Miten feidata hienotunteisesti ystävä, joka puhuu vain itsestään?

Kerro sille itsestäsi.

Mä myönnän itse syyllistyväni tähän, että puhun itsestäni paljon, mutta se ei tarkoita, että en olisi kiinnostunut, olen vain huono kyselemään ja kun en tiedä mistä puhua, niin se puhe kääntyy huomaamattani itseeni.

Juu.

Helposti.

Jätät vain pois.

Tiedän tunteen . 😉😑

Miten feidata ystävä joka puhuu vain lastensa harrastuksista, eikä mitään itsestään?

Itse lopetin tällaisen yksipuolisen ystävyyssuhteen muutama kuukausi sitten. En ole katunut hetkeäkään. Tilalle olen saanut aitoja ystävyyssuhteita ja aikaa riittää paremmin omalle puolisolle ja lapsille. Olen tyytyväinen ja helpottunut. Itse vain vastasin aluksi lyhytsanaisesti hänen viesteihinsä, on nyt lopettanut viestittelyn. Syy, miksen jaksanut aloittaa tästä riitelyä hänen kanssaan ja pamauttanut asiaa hänelle suoraan oli se, että mielenkiintoni koko ystävyyttä kohtaan oli täysin poissa, en jaksanut enää antaa hänelle omia voimavarojani. Energiasyöppöjen muka-ystävien poistaminen elämästä tekee oikeasti todella hyvää.

Mjoo, mulla on yks ystävä joka asuu muualla kuin minä, mutta siis aina jos minä vaikka mainitsen jostain vaivasta joka on ollut pitkään ja on ihan krooninen nyt, niin tämä ystävä alkaa et aijaa, mullakin on ollut se alue nyt kipeenä ja alkaa puhumaan vaan omista asioista.... Huoh, niin kyllästyttävää. Ei varmaan itse huomaa ja älyä...

Vierailija kirjoitti:

Mjoo, mulla on yks ystävä joka asuu muualla kuin minä, mutta siis aina jos minä vaikka mainitsen jostain vaivasta joka on ollut pitkään ja on ihan krooninen nyt, niin tämä ystävä alkaa et aijaa, mullakin on ollut se alue nyt kipeenä ja alkaa puhumaan vaan omista asioista.... Huoh, niin kyllästyttävää. Ei varmaan itse huomaa ja älyä...

Ystäväsi tekee samaa mitä mun entinen kaveri. Aivan sama mistä aiheesta hänen kanssaan juttelin, hän käänsi jutustelumme koskemaan häntä itseään ja minut sivuutettiin. En jaksanut enää. T: Nelonen

Tämän ihmistyypin hankalin versio on sellainen, joka myös keskeyttää kaikki puheesi, alkamalla suoltaa päälle omaa asiaansa. Siis jokainen kerta, ei satunnaisesti. Hienotunteinen feidaaminen ei onnistu koska henkilö on jo menettänyt otteen normaaliin kaksisuuntaiseen kommunikointiin. 

Vierailija kirjoitti:

Mjoo, mulla on yks ystävä joka asuu muualla kuin minä, mutta siis aina jos minä vaikka mainitsen jostain vaivasta joka on ollut pitkään ja on ihan krooninen nyt, niin tämä ystävä alkaa et aijaa, mullakin on ollut se alue nyt kipeenä ja alkaa puhumaan vaan omista asioista.... Huoh, niin kyllästyttävää. Ei varmaan itse huomaa ja älyä...

Samoja kokemuksia. Minulla oli työkaveri, joka oli muutenkin todella lapsellinen. Mainitsin masennukseni ja että olen tosi väsynyt. Hän sanoi "ymmärrän, mullakin on ollut pitkä flunssa." Ja alkoi sitten kertoa siitä. Ironista sinänsä, että mainitsin väsymykseni nimenomaan siksi etten olisi jaksanut nähdä häntä. Onneksi hän sitten hyväksyi sen ettei nähty.

Oudointa on, että sama kaveri sanoi joskus: "Kaikki mun kaverit sanoo että olen hyvä kuuntelija."

Mieti, miten haluaisit itseäsi kohtaan toimittavan, jos tekisit huomaamattasi jotain muista todella rasittavaa. Haluaisitko kuulla tästä hienovaraisesti, vai haluaisitko että sut feidataan ilman että tiedät itse miksi?

Oletko varma, ettei ystäväsi ole kiinnostunut kuulumisistasi, vai onko kyse vain siitä ettei hän itse niitä kysy? Jotkut ihmiset saattavat olettaa, että toinen kertoo mainittavan arvoiset asiat kysymättäkin.

