aikaa, tulisi varmaan se tunne takaisin, että taas pitää näyttää niin ja niin kauniilta. Kun en enää edes ole enkä näytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ärsyttää se, että aina kun menen baariin, miehet alkaa iskemään. En muista yhtäkään baarireissua, etteikö joku olisi kiinnostunut. Nuorempana se ei toki ollut ongelma ja olin immarreltu, mutta nykyään se on ahdistavaa. Olen parisuhteessa.
Ja silti on pakko mennä baariin.
Olen alkoholisti.
Pikkutyttönä oli vaikea käsittää kun ihmiset ihastelivat ulkonäköäni. Silloin en tiedostanut ulkonäköäni ollenkaan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt nelikymppisenä koen olevani täysin näkymätön ja jopa ruma ilman meikkiä.
Oikeastaan tämä kauneus on myös vähän makuasiakin, koska jos joku ihminen on omasta mielestään kaunis ei ole sitä kaikkien mielestä kuitenkaan. Sama asia on myös se, että ihminen voi pitää itseään paljon rumempana kuin onkaan. Itseäni on myös paljon pilkattu ulkonäöstä joten en edes uskoisi sitä, että olisin jonkun mielestä kaunis. Muutenkaan en pidä koko kauneus käsitteestä ihmisiä vertaillessa, koska jokaisesta voi löytyä hyviä piirteitä ja en pidä ihmisten ulkonäön arvostelusta ja vertailusta. Se tavallaan esineellistää ihmistä. En silti ole kateellinen kenellekään ja jokainen saa tietenkin olla omanlaisensa. Silti välillä ärsyttää jos jonkun nuoren ihmisen insta on täynnä kehuja kuinka kaunis tai nätti kyseinen ihminen on ja lukee sitä loputonta kehujen vyöryä. Silloin aina mietin, että jos itse olisin se henkilö jota kehutaan olisi minusta ihan tyhmää kiitellä ja lukea niitä kommentteja. Ymmärrän hyvän tarkoituksen ja sen että tietenkin jokainen ottaa mieluiten kehuja vastaan, mutta jos minä julkaisen jotain kuvia niin niiden tarkoitus on eri kuin se, että jokainen kiinnittää ulkonäköön huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olihan se pääosin hienoa olla kaunis. Miehet jopa tappeli minusta esim. ravintolassa ja se ei kyllä ollut hienoa, mutta kauneus katoaa iän myötä väkisinkin ja silloin huomaa onko elämässä muitakin tärkeämpiä arvoja. Sanoisin, että vanheminen kauniille ihmiselle on paljon vaikeampi prosessi kun tavallisen näköiselle.
N55Minä en ihan ymmärrä tätäkään, että iän myötä se kauneus jotenkin häviäisi. Olen kyllä nähnyt todella monia, oikeasti hyvin kauniita keski-ikäisiä ja vanhojakin ihmisiä. Ne kasvonpiirteet on kuitenkin samat, mutta toki muuttuvat iän myötä. Jotkut jopa kaunistuvat vanhettuaan. Kyllä nuorissa on toki enemmän niitä "nättejä" ja vanheneminen näkyy eri tavalla eri ihmisillä, mutta ei se ikä automaattisesti kadota kauneutta.
- viestin 60 kirjoittaja
Samaan minäkin ihmettelen, ellei sitten ole lihonnut huomattavasti.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän miten sen tuo tai jättää tuomatta esille. Minulta ei liikene kovin paljon myötätuntoa naisille, jotka ovat vetäviä ja pukeutuvat paljastavasti ja meikkaavat paljon ja kuitenkin valittavat sitä, että vain heidän ulkonäkönsä noteerataan. No aijaa? Totta kai se noteerataan kun satsaat siihen niin paljon ja nostat esille.
Entäpä komeat miehet? Menestynyttä komeaa miestä ylistetään taidoistaan ja saavutuksistaan, ei lihasten pullistelusta tai naisten saamisesta, vaikka yhtä lailla ulkonäöstä on hyötyä heillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän miten sen tuo tai jättää tuomatta esille. Minulta ei liikene kovin paljon myötätuntoa naisille, jotka ovat vetäviä ja pukeutuvat paljastavasti ja meikkaavat paljon ja kuitenkin valittavat sitä, että vain heidän ulkonäkönsä noteerataan. No aijaa? Totta kai se noteerataan kun satsaat siihen niin paljon ja nostat esille.
