Miten feidata hienotunteisesti ystävä, joka puhuu vain itsestään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti, miten haluaisit itseäsi kohtaan toimittavan, jos tekisit huomaamattasi jotain muista todella rasittavaa. Haluaisitko kuulla tästä hienovaraisesti, vai haluaisitko että sut feidataan ilman että tiedät itse miksi?

Oletko varma, ettei ystäväsi ole kiinnostunut kuulumisistasi, vai onko kyse vain siitä ettei hän itse niitä kysy? Jotkut ihmiset saattavat olettaa, että toinen kertoo mainittavan arvoiset asiat kysymättäkin.

Jos ihminen puhuu lakkaamatta vain itsestään, eihän siinä jää edes hengähdystaukoja, saati sitten tilaa ajatuksille toisesta ihmisestä. Kun hänen mielessään pyörii vain omat asiat. Et taida tietää miten itseään täynnä olevat ihmiset käyttäytyvät? Ei sellaiselle ihmiselle jaksa alkaa selittää syyksi että hän puhuu vain itsestään, kun ei välttämättä ole edes halua elvyyttää ystävyyttä tällaiseen itsekeskeiseen ihmiseen.

Joo siis ei ollut tarkoitus syyllistää ihmisiä jotka katkovat mahdottomiin ihmisiin välejä. Mutta tilanteita on monenlaisia ja tarkoitus oli selvittää millaisesta tässä on kyse, ja tuoda toisenlaista näkökulmaa keskusteluun. Kertomalla toiselle kohtuullisen kohteliaasti tämän hankalista puolista annat hänelle mahdollisuuden muuttaa käytöstään - vaikka sitten jatkossa jonkun muun kanssa. Joidenkin kohdalla tämä ei tosin tietysti onnistu, ja joissain tapauksissa on ymmärrettävää että motivaatiotakaan ei ole.

Musta kuitenkin tuntuisi todella tuskalliselta se ajatus, että muut tuskastuvat ja väsyvät seurassani ilman että edes tiedän sitä, ja uskon että käytännössä kaikki (normaalit) ihmiset kokevat näin. Itsestä liikaa puhuminen on yksi asia jota ei ihminen aina jostain syystä huomaa. Negatiivisen palautteen antaminen ja vastaanottaminen ovat todella tärkeitä ihmissuhdetaitoja, joissa monilla on puutteita.

Totta tuokin, mutta pitäisi myös muistaa antaa positiivistakin palautetta eikä aina vain negatiivista. Kaikenlaiselle käytökselle on aina oma syynsä, ja jos toisella menee huonosti syystä tai toisesta, niin voisi myös yrittää nähdä pintaa syvemmältä. Ja kukapa ei koskaan yhtään tukea/tukiverkkoa tarvitsisi? Jos sitä osaa oikein tukea toista, niin ihmeitä tapahtuu.

Minulla työkaveri kuka puhuu vain itsestään ja lapsistaan. Kaikki puheet kääntää. Harvinaisen itsekeskeinen energiasyöppö kenen kanssa en pakostikaan mene lounaalle samaan aikaan.

Jätä hienotunteisesti vastaamatta puheluihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ehdotan ap, ja kaikille teille muillekin jotka ketjussa valittaa itsestään puhuvista kavereista, seuraavaa:

Selitä sille kaverille mitä se tekee ja miksi se on rasittavaa. Kaveri joko ei usko sua, jolloin hän suuttuu ja välit katkeavat, tai sitten hän ottaa sut vakavasti. Jos hän ottaa sut vakavasti, hän saattaa silti pahastua ja lopputulos on sama kuin ensimmäisessä tapauksessa, mutta olet antanut hänelle arvokkaan läksiäislahjan ystävyydestäsi. Jos hän ottaa sut vakavasti ja rupeaa muuttamaan tapojaan. Tämä on riskaabelein vaihtoehto, koska saatat päätyä tukemaan häntä muutoksessa. Pahimmassa tapauksessa ongelman puinnista tulee vain uusi tapa hänelle puhua itsestään ja tilanne käy entistä rasittavammaksi ja ystäväbänät vaan lykkääntyvät. Mutta jos muutos onnistuukin, niin sulla on parempi ja mahdollisesti läheisempi kaveri.

