Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu olla kaunis?
16.10.2019 |
Olen aikuisiällä saanut kuulla tätä ja se on hullua, koska lapsuuden sekä nuoruuden olin vähän sellainen nörtin näköinen ja pyöreä, tyyli oli mitä sattuu(vaatteita ostin pari kertaa vuodessa). Aikuistuessani hoikistuin ja löysin oman tyylini, monta kertaa olen kuullut olevani kaunis. En oikein tiedä, mitä pitäisi ajatella. Tykkään vaatteista ja laittautumista ylipäänsä, mutta mitä sitten jos on kaunis. Se on vain kuorta. Enkä tiedä, hyödynkö ulkonäöstäni mitenkään. Oikeastaan olen aika yksinäinen ja voihan se olla, että ulkonäköni pelottaa ihmisiä. Oon myös hieman sosiaalisesti kömpelö ja mietityttää se, pidetäänkö minua ylpeänä.
Muistan nuorempana ajatelleeni, voi kun olisin nätti, maailma olisi auki ja saisi kavereita, poikaystävän jne.
Tämmönen pieni pohdinta.. Mitä te olette mieltä ja onko jakaa kokemuksia? Maailma on aika ulkonäkökeskeinen paikka, vaikka onni oikeasti muodostuu ihan muista jutuista.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet kohtelevat paremmin, naiset huonommin.
Väärin on miehiä jotka kohtelevat hyvinkin huonosti varsinkin kauniita, koska itsetunto pitää romuttaa, jotta omat mahikset kasvavat tai ajattelevat että koska on kaunis on myös huono luonne.
Elämä on aika pitkälti sattumaa, oli sitten kaunis tai ruma, elämä ei ole ulkonäöstä kiinni.
Tämä oli selvästi ruman kommentti. Olet väärässä. Kun nainen on kaunis miehiä ei kiinnosta hevonpätkän vertaa millainen luonne tällä on eikä siitä varsinkaan ole mitään ennakko oletuksia. Naiset sen sijaan pitävät jo valmiiksi huonona, tyhmänä ja kaikin puolin pahana jos sattuu olemaan kaunis.
Olen seurustellut monen kauniin naisen kanssa. Usko pois, kyllä kauniiseen naamaan kyllästyy. Sen jälkeen se on jäkättävä akka pihalle.
Toki, noita yritetään pokata kaikkialla.
Kyllästyykö jos on kaunis kaikin puolin?
t. kaunis kaikin puolin kaipaa vinkkejä
Kyllä siihen kauniiseen naamaan tottuu aina ja sitten se ei enää ole mikään erikoinen. Siinä vaiheessa olisi hyvä jos naisella olisi jotain muutakin tarjottavaa.
On sitten noita häntäheikkejä joille se muu tarjottava ei merkitse mitään ja vaihtavat joka tapauksessa. Tyhmempi nainen ei eroita noita miehiä, tai välitä. Ja tyhmiä naisia on paljon.
Eli kaikki eksäsi ovat olleet tyhmiä.
Noh mutta ovatko he tyhmiä kun luottavat sinun olevan sellainen kun annat aluksi olettaa ja ruma luonteesi paljastuu vasta myöhemmin, jolloin alkavat jäkättää vai oletko sinä tyhmä kun et näe asiaa laajemmin?
-sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvältä se tuntuu. Ja varsinkin kun olen vielä kiva, empaattinen, hyvä itseluottamus ja huumorintajuinen. Voitte arvata että miehiä piisaa :)
Sinä nyt et ole munaa nähnytkään, mutta ihan huvittava vastaus.
En montaa munaa ole nähnytkään. En harrasta yhden illan suhteita.
Olisi ehkä pitänyt kirjoittaa että miehiä piisaisi mutta kelpuutan vain harvat.
Omaa munaa ei lasketa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ärsyttää se, että aina kun menen baariin, miehet alkaa iskemään. En muista yhtäkään baarireissua, etteikö joku olisi kiinnostunut. Nuorempana se ei toki ollut ongelma ja olin immarreltu, mutta nykyään se on ahdistavaa. Olen parisuhteessa.
Taitavat olla ns. keskitason miehiä.