Entäpä komeat miehet? Menestynyttä komeaa miestä ylistetään taidoistaan ja saavutuksistaan, ei lihasten pullistelusta tai naisten saamisesta, vaikka yhtä lailla ulkonäöstä on hyötyä heillekin.
Joo tääkin kiinnostais. Luulis, et komeus tuo auktoriteettia. Toisaalta komeaa saatetaan pitää kusipäänä ja naistenmiehenä, vaikkei sitä olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko sillä edes väliä? Nykyisin kun kaikki tavismuijatkin luulee olevansa suuria kaunottaria kun jatkuvasti saavat kuunnella sitä pillun puutteessa olevilta luusereilta tms valkoritareilta jotka luulee että tuolla irtoaa.
Sitten on tinderi missä lehmäkin saa mätchejä mallipojilta. Plus nämä uudet tulokkaat jotka nyt panee koiraakin ja passin toivossa tekevät mitä tahansa.
Parisuhde jossa mies on oikeasti rakastava, uskollinen ja kunnioittaa naista taas vaati muutakin kun kauniin naaman. Ei kukaan mies kestä mitään narsisti selfie tyhjäpää ilkeätä supernarttua pidemmän päälle oli naama sitten miten kaunis tahansa.
Sinä sen sijaan vaikutat erittäin sivistyneeltä, hyvätapaiselta, mukavalta, ystävälliseltä, kohteliaalta ja mieleltäsi terveeltä.
Kauneus/komeus tekee sen, että on vaikeampaa löytää parisuhdetta, jossa oikeasti nähdään ja kuullaan toinen. Ihmiset kiinnostuvat "vaan" sun ulkonäöstä, eikä nähdä välttämättä sitä, mitä on siellä sisällä.
Ap, sama täällä! Olin sellainen ruma lapsi ja nuori, kukaan ei oikein tykännyt minusta ja ajattelin olevani ihan kelvoton ihmisenä. Kadehdin kaikkia kauniita ja toivoin että olisinpa minäkin.
Varmaan sitten olen käyttänyt tosi paljon aikaa ja vaivaa tähän ulkonäköasiaan, kun näin kolmekymppisenä minua kehutaan kauniiksi. Itse en vain edelleenkään sitä näe, vaikka nuoruuskuviin verrattuna kasvonpiirteet ovat selvästi muuttuneet (ilman leikkauksia, tarkennan).
Toisaalta olen myös pyrkinyt olemaan mukava ja ystävällinen ihminen, ehkä muut sitten näkevät sellaisen ihmisen kauniina vaikkei sitä fyysisesti olisikaan. Minusta asiat on nyt ihan hyvin, olen vain onnellinen että minua kohdellaan paremmin kuin silloin nuorena.
Hah hah...nyt ei voi kyllä kuin nauraa...mikä tahansa gallup täällä av: lla on, on lopputulema se että täällä on huomattavasti keskivertoväestöä kauniimpaa, parempituloista ja älykkäämpää porukkaa.. niin ja ihmisiä jotka näyttävät huomattavasti ikäistään nuoremmalta :D .
Haluaisin nähdä nämä 'kauniit' mammat omin silmin. Totuus kun on, että korkeintaan yksi sadasta on oikeasti kaunis. Ja se oikeasti kaunis ei ole meikkaamalla (tai feikkilisukkeilla) kauniiksi tehty. Ja täällä niitä kauniita tuntuu olevan ihan joka toinen.. se, että joku on joskus kauniiksi sanonut, ei tee kenestäkään oikeasti kaunista.
Jonkin tutkimuksen mukaan suurin osa ihmisistä pitää itseään muita ikäisiään nuoremman näköisenä. Uskon, että sama pätee myös oman ulkonäön arviointiin; ihminen arvioi oman ulkonäkönsä viehättävämmäksi, kuin se todellisuudessa on.
Olen kaunis, mutta ei se erityisesti tunnu miltään. Olen aina ollut vaan "minä" kuitenkin. Omat mielenkiinnon kohteeni ovat ihan muualla kuin kauneudenhoidossa, muodissa, baarielämässä ym.
Vaikka mua on usein kehuttu kauniiksi niin en silti jotenkin tunne itseäni kauniiksi.. tai siis aina puhuttaessa kauniista naisista ajattelen vain sellaisia oikeasti täydellisiä naisia (isohkot silmät, pieni nenä, hyvät huulet, hyvä luusto, täydellinen vartalo jne). Itse tunnen olevani jotain alempaa kastia ja se tuntuu aika paskalta.