Osaan jo arvata lopputuloksen: Jos kerrot itsekeskeiselle (narsistiselle) ihmiselle että hän on itsekeskeinen, siitä alkaisi vaan hirveä haloo. Luuletko oikeasti että itsekeskeiselle ihmiselle voi huomauttaa hänen itsekeskeisestä käytöksestä? Ei todellakaan voi, siitä alkaisi vaan iso sota, ja voittaja on aina se narsistinen henkilö. Kyllä siinä tapauksessa on parempi vaan hiljaisesti kääntää selkänsä. Ei k..sipäistä ihmistäkään valisteta ja opasteta miten olla parempi ihminen, vaan hänen luotaan lähdetään pois. Eikö niin?

Niin, kaikkia ei välttämättä pysty "muuttamaan" millään. Toiset taas voivat hyvinkin ottaa onkeensa. Pitää kai tuntea toisen persoona tarpeeksi hyvin (ja käytöksen pohjimmaiset syyt), että pystyy sanomaan, onko kehittymisen mahdollisuuksia vai ei?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä että näihin aloituksiin, joissa yritetään päästä eroon huonosti käyttäytyvästä ystävästä, pitää aina tunkea masentuneisuus. Ihan kuin se olisi joku hyväksytty syy kohdella ihmisiä huonosti? Ja toisaalta, eikö luulisi että ystävä tietäisi masennuksesta, varsinkin vakavasta sellaisesta. Tuskin tässä puhutaan masentuneesta ihmisestä, joka puhuu itsestään? Eikä kukaan varmaan hylkäsi masentunutta ystävää?

Mä en taas ymmärrä aloituksia, joissa ei nähdä ollenkaan omaa osuuttaan asiaan tai edes yritetä miettiä syitä, ihmisiä kun ollaan ja kaikissa on vikansa. Ei kaikki tiedosta kohtelevansa muita huonosti tai puhuva paljon itsestään, varsinkaan jos siitä ei kukaan ole sanonut, eikö vain. Ilmeisesti ap:n "ystävässä" on muita hyviä puolia kun on ollut ystävä.

Käsittääkseni kukaan ei ole puhunut että masennus oikeuttaisi huonoon käytökseen, vaan selitetty sitä, itsekeskeisyyttä esimerkiksi sairaudella. Mistä ap voi tietää onko ystävä masentunut tai vaikkapa yksinäinen ja kokee ap ainoaksi luotettavaksi ystäväkseen, ellei ap kysy? Tuossa oli vain kaksi esimerkkiä mistävoisi johtua, syitä voi olla miljoona muutakin.

Tuosta aloituksesta huokuu minä keskeisyys, miten feidata itsestään puhuva "ystävä". Siinä ei edes mietitty mistä voisi johtua tai tiedostaako henkilö itse toimivansa niin, eli ei ole edes halua korjata tilannetta tai yrittää ymmärtää tätä niinsanottua ystävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ehdotan ap, ja kaikille teille muillekin jotka ketjussa valittaa itsestään puhuvista kavereista, seuraavaa:

Selitä sille kaverille mitä se tekee ja miksi se on rasittavaa. Kaveri joko ei usko sua, jolloin hän suuttuu ja välit katkeavat, tai sitten hän ottaa sut vakavasti. Jos hän ottaa sut vakavasti, hän saattaa silti pahastua ja lopputulos on sama kuin ensimmäisessä tapauksessa, mutta olet antanut hänelle arvokkaan läksiäislahjan ystävyydestäsi. Jos hän ottaa sut vakavasti ja rupeaa muuttamaan tapojaan. Tämä on riskaabelein vaihtoehto, koska saatat päätyä tukemaan häntä muutoksessa. Pahimmassa tapauksessa ongelman puinnista tulee vain uusi tapa hänelle puhua itsestään ja tilanne käy entistä rasittavammaksi ja ystäväbänät vaan lykkääntyvät. Mutta jos muutos onnistuukin, niin sulla on parempi ja mahdollisesti läheisempi kaveri.

Osaan jo arvata lopputuloksen: Jos kerrot itsekeskeiselle (narsistiselle) ihmiselle että hän on itsekeskeinen, siitä alkaisi vaan hirveä haloo. Luuletko oikeasti että itsekeskeiselle ihmiselle voi huomauttaa hänen itsekeskeisestä käytöksestä? Ei todellakaan voi, siitä alkaisi vaan iso sota, ja voittaja on aina se narsistinen henkilö. Kyllä siinä tapauksessa on parempi vaan hiljaisesti kääntää selkänsä. Ei k..sipäistä ihmistäkään valisteta ja opasteta miten olla parempi ihminen, vaan hänen luotaan lähdetään pois. Eikö niin?

