Anopin lohdutus sureville lapsille?

Kirjoitan jälkisäädökseeni (ja myös suullisesti ilmoitan perikunnalle), että heti saatuaan tietää minun potkaisseen saappaat nurkkaan, poksauttakoot kuohuviinipullon ja juokoot muistokseni.

Lapsille alkoholitonta.

Jokainen normaalilla tunneälyllä varustettu tajuaa, että surun arvottaminen tai vähättely ei ole koskaan ok. Toiseen pappaan viittaaminen on juurikin surun vähättelyä.

Jos surevaa ei osaa fiksusti kohdata, on syytä vain kuunnella ja tukea - mikäli siihenkään kykenee.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs anopin sitten olisi pitänyt sanoa?

Ehkä hän ei osannut muuten lohduttaa.

Lohduttaminen ei ole niin helppoa kuin voisi kuvitella. Ei oikein tiedä, mitä surevalle uskaltaa sanoa, aina on sanat hakusessa.  Tuohan oli sinänsä aivan ok lohdutus, teillä on pappa kuollut, mutta onneksi on vielä toinen pappa jäljellä.

Anoppi saattoi ehkä ajatella, että lapset suree pappaa pappana, ei ihmisenä sinänsä ja tällöin lohdutti sanomalla, että vielä on yksi pappa olemassa.

Siis kaikesta sitä voi ihminen loukkaantua ja haukkua toista.

Ilmeisesti sinun ja anopin välit eivät ole kunnossa.

Minä olen ajatellut, että ei surevaa täydy erityisesti lohduttaa, riittää kun sanoo että olette ajatuksissamme. Kaikenlaiset yritykset lohduttaa päätyvät todella helposti tökeröiksi aivopieruiksi.

Minä olen sanonut/lohduttanut kuitenkin tästä huolimatta seuraavasti:

-Onneksi teillä on toisenne ja rakkautenne, josta saatte voimaa (perheelle, jolta kuollut isovanhempi)

-Onneksi äitisi sai olla viimeiset hetket läsnä sinun ja perheenne kanssa. Onneksi hän sai sanoa viimeisen tahtonsa ja sanansa (ystävälle jonka äiti kuoli)

-Onneksi sait häneltä niin paljon voimia ja opetusta elämää kohti, ja kerkesitte viettää aikaa myös aikuisiällä (ystävälle jonka mummo kuoli)

Eivät nuokaan mitään huippusettiä ole ja varmasti kovassa surussa noistakin voisi jotain löytää mistä loukkaantuu. Mutta mielestäni AP:n anopin kommentti oli ajattelematon. Se sopisi ehkä siihen hetkeen kun surut on jo surtu ja enemmänkin muistellaan poismennyttä isovanhempaa. Enpä olisi itse siis kenellekään noin sanonut, ja ehkä mummon oma rooli tekee tilanteesta aika törkeän. On eri asia sanoa ystävänä että onneksi sinulla on vielä kolme isovanhempaa jäljellä tms. kuin mummona että onneksi sinulla on vielä (meidän puolen) pappa. Mutta eihän kaikki tämmöisiä mieti, ja siksi ap sinä et nyt tule täällä saamaan ymmärrystä osaksesi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapsilleen tyrkyttää miestään kuolleen papan tilalle... mahtoikohan ajatella yhtään pidemmälle.

Kauheeta. Mutta missä noin lukee, että tyrkyttänyt? Luin monta kertaa aloituksen enkä nähnyt siinä tuollaista.

Se riittää kun sanoo että osan ottoni. Aivan turhaa ruveta siinä sanailemaan.

Niiltä, jotka alapeukuttaa, ei ole kuollut kukaan läheinen?

Tässä ei sanottu minkä ikäisistä lapsista on kyse. Jos lapsi kohtaa ensimmäisen kerran kuoleman, voi olla kova hätä siitä, että KAIKKI kuolee. Jos aikuinen selittää, että vain pappa kuoli, ja hän oli hyvin vanha, lapsi hoksaa heti että toinenkin pappa ja mummutkin ovat hyvin vanhoja. Se voi oikeasti lohduttaa, jos joku sanoo että on vielä toinen pappa jäljellä. Tuoda lapselle turvan tunnetta.

En kyllä itse uskalla sanoa mitään muuta kuin "Otan osaa". Siitäkin on suututtu. Ihan kaikesta voi suuttua, kun haluaa.

Anopin olisi pitänyt sanoa, että tiedättehän lapset, teidän äitinnekin voi kuolla vaikka tänään. Jokaisen elämä päättyy eikä sitä voi tietää, että koska. Tiedä vaikka piankin olisitte äidin arkun äärellä, papan arkun luona on hyvä harjoitella, miten olla luontevasti surunkin keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Niiltä, jotka alapeukuttaa, ei ole kuollut kukaan läheinen?

Multa on kuolleet molemmat vanhemmat ja pystyn kyllä ymmärtämään, että hädän hetkellä ei aina voi valita sanojaan oikei, ettei loukkaa ketään. Anopin haukkuminen idiootiksi koko maailmalle on myös aika outoa.

Läheiselle ei valiteta surua, ei sanota otan osaa.

Jokainen tietää sen muutenkin.

Kaukaisemmat sukulaiset, ystävät ja tuttavat esittävät osanottonsa noin.

Joillakin muoreilla vaan on tapana räpätä latteuksia joka väliin.

Vierailija kirjoitti:

Nimitteletkö miehesi äitiä idiootiksi? Kukahan tässä nyt käyttäytyy huonommin?

Mun miehen äiti on idiootti, ja sekin on vielä todella poliittisesti korrekti ilmaisu siitä ilkeyden ja typeryyden ruumiillistumasta. Jos käyttäytyy kuin idiootti, ansaitsee nimityksen idiootti.

Kyllä tuo aloittajan kuvaus tapahtuneesta osoittaa, että miehen äidillä ei ole minkäänlaista tilannetajua.

Ap: voimia sinulle ja lapsillesi surun keskelle!

Vierailija kirjoitti:

Joillakin muoreilla vaan on tapana räpätä latteuksia joka väliin.

Eihän tuo ole latteus, vaan loukkaus.

Juuri tästä syystä monet karttavat surevia. Koska mikään ei kelpaa ja kaikki on loukkaavaa ja hanurista. Surkaa sitten ihan omissa oloissanne.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tästä syystä monet karttavat surevia. Koska mikään ei kelpaa ja kaikki on loukkaavaa ja hanurista. Surkaa sitten ihan omissa oloissanne.

Jos on täysin empatiakyvytön, lienee parasta karttaa kaikkia ihmisiä.