Vierailija kirjoitti:

Mieti, miten haluaisit itseäsi kohtaan toimittavan, jos tekisit huomaamattasi jotain muista todella rasittavaa. Haluaisitko kuulla tästä hienovaraisesti, vai haluaisitko että sut feidataan ilman että tiedät itse miksi?

Oletko varma, ettei ystäväsi ole kiinnostunut kuulumisistasi, vai onko kyse vain siitä ettei hän itse niitä kysy? Jotkut ihmiset saattavat olettaa, että toinen kertoo mainittavan arvoiset asiat kysymättäkin.

Jos ihminen puhuu lakkaamatta vain itsestään, eihän siinä jää edes hengähdystaukoja, saati sitten tilaa ajatuksille toisesta ihmisestä. Kun hänen mielessään pyörii vain omat asiat. Et taida tietää miten itseään täynnä olevat ihmiset käyttäytyvät? Ei sellaiselle ihmiselle jaksa alkaa selittää syyksi että hän puhuu vain itsestään, kun ei välttämättä ole edes halua elvyyttää ystävyyttä tällaiseen itsekeskeiseen ihmiseen.

No kerrotko itsestäsi mitään? Minulla on ystävä joka todella harvoin edes kysyttäessä puhuu itsestään, joten en viitsi liiaksi udella. Toki kyselen mutta ajattelen niin, että annan toiselle vapauden puhua juuri niin paljon kun haluaa itsestään. Olisi aika hiljaista, jos kumpikaan ei puhuisi. Ajattelen myös että jos kerron itsestäni, on hänenkin helpompi luottaa ja avautua minulle. Toki keskustelumme eivät ole vain minä sinä keskusteluja, sellaista ei jaksaisi, sitä varten on terapia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti, miten haluaisit itseäsi kohtaan toimittavan, jos tekisit huomaamattasi jotain muista todella rasittavaa. Haluaisitko kuulla tästä hienovaraisesti, vai haluaisitko että sut feidataan ilman että tiedät itse miksi?

Oletko varma, ettei ystäväsi ole kiinnostunut kuulumisistasi, vai onko kyse vain siitä ettei hän itse niitä kysy? Jotkut ihmiset saattavat olettaa, että toinen kertoo mainittavan arvoiset asiat kysymättäkin.

Jos ihminen puhuu lakkaamatta vain itsestään, eihän siinä jää edes hengähdystaukoja, saati sitten tilaa ajatuksille toisesta ihmisestä. Kun hänen mielessään pyörii vain omat asiat. Et taida tietää miten itseään täynnä olevat ihmiset käyttäytyvät? Ei sellaiselle ihmiselle jaksa alkaa selittää syyksi että hän puhuu vain itsestään, kun ei välttämättä ole edes halua elvyyttää ystävyyttä tällaiseen itsekeskeiseen ihmiseen.

Itse tiedostan masennuskausina olevani tällainen, kun on vaikea elämäntilanne ajatukset pyörivät niissä ja kannan siitä syyllisyyttä, siksi harvemmin tapaankaan ihmisiä silloin. Paria läheistä lukuunottamatta, olen siitä heille puhunut mutta ovat sanoneet ettei se haittaa ja ehdottavat itse tapaamista, vaikka olen kertonut mikä silloinen tilanne on. Tällaisia ihmisiä on harvassa ja olen suunnattoman onnekas että minulla on sellaisia ihmisiä elämässä. Toivon että voin itsekkin olla tukena kun ystäväni sitä tarvitsevat, eli "itsekkyys" voi johtua monesta asiasta, asiat harvemmin ovat mustavalkoisia.

Edelliselle: Kyllähän masentunutkin varmasti pystyy/jaksaa kysyä toiselta mitä kuuluu? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti, miten haluaisit itseäsi kohtaan toimittavan, jos tekisit huomaamattasi jotain muista todella rasittavaa. Haluaisitko kuulla tästä hienovaraisesti, vai haluaisitko että sut feidataan ilman että tiedät itse miksi?

Oletko varma, ettei ystäväsi ole kiinnostunut kuulumisistasi, vai onko kyse vain siitä ettei hän itse niitä kysy? Jotkut ihmiset saattavat olettaa, että toinen kertoo mainittavan arvoiset asiat kysymättäkin.

Jos ihminen puhuu lakkaamatta vain itsestään, eihän siinä jää edes hengähdystaukoja, saati sitten tilaa ajatuksille toisesta ihmisestä. Kun hänen mielessään pyörii vain omat asiat. Et taida tietää miten itseään täynnä olevat ihmiset käyttäytyvät? Ei sellaiselle ihmiselle jaksa alkaa selittää syyksi että hän puhuu vain itsestään, kun ei välttämättä ole edes halua elvyyttää ystävyyttä tällaiseen itsekeskeiseen ihmiseen.

