Onko kumppanisi myös kaverisi?

Kahden pitkän parisuhteen kokemuksella voin todeta, että kun kumppanin kanssa oltiin ns. parhaita kavereita ja rakastavaisia niin silloin parisuhde kukoisti ja meillä oli hyvä olla suhteessa.

Molemmissa suhteissa huononnus alkoi siitä, kun työt tai harrastukset alkoivat verottamaan yhteistä aikaa ja yhdessä tekemistä. Ensimmäisessä avioliitossa mies ryhtyi yrittäjäksi ja siihen meni miehen kaikki aika ja voimavarat. Perhe jäi toissijaiseksi. Toisessa suhteessa (avoliitto) mies keskittyi omaan uuteen harrastukseensa 110% ja tämän uuden harrastuksen kautta löytyi uudet kaverit ja kaiken kukkuraksi uusi ihastus. Mies rakastui siis toiseen ja meidän liitto loppui siihen.

Molemmat suhteet olivat noin 10 vuoden mittaisia.

Panokaveri on.

Mieheni on paras ystäväni kyllä. Ei meilläkään kuitenkaan ihan yks yhteen menevät mielenkiinnonkohteet ole, mutta toisiaan sivuavat kuitenkin. Kyllä yleensä innostumme toistemme ehdotuksista ja suhde voi hyvin, on intohimoa ja romantiikkaakin sopivasti. Toisen lapsen syntymän jälkeen oli jonkinlaista kränää ja väsymystä enemmän ennen kuin oikeasti sopeuduttiin ja saatiin asiat järjestykseen. Kolmannen ja neljännen lapsen jälkeen on ollut jopa helpompaa, mutta taloustilannekin oli jo siinä kohtaa parempi, se vaikuttaa kuitenkin paljon. Ja varsinkin nyt kun lapset ovat jo itsenäisempiä niin on kyllä paljon mistä olla kiitollinen. Ei ehkä kannata hirveästi vertailla muihin vaan miettiä sitä, että mitä omalta suhteelta toivoo ja odottaa ja onko sille asialle jotain yhdessä tehtävissä. Avointa keskustelua ja tekoja. Jossain tapauksissa on kasvettu aivan erilleen, mutta silloinkin on turha katkeroitua toiselle vaan voi erota sovussa. Toivottavasti teillä on joku yhdistävä syy pysyä yhdessä ja löytyy keinoja parantaa suhdetta.

Toivottavasti mun harrastuksen ja yhteisen kiinnostuksenkohteen myötä löytämäni kaveri on jonain päivänä myös kumppani!

Mikään ei ole rasittavampi kuin  kaikenlaista harrastava -vaikka urheilua-  akka aina menossa johonkin eikä kotona jaksa kuin röhnöttää. Ihan luksusta sellainen joka ei ole jatkuvasti liesussa.

On, jaamme useimmat asiat / uudet ideat, koska saamme toisiltamme näkökulmaa. Perusarvot ja näkemykset samansuuntaisia, toimiva tiimi perheen suhteen. Ylpeys ja ilo lapsista välittyy sanattomina kädenpuristuksina ja hymyinä ja siihen en voisi ketään toista kuvitella.

Myös huolet jaetaan ja ratkotaan yhdessä. Kukaan muu ystävä ei ole niin lähellä.

Molemmat ovat luovia, mutta eri aloilla. Looginen humanisti + humaani insinööri, erittäin hyvä yhtälö.

Vierailija kirjoitti:

On, jaamme useimmat asiat / uudet ideat, koska saamme toisiltamme näkökulmaa. Perusarvot ja näkemykset samansuuntaisia, toimiva tiimi perheen suhteen. Ylpeys ja ilo lapsista välittyy sanattomina kädenpuristuksina ja hymyinä ja siihen en voisi ketään toista kuvitella.

Myös huolet jaetaan ja ratkotaan yhdessä. Kukaan muu ystävä ei ole niin lähellä.

Molemmat ovat luovia, mutta eri aloilla. Looginen humanisti + humaani insinööri, erittäin hyvä yhtälö.

Vai että noin huonosti menee. Surullista.

On mun kaveri. Oltiin kavereita ennen kuin suhde syventyi.

Yhdessä mm. kokataan, katsotaan leffoja, jaetaan ilot ja murheet.

Minulla on takana 20-vuotinen avioliityo ja nyt 7-vuotinen toinen. Molemmat miellän kaveriksi.

Minulle kaveruus ei ole yhteisiä harrastuksia vaan sitä, että toisen kanssa haluaa vain viettää aikaa, ja toiselle Voi puhua asioita, jotka mietityttää. Ei tarvita mitään tekemistä.

Vrt.: kuka ei kuulu kaveripiiriini, vaan jää tuttavaksi? Sellainen, jonka kanssa ei ole yhteistä puhuttavaa, ja jota ei oikeastaan kauheesti kiinnosta edes nähdä.

Aika kaverisuhde tämä jo onkin, mitään intiimiyttä ei ole kohta vuoteen ollut......

Onneksi ei, koska eron myötä menee sitten se kaverikin.

On. Mikä tekee hänestä kaverin yhtälailla kuin kumppanin? No varmaan se, että kerron hänelle kaiken ja hän tuntee mut paremmin kuin kukaan muu. 

Olisipa edes se ruuanlaitto tai tv-sarjat meidän yhteinen juttu, mutta ei. Mies kyllä lähtee mukaan minne ehdotan, ei tietenkään aina, mutta ei itse halua tehdä kanssani mitään. Jos en ehdota mitään, niin emme me mitään teekään tai mistään puhuta. Ei tunnu, että tässä olisi toveri jonka kanssa jakaa huolet ja murheet. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olisipa edes se ruuanlaitto tai tv-sarjat meidän yhteinen juttu, mutta ei. Mies kyllä lähtee mukaan minne ehdotan, ei tietenkään aina, mutta ei itse halua tehdä kanssani mitään. Jos en ehdota mitään, niin emme me mitään teekään tai mistään puhuta. Ei tunnu, että tässä olisi toveri jonka kanssa jakaa huolet ja murheet. Ap

Itse en kyllä tyytyisi moiseen suhteeseen. Miehesi ei siis ole kiinnostunut seurastasi eikä halua kommunikoida kanssasi? Ehkä hänellä on juttukaverit muualla tai hän ei muuten vaan arvosta seuraasi tai kaipaa kumppanuutta. Todennäköisesti hän on ns perinteinen mies, jonka mielestä nainen on vain yksi kodinkoneista.