Itse olen hyvännäköinen mies eikä minun tarvitse yrittää iskeä naisia.On se kummaa kun mun koulussa ei ollut yhtäkään joka pystyisi laskemaan sen varaan että naiset tuli pokamaan. Siis jos halusi jotain tavis tiinaa parempaa.
Elämä on. Top viiteen ei pääse moni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kysymys. Kyllä pidän itseäni kauniina ja ilmeisesti olenkin ja olen ihan iloinen asiasta. Harmittaisi kyllä jos olisin rumempi. Joo, hyvä puoli tässä on, että ilmeisesti olisin aika helposti voinut "iskeä" itselleni kenet vain kiinnostavan (vapaan) miehen jos meillä on mitään yhteistä. Monelle miehelle kun tuntuu olevan lähtökohtaisesti tärkeintä, että nainen on hyvännäköinen ja kiva ja on edes yksi asia yhteistä, sitten voidaan tutustua syvällisesti... :D mutta en sitten uskaltanut vaan annoin miesten hoitaa lähestymisen ja missasin ne omat, itsekin ujot, ihastukseni. :( no onneksi sitten löysin kaverin kautta aivan ihanan miehen, joka on komea ja mahtava ja kiitettävän ujo niin eipä tarvitse ainakaan pelätä, että hän hirveästi naisseikkailisi. Ja rakastuttiin ja tullaan kyllä semikiitettävästi juttuun edelleen ruuhkavuosina. Näihin parisuhdeasioihin ulkonäkö siis vaikuttanee suorimmin, onhan niitä tilaisuuksia tavallaan enemmän kun on kaunis.
Mutta, mutta... kyllä kohdalleni on osunut jonkin verran kiusaamista ja pahantahtoisuuttakin, kelläpä ei, mutta kyllä heidän kateutensa on juontunut ihan suoraan ulkonäöstäni. Ja on ollut myös miehiä, jotka ovat kiusanneet esim. opiskellessa kun olen antanut pakit, levittäneet aivan perättömiä juttuja. Ei hyvältä tunnu. Ja miehiä, jotka ovat halunneet saada minut epävarmaksi kyseenalaistamalla kauneuteni, mitä siitä sitten saavatkaan.
Lisäksi ehkä juuri kateuden vuoksi jotkut tuntuvat pitävän minua tyhmempänä kuin olen. Olen aina pärjännyt oikeastaan kaikessa mihin olen ryhtynyt ja minulla on hyvä asenne vaikka toki myös ihan ok:t lähtökohdatkin (älylliset ja terveydelliset). Lapsuuteni oli kuitenkin rankka eikä siitä todellakaan enempää, silti en hirveästi kunnioitusta saa siitä mistä olen selvinnyt ja mitä olen saanut aikaan. Ihan kuin olisin saanut kaiken ilmaiseksi. Mutta sellainen harhaluulo on kai ihan yleinen, että toiset saavat kaiken ilmaiseksi kun toiset eivät saa mitään. Eipä sillä, että se toisten hyväksyntä olisikaan tärkeintä, mutta kun siitä nyt tuli puhe niin enpä sitä ole saanut.
Silti kyllä minä mieluummin olen kaunis kuin en ole. On puolensa.
Tässä vinkki kanssakauniilta: "kenet tahansa" ei ole kovin hyvä asia sanoa. Haluatko kenet tahansa? Kelpuutatko kenet tahansa? Onko Pera perämetsästä meriitti, jolla kehua?
"kenet vain kiinnostavan (vapaan) miehen" tuossa lukeekin.
Tää on NIIN totta.
Vierailija kirjoitti:
Miehet kohtelevat paremmin, naiset huonommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet kiinnostuvat, ovat ystävällisiä, haluavat tulla juttelemaan ja tutustumaan. Naiset saattavat hiljaisesti syrjiä ja jättää pois joukosta. Haluaisin, että asetelma olisi päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Joku sen hyvin tiivistikin: miehet kohtelevat paremmin, naiset huonommin.
Olen ällistynyt siitä, miten erilaista palvelua olen saanut kipeänä, kalpean punakkana, kortisonista turvonneena kaupoilla käydessäni. Nätteinä päivinä samat naismyyjät voivat olla kovinkin veemäisiä. Silloin kun muutun nätistä eläväksi kuolleeksi, palvelun taso paranee 200%. Näin reagoivat siis itseäni vanhemmat naiset.
Minulle taas nimenomaan vanhemmat naiset olleet aina ihania.
Lapsena se oli sellaista ”oi aivan enkelin näkönen tyttö, onpa kaunis lapsi”, sitten teininä tuli jotain ”tuosta tytöstä tulee joku missi”-kommenttia ja nyt aikuisena nimenomaan vanhemmat naiset tulee helposti juttelemaan ja esim. hiljattain kun olin miespuolisen kaverin kanssa kaupassa, tuli joku iäkäs rouvashenkilö kyselemään tältä kaveriltani, että ”onko hän sinun prinsessa?” ja jatkoi sitten ”hän on aivan kuin prinsessa, voi hän on kaunis”.
Ei tuntemattomat Suomessa tule kovin usein noin suoraan kommentoimaan, mutta kyllä mulle ollaan aina tosi ystävällisiä, kehutaan helposti ja olen kokenut saavani helpommin sympatiaa ja palveluksia, kuin ehkä ihmiset yleensä.
Tyhmäksikään ei oleteta.
En muutenkaan ole kokenut ikävää käytöstä tuntemattomien osalta, päinvastoin tuntuu että huomioidaan helpommin.
Joidenkin kavereiden olen huomannut joskus ärsyyntyvän, kun saan enemmän huomiota, mutta se on mielestäni tosi inhimillistä enkä ota sitä itseeni.
Pitää ajatella sillä tavalla, että miltä se itsestä tuntuisi kun se kaveri siinä vieressä veisi aina kaiken huomion, vaikka itsessäkään ei ole mitään vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana oli ahdistavaa olla hyvännäköinen, kiinnostuneita oli liikaa. Niitä oli siinä 27-vuotiaaksi saakka oikeasti jonossa ja minua yritettiin iskeä ihan päivittäin.
Sitten tapasin mieheni ja naimisiin mentyäni ja vanhennuttuani tuntemattomat ovat jättäneet rauhaan.
Sen sijaan muutama mieheni kavereista/tutuista on sitten ihastunut minuun. Jotkut avoimemmin ja ihastuksensa tunnustaen, jotkut niin, että toivon mukaan vain minä tajuan, että toinen on ihastunut. Nämä ihastukset saattavat hiukan imarrella, mutta myös ahdistavat, koska ajavat minut ikäviin ja hankaliin tilanteisiin ystävyyssuhteissa.
Eli ei se kauneus pelkkää auvoa tuo, vaikka en nyt rumaksikaan haluaisi olla.
Kauneudesta on paljon haittaa naisympyröissä, varsinkin jos ei ole luonteeltaan todella mukava ja sosiaalinen. Hiemankin ujo on heti koppava ja täynnä itseään. Kauniit naiset ovat uhkia sekä ärsyttäviä täydellisyyden tavoittelijoita.
Olen "rumentanut" itseäni tarkoituksella moniin tilanteisiin. Kun esimerkiksi aloitin amk-opinnot, muistan valinneeni kaapista rumimman sinapinkeltaisen villapaidan ja meikkasin vain kevyesti ripset. Naisvaltainen ala nimittäin. Täytyy olla keskiverto, esittää vähän niitä huonompiakin puoliaan ettet vain ole täydellinen ja muita parempi. Niin pärjää parhaiten sosiaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaalta. Kellekkään ei voi hymyillä ilman että vastapuoli kuvittelee sen olevan jotain..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu kivalta, mutta asiaan liittyvistä hankaluuksista ei voi puhua kenenkään kanssa.
Juuri näin!
Vierailija kirjoitti:
Kauneudesta on paljon haittaa naisympyröissä, varsinkin jos ei ole luonteeltaan todella mukava ja sosiaalinen. Hiemankin ujo on heti koppava ja täynnä itseään. Kauniit naiset ovat uhkia sekä ärsyttäviä täydellisyyden tavoittelijoita.