Joo siis ei ollut tarkoitus syyllistää ihmisiä jotka katkovat mahdottomiin ihmisiin välejä. Mutta tilanteita on monenlaisia ja tarkoitus oli selvittää millaisesta tässä on kyse, ja tuoda toisenlaista näkökulmaa keskusteluun. Kertomalla toiselle kohtuullisen kohteliaasti tämän hankalista puolista annat hänelle mahdollisuuden muuttaa käytöstään - vaikka sitten jatkossa jonkun muun kanssa. Joidenkin kohdalla tämä ei tosin tietysti onnistu, ja joissain tapauksissa on ymmärrettävää että motivaatiotakaan ei ole.

Musta kuitenkin tuntuisi todella tuskalliselta se ajatus, että muut tuskastuvat ja väsyvät seurassani ilman että edes tiedän sitä, ja uskon että käytännössä kaikki (normaalit) ihmiset kokevat näin. Itsestä liikaa puhuminen on yksi asia jota ei ihminen aina jostain syystä huomaa. Negatiivisen palautteen antaminen ja vastaanottaminen ovat todella tärkeitä ihmissuhdetaitoja, joissa monilla on puutteita.

Vierailija kirjoitti:

Edelliselle: Kyllähän masentunutkin varmasti pystyy/jaksaa kysyä toiselta mitä kuuluu? 

Niin no ensinnäkin perehdy vakavaan masennukseen ja sen syihin ja oireisiin. Ei sitä syvässä masennuksessa ja kriisin keskellä jaksa ja vaikka kysyisi, niin ne ajatukset pyörivät siinä masennuksessa, esimerkiksi läheisen kuolema voi ajaa tällaiseen syvään masennukseen tai juuri diagnoosin saanut parantumaton sairaus. Olen seurannut vierestä vaikeasti masentunutta itsetuhoista ihmistä ja myös sen itse kokenut monesti. Ei tulisi mieleenkään feidata ystävää sellaisen takia, vaan olla tukena.

Kumpikohan meistä on se itsekäs, jos tarkeammin mietit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti, miten haluaisit itseäsi kohtaan toimittavan, jos tekisit huomaamattasi jotain muista todella rasittavaa. Haluaisitko kuulla tästä hienovaraisesti, vai haluaisitko että sut feidataan ilman että tiedät itse miksi?

Oletko varma, ettei ystäväsi ole kiinnostunut kuulumisistasi, vai onko kyse vain siitä ettei hän itse niitä kysy? Jotkut ihmiset saattavat olettaa, että toinen kertoo mainittavan arvoiset asiat kysymättäkin.

Jos ihminen puhuu lakkaamatta vain itsestään, eihän siinä jää edes hengähdystaukoja, saati sitten tilaa ajatuksille toisesta ihmisestä. Kun hänen mielessään pyörii vain omat asiat. Et taida tietää miten itseään täynnä olevat ihmiset käyttäytyvät? Ei sellaiselle ihmiselle jaksa alkaa selittää syyksi että hän puhuu vain itsestään, kun ei välttämättä ole edes halua elvyyttää ystävyyttä tällaiseen itsekeskeiseen ihmiseen.

Joo siis ei ollut tarkoitus syyllistää ihmisiä jotka katkovat mahdottomiin ihmisiin välejä. Mutta tilanteita on monenlaisia ja tarkoitus oli selvittää millaisesta tässä on kyse, ja tuoda toisenlaista näkökulmaa keskusteluun. Kertomalla toiselle kohtuullisen kohteliaasti tämän hankalista puolista annat hänelle mahdollisuuden muuttaa käytöstään - vaikka sitten jatkossa jonkun muun kanssa. Joidenkin kohdalla tämä ei tosin tietysti onnistu, ja joissain tapauksissa on ymmärrettävää että motivaatiotakaan ei ole.

Musta kuitenkin tuntuisi todella tuskalliselta se ajatus, että muut tuskastuvat ja väsyvät seurassani ilman että edes tiedän sitä, ja uskon että käytännössä kaikki (normaalit) ihmiset kokevat näin. Itsestä liikaa puhuminen on yksi asia jota ei ihminen aina jostain syystä huomaa. Negatiivisen palautteen antaminen ja vastaanottaminen ovat todella tärkeitä ihmissuhdetaitoja, joissa monilla on puutteita.

Samaa mieltä, asioista voi ja kannattaakin puhua, ystävällisesti kuitenkin, jos se ei auta niin asia sitten varmaan eri.

Muuttuko ap:n ystävä matkalla vai onko aina ollut tuollainen? Jos on, niin miksi ylipäätänsä ystävystyit ihmisen kanssa josta et pidä?

Vierailija kirjoitti:

Edelliselle: Kyllähän masentunutkin varmasti pystyy/jaksaa kysyä toiselta mitä kuuluu? 

Onko parempi sitten että se masentunut vain eristäytyy omiin oloihinsa, jos ja kun ei jaksa? Eiköhän noita vaiheita jokaiselle joskus tule elämässä ja silloin ne todelliset ystävät ovat kultaakin kalliinpia.

En tosin pitäisi sinunlaistasi kovinkaan kummoisena ystävänä, joten katkaisu olisi varmasti vain helpotus.

Olen se kenelle vastasit ja kyllä kysyn kuulumiset ja olen kiinnostunut ihmisistä, kun olen oma itseni, sairaana sitä en ole, jonka olen ystävilleni myös kertonut, he kuitenkin valitsevat siitä huolimatta nähdä en minä, koska ymmärrän olevani silloin poissaoleva mitä normaalisti en ole.

Mä ehdotan ap, ja kaikille teille muillekin jotka ketjussa valittaa itsestään puhuvista kavereista, seuraavaa:

Selitä sille kaverille mitä se tekee ja miksi se on rasittavaa. Kaveri joko ei usko sua, jolloin hän suuttuu ja välit katkeavat, tai sitten hän ottaa sut vakavasti. Jos hän ottaa sut vakavasti, hän saattaa silti pahastua ja lopputulos on sama kuin ensimmäisessä tapauksessa, mutta olet antanut hänelle arvokkaan läksiäislahjan ystävyydestäsi. Jos hän ottaa sut vakavasti ja rupeaa muuttamaan tapojaan. Tämä on riskaabelein vaihtoehto, koska saatat päätyä tukemaan häntä muutoksessa. Pahimmassa tapauksessa ongelman puinnista tulee vain uusi tapa hänelle puhua itsestään ja tilanne käy entistä rasittavammaksi ja ystäväbänät vaan lykkääntyvät. Mutta jos muutos onnistuukin, niin sulla on parempi ja mahdollisesti läheisempi kaveri.

En ymmärrä että näihin aloituksiin, joissa yritetään päästä eroon huonosti käyttäytyvästä ystävästä, pitää aina tunkea masentuneisuus. Ihan kuin se olisi joku hyväksytty syy kohdella ihmisiä huonosti? Ja toisaalta, eikö luulisi että ystävä tietäisi masennuksesta, varsinkin vakavasta sellaisesta. Tuskin tässä puhutaan masentuneesta ihmisestä, joka puhuu itsestään? Eikä kukaan varmaan hylkäsi masentunutta ystävää?

Vierailija kirjoitti:

Mä ehdotan ap, ja kaikille teille muillekin jotka ketjussa valittaa itsestään puhuvista kavereista, seuraavaa:

Selitä sille kaverille mitä se tekee ja miksi se on rasittavaa. Kaveri joko ei usko sua, jolloin hän suuttuu ja välit katkeavat, tai sitten hän ottaa sut vakavasti. Jos hän ottaa sut vakavasti, hän saattaa silti pahastua ja lopputulos on sama kuin ensimmäisessä tapauksessa, mutta olet antanut hänelle arvokkaan läksiäislahjan ystävyydestäsi. Jos hän ottaa sut vakavasti ja rupeaa muuttamaan tapojaan. Tämä on riskaabelein vaihtoehto, koska saatat päätyä tukemaan häntä muutoksessa. Pahimmassa tapauksessa ongelman puinnista tulee vain uusi tapa hänelle puhua itsestään ja tilanne käy entistä rasittavammaksi ja ystäväbänät vaan lykkääntyvät. Mutta jos muutos onnistuukin, niin sulla on parempi ja mahdollisesti läheisempi kaveri.

Osaan jo arvata lopputuloksen: Jos kerrot itsekeskeiselle (narsistiselle) ihmiselle että hän on itsekeskeinen, siitä alkaisi vaan hirveä haloo. Luuletko oikeasti että itsekeskeiselle ihmiselle voi huomauttaa hänen itsekeskeisestä käytöksestä? Ei todellakaan voi, siitä alkaisi vaan iso sota, ja voittaja on aina se narsistinen henkilö. Kyllä siinä tapauksessa on parempi vaan hiljaisesti kääntää selkänsä. Ei k..sipäistä ihmistäkään valisteta ja opasteta miten olla parempi ihminen, vaan hänen luotaan lähdetään pois. Eikö niin?