Niin, kaikkia ei välttämättä pysty "muuttamaan" millään. Toiset taas voivat hyvinkin ottaa onkeensa. Pitää kai tuntea toisen persoona tarpeeksi hyvin (ja käytöksen pohjimmaiset syyt), että pystyy sanomaan, onko kehittymisen mahdollisuuksia vai ei?

Miten voi sanoa tietävänsä miten toinen tilanteessa tulee reagoimaan ellei ota siitä selvää? En minä tiedä jokaisesta ihmisestä kenet tunnen, miten reagoivat tilanteissa, joita ei ole aiemmin tullut eteen.

Tässä nyt yritetään leimata ihminen yhden kertomuksen ja näkemyksen mukaan, tarinalla on aina kaksi puolta ja kovin suppea oli tuo aloituksen kuvaus tästä ystävästä.

Miksi ylipäätänsä ovat olleet ystäviä, jos luonne ei miellytä? Jos se on muuttunut matkalla, siihen mitä luultavammin on syy. Jos ei, niin en voi ymmärtää miksi se nyt yhtäkkiä olisi itsekäs ystävä, miksi aiemmin se ei ap.ta häirinnyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä että näihin aloituksiin, joissa yritetään päästä eroon huonosti käyttäytyvästä ystävästä, pitää aina tunkea masentuneisuus. Ihan kuin se olisi joku hyväksytty syy kohdella ihmisiä huonosti? Ja toisaalta, eikö luulisi että ystävä tietäisi masennuksesta, varsinkin vakavasta sellaisesta. Tuskin tässä puhutaan masentuneesta ihmisestä, joka puhuu itsestään? Eikä kukaan varmaan hylkäsi masentunutta ystävää?

Mä en taas ymmärrä aloituksia, joissa ei nähdä ollenkaan omaa osuuttaan asiaan tai edes yritetä miettiä syitä, ihmisiä kun ollaan ja kaikissa on vikansa. Ei kaikki tiedosta kohtelevansa muita huonosti tai puhuva paljon itsestään, varsinkaan jos siitä ei kukaan ole sanonut, eikö vain. Ilmeisesti ap:n "ystävässä" on muita hyviä puolia kun on ollut ystävä.

Käsittääkseni kukaan ei ole puhunut että masennus oikeuttaisi huonoon käytökseen, vaan selitetty sitä, itsekeskeisyyttä esimerkiksi sairaudella. Mistä ap voi tietää onko ystävä masentunut tai vaikkapa yksinäinen ja kokee ap ainoaksi luotettavaksi ystäväkseen, ellei ap kysy? Tuossa oli vain kaksi esimerkkiä mistävoisi johtua, syitä voi olla miljoona muutakin.

Tuosta aloituksesta huokuu minä keskeisyys, miten feidata itsestään puhuva "ystävä". Siinä ei edes mietitty mistä voisi johtua tai tiedostaako henkilö itse toimivansa niin, eli ei ole edes halua korjata tilannetta tai yrittää ymmärtää tätä niinsanottua ystävää.

Täysin samaa mieltä! Tosin aloittaja ei tosiaan tarkemmin avannut asiaa, joten ei voi ihan varmaksi tietää, millainen tämä ystävä kaikenkaikkiaan on.

Vierailija kirjoitti:

Minulla työkaveri kuka puhuu vain itsestään ja lapsistaan. Kaikki puheet kääntää. Harvinaisen itsekeskeinen energiasyöppö kenen kanssa en pakostikaan mene lounaalle samaan aikaan.

Meidän työpaikalla on samanlainen, aluksi se ärsytti mutta aloin miettiä, että jos ei saa muualla ääntänsä kuuluviin niin purkaa ehkä töissä. En sano että se oikein olisi tai vähemmän ärsyttävä piirre, mutta enää se ei häiritse itseä, jaksan sen 30min päivästäni kuunnella eikä se vaikuta mielialaani enää mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ehdotan ap, ja kaikille teille muillekin jotka ketjussa valittaa itsestään puhuvista kavereista, seuraavaa:

Selitä sille kaverille mitä se tekee ja miksi se on rasittavaa. Kaveri joko ei usko sua, jolloin hän suuttuu ja välit katkeavat, tai sitten hän ottaa sut vakavasti. Jos hän ottaa sut vakavasti, hän saattaa silti pahastua ja lopputulos on sama kuin ensimmäisessä tapauksessa, mutta olet antanut hänelle arvokkaan läksiäislahjan ystävyydestäsi. Jos hän ottaa sut vakavasti ja rupeaa muuttamaan tapojaan. Tämä on riskaabelein vaihtoehto, koska saatat päätyä tukemaan häntä muutoksessa. Pahimmassa tapauksessa ongelman puinnista tulee vain uusi tapa hänelle puhua itsestään ja tilanne käy entistä rasittavammaksi ja ystäväbänät vaan lykkääntyvät. Mutta jos muutos onnistuukin, niin sulla on parempi ja mahdollisesti läheisempi kaveri.

Osaan jo arvata lopputuloksen: Jos kerrot itsekeskeiselle (narsistiselle) ihmiselle että hän on itsekeskeinen, siitä alkaisi vaan hirveä haloo. Luuletko oikeasti että itsekeskeiselle ihmiselle voi huomauttaa hänen itsekeskeisestä käytöksestä? Ei todellakaan voi, siitä alkaisi vaan iso sota, ja voittaja on aina se narsistinen henkilö. Kyllä siinä tapauksessa on parempi vaan hiljaisesti kääntää selkänsä. Ei k..sipäistä ihmistäkään valisteta ja opasteta miten olla parempi ihminen, vaan hänen luotaan lähdetään pois. Eikö niin?

Niin, kaikkia ei välttämättä pysty "muuttamaan" millään. Toiset taas voivat hyvinkin ottaa onkeensa. Pitää kai tuntea toisen persoona tarpeeksi hyvin (ja käytöksen pohjimmaiset syyt), että pystyy sanomaan, onko kehittymisen mahdollisuuksia vai ei?

Miten voi sanoa tietävänsä miten toinen tilanteessa tulee reagoimaan ellei ota siitä selvää? En minä tiedä jokaisesta ihmisestä kenet tunnen, miten reagoivat tilanteissa, joita ei ole aiemmin tullut eteen.

Tässä nyt yritetään leimata ihminen yhden kertomuksen ja näkemyksen mukaan, tarinalla on aina kaksi puolta ja kovin suppea oli tuo aloituksen kuvaus tästä ystävästä.

Miksi ylipäätänsä ovat olleet ystäviä, jos luonne ei miellytä? Jos se on muuttunut matkalla, siihen mitä luultavammin on syy. Jos ei, niin en voi ymmärtää miksi se nyt yhtäkkiä olisi itsekäs ystävä, miksi aiemmin se ei ap.ta häirinnyt?

Tietysti otetaan toisesta ensin selvää esim. kysymällä (tai keskustelemalla muuten), millainen toinen on tai miten reagoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ehdotan ap, ja kaikille teille muillekin jotka ketjussa valittaa itsestään puhuvista kavereista, seuraavaa:

Selitä sille kaverille mitä se tekee ja miksi se on rasittavaa. Kaveri joko ei usko sua, jolloin hän suuttuu ja välit katkeavat, tai sitten hän ottaa sut vakavasti. Jos hän ottaa sut vakavasti, hän saattaa silti pahastua ja lopputulos on sama kuin ensimmäisessä tapauksessa, mutta olet antanut hänelle arvokkaan läksiäislahjan ystävyydestäsi. Jos hän ottaa sut vakavasti ja rupeaa muuttamaan tapojaan. Tämä on riskaabelein vaihtoehto, koska saatat päätyä tukemaan häntä muutoksessa. Pahimmassa tapauksessa ongelman puinnista tulee vain uusi tapa hänelle puhua itsestään ja tilanne käy entistä rasittavammaksi ja ystäväbänät vaan lykkääntyvät. Mutta jos muutos onnistuukin, niin sulla on parempi ja mahdollisesti läheisempi kaveri.

Osaan jo arvata lopputuloksen: Jos kerrot itsekeskeiselle (narsistiselle) ihmiselle että hän on itsekeskeinen, siitä alkaisi vaan hirveä haloo. Luuletko oikeasti että itsekeskeiselle ihmiselle voi huomauttaa hänen itsekeskeisestä käytöksestä? Ei todellakaan voi, siitä alkaisi vaan iso sota, ja voittaja on aina se narsistinen henkilö. Kyllä siinä tapauksessa on parempi vaan hiljaisesti kääntää selkänsä. Ei k..sipäistä ihmistäkään valisteta ja opasteta miten olla parempi ihminen, vaan hänen luotaan lähdetään pois. Eikö niin?

Niin, kaikkia ei välttämättä pysty "muuttamaan" millään. Toiset taas voivat hyvinkin ottaa onkeensa. Pitää kai tuntea toisen persoona tarpeeksi hyvin (ja käytöksen pohjimmaiset syyt), että pystyy sanomaan, onko kehittymisen mahdollisuuksia vai ei?

Miten voi sanoa tietävänsä miten toinen tilanteessa tulee reagoimaan ellei ota siitä selvää? En minä tiedä jokaisesta ihmisestä kenet tunnen, miten reagoivat tilanteissa, joita ei ole aiemmin tullut eteen.

Tässä nyt yritetään leimata ihminen yhden kertomuksen ja näkemyksen mukaan, tarinalla on aina kaksi puolta ja kovin suppea oli tuo aloituksen kuvaus tästä ystävästä.

Miksi ylipäätänsä ovat olleet ystäviä, jos luonne ei miellytä? Jos se on muuttunut matkalla, siihen mitä luultavammin on syy. Jos ei, niin en voi ymmärtää miksi se nyt yhtäkkiä olisi itsekäs ystävä, miksi aiemmin se ei ap.ta häirinnyt?

Tietysti otetaan toisesta ensin selvää esim. kysymällä (tai keskustelemalla muuten), millainen toinen on tai miten reagoi.

Lisäyksenä vielä, että oleellista on myös se, miten itsekin käyttäytyy toisen seurassa ja miten kysyy asioita, riippuen toisen persoonasta. Aloittajan tapauksessa tuntemista on ilmeisesti tapahtunut pidemmän aikaa, eli onko juurikin tämä ystävä ollut aina samanlainen vai ei ym.? Ja jos ei esim. narsistista ole kyse, niin asioista luulisi voivan keskustelevan rakentavassa hengessä, ja ehkä vastapuolikin pääsee kertomaan oman kantansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ehdotan ap, ja kaikille teille muillekin jotka ketjussa valittaa itsestään puhuvista kavereista, seuraavaa:

Selitä sille kaverille mitä se tekee ja miksi se on rasittavaa. Kaveri joko ei usko sua, jolloin hän suuttuu ja välit katkeavat, tai sitten hän ottaa sut vakavasti. Jos hän ottaa sut vakavasti, hän saattaa silti pahastua ja lopputulos on sama kuin ensimmäisessä tapauksessa, mutta olet antanut hänelle arvokkaan läksiäislahjan ystävyydestäsi. Jos hän ottaa sut vakavasti ja rupeaa muuttamaan tapojaan. Tämä on riskaabelein vaihtoehto, koska saatat päätyä tukemaan häntä muutoksessa. Pahimmassa tapauksessa ongelman puinnista tulee vain uusi tapa hänelle puhua itsestään ja tilanne käy entistä rasittavammaksi ja ystäväbänät vaan lykkääntyvät. Mutta jos muutos onnistuukin, niin sulla on parempi ja mahdollisesti läheisempi kaveri.

Osaan jo arvata lopputuloksen: Jos kerrot itsekeskeiselle (narsistiselle) ihmiselle että hän on itsekeskeinen, siitä alkaisi vaan hirveä haloo. Luuletko oikeasti että itsekeskeiselle ihmiselle voi huomauttaa hänen itsekeskeisestä käytöksestä? Ei todellakaan voi, siitä alkaisi vaan iso sota, ja voittaja on aina se narsistinen henkilö. Kyllä siinä tapauksessa on parempi vaan hiljaisesti kääntää selkänsä. Ei k..sipäistä ihmistäkään valisteta ja opasteta miten olla parempi ihminen, vaan hänen luotaan lähdetään pois. Eikö niin?

Niin, kaikkia ei välttämättä pysty "muuttamaan" millään. Toiset taas voivat hyvinkin ottaa onkeensa. Pitää kai tuntea toisen persoona tarpeeksi hyvin (ja käytöksen pohjimmaiset syyt), että pystyy sanomaan, onko kehittymisen mahdollisuuksia vai ei?

Miten voi sanoa tietävänsä miten toinen tilanteessa tulee reagoimaan ellei ota siitä selvää? En minä tiedä jokaisesta ihmisestä kenet tunnen, miten reagoivat tilanteissa, joita ei ole aiemmin tullut eteen.

Tässä nyt yritetään leimata ihminen yhden kertomuksen ja näkemyksen mukaan, tarinalla on aina kaksi puolta ja kovin suppea oli tuo aloituksen kuvaus tästä ystävästä.

Miksi ylipäätänsä ovat olleet ystäviä, jos luonne ei miellytä? Jos se on muuttunut matkalla, siihen mitä luultavammin on syy. Jos ei, niin en voi ymmärtää miksi se nyt yhtäkkiä olisi itsekäs ystävä, miksi aiemmin se ei ap.ta häirinnyt?

Tietysti otetaan toisesta ensin selvää esim. kysymällä (tai keskustelemalla muuten), millainen toinen on tai miten reagoi.

Ei ikäviä ihmisiä tarvitse pitää elämässä mukana. Kummasti yrität vakuuttaa, että niin pitäisi tehdä. Kysytkö itse ikävältä ihmiseltä, että haittaako sinua jos en halua olla tekemisissä kanssasi? Järki käteen, ei kaikkien ihmisten kanssa tarvitse leikkiä jotain psykologia tai ammattiauttajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ehdotan ap, ja kaikille teille muillekin jotka ketjussa valittaa itsestään puhuvista kavereista, seuraavaa:

Selitä sille kaverille mitä se tekee ja miksi se on rasittavaa. Kaveri joko ei usko sua, jolloin hän suuttuu ja välit katkeavat, tai sitten hän ottaa sut vakavasti. Jos hän ottaa sut vakavasti, hän saattaa silti pahastua ja lopputulos on sama kuin ensimmäisessä tapauksessa, mutta olet antanut hänelle arvokkaan läksiäislahjan ystävyydestäsi. Jos hän ottaa sut vakavasti ja rupeaa muuttamaan tapojaan. Tämä on riskaabelein vaihtoehto, koska saatat päätyä tukemaan häntä muutoksessa. Pahimmassa tapauksessa ongelman puinnista tulee vain uusi tapa hänelle puhua itsestään ja tilanne käy entistä rasittavammaksi ja ystäväbänät vaan lykkääntyvät. Mutta jos muutos onnistuukin, niin sulla on parempi ja mahdollisesti läheisempi kaveri.

Osaan jo arvata lopputuloksen: Jos kerrot itsekeskeiselle (narsistiselle) ihmiselle että hän on itsekeskeinen, siitä alkaisi vaan hirveä haloo. Luuletko oikeasti että itsekeskeiselle ihmiselle voi huomauttaa hänen itsekeskeisestä käytöksestä? Ei todellakaan voi, siitä alkaisi vaan iso sota, ja voittaja on aina se narsistinen henkilö. Kyllä siinä tapauksessa on parempi vaan hiljaisesti kääntää selkänsä. Ei k..sipäistä ihmistäkään valisteta ja opasteta miten olla parempi ihminen, vaan hänen luotaan lähdetään pois. Eikö niin?

Ah, voi mua yksinkertaista, kun en ymmärtänyt että konfliktin välttely on korkein prioriteetti ja jokainen käytöstapoja oppimaton itsekeskeinen urpo on patologinen narsisti. Ja vielä kuvittelin että kusipäillekin voi kertoa täsmälleen mikä heidän ongelmansa on. Olet oikeassa, kenenkään ei pidä kuunnella mua missään asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Itse lopetin tällaisen yksipuolisen ystävyyssuhteen muutama kuukausi sitten. En ole katunut hetkeäkään. Tilalle olen saanut aitoja ystävyyssuhteita ja aikaa riittää paremmin omalle puolisolle ja lapsille. Olen tyytyväinen ja helpottunut. Itse vain vastasin aluksi lyhytsanaisesti hänen viesteihinsä, on nyt lopettanut viestittelyn. Syy, miksen jaksanut aloittaa tästä riitelyä hänen kanssaan ja pamauttanut asiaa hänelle suoraan oli se, että mielenkiintoni koko ystävyyttä kohtaan oli täysin poissa, en jaksanut enää antaa hänelle omia voimavarojani. Energiasyöppöjen muka-ystävien poistaminen elämästä tekee oikeasti todella hyvää.

Miia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ehdotan ap, ja kaikille teille muillekin jotka ketjussa valittaa itsestään puhuvista kavereista, seuraavaa:

Selitä sille kaverille mitä se tekee ja miksi se on rasittavaa. Kaveri joko ei usko sua, jolloin hän suuttuu ja välit katkeavat, tai sitten hän ottaa sut vakavasti. Jos hän ottaa sut vakavasti, hän saattaa silti pahastua ja lopputulos on sama kuin ensimmäisessä tapauksessa, mutta olet antanut hänelle arvokkaan läksiäislahjan ystävyydestäsi. Jos hän ottaa sut vakavasti ja rupeaa muuttamaan tapojaan. Tämä on riskaabelein vaihtoehto, koska saatat päätyä tukemaan häntä muutoksessa. Pahimmassa tapauksessa ongelman puinnista tulee vain uusi tapa hänelle puhua itsestään ja tilanne käy entistä rasittavammaksi ja ystäväbänät vaan lykkääntyvät. Mutta jos muutos onnistuukin, niin sulla on parempi ja mahdollisesti läheisempi kaveri.

Osaan jo arvata lopputuloksen: Jos kerrot itsekeskeiselle (narsistiselle) ihmiselle että hän on itsekeskeinen, siitä alkaisi vaan hirveä haloo. Luuletko oikeasti että itsekeskeiselle ihmiselle voi huomauttaa hänen itsekeskeisestä käytöksestä? Ei todellakaan voi, siitä alkaisi vaan iso sota, ja voittaja on aina se narsistinen henkilö. Kyllä siinä tapauksessa on parempi vaan hiljaisesti kääntää selkänsä. Ei k..sipäistä ihmistäkään valisteta ja opasteta miten olla parempi ihminen, vaan hänen luotaan lähdetään pois. Eikö niin?

Niin, kaikkia ei välttämättä pysty "muuttamaan" millään. Toiset taas voivat hyvinkin ottaa onkeensa. Pitää kai tuntea toisen persoona tarpeeksi hyvin (ja käytöksen pohjimmaiset syyt), että pystyy sanomaan, onko kehittymisen mahdollisuuksia vai ei?

Miten voi sanoa tietävänsä miten toinen tilanteessa tulee reagoimaan ellei ota siitä selvää? En minä tiedä jokaisesta ihmisestä kenet tunnen, miten reagoivat tilanteissa, joita ei ole aiemmin tullut eteen.

Tässä nyt yritetään leimata ihminen yhden kertomuksen ja näkemyksen mukaan, tarinalla on aina kaksi puolta ja kovin suppea oli tuo aloituksen kuvaus tästä ystävästä.

Miksi ylipäätänsä ovat olleet ystäviä, jos luonne ei miellytä? Jos se on muuttunut matkalla, siihen mitä luultavammin on syy. Jos ei, niin en voi ymmärtää miksi se nyt yhtäkkiä olisi itsekäs ystävä, miksi aiemmin se ei ap.ta häirinnyt?

Tietysti otetaan toisesta ensin selvää esim. kysymällä (tai keskustelemalla muuten), millainen toinen on tai miten reagoi.

Ei ikäviä ihmisiä tarvitse pitää elämässä mukana. Kummasti yrität vakuuttaa, että niin pitäisi tehdä. Kysytkö itse ikävältä ihmiseltä, että haittaako sinua jos en halua olla tekemisissä kanssasi? Järki käteen, ei kaikkien ihmisten kanssa tarvitse leikkiä jotain psykologia tai ammattiauttajaa.

Niin, tässä lainatussa viestiketjussa juurikin kai oli puhe siitä, että aloittajan kuvauksen perusteella ei pysty vielä sanomaan, onko kyseessä ikävä ihminen (jotain sen suuntaista itsekin laitoit?), joka ei muutu (joka siis pitäisi feidata) vai sellainen ihminen, joka voisi muuttua (ihmisen ikävälle käytökselle kun aina voi olla joku inhimillinen syy, ja on muuten sellaisenkin ihmisen, joka ei muutu, käytökselle syy)? Siihen vain otin alunperin kantaa, eli että toiset eivät muutu, mutta toiset voivat muuttua, ja siitä voi ottaa selvää, jos haluaa. Enkä ollut tämän lainatun kommenttiketjun aloittaja, joten olisi pitänyt pysyä poissa vaan (olen pahoillani siitä, että kommentoin kuitenkin) ja nähtävästi tässä tuli nyt jotain väärinymmärryksiä myös tekstien sisällön suhteen.

Ei tähän ole yhtä oikeaa tapaa. Usein sanotaan, että pitää olla rehellinen, mutta kun tarkoitus on päättää ihmissuhde, ei se aina onnistukaan niin helposti. Jätetylle puolusolle ei kannata sanoa, että haluan erota, koska olet tylsä/ärsyttävä tms., eikä rasittava ja itsekeskeinen ystävä varmasti ota kritiikkiä vastaan tyynesti.

Minulla oli myös vuosia sitten energiasyöppö ystävä. Ensinnäkin hän kaipasi minusta lähinnä juhlimisseuraa, muut ehdotukseni yhteisestä tekemisestä hän torppasi tai perui viime hetkellä. Kaiken tuli aina tapahtua hänen toivomallaan tavalla. Lisäksi huomasin hänen pyytävän apuani milloin missäkin tavalla, joka jossain vaiheessa lakkasi tuntumasta tasapuoliselta ystävyydeltä.

Yritin kerran yhteisellä lomamatkalla turhauduttuani pahasti hänen itsekkyyteensä ja kiukutteluunsa ottaa asiaa puheeksi. Sanoin toivovani hänen kuuntelevan minun toiveitani enemmän ja olevan joustavampi yhteisten tekemisten suhteen. Seurasi p-myrsky, jossa sain kuulla, kuinka kiittämätön ja kohtuuton olen. Ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin feidata hänet pikku hiljaa.

Tiedän hänen puhuneen minusta yhteisille tuttavillemme ikävään sävyyn, valitelleen, kuinka olen hylännyt hänet, ja jokin aika sitten huomasin hänen estäneen minut somessa. Harmittaa, mutta tämä on kuitenkin pienempi paha kuin kuluttava ystävyys.

Istun juuri pitkäaikaisen ystävyyden hautajasissa. Kyllä se niin on, että olen antanut hänelle kaikki mahdollisuudet huomioida minuakin välillä, mutta hänestä tulee koko ajan kylmäverisempi. Enää hän ei edes muodollisesti kysy kuulumisiani. Ennen 'sain sanoa' edes pikaisesti jotain väliin minäkin, mutta pikkuhiljaa hän on jättänyt turhat muodollisuudet kokonaan pois. Olen häntä varten, yh-äitinsä ainokaista prinsessaa, joka on kerännyt ympärilleen muutaman häntä varten olevan hovinaisen porukan. Sanoin itseni irti, koska työpaikkaedut olivat surkeat.

Harmi. Sääli, todella. Mutta kerran tämä vain kirpaisee. Hyvästi ystäväni, joka et kunnioittanut, arvostanut, etkä huomioinut minua lopulta enää ollenkaan. Katsos, näin ei kohdella ystäviä, eikä ketään muutakaan. En kertonut tai siis saanut sananvuoroa kertoa tätä. Häviän elämästäsi. Hyvästi.

Alat huutaa sen juttujen päälle BLAABLAABLAABLAAA...! Ei varmaan tartte enää kuunnella tulevaisuudessakaan.

Vierailija kirjoitti:

Istun juuri pitkäaikaisen ystävyyden hautajasissa. Kyllä se niin on, että olen antanut hänelle kaikki mahdollisuudet huomioida minuakin välillä, mutta hänestä tulee koko ajan kylmäverisempi. Enää hän ei edes muodollisesti kysy kuulumisiani. Ennen 'sain sanoa' edes pikaisesti jotain väliin minäkin, mutta pikkuhiljaa hän on jättänyt turhat muodollisuudet kokonaan pois. Olen häntä varten, yh-äitinsä ainokaista prinsessaa, joka on kerännyt ympärilleen muutaman häntä varten olevan hovinaisen porukan. Sanoin itseni irti, koska työpaikkaedut olivat surkeat.

Harmi. Sääli, todella. Mutta kerran tämä vain kirpaisee. Hyvästi ystäväni, joka et kunnioittanut, arvostanut, etkä huomioinut minua lopulta enää ollenkaan. Katsos, näin ei kohdella ystäviä, eikä ketään muutakaan. En kertonut tai siis saanut sananvuoroa kertoa tätä. Häviän elämästäsi. Hyvästi.

Oikea päätös. Toivon sinulle parempia ystäviä.

Kamelin selän katkaisi, kun kerroin lastani koskevan vakavan uutisen viestissä. Hän luki viestin, ei vastannut tuntikausiin mitään, mutta sitten vastasi vihdoin. "Jeee, mä sain sittenkin sen sohvan haluamassani värissä!" Se oli se lopullinen loppu.

Vaikeahan näihin on kommentoida, kun ei tiedä tilanteesta enempää kuin ap kertoo. Sitä voi sitten yksi tulkita yhdellä ja toinen toisella tavalla. Jos ystävä ei tosiaan puhu muusta kuin itsestään eikä ole edes kiinnostunut muusta, niin onpa siinä ainakin se hyvä puoli ettei juoruile muiden asioista.