Olen "rumentanut" itseäni tarkoituksella moniin tilanteisiin. Kun esimerkiksi aloitin amk-opinnot, muistan valinneeni kaapista rumimman sinapinkeltaisen villapaidan ja meikkasin vain kevyesti ripset. Naisvaltainen ala nimittäin. Täytyy olla keskiverto, esittää vähän niitä huonompiakin puoliaan ettet vain ole täydellinen ja muita parempi. Niin pärjää parhaiten sosiaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihan kaunis ja myös erittäin fiksu. Ei mielestäni kovin paljon vaikuta elämään paitsi monet pitää esim.ylimielisenä. Joskus joutuu kohtaamaan syrjintää. Miehet kohtelee kuin paskaa. Yllätys!
Jännä kyllä, miten eri tavoin ihmiset kokevat.
Jotkut kokevat, että kauneudesta on haittaa naisten kanssa ja muut naiset ovat ilkeitä, kun taas toiset eivät koe ollenkaan niin vaan suorastaan päinvastoin.
Mistähän nämä kokemuserot johtuvat?
Selkeästi tästä asiasta ei ole olemassa mitään yhtä totuutta, tosin se on ihan tutkittua tietoa, että kauniit saavat enemmän palkkaa ja menestyvät paremmin elämässään.
Ani harvoin koen hyväksyntää naisporukassa. Miesten taholta ei ole sellaista varausta, mutta en halua kaveerata miesten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miehet kohtelevat paremmin, naiset huonommin.
Eri mieltä. Ihan samanlaista kohtelua saa kauniina. Toki huomaan miehistä kiinnostuneet katseet .
Ja aivan mielettömän hyvältä tuntuu kun komeat nuoremmat miehet ovat kiinnostuneita.
Jopa ihmetystä, miten voit olla sinkku. Siihen on muut syyt kuin kauneus, mitä en erityisemmin korosta.
Ei se tunnu oikein miltään, eikä sen kuulukaan tuntua.
Tiedän monen ihmisen pitävän minua erittäin kauniina, olen useamman kerran kuullut jonkun pitävän minua "yhtenä kauneimmista ihmisistä, jonka on koskaan nähnyt".
Tiedostan kuitenkin myös, että kauneus on katsojan silmässä, ja todellakaan kaikki ihmiset eivät pidä minua mitenkään hätkähdyttävän kauniina. Tuskin oikein kukaan kuitenkaan rumana minua pitää, mutta ihan "vaan nättinä" esimerkiksi. En kuvittele olevani mikään superkaunotar, ja on sitäkin minulle kyllä useamman kerran sanottu, että "sä et taida itse edes ymmärtää kuinka kaunis olet", mutta en oikein käsitä sitä. Tai siis, että pitäisikö minun sitten käyttäytyä jotenkin toisella tavalla kuin muiden ihmisten, ei todellakaan. Olen ihminen siinä missä muutkin.
Itse pidän itseäni yleensä ihan kauniina ja minulla on ihan ok itseluottamus, mutta ei kai sen kuulu sen kummemmin näkyä ihmisen olemuksesta tai käyttäytymisestä, jos hän on kaunis. Samalla tavalla myös kauniilla ihmisillä on niitä hyviä ja huonoja päiviä, joskus tuntuu, että näyttää jotenkin vähän kamalalta tai epäsiistiltä, ja joskus olo on oikein viehättävä.
Mitään kovin erikoista huomiota en yleensä ihmisiltä saa, ei tule miehet lähestymään tai ehdottelemaan missä sattuu, naiset ei karta tai ole ilkeitä ja mitä näitä muita nyt aina kuulee... Aina olen yhtä iloisen yllättynyt, jos joku minua kehuu kauniiksi, ei sitä kukaan minulle joka päivä toitota (paitsi oma mies kehuu kyllä usein), mutta silloin kun niitä kehuja tulee niin niistä kyllä näkee, että ihminen oikeasti tarkoittaa sitä. "Huvikseen" small talkina minua ei juuri kehuta.
Olisko niin, että introvertteja ja ujoja kauniita naisia pidetään helposti koppavina. Onko aurinkoisesti hymyilevillä, säteilevillä ja ulospäinsuuntautuneilla kaunottarilla helpompaa? Jos he vaan ottavat oman tilansa enempiä kyselemättä ja arkailematta.
Pärjään tuolle listalle. Pelottaa vain se vastine, jonka mieheltä sitten saisi. :P Eli tök tök tök aah aah. En osaa ottaa myönteistä palautetta ja fiilistä